Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole ollutkaan koskaan vela, kun kerran mieli on muuttunut.
Hän oli/on vapaaehtoisesti lapseton siihen asti kuin on vapaaehtoisesti lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen nykynaiset näyttävät olevan hyvin lapsikielteisiä.
Kerrohan nuori mies, miksi sinä vihaat naisia ja tekeydyt miessukupuoltasi halventavaksi pelleksi?
Etkö oikein tiedä, mikä olet?
Vierailija kirjoitti:
Kaveri sai ensimmäisen lapsen 42-vuotiaana, joten kipin kapin nyt tulemaan raskaaksi. Itselle ei ole tullut tuollaisia ajatuksia ja hyvillä mielin jatkan lapsettomana edelleenkin.
Tämä. Kannattaa pakottaa joku valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta itse saa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Tässä ajattelevan ja epäitsekkään ihmisen kypsää pohdiskelua jota ei valitettavasti palstan miesvihaajilta heru. Itse omaan vastaavia ajatuksia ja tosin hieman eri vivahtein olen lapseton ja syytkin ihan perustellut, mutta tosiaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi - kumppaneiksi toisilleen vaikkakin edes vähäksi aikaa. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä....
En osaa kuvitella tänään alkaneen sarjamurhaoikeudenkäynnin tekijää kumppaniksi kellekään.
Kelle sinä hänet kuvittelisit, äidillesi vai siskollesi?
Samantyyppisiä miehiä on incel-parvi pullollaan. Joka muuta väittää, kiistää tosiasiat. Psykopatia on miehillä yleisempää kuin naisilla, samoin rikosteleva ja väkivaltainen elämäntapa.
Tämä näkyy hyvin selvästi väkivalta- ja seksuaalirikostilastoista.
Silti nämä julkkisrikollismiehet keräävät läjäpäin fanipostia nimenomaan naisilta. Jotkut tulevat jopa vankilaan parittelemaan heidän kanssaan. Jokaiselle on sittenkin loppupeleissä kuitenkin kumppani näköjään olemassa vai kuinka? 😆
ps. Kannattaa se talvipipo jättää jo pois päätä kiristämästä...
Voin antaa lapseni hoitoon. Loppuu varmaan aika äkkiä kuumeilu 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen nykynaiset näyttävät olevan hyvin lapsikielteisiä.
Kerrohan nuori mies, miksi sinä vihaat naisia ja tekeydyt miessukupuoltasi halventavaksi pelleksi?
Etkö oikein tiedä, mikä olet?
Olet jollain tapaa häiriintynyt nainen. Hae ihmeessä apua!
Vierailija kirjoitti:
Tehdäämpä palstan alanuoliennätys ja kerron oman mielipiteeni. Isossa kuvassa ihmisellä on vain kaksi tarkoitusta. Selviytyä ja lisääntyä, kaikki muu on toissijaista ja televisiosta opittua haaveilua.
Mutta merkittäväähän on se, mitä ihminen itse tuntee, eikä joku lajin iso kuva. Ja kyllä minulla ainakin on aina ollut tarkoitusta, joka ei liity televisioon. Rakkaus ja ilo ovat elämäni painavin tarkoitus, niiden takia elämä kannattaa.
Mutta jos tunne-elämä on latteaa (tai torjuttua), niin eihän niitä sitten voi olla tarkoituksena. Sitten ehkä tätä joutuu miettimään, että onko nyt se lapsen hankkiminen jotenkin "järkevää ja oikein ja ihmisen varsinainen tarkoitus". Mulle tämä on aina vaan ollut itsestään selvää, että perustan olemiseni ihan muulle, vaikka toki omaa lasta todennäköisesti rakastaisi hirveästi ja saisi iloa. Mutta saa niitä muustakin.
Lukematon lisääntynyt ihminen on silti riittävää tarkoitusta vailla. Kääntyvät jopa uskoon. Uskokin on useimman ihmisen perustarve, oletko huomannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Voin vuokrata sinulle kohtuani alk. 200 000e.
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa lapseni hoitoon. Loppuu varmaan aika äkkiä kuumeilu 🤔
Ei kenenkään vieraan lapsi joka ei ole edes sukua ole millään tasolla sama asia kuin oma, johon on luotu vahva tunneside.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäytyvät, masentuvat ja syrjäytyvät kun elämä yrittää aloittaa oman elämän.
Meillä peniksellinen teki noin. Itselläni on elämä ihan kunnossa, vaikka raskaita vaiheita on riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä ollut mitenkään "vela", mutta ei ollut varsinaisesti pakkomiellettäkään lasten saamisesta. Ajattelin, että vauvakuume kyllä tulee sitten aikanaan kunhan ensin tapaa sen oikean jonka kanssa perheenperustamista voi edes harkita.
No sellaista ei sitten kohdalle osunut ja kuvittelin olevani sen kanssa aivan sinut, että jään lapsettomaksi ja perheettömäksi.
Sitten iski koronapandemia ja jotenkin se kirkastui ihan hetkessä että oma perhe ja lapset on se mitä eniten haluan ja joka tekee elämästäni aidosti omannäköistä. Tuon havahtumisen jälkeen ei ole mennyt päivääkään, ettenkö surisi lapsettomuuttani jonka muuksi muuttumiseen ei enää ikäkään anna mahdollisuutta. En jotenkin vaan pysty hyväksymään tätä mitenkään että elämäni meni näin väärin.
N47
Todella paljon samoja ajatuksia! Vielä nelikymppiseksi kuvittelin olevani sinut sen kanssa mikäli jään lapsettomaksi vaikka en varsinainen vela ollutkaan. Ajattelin, että asiat menevät jotenkin luonnostaan. Korona-ajan yksinäisyys varmaan itselläkin yhtenä syy näiden katumisajatuksien syntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa lapseni hoitoon. Loppuu varmaan aika äkkiä kuumeilu 🤔
Ei kenenkään vieraan lapsi joka ei ole edes sukua ole millään tasolla sama asia kuin oma, johon on luotu vahva tunneside.
Päinvastoin, itsellä ainakaan mene vieraiden lasten kiukuttelut ja huuto yhtään tunteisiin. Oman menee ja pistää ärsyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Voin vuokrata sinulle kohtuani alk. 200 000e.
Myös muille tarjous voimassa jos on kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Tee mikä ikinä tyydyttää tarpeitasi :(
Oletko tyhmä? :( Kaikki eläimet tyydyttävät tarpeitaan, siis perustarpeitaan. Ihminenkin on eläin. Lisääntyminen on yksi perustarpeista. Harmi jos kukaan ei halua lisääntyä kanssasi. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Sinäkö et keksi mitään muuta sisältöä elämään kuin biletyksen, irtoseksin ja kylpylöissä istumisen? Kuinka stereotyyppistä ja kapeakatseista. Olen yli nelikymppinen vela ja vietän vapaa-aikani lähinnä lukemalla, lenkkeilemällä koirani kanssa ja kokkailemalla ja matkustelen aina kun pystyn sillä rakastan maailman tutkimista ja uusiin kulttuureihin, ihmisiin ja ruokaelämyksiin tutustumista. En koe, että minulta puuttuisi mitään (okei, rahaa voisi aina olla enemmän, mutta se ei ole tässä nyt pointti).
Kyllä moni perheenäiti harrastaa noita ja paljon enemmän kuin sinä eli ei äiteys sulje noita asioita millään tavoin pois. Olet perustellut itsellesi vapaaehtoisen lapsettomuuden täysin väärillä perusteilla! Tulitko ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Sitten taas monille elämässä on niin, NIIN paljon kaikkea kiinnostavampaa kuin lapset ja niiden kasvattaminen. Tarkoitus on elämä itsessään.
Mutta mistä tiedät kun sinulla ei ole omia lapsia? Entäs jos oma vauva olisikin 100 tai 1000 kertaa mahtavampi juttu kuin mikään mitä olet kokenut, mutta et vaan tiedä sitä?
Minä olen 35 enkä ole koskaan kokenut vauvakuumetta tai halunnut lasta. Tiesin jo pienenä tyttönä, että en tahdo perustaa omaa perhettä. Mitään en ole katunut. Elän elämää itseäni varten, en toista vierasta ihmistä, joka voi olla millainen tahansa tai vaikka syntyä vammaisena.
Teiltä elukoilta sais ottaa lapsilisät pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Tässä ajattelevan ja epäitsekkään ihmisen kypsää pohdiskelua jota ei valitettavasti palstan miesvihaajilta heru. Itse omaan vastaavia ajatuksia ja tosin hieman eri vivahtein olen lapseton ja syytkin ihan perustellut, mutta tosiaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi - kumppaneiksi toisilleen vaikkakin edes vähäksi aikaa. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä....
En osaa kuvitella tänään alkaneen sarjamurhaoikeudenkäynnin tekijää kumppaniksi kellekään.
Kelle sinä hänet kuvittelisit, äidillesi vai siskollesi?
Samantyyppisiä miehiä on incel-parvi pullollaan. Joka muuta väittää, kiistää tosiasiat. Psykopatia on miehillä yleisempää kuin naisilla, samoin rikosteleva ja väkivaltainen elämäntapa.
Tämä näkyy hyvin selvästi väkivalta- ja seksuaalirikostilastoista.
Silti nämä julkkisrikollismiehet keräävät läjäpäin fanipostia nimenomaan naisilta. Jotkut tulevat jopa vankilaan parittelemaan heidän kanssaan. Jokaiselle on sittenkin loppupeleissä kuitenkin kumppani näköjään olemassa vai kuinka? 😆
ps. Kannattaa se talvipipo jättää jo pois päätä kiristämästä...
Miten joku on voinut välttyä lukemasta niitä artikkeleita, joissa ilmiö selitetään? Tästähän on ollut vaikka miten paljon juttua ihan suomalaisessa lehdistössä. Näistä naisista osa on itsekin rikollisia tai muuten alamaailman kuvioissa mukana, osalla taas on rikkinäinen kiintymyssuhde ja esimerkiksi vaikean vanhempisuhteen vuoksi läheisriippuvuutta tai muita ongelmia, ja siksi haluavat hakeutua huonoon suhteeseen, kun eivät muuta osaa itselleen toivoa. Osalla voi olla jotain muita ongelmia. Ei sinne tavalliset, tavallista elämää elävät ja mielenterveydeltään normaalit naiset kirjoittele.
Tai ei vain kiinnosta.