Nainen, miksi siedät väkivaltaista miestä?

Tuhmat pojat ossaa nuola värkkii tosi fantsusti, jo tämä pelkästään riittää syyksi jatkaa seukkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sängyssä.

Vaikea kuvitella, että väkivaltainen on huomioonottava sängyssä ja ajattelee miltä toisesta tuntuu. 

Väkivaltaisissa ihmisissä on monesti kaksi puolta, joista se toinen voi olla erityisen miellyttävä, sanoa oikeita sanoja ja tehdä oikeita asioita. Se tekeekin lähtemisestä vaikeaa. Sitä vain odottaa, että se väkivaltainen puoli katoaa, ja se mukava tyyppi tulisi taas esiin.

Tuo on kaiken traumasidoksen ydin: kylmää ja kuumaa vuoronperään. Siitä on myös variaatio valhetta ja totuuksia vuorotellen niin, että on vaikea lopulta tietää mihin voi luottaa. Luonnevikaiset tietävät erinomaisesti nämä asiat saadakseen toinen alistettua ja voimattomaksi, hämmentyneeksi. He syyttävät tyypillisesti toista epärehelliseksi vaikka ovat sitä itse. Sama pätee uskottomuuteen.

Erittäin vaarallisia mielenterveydelle ja jotkut rampautuvat näistä loppuiäkseen, kun eivät uskalla enää luottaa kehenkään.

Tämäpä. Ensin ollaan miellyttäviä ja normaaleja, sitten väliin väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, sitten taas ollaan mukavia, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan tai hyvitellään ja vannotaan. Valhe ja totuus sekottuu, alkaa epäillä omaa mielenterveyttään ja muistiaan, kun koko ajan kuulemma muistaa väärin, tulkitsee väärin, on liian herkkä ja vainoharhainen, jos sanoo ettei kohtelu ja teot ole ok. Samalla pieni ääni sanoo, ettei voi olla niin, kyllä muistan mitä toinen teki eilen minulle ja en voi jatkuvasti ymmärtää väärin. Kaasuvalotus on voimakas manipulointikeino ja alistaa ja lannistaa uhrin. Pelottavaa on, miten pikkuhiljaa ja salakavalasti henkinen väkivalta alkaa, ei niin, että yksi päivä toinen vaan vaikka suoraan kieltää olemasta yhteydessä ystäviin tai sukulaisiin, se tilanne pedataan pitkällä ajalla.

Tuollaisesta suhteesta arvet ovat ikuisia, vaikka ajan kanssa voivat haalistua ja luottoa tulla taas ihmisiin.

Miten liittyy ketjun aiheeseen "miksi siedät väkivaltaista miestä" ?

Koska manipulointi on niin voimakas ase. Siitä on vaikea päästä pois, jos siihen suohon on ajautunut. Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Se jopa joskus tuhoaa uhrin pahemmin, kuin fyysinen väkivalta. En missään nimessä vähättele fyysistä väkivaltaa kokeneita ja heidän tuskaansa, kokemusta kun on kummastakin. Eikä rajoitu pelkästään omiin parisuhteisiin, kokemusta on ihan omasta perheestä.

Nainen on alistettu jo lapsena,huono omanarvontunne, ja on mahdollisesti nähnyt samaa jo kotonaan, ja kokee väkivallan normaaliksi. Mies,joka on väkivaltainen etsii tämmöisen naisen,ja alistaa. Lisäksi nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja hänellä ei ole turvaverkkoa. Väkivalta alkaa henkisenä väkivaltana ja aluksi fyysinen väkivalta on lievää,mutta pahenee. Mies osaa manipuloida väheksyä ja alistaa, ja saa naisen uskomaan, että vika on naisessa. Hän nyös uhkailee, että lapset jäävät hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt, läheisriippuvuus ym...

Ja lisäksi raskausarpia.

Ei tästä lähdetä jollei tule joku toinen mies joka pelastaa.

Olen myös jo aiemmin kirjoittanut, että Suomeen tarvittaisiin pelastusryhmiä, jotka hakee naisen kotoa porukalla ja sanoo sille miehelle, että se kiusaaminen loppui nyt.

Täystyisi olla valmiina vuokra-asunto mihin nainen viedään ja tuo joukko veisi naisen ja sen tavarat sinne.

Tuohon pelastajaryhmään voisi kuulua isokokoisia poliiseja, juuri niitä joille ei voi sanoa vastaan yhtään mitään ja lisäksi sosiaalityöntekijöitä.

Mun exää ei viety ikinä edes putkaan 🙄 poliisit jopa antoi kyydin kotiinsa, hieno maa ja viranomaiset 👍

Joskus soitin hätäkeskukseen kun alkoi tulla viestiä jossa uhkasi tappavansa mut. "Ei me oikein voida tehdä mitään, kun se ei ole vielä tehnyt mitään".

Minä sain poliisit paikalle miehen väkivaltakohtauksen aikana yhden kerran, kun exmies huusi ja riehui niin etten kuullut edes hätäkeskuspäivystäjän puhetta.

Ja veivät onneksi miehen mennessään.

(Silloin kello oli jotain iltakymmenen ja puolenyön välillä - mies oli kerryttänyt aggressiotaan iltavuoroni aikana yksin ryypiskellen, enkä ollut edes ehtinyt olla kotona kuin hetken. "Virheeni" oli ollut sanoa että menisin mielelläni heti nukkumaan, kun ilta sairaalan akuuttiosastolla oli ollut kiireinen, ja aamuvuoro alkaisi jo seitsemältä. En jaksanut jäädä kuuntelemaan hänen humalaisia pohdintojaan siitä, mikä kaikki minussa on vialla. Ja siis "jokuhan väkisinkin on", kun en kerta halunnut hänen kanssaan seksiä sinä iltana.)

Ehdin onneksi aamulla jo autooni, kun näin miten taksi kaartoi ovemme eteen.

Myöhemmin kuulin, että mies oli päästetty pois putkasta jo aamuviiden jälkeen koska oli riehunut ja potkinut ovea niin kovaäänisesti ettei "kukaan pystynyt nukkumaan".

Ai ku kiva.

Päättivät sitten ettei vaimon nukkumisella niin väliä, kunhan putkan asiakkaat ja päivystäjä vaan saavat olla rauhassa?

Onneksi olin ehtinyt alta pois.

Olenko ihan väärässä kun luulin, että noissa riehumistapauksissa tainnutettais, eikä päinvastoin päästetä takaisin riehumaan? 😮

Hyvä, että pääsit pois. Pääsitkö kokonaan eroon?

Sydämellinen kiitos kysymästä!

Kyllä pääsin, lopulta. Helppoa se ei ollut. Sitä ennen piti vielä läpikäydä paljon, lukuisia väkivaltatilanteita, uskomattomia solvauksia, käsittämätöntä valehtelua lähipiirilleni ja ystävilleni, ja lopulta myös exän teatraalinen itsemurhayrityksen feikkaaminen.

Pelkkä ero ei kuitenkaan riittänyt, vainoaminen jatkui senkin jälkeen. Vasta muutto toiseen kaupunkiin ja se myötä niin asunnon, työpaikan, puhelinnumeron kuin oikeastaan koko sosiaalisen piirinkin vaihto alkoi rauhoittaa tilannetta.

Ymmärrän hyvin heitä jotka uupuvat prosessissa. Silti se kannattaa. Kun pitkän pimeyden jälkeen lopulta näkee edes pienen valonpilkahduksen: sen kun saa elää ja asua rauhassa ilman jatkuvaa pelkoa ja uhkaa, niin mikään ei ole sen arvokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt, läheisriippuvuus ym...

Ja lisäksi raskausarpia.

Ei tästä lähdetä jollei tule joku toinen mies joka pelastaa.

Olen myös jo aiemmin kirjoittanut, että Suomeen tarvittaisiin pelastusryhmiä, jotka hakee naisen kotoa porukalla ja sanoo sille miehelle, että se kiusaaminen loppui nyt.

Täystyisi olla valmiina vuokra-asunto mihin nainen viedään ja tuo joukko veisi naisen ja sen tavarat sinne.

Tuohon pelastajaryhmään voisi kuulua isokokoisia poliiseja, juuri niitä joille ei voi sanoa vastaan yhtään mitään ja lisäksi sosiaalityöntekijöitä.

Mun exää ei viety ikinä edes putkaan 🙄 poliisit jopa antoi kyydin kotiinsa, hieno maa ja viranomaiset 👍

Joskus soitin hätäkeskukseen kun alkoi tulla viestiä jossa uhkasi tappavansa mut. "Ei me oikein voida tehdä mitään, kun se ei ole vielä tehnyt mitään".

Tämä! Mun mies uhkasi riidan jälkeen tappaa itsensä ja yritin estää häntä ovella lähtemästä, jolloin tönäisi mut seinää vasten sellaisella voimalla, että lensin kivilattialle ja molemmat kyynärpäät riekaleina. Koko tämän ajan oli hätäkeskuksen kanssa puhelu auki, eikä sieltä muka tajuttu hätääni. Hätäkeskuksestakin toruttiin vain minua kun yritin estää miestä lähtemästä. Poliisit kun saapuivat paikalle, niin ensimmäisenä häätivät minut asunnosta. Sanoivat että jos en soita iäkkäitä vanhempiani hakemaan oman turvallisuuteni vuoksi, niin joudun itse putkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sängyssä.

Vaikea kuvitella, että väkivaltainen on huomioonottava sängyssä ja ajattelee miltä toisesta tuntuu. 

Väkivaltaisissa ihmisissä on monesti kaksi puolta, joista se toinen voi olla erityisen miellyttävä, sanoa oikeita sanoja ja tehdä oikeita asioita. Se tekeekin lähtemisestä vaikeaa. Sitä vain odottaa, että se väkivaltainen puoli katoaa, ja se mukava tyyppi tulisi taas esiin.

Tuo on kaiken traumasidoksen ydin: kylmää ja kuumaa vuoronperään. Siitä on myös variaatio valhetta ja totuuksia vuorotellen niin, että on vaikea lopulta tietää mihin voi luottaa. Luonnevikaiset tietävät erinomaisesti nämä asiat saadakseen toinen alistettua ja voimattomaksi, hämmentyneeksi. He syyttävät tyypillisesti toista epärehelliseksi vaikka ovat sitä itse. Sama pätee uskottomuuteen.

Erittäin vaarallisia mielenterveydelle ja jotkut rampautuvat näistä loppuiäkseen, kun eivät uskalla enää luottaa kehenkään.

Tämäpä. Ensin ollaan miellyttäviä ja normaaleja, sitten väliin väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, sitten taas ollaan mukavia, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan tai hyvitellään ja vannotaan. Valhe ja totuus sekottuu, alkaa epäillä omaa mielenterveyttään ja muistiaan, kun koko ajan kuulemma muistaa väärin, tulkitsee väärin, on liian herkkä ja vainoharhainen, jos sanoo ettei kohtelu ja teot ole ok. Samalla pieni ääni sanoo, ettei voi olla niin, kyllä muistan mitä toinen teki eilen minulle ja en voi jatkuvasti ymmärtää väärin. Kaasuvalotus on voimakas manipulointikeino ja alistaa ja lannistaa uhrin. Pelottavaa on, miten pikkuhiljaa ja salakavalasti henkinen väkivalta alkaa, ei niin, että yksi päivä toinen vaan vaikka suoraan kieltää olemasta yhteydessä ystäviin tai sukulaisiin, se tilanne pedataan pitkällä ajalla.

Tuollaisesta suhteesta arvet ovat ikuisia, vaikka ajan kanssa voivat haalistua ja luottoa tulla taas ihmisiin.

Miten liittyy ketjun aiheeseen "miksi siedät väkivaltaista miestä" ?

Koska sellaista tapahtuu. Moni kärsii siitä.

Läheisriippuvuus. Ei ole omakohtaista kokemusta. En anna kenenkään kohdella itseäni huonosti.

Katsoin omassa lapsuudessani sitä ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sängyssä.

Vaikea kuvitella, että väkivaltainen on huomioonottava sängyssä ja ajattelee miltä toisesta tuntuu. 

Väkivaltaisissa ihmisissä on monesti kaksi puolta, joista se toinen voi olla erityisen miellyttävä, sanoa oikeita sanoja ja tehdä oikeita asioita. Se tekeekin lähtemisestä vaikeaa. Sitä vain odottaa, että se väkivaltainen puoli katoaa, ja se mukava tyyppi tulisi taas esiin.

Tuo on kaiken traumasidoksen ydin: kylmää ja kuumaa vuoronperään. Siitä on myös variaatio valhetta ja totuuksia vuorotellen niin, että on vaikea lopulta tietää mihin voi luottaa. Luonnevikaiset tietävät erinomaisesti nämä asiat saadakseen toinen alistettua ja voimattomaksi, hämmentyneeksi. He syyttävät tyypillisesti toista epärehelliseksi vaikka ovat sitä itse. Sama pätee uskottomuuteen.

Erittäin vaarallisia mielenterveydelle ja jotkut rampautuvat näistä loppuiäkseen, kun eivät uskalla enää luottaa kehenkään.

Tämäpä. Ensin ollaan miellyttäviä ja normaaleja, sitten väliin väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, sitten taas ollaan mukavia, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan tai hyvitellään ja vannotaan. Valhe ja totuus sekottuu, alkaa epäillä omaa mielenterveyttään ja muistiaan, kun koko ajan kuulemma muistaa väärin, tulkitsee väärin, on liian herkkä ja vainoharhainen, jos sanoo ettei kohtelu ja teot ole ok. Samalla pieni ääni sanoo, ettei voi olla niin, kyllä muistan mitä toinen teki eilen minulle ja en voi jatkuvasti ymmärtää väärin. Kaasuvalotus on voimakas manipulointikeino ja alistaa ja lannistaa uhrin. Pelottavaa on, miten pikkuhiljaa ja salakavalasti henkinen väkivalta alkaa, ei niin, että yksi päivä toinen vaan vaikka suoraan kieltää olemasta yhteydessä ystäviin tai sukulaisiin, se tilanne pedataan pitkällä ajalla.

Tuollaisesta suhteesta arvet ovat ikuisia, vaikka ajan kanssa voivat haalistua ja luottoa tulla taas ihmisiin.

Miten liittyy ketjun aiheeseen "miksi siedät väkivaltaista miestä" ?

Koska sellaista tapahtuu. Moni kärsii siitä.

Eipä tunnu kärsivän kun kerran nauttii niiden seurasta

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus henkisestä vai fyysisestä väkivallasta? Tuhoavia ovat molemmat ja yleensä liittyvät yhteen.

Henkistä väkivaltaa siedin aivan liian monta vuotta, koska se tuli niin salakavalasti pikkuhiljaa kuvioihin, etten edes tajunnut enää mikä on totta ja normaalia. Tuosta olen oppinut tunnistamaan sellaisen tyypin suht nopeaan nykyään.

Fyysisen kohdalla lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, mutta se olikin hengenvaarallinen, joten silmät aukesivat hyvin nopeasti. Sen jälkeen sai kyllä eksää todella pelätä, en suostunut tapaamaan enää uudestaan. Uhkaili ja vainosi, onneksi sitä ei kestänyt montaa kuukautta. Fyysisestä väkivallasta oli jotenkin helpompaa toipua kuin vuosia kestäneestä henkisestä.

Erotilanne on naiselle kaikkein vaarallisin, siinä niitä henkirikoksia tapahtuu.

Totta. Se vasta erikoinen ilmiö onkin, että jos/kun naisella on menneisyydessään tällainen fyysisestikin väkivaltainen mies tai muuten huonoja kokemuksia niin tämä tietty, itseään kiltiksi ja kunnolliseksi ylistävä, miestyyppi jaksaa nälviä, ilkkua ja muistutella naista näistä asioista jatkuvasti. Eli jatkaa sitä samaa väkivaltaa sitten henkisenä versiona vaikka ei nyrkkejään käyttäisikään.

Jollain oudolla logiikalla se menee näillä niin, että nainen on tyhmä/ääliö/pelle joka on ihan taatusti ansainnutkin sen kaiken pahan mitä se aiempi mies on tehnyt eikä se exä edes ole rankaissut riittävästi vaan tämän nykyisen miehen on vielä kaadettava lisää kuonaa niskaan, koska nainenhan on taatusti kaiken muun lisäksi vielä ihan huor*kin kun on mennyt "levittelemään reisiään" tuollaisille huonoille miehille vaikka hyviäkin olisi ollut tarjolla..

Mikä ihmeen tarve on ylenkatsoa ja talloa ihmistä joka on kokenut väkivaltaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapää vie ja yläpää tulee perässä. Itsekkin miehenä miettinyt että päihteitä käyttävänä ja väkivaltaisena paskiaisena minulla olisi luultavasti enemmän vientiä.

Ihmettelen näitä miehiä, jotka on aidosti kateellisia väkivaltaisille miehille ja toivotaan, että oikun itsekin pahoinpitelisi naisia 😮

Säkin kutsut itseäsi varmaan "kiltiksi ja kunnolliseksi" vaikka salaa olet katkera ja kateellinen?

Ja vielä ajatellaan, että nainen menee vaan seksin perässä, vaikka oikeasti se on vaan niin latistettu ja itsetunnoton, peloissaan ja voimaton lähtemään. Se seksikin on todennäköisesti pakotettua.

Hitto, tää on pelottavaa. Oot oksettava.

klassikko 10/10 kaava .naisella menee ainoastaan 10 sekuntia antaa pakit hyvälle miehelle ja seuraavat 10 vuotta olla "selvinpäin maailman ihanin tyyppi" suhteessa...

Hyvälle miehelle?

Hyvä mies ei yleistä ja levitä katkeruutta ympärilleen, vaan kohtelee naista(kun) kunnioittaen ja yksilönä, jolloin hyvä mies saa samaa hyvää ja kaunista kohtelua takaisin.

Siis pokaamassako sä nyt olit, kun koet tän pakkeina?

Mikä ihme susta muka tekee hyvän? Ei ainakaan naisten kohtelu.

En siedä enkä sietänytkään ekan lyönnin jälkeen, mutta se olikin yllättävän työlästä ja hidasta päästä eroon ihmisestä joka ei suostu luovuttamaan ja päästämään irti.

Se on ihan turhaa enää katua tekemisiään ja itkeä anteeksiantoa sekä lupailla kuinka mä muutun paremmaksi ja että ansaitsee toisen mahdollisuuden.

Silti tuollainen takertuminen on varsin yleistä. Ja sitten kun on päässyt vihdoin ihmisestä eroon niin huomaakin sen keksineen stalkkaamisen.. hrrrr.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on alistettu jo lapsena,huono omanarvontunne, ja on mahdollisesti nähnyt samaa jo kotonaan, ja kokee väkivallan normaaliksi. Mies,joka on väkivaltainen etsii tämmöisen naisen,ja alistaa. Lisäksi nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja hänellä ei ole turvaverkkoa. Väkivalta alkaa henkisenä väkivaltana ja aluksi fyysinen väkivalta on lievää,mutta pahenee. Mies osaa manipuloida väheksyä ja alistaa, ja saa naisen uskomaan, että vika on naisessa. Hän nyös uhkailee, että lapset jäävät hänelle.

Nyt lentää mielikuvitus jo liikaakin. Miehen hyysäämiseen syyllistyvät yhtä lailla naiset jotka eivät ole kokeneet lapauudessaan/nuoruudessaan mitään edellämainittua. Sehän tässä suurin ihme onkin. Naiset jotka ovat kasvaneet itsenäisiksi hyvin koulutetuiksi oikeuksistaan tietoisiksi yhteiskunnan jäseniksi lankeavat aina uudestaan tähän miehen miellyttämisen ja totteleminen ansaan, aivan kuten takapajuisissa maissa asuvat sisarensa. Tämä jaksaa ihmetyttää. Miksi sallitaan puolisolle törkeä käytös ja huono kohtelu? Täälläkin saa päivittäin lukea miten nöyrästi on kaikki nielty, jopa lasten huono kohtelu. Ollaanko muka niin sokeita rakkaudesta?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus henkisestä vai fyysisestä väkivallasta? Tuhoavia ovat molemmat ja yleensä liittyvät yhteen.

Henkistä väkivaltaa siedin aivan liian monta vuotta, koska se tuli niin salakavalasti pikkuhiljaa kuvioihin, etten edes tajunnut enää mikä on totta ja normaalia. Tuosta olen oppinut tunnistamaan sellaisen tyypin suht nopeaan nykyään.

Fyysisen kohdalla lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, mutta se olikin hengenvaarallinen, joten silmät aukesivat hyvin nopeasti. Sen jälkeen sai kyllä eksää todella pelätä, en suostunut tapaamaan enää uudestaan. Uhkaili ja vainosi, onneksi sitä ei kestänyt montaa kuukautta. Fyysisestä väkivallasta oli jotenkin helpompaa toipua kuin vuosia kestäneestä henkisestä.

Erotilanne on naiselle kaikkein vaarallisin, siinä niitä henkirikoksia tapahtuu.

Totta. Se vasta erikoinen ilmiö onkin, että jos/kun naisella on menneisyydessään tällainen fyysisestikin väkivaltainen mies tai muuten huonoja kokemuksia niin tämä tietty, itseään kiltiksi ja kunnolliseksi ylistävä, miestyyppi jaksaa nälviä, ilkkua ja muistutella naista näistä asioista jatkuvasti. Eli jatkaa sitä samaa väkivaltaa sitten henkisenä versiona vaikka ei nyrkkejään käyttäisikään.

Jollain oudolla logiikalla se menee näillä niin, että nainen on tyhmä/ääliö/pelle joka on ihan taatusti ansainnutkin sen kaiken pahan mitä se aiempi mies on tehnyt eikä se exä edes ole rankaissut riittävästi vaan tämän nykyisen miehen on vielä kaadettava lisää kuonaa niskaan, koska nainenhan on taatusti kaiken muun lisäksi vielä ihan huor*kin kun on mennyt "levittelemään reisiään" tuollaisille huonoille miehille vaikka hyviäkin olisi ollut tarjolla..

Mikä ihmeen tarve on ylenkatsoa ja talloa ihmistä joka on kokenut väkivaltaa? 

Tämäpä juuri. Kun minäkin olen kertonut kokemuksistani tällä palstalla, ovat nämä kiltit ja kunnolliset miehet tulleet nimittelemään minua täsmälleen samoilla sanoilla kuin se kaltoin kohteleva eksä. Millä keinoin tässä nyt pitäisi selvittää, millä suunnalla ne hyvät miehet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus henkisestä vai fyysisestä väkivallasta? Tuhoavia ovat molemmat ja yleensä liittyvät yhteen.

Henkistä väkivaltaa siedin aivan liian monta vuotta, koska se tuli niin salakavalasti pikkuhiljaa kuvioihin, etten edes tajunnut enää mikä on totta ja normaalia. Tuosta olen oppinut tunnistamaan sellaisen tyypin suht nopeaan nykyään.

Fyysisen kohdalla lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, mutta se olikin hengenvaarallinen, joten silmät aukesivat hyvin nopeasti. Sen jälkeen sai kyllä eksää todella pelätä, en suostunut tapaamaan enää uudestaan. Uhkaili ja vainosi, onneksi sitä ei kestänyt montaa kuukautta. Fyysisestä väkivallasta oli jotenkin helpompaa toipua kuin vuosia kestäneestä henkisestä.

Erotilanne on naiselle kaikkein vaarallisin, siinä niitä henkirikoksia tapahtuu.

Totta. Se vasta erikoinen ilmiö onkin, että jos/kun naisella on menneisyydessään tällainen fyysisestikin väkivaltainen mies tai muuten huonoja kokemuksia niin tämä tietty, itseään kiltiksi ja kunnolliseksi ylistävä, miestyyppi jaksaa nälviä, ilkkua ja muistutella naista näistä asioista jatkuvasti. Eli jatkaa sitä samaa väkivaltaa sitten henkisenä versiona vaikka ei nyrkkejään käyttäisikään.

Jollain oudolla logiikalla se menee näillä niin, että nainen on tyhmä/ääliö/pelle joka on ihan taatusti ansainnutkin sen kaiken pahan mitä se aiempi mies on tehnyt eikä se exä edes ole rankaissut riittävästi vaan tämän nykyisen miehen on vielä kaadettava lisää kuonaa niskaan, koska nainenhan on taatusti kaiken muun lisäksi vielä ihan huor*kin kun on mennyt "levittelemään reisiään" tuollaisille huonoille miehille vaikka hyviäkin olisi ollut tarjolla..

Mikä ihmeen tarve on ylenkatsoa ja talloa ihmistä joka on kokenut väkivaltaa? 

Mietin itse uskallanko kertoa menneisyyden väkivaltaisesta suhteesta enää. Exäni tiesi ja joskus riidan tullen huusi että "se oli ihan oikein että exäs hakkas sua" ja sylkäisi päälle.

Ollaanko tässä nyt tosiaan miesten mielestä ihan kelvottomia sen takia, kun joskus joku on pahoinpidellyt?

Ei tullut tuolloin nyrkistä, mutta tuo osui ja kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuhmat pojat ossaa nuola värkkii tosi fantsusti, jo tämä pelkästään riittää syyksi jatkaa seukkaamista.

Oksettava kommentti 🤢

Luuletko, että nainen mielellään antautuu saatikka pystyy nauttimaan seksistä pahoinpitelevän miehen kanssa? Pakotettua se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhmat pojat ossaa nuola värkkii tosi fantsusti, jo tämä pelkästään riittää syyksi jatkaa seukkaamista.

Oksettava kommentti 🤢

Luuletko, että nainen mielellään antautuu saatikka pystyy nauttimaan seksistä pahoinpitelevän miehen kanssa? Pakotettua se on.

Raicaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus henkisestä vai fyysisestä väkivallasta? Tuhoavia ovat molemmat ja yleensä liittyvät yhteen.

Henkistä väkivaltaa siedin aivan liian monta vuotta, koska se tuli niin salakavalasti pikkuhiljaa kuvioihin, etten edes tajunnut enää mikä on totta ja normaalia. Tuosta olen oppinut tunnistamaan sellaisen tyypin suht nopeaan nykyään.

Fyysisen kohdalla lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, mutta se olikin hengenvaarallinen, joten silmät aukesivat hyvin nopeasti. Sen jälkeen sai kyllä eksää todella pelätä, en suostunut tapaamaan enää uudestaan. Uhkaili ja vainosi, onneksi sitä ei kestänyt montaa kuukautta. Fyysisestä väkivallasta oli jotenkin helpompaa toipua kuin vuosia kestäneestä henkisestä.

Erotilanne on naiselle kaikkein vaarallisin, siinä niitä henkirikoksia tapahtuu.

Totta. Se vasta erikoinen ilmiö onkin, että jos/kun naisella on menneisyydessään tällainen fyysisestikin väkivaltainen mies tai muuten huonoja kokemuksia niin tämä tietty, itseään kiltiksi ja kunnolliseksi ylistävä, miestyyppi jaksaa nälviä, ilkkua ja muistutella naista näistä asioista jatkuvasti. Eli jatkaa sitä samaa väkivaltaa sitten henkisenä versiona vaikka ei nyrkkejään käyttäisikään.

Jollain oudolla logiikalla se menee näillä niin, että nainen on tyhmä/ääliö/pelle joka on ihan taatusti ansainnutkin sen kaiken pahan mitä se aiempi mies on tehnyt eikä se exä edes ole rankaissut riittävästi vaan tämän nykyisen miehen on vielä kaadettava lisää kuonaa niskaan, koska nainenhan on taatusti kaiken muun lisäksi vielä ihan huor*kin kun on mennyt "levittelemään reisiään" tuollaisille huonoille miehille vaikka hyviäkin olisi ollut tarjolla..

Mikä ihmeen tarve on ylenkatsoa ja talloa ihmistä joka on kokenut väkivaltaa? 

Mietin itse uskallanko kertoa menneisyyden väkivaltaisesta suhteesta enää. Exäni tiesi ja joskus riidan tullen huusi että "se oli ihan oikein että exäs hakkas sua" ja sylkäisi päälle.

Ollaanko tässä nyt tosiaan miesten mielestä ihan kelvottomia sen takia, kun joskus joku on pahoinpidellyt?

Ei tullut tuolloin nyrkistä, mutta tuo osui ja kovasti.

Jos mies pahoinpidellåän, mies on uhri, jos nainen pahoinpidellään, se on miesten mielestä AINA NAISEN OMA VIKA . Kertoo miehistä ja miesten asenteesta naisia kohtaan. Nainen on arvoton ja naista saa hakata. Siksi Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista naisille!

Ex oli ensin ok ja sitten se muuttui. En sietänyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus henkisestä vai fyysisestä väkivallasta? Tuhoavia ovat molemmat ja yleensä liittyvät yhteen.

Henkistä väkivaltaa siedin aivan liian monta vuotta, koska se tuli niin salakavalasti pikkuhiljaa kuvioihin, etten edes tajunnut enää mikä on totta ja normaalia. Tuosta olen oppinut tunnistamaan sellaisen tyypin suht nopeaan nykyään.

Fyysisen kohdalla lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, mutta se olikin hengenvaarallinen, joten silmät aukesivat hyvin nopeasti. Sen jälkeen sai kyllä eksää todella pelätä, en suostunut tapaamaan enää uudestaan. Uhkaili ja vainosi, onneksi sitä ei kestänyt montaa kuukautta. Fyysisestä väkivallasta oli jotenkin helpompaa toipua kuin vuosia kestäneestä henkisestä.

Erotilanne on naiselle kaikkein vaarallisin, siinä niitä henkirikoksia tapahtuu.

Totta. Se vasta erikoinen ilmiö onkin, että jos/kun naisella on menneisyydessään tällainen fyysisestikin väkivaltainen mies tai muuten huonoja kokemuksia niin tämä tietty, itseään kiltiksi ja kunnolliseksi ylistävä, miestyyppi jaksaa nälviä, ilkkua ja muistutella naista näistä asioista jatkuvasti. Eli jatkaa sitä samaa väkivaltaa sitten henkisenä versiona vaikka ei nyrkkejään käyttäisikään.

Jollain oudolla logiikalla se menee näillä niin, että nainen on tyhmä/ääliö/pelle joka on ihan taatusti ansainnutkin sen kaiken pahan mitä se aiempi mies on tehnyt eikä se exä edes ole rankaissut riittävästi vaan tämän nykyisen miehen on vielä kaadettava lisää kuonaa niskaan, koska nainenhan on taatusti kaiken muun lisäksi vielä ihan huor*kin kun on mennyt "levittelemään reisiään" tuollaisille huonoille miehille vaikka hyviäkin olisi ollut tarjolla..

Mikä ihmeen tarve on ylenkatsoa ja talloa ihmistä joka on kokenut väkivaltaa? 

Mietin itse uskallanko kertoa menneisyyden väkivaltaisesta suhteesta enää. Exäni tiesi ja joskus riidan tullen huusi että "se oli ihan oikein että exäs hakkas sua" ja sylkäisi päälle.

Ollaanko tässä nyt tosiaan miesten mielestä ihan kelvottomia sen takia, kun joskus joku on pahoinpidellyt?

Ei tullut tuolloin nyrkistä, mutta tuo osui ja kovasti.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että todellakin kannattaa kertoa jotain, millä sinua voi satuttaa. Saa paljon nopeammin selville, aikooko toinen tehdä niin vai ei. Nythän uusi mies näytti todellisen luonteensa, haluaa iskeä vyön alle.

Tauski on ihana!