Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Sitten taas monille elämässä on niin, NIIN paljon kaikkea kiinnostavampaa kuin lapset ja niiden kasvattaminen. Tarkoitus on elämä itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Kyllä meillä veloilla on ihan perheet ja puolisot ja ystäviä, lemmikkejä ja harrastuksia. Matkustellaan ja käydään töissä. Irtoseksiä tai biletystä ei ole harrastettu sitten 25 v.
Minä 40v vela en harrastanut bileitä ja irtoseksiä edes 25v vuotiaana tai sitä nuorempana. En juo edes kahvia, saati siitä väkevämpiä. Elämäni on hyvin rauhallista ja vakaata ja ennen kaikkea vapaata. Lemmikkiäkään en ole hankkinut, koska sekin sitoo.
Tietysti ehtisi vielä hyvin aloittaa tuon hekumoidun rappiollisen elämän, jota kaikki velat kuulemma harjoittavat (ja ilmeisesti monet vanhemmaksi tulleet harjoittaisivat, jos voisivat tai kun voivat), mutta kyllä tuo kotona olo hyvän kirjan kanssa tai pitkä kaukomatka etätyöt mukana voittavat kännin ja erittäin huonolla onnella mahdollisen kupan :D
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Sinäkö et keksi mitään muuta sisältöä elämään kuin biletyksen, irtoseksin ja kylpylöissä istumisen? Kuinka stereotyyppistä ja kapeakatseista. Olen yli nelikymppinen vela ja vietän vapaa-aikani lähinnä lukemalla, lenkkeilemällä koirani kanssa ja kokkailemalla ja matkustelen aina kun pystyn sillä rakastan maailman tutkimista ja uusiin kulttuureihin, ihmisiin ja ruokaelämyksiin tutustumista. En koe, että minulta puuttuisi mitään (okei, rahaa voisi aina olla enemmän, mutta se ei ole tässä nyt pointti).
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan kirjoitti:
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Näinpä. Kyllä se siellä liskoytimessä kuitenkin jäytää joka päivä - geenini eivät päässeet jatkoon, mutta naapurin lihavan moniongelmaisen Seijan pääsivät ja useaan kertaan. Emme loppupeleissä eroa bakteereista. Päätehtävämme täällä on lisääntyä....
Hetkinen nyt, nainenhan voi yrittää raskaaksi ihan vieraalla spermalla. Että kyllä ne geenit "pääsee" jatkoon, jos on hedelmällinen ja halua äidiksi. Miehillä ei tosiaan pääse jatkoon kaikilla.
Kun teillä inceleillä on noin kova palo tekeytyä naisiksi ja hinku anaalipanoihin, mitä jos puolet teistä (tai vaikka kaikki) kasvattaisi hormonitissit ja sitten panisitte toisianne jättäen naiset rauhaan?
Win-win-win.
P.s. lapsia voitte yrittää adoptoida. Tosin labiili mielenterveys ja rikoshistoria saattavat estää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain yli 42 v eli kaikki on mahdollista, Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoittaminen ja kodin leikkiminen ovat se mitä naiset tekevät, ei mikään ydinvoimaloiden suunnitteleminen.
Sinusta ressukasta ei ainakaan ole suunnittelemaan mitään voimaloita. Ainoa mitä osaat, on naisvihan spämmääminen palstalle vaikka vika on sinussa itsessäsi, ei naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Tässä ajattelevan ja epäitsekkään ihmisen kypsää pohdiskelua jota ei valitettavasti palstan miesvihaajilta heru. Itse omaan vastaavia ajatuksia ja tosin hieman eri vivahtein olen lapseton ja syytkin ihan perustellut, mutta tosiaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi - kumppaneiksi toisilleen vaikkakin edes vähäksi aikaa. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä....
No, ois sullekin joku tasoisesi qusipäänainen voinut hetkiseksi löytyä vaan kun ei niitä kotiin toimiteta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on luonnollista miettiä oliko joku päätös oikea päätös siinä kohtaa kun päätös alkaa olla lopullinen..
Mutta ihan niin kuin kaikki muukin elämässä, kukaan ei voi taata sinulle mitään. Ei taata sitä, että lapsettomuus on paras päätös eikä sitäkään että lapset ovat parasta. Eikä sitäkään ettetkö jossain vaiheessa vielä katuisi valintaasi.
Tässäkin keskustelussa tuodaan esiin se, että jaksatko vaihtaa vaippoja (lapsi käyttää yleensä vaippoja vain pari vuotta ja mieti kuinka lyhyt aika oikeasti pari vuotta on) tai että ei ne susta huolehdi kun olet vanha (pitäisikö muka). Jotenkin ne perustelut niin lapsien haluamiseen kuin lapsettomuuteen kummallisia. Toisaalta nainen on oikeasti voinut valita tämän asian vasta viimeiset 50 vuotta.
Tämä on hyvä kommentti. Elämässä tehdään koko ajan valintoja, lapsia voi valita tai sitten ne vaan tulevat elämään, joko itse synnyttäen/vaimon synnyttämänä tai myöhemmin puolison mukana. Jokaisen valinnan jälkeen elämä jatkuu, ei deterministisesti tiettyä uraa, vaan sattuman ja uusien valintojen muokkaamana.
Itse valitsin lapset lähes ikäisenäsi, olin elänyt pitkään itselleni, tehnyt uraa, asunut useammassa maassa, ja takana pitkä parisuhde. Aloimme molemmat kaivata lapsia ja niitä kaksi saimme. Silloin valitsimme lapset mikä on ollut meille erinomaisen hyvä valinta, mutta sen jälkeen valitsimme monia samoja asioita mitä olimme halunneet aiemminkin: ulkomailla asumista, uraan panostamista, nyt vain lasten kanssa elämää sovitellen. Nyt kuusikymppisenä kun vertaa omaa elämää samanikäisten velojen elämään ei tuo valinta tehdä lapsia tai olla tekemättä ole se tärkein ihmisten arkielämään vaikuttava juttu. Koulutus, omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, sosiaalinen verkosto, harrastukset jne hyvin tärkeitä. Lasten "hankita" ilman muuta hyvin tärkeä päätös elämässä, mutta minusta turha ajatella, että se yksistään määrittäisi millainen loppuelämästä tulee, onnellinen vai onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista päätellen nykynaiset näyttävät olevan hyvin lapsikielteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös tuollainen vaihe neljänkympin kriisissä, kesti pari vuotta. Onneksi en saanut aikaiseksi toteuttaa, nyt 10 vuotta myöhemmin olen todella onnellinen, ettei ole lapsia. Joku hormonihöyrähdys se oli, biologinen kello yritti sanoa että nyt on viimeinen mahdollisuus. Järki katosi kokonaan päästä ja tuli vaan hinku, pakko saada mies, pakko saada lapsi. Onneksi ei löytynyt miestä, joten lapsikin jäi saamatta. Ja sitten järki palasi takaisin ja tajusin että voi kauhistus miten sekaisin olin, enhän minä oikeasti halua lasta enkä sovi kenenkään äidiksi.
Miten voi tietää sopivuuden äidiksi kokeilematta? On varmasti tuhansia äitejä joilla on lapsia ja sinua sopimattomampia...
Siinä mielessä kyllä, että jos olisin sen lapsen hankkinut, niin olisin sen kunnolla hoitanut ihan varmasti, olen kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen jolla on elämänhallinta kunnossa. Rakastanutkin. Varmasti olisi huonompiakin äitejä ollut. Mutta tarkoitan lähinnä siinä mielessä, että perusluonteeni on kuitenkin sellainen erakkomainen, hiljaisuutta ja rauhaa ja yksinäisyyttä rakastava. Olisin joutunut uhraamaan sen luolamunkki-tyyppisen hiljaisuuden elämäni lähes 20 vuodeksi, ja olen varma että olisin kokenut että juuri minun tarkoitukseni ei olisi tässä elämässä toteutunut. Olisin hoitanut velvollisuuteni hyvin, kantanut vastuun päätöksestäni tehdä lapsi, iloinnutkin varmaan lapsen elämästä, mutta silti olisin varmasti tajunnut että tämä on mutka minun tielläni, ei oikea päämäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et ole ollutkaan koskaan vela, kun kerran mieli on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vastentahtoisesti lapseton mies eikä se ole ikinä ahdistanut - enemmän surettanut. Nyt kun 40:n vuoden rajapyykki ohittui niin tunne on voimistunut. Ilman kumppania, perhettä, lapsia eläminen on jotenkin ihmisyyden perusolemuksen vastaista ja olisin halunnut olla enemmän normaali tässä asiassa. Olla paras mahdollinen isä ja kumppani. Nähdä lasten kasvavan rakastavan kumppanin rinnalla sen sijaan, että koen vain oman vanhenemiseni. Yksin.
Tässä ajattelevan ja epäitsekkään ihmisen kypsää pohdiskelua jota ei valitettavasti palstan miesvihaajilta heru. Itse omaan vastaavia ajatuksia ja tosin hieman eri vivahtein olen lapseton ja syytkin ihan perustellut, mutta tosiaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi - kumppaneiksi toisilleen vaikkakin edes vähäksi aikaa. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä....
En osaa kuvitella tänään alkaneen sarjamurhaoikeudenkäynnin tekijää kumppaniksi kellekään.
Kelle sinä hänet kuvittelisit, äidillesi vai siskollesi?
Samantyyppisiä miehiä on incel-parvi pullollaan. Joka muuta väittää, kiistää tosiasiat. Psykopatia on miehillä yleisempää kuin naisilla, samoin rikosteleva ja väkivaltainen elämäntapa.
Tämä näkyy hyvin selvästi väkivalta- ja seksuaalirikostilastoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ou vou vou vouuuuuuuuuju, ou vou vouuuuuuuuu, ou vou uliuuuuuuuuu
Suosittelen antidepressantteja kaikille teille, joilla on pakkomielle lisääntymisestä. Myös antipsykootti tulee kyseeseen.
Yleensä puhemies valitaan toiseksi suurimmasta puolueesta. Nyt ei persulla riittänyt kannatus. Sekö kitisyttää äärioikeistoa?
ap on joku provoileva suurperheen mamma, joka on kateellinen lapsettomille
Harvalla on omaa elämää. Kannattelen vanhempieni merkityksen tunnetta tahtomattani. Takertuvat minuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.
Tässä ajattelevan ja epäitsekkään ihmisen kypsää pohdiskelua jota ei valitettavasti palstan miesvihaajilta heru. Itse omaan vastaavia ajatuksia ja tosin hieman eri vivahtein olen lapseton ja syytkin ihan perustellut, mutta tosiaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi - kumppaneiksi toisilleen vaikkakin edes vähäksi aikaa. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä....