Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Herran jumala mitä ajatuksia täältä voi lukea naisten pääkopista. Ei ihme, että syntyvyys laskee ja laskee pois lukien m*mut...
Itse kun teit aloituksen ja itse siihen vastailit, sait kehitetyksi haluamasi naisvihaketjun, Pasi-parka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä siis vielä että ajatus synnyttämisestäkin ahdistaa nyt ikäni puolesta, varmasti siksi tunne noussut esiin vasta viime vuosina. Nuorempana oli aina se mahdollisuus muuttaa mieltään mutta nyt olen jo vanhemmasta päästä synnyttämään.
ap
Ei pojat synnytä, joten huoli pois, ap.
Mitä cis terf propagandaa tämä nyt on
No hehheh. Kukaan tuskin uskoo aloittajaa naiseksi.
Sanonpa vaan kirjoitti:
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Näinpä. Kyllä se siellä liskoytimessä kuitenkin jäytää joka päivä - geenini eivät päässeet jatkoon, mutta naapurin lihavan moniongelmaisen Seijan pääsivät ja useaan kertaan. Emme loppupeleissä eroa bakteereista. Päätehtävämme täällä on lisääntyä....
Onko vaalien ja NATO-liittymisen jälkeen jotain tyhjäkäyntiä trollipajassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia hankitaan jos on kova palo ja halu saada niitä ja pystyy niistä todella huolehtimaan ja antamaan rakkautta. Ei siksi, että muillakin on ja että jotain (muka) puuttuu. Lapsi ei ole statusesine.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan kirjoitti:
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Näinpä. Kyllä se siellä liskoytimessä kuitenkin jäytää joka päivä - geenini eivät päässeet jatkoon, mutta naapurin lihavan moniongelmaisen Seijan pääsivät ja useaan kertaan. Emme loppupeleissä eroa bakteereista. Päätehtävämme täällä on lisääntyä....
Kommentoija on miesoletettu 😂
Kenenkään päätehtävä ei ole lisääntyminen, mutta äärioikeiston incelille se toki on pakkomielle kuten naisvihakin.
Nämä kaksi agendaa eivät yllättäen tue toisiaan millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös tuollainen vaihe neljänkympin kriisissä, kesti pari vuotta. Onneksi en saanut aikaiseksi toteuttaa, nyt 10 vuotta myöhemmin olen todella onnellinen, ettei ole lapsia. Joku hormonihöyrähdys se oli, biologinen kello yritti sanoa että nyt on viimeinen mahdollisuus. Järki katosi kokonaan päästä ja tuli vaan hinku, pakko saada mies, pakko saada lapsi. Onneksi ei löytynyt miestä, joten lapsikin jäi saamatta. Ja sitten järki palasi takaisin ja tajusin että voi kauhistus miten sekaisin olin, enhän minä oikeasti halua lasta enkä sovi kenenkään äidiksi.
Tehdäämpä palstan alanuoliennätys ja kerron oman mielipiteeni. Isossa kuvassa ihmisellä on vain kaksi tarkoitusta. Selviytyä ja lisääntyä, kaikki muu on toissijaista ja televisiosta opittua haaveilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdetön puu luo merelle siltaa,
Ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain.
Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt lastaan kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt.
Lehdetön puu luo merelle siltaa.
Lehdetön puu luo merelle siltaa,
Ei tulla koskaan enää toista tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain.
Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt lastaan kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt.
Saavu ei koskaan tällaista iltaa...
Ei koskaan!
Menneelle et voi mitään, nyt vain tekemään ratkaisuja, joiden kanssa voit elää jatkossa. Toivottavasti saat haluamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Anteeksi, mutta lastenhoito vaatii energiaa. Ja paljon. Paras aika on viimeistään pari- kolmikymppisenä, ja etenkin naisena alkaa myöhemmin olla jo kovin vaikeaakin.
Itse en ikinä haluaisi lapsia 20-50v, ikä jolloin on elämänsä kunnossa. Ei todella tehnyt mieli heittää noista parhaista, elämäniloisista vuosista vuosikymmeniä hukkaan lapsen tekoon. Jos olisi naiselle mahdollista vanhempana ja jaksaisi, silloin olisi hyvä aika.
Man-having-babies järjestö note: pankkilainaa vastaan.
Tallinnan lapsettomuusklinikka tarjoaa 50v. naisille hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan kirjoitti:
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Näinpä. Kyllä se siellä liskoytimessä kuitenkin jäytää joka päivä - geenini eivät päässeet jatkoon, mutta naapurin lihavan moniongelmaisen Seijan pääsivät ja useaan kertaan. Emme loppupeleissä eroa bakteereista. Päätehtävämme täällä on lisääntyä....
Kukas ukkoylijumala sellaisen päätehtävän meille on määrännyt? Ei voisi vähempää kiinnostaa geenien jatkuminen, omieni saati toisten. Ainoa, mikä kiinnostaa, on hyvä elämä ja siihen ei itselläni kakarat kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös tuollainen vaihe neljänkympin kriisissä, kesti pari vuotta. Onneksi en saanut aikaiseksi toteuttaa, nyt 10 vuotta myöhemmin olen todella onnellinen, ettei ole lapsia. Joku hormonihöyrähdys se oli, biologinen kello yritti sanoa että nyt on viimeinen mahdollisuus. Järki katosi kokonaan päästä ja tuli vaan hinku, pakko saada mies, pakko saada lapsi. Onneksi ei löytynyt miestä, joten lapsikin jäi saamatta. Ja sitten järki palasi takaisin ja tajusin että voi kauhistus miten sekaisin olin, enhän minä oikeasti halua lasta enkä sovi kenenkään äidiksi.
Miten voi tietää sopivuuden äidiksi kokeilematta? On varmasti tuhansia äitejä joilla on lapsia ja sinua sopimattomampia...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Turkissa ja Bulgarissa tinderiin hakuun co-parenting/housewife
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös tuollainen vaihe neljänkympin kriisissä, kesti pari vuotta. Onneksi en saanut aikaiseksi toteuttaa, nyt 10 vuotta myöhemmin olen todella onnellinen, ettei ole lapsia. Joku hormonihöyrähdys se oli, biologinen kello yritti sanoa että nyt on viimeinen mahdollisuus. Järki katosi kokonaan päästä ja tuli vaan hinku, pakko saada mies, pakko saada lapsi. Onneksi ei löytynyt miestä, joten lapsikin jäi saamatta. Ja sitten järki palasi takaisin ja tajusin että voi kauhistus miten sekaisin olin, enhän minä oikeasti halua lasta enkä sovi kenenkään äidiksi.
Miten voi tietää sopivuuden äidiksi kokeilematta? On varmasti tuhansia äitejä joilla on lapsia ja sinua sopimattomampia...
Lasta ei voi palauttaa kauppaan
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Taas näitä.
Lapset eivät pohjimmiltaan tuo sisältöä elämään, joka on muutenkin tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Voihan esim. aloittaa jonkin vapaaehtoistoiminnan, jos elämälleen tarkoitusta kaipaa, ei siihen lapsia tarvita.
Ei pojat synnytä, joten huoli pois, ap.