Lue keskustelun säännöt.
Tapailu päättyi taas miehen puolelta siihen, ettei tullut tunteita
10.03.2023 |
Tapailin jonkin aikaa erästä miestä, joka tuntui itselleni tosi sopivalta ja meillä meni arvot, ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta hyvin yksiin. Hän puhui paljon meidän yhteisestä tulevaisuudesta ja ehdin jo ihastuakin häneen ihan kunnolla. Sitten ihan yhtäkkiä hän vaan kertoi, ettei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, koska hänelle ei ole muodostunut romanttisia tunteita. Olen jotenkin tosi hämmentynyt tästä, kun mulla oli koko ajan sellainen olo, että molemmin puolin on ihastusta.
Jos ei tule tunteita, niin tarkoittaako se, ettei ulkonäkö miellytä? Vai että toisen luonne on jotenkin vääränlainen tai ei sellainen kuin mitä etsii? Hän kehui mua mukavaksi ja ihanaksi naiseksi, kehui miten hyvää seksiä meillä on ja kaikkea tätä, niin en ymmärrä yhtään, että mitä jäi puuttumaan. Ja olisi halunnut jatkaa kavereina, mihin en voi missään tapauksessa suostua, mulla on sellaisesta tosi huonoja kokemuksia. Mies ei ollut itse millään lailla hyvännäköinen, vaan ihan tavallinen . Mietin myös, että vaikuttikohan se, kun hän oli itse amistaustainen ja eleli aika vaatimattomasti ja mulla taas on ihan hyvin varallisuutta ja hyvät tulot.
Kommentit (272)
Ja näin se bodycount kasvaa typeryksillä.
Kohta voit miettiä, että haet jonkun vanhan kaljamahan pubista, kukaan muu noin käytettyä naista katso,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle seksi, läheisyys ja hellyys on ainakin niin iso osa hyvää parisuhdetta, että se on itsestäänselvä osa tapailua. ap
Parisuhdetta. Oliko mies sitoutunut? Jos ei, teillä ei ollut parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle seksi, läheisyys ja hellyys on ainakin niin iso osa hyvää parisuhdetta, että se on itsestäänselvä osa tapailua. ap
Taidat jäädäkin tapailutasolle seksimiesten kanssa.
Ei vaimomateriaalia.
En ymmärrä ihmisiä, jotka vääntää väkisin jotain tapailua ja suhdetta ihmisen kanssa, joka lähtökohtaisesti ei kiinnosta.
Mun pitäisi olla todella vahvasti ihastunut, jotta ylipäänsä vaivautuisin tapailemaan!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Mikä tollo.
Miten niin tollo? Siksikö ettei nyt halunnutkaan seuraavat 20 vuotta vetää teatteria ja leikkiä onnellista perhettä? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet vaihtelee. Ei niide mukaa pitäs päätöksiä tehdä. Ne on kyl annettu nautinnoks,mut pahojaki viboi tulee välil. Kysymys on rakkaudesta,tahtotilasta pysyä yhdes hautaa asti rakastaa vaikeinaki aikoin. Kristillisillä arvoilla mennen Love,care.
No ei noita tunteita puolituntematonta kohtaan yhtäkkiä maasta polkaista. En itse ainakaan edes haluaisi että joku päättäisi olla minun kanssa jonkun hiton tahtotilan takia, vaikka hänelle kelpaisi yhtä hyvin kuka tahansa vastaantulija. Kuulostaa läheisriippuvuudelta että joku täytyy olla ja sitten vain pysytään hampaat irvessä yhdessä.
Tämä! Tottakai tunteet ovat tärkeitä. En myöskään ymmärrä noita tahtomisesta jauhavia - kuulostaa oikeasti todella ankealta joku "tunteilla ei ole väliä, pitää vain tahtoa pysyä yhdessä". En ikinä haluaisi sellaista suhdetta, jossa ajatus olisi, että yhdessä on pysyttävä vaikka hampaat irvessä, eikä kumpikaan edes edellyttäisi mitään tunteita, vetovoimaa, sielunkumppanuutta.
Mä en ymmärrä sitä noin. Uskon itsekin tahtoon olla yhdessä, mutta ei se tarkoita sitä, että missä tahansa ankeassa suhteessa tulisi olla ja siihen sitoutua.
Usein vain on niin, että on seksuaalista vetoa, on hauskaa yhdessä, pystytään puhumaan kaikesta ja sitten kuitenkin "jotain puuttuu, tunteet ei riitä" jne. Noiden ihmisten kohdalla oletan, että vika on päässä... etsitään jotain, mitä ei ole olemassakaan, odotetetaan jotain elämää suurempaa tunnetta.
Eikö sinusta siis tarvita mitään ihastumista, rakastumista ja myöhemmin rakkautta? Että riittää seksi sekä se, että on hauskaa yhdessä ja pystytään puhumaan?
Vastaan eri miehenä, mutta tuo kuulostaa unelmalliselta tilanteelta. Ei rakkautta, mutta seksiä ja yhteistä hauskaa.
FWB-suhde. Oman kokemukseni mukaan tuollainen ei synny etsimällä. Itselläni on ollut pari tuollaista suhdetta ja ne ovat alkaneet niin, että on ollut yhden yön juttu miehen kanssa, joka on hauska ja haluttava mutta ei sellainen, jonka kanssa haluaisin mitään sen enempää. Sitten on törmätty uudestaankin seksin merkeissä ja alettu myös hengailla muuten vaan yhdessä.
Itselleni nuo ovat olleet oikean suhteen korvikkeita, eivät sitä, mitä ensisijaisesti olisin valinnut. FWB- ja yhden yön suhteessa pitää olla paljon tarkempi ehkäisyn kanssa kuin vakiintuneessa suhteessa, eikä niissä pysty samalla tavalla irrottelemaan ja suorastaan rietastelemaan kuin vakiintuneen kumppanin kanssa.
Kyllä. Ja tämä on suhde, jonka jokainen mies haluaa, mutta on erittäin vaikeasti saavutettavissa.
Ei pidä paikkaansa. Muistan elävästi yhden noista FWB-kumppaneistani ja kuinka innoissaan hän kertoi minulle naisesta, jonka oli tavannut ja johon oli ihastumassa. Ja kun nainen antoi vastakaikua, hän halusi lopettaa meidän tapailumme eli palstan hieman autistista kielenkäyttöä käyttäen "valitsi mieluummin parisuhteen kuin FWB-suhteen". Kuten sanottu, parisuhteessa myös seksi on parempaa.
Mulla oli myös vähän alta parikymppisenä ystävä (erittäin hyvännäköinen, hyväkroppainen nainen) jolla oli fwb-suhde ja mies koko ajan yritti "taivutella" häntä syvempään suhteeseen.
Tällä ystävälläni oli samalla myös muita miehiä hakusessa kevytsuhteisiin mutta aika huonosti kukaan niihin mukaan lähti.
Tätä sivusta seurattuani vaikutti vahvasti siltä, että suurin osa tasokkaista miehistä ei ole kiinnostunut kevytsuhteista.No ei varmasti, jos nainen on tuota tasoa. Koetapa olla fwb-suhteessa erittäin hyvännäköisen naisen kanssa. Jos ei tunteet tule miehellä peliin, niin mies valehtelee itselleen. Mahdollisimman vaatimattoman näköiset naiset ovat parhaimpia kevytsuhteisiin, jotta vahvoja tunteita ei pääse syntymään. Yleensä myös itseä vanhemmat, koska vanhempien naisten vaatimukset miehen ulkonäöstä ovat paljon kevyemmät.
Miten minä en ollenkaan tunnista tuollaista maailmaa, missä sinä elät. Kun se on mennyt ihan päinvastoin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä korkeammat ovat (jälleen autistisesti ilmaisten) "vaatimukset" olleet myös miehen ulkonäölle.
Ja vahvoja tunteita syntyy, jos harrastaa seksiä erittäin hyvännäköisen naisen kanssa? Taidat puhua ylpeyden tunteesta; on hienoa näyttäytyä erittäin hyvännäköisen naisen kanssa ja saada muut miehet kateellisiksi. Ihastumisen ja rakastumisen tunteista sinulla ei taida olla kokemuksia, kuulostaa niin oudolta tuo kuvaus vahvojen tunteiden syntymisestä.
En vain sitten löydä mitään selitystä sille, miksi 30-36-ikävuoden välillä minun kumppanini ovat kaikki olleet +40 ja jopa +50-vuotiaita. Näistä iso osa Tinderistä. En ole kelvannut vuosiin ulkoisesti oman ikäisilleni, mutta vanhemmille naisille olen kelvannut hyvin. Ja on ollut mukavaa. Joku tässä yhtälössä menee niin, ettei vanhemmilla naisilla vaatimukset ole enää ollenkaan niin kovia. Eivät he minun kanssani muuten olisi.
Ei kyse välttämättä ole vaatimustason laskemisesta, vaan kriteerien muuttumisesta. Esim. nuorempana kiinnosti suositut, hyvännäköiset miehet, jotka itseasiassa 40-vuotiaina eivät ole juuri mitään (tyyliin perusduunari tms.). 40v ulkonäkö jne. ei enää toimi kriteerinä, vaan esim. se, että on nautinnollista, huomioivaa ja kiinnostavaa seuraa, hyvää seksiä ja tyyppi itsessään vakaa (esim. elämäntilanteen, taloudellisen tilanteen jne. suhteen). Esim. nörtti DI-mies nuorena ei saanut naisia, mutta 40v voi olla naisten keskuudessa paljon suositumpi ja muutenkin elämässä menestyneempi kuin se nuorena suosittu poliisi tai liikunnanohjaaja.
N. 35v mies on varmasti parhaimmillaan. Riittävästi kokemusta naisista ja elämästä, miehekäs (eli ei enää mikään poikanen), mutta ei vielä ukkoontunut, eikä testotasot vielä laskeneet liikaa (heppikin nousee). Ei se ole mikään ihme, että 35v mies kelpaa monesti 25-50v naisille oikein hyvin.
No en ole kyllä parhaimmillani. Eikä 25-vuotiaat katsoisikaan minua päin. Olen ollut 6 vuotta sinkkuna, eikä tällä ajalla ole ollut yhtäkään alle 40-vuotiasta naista. Ikähaarukkani Tinderissä on ollut 27-55+. En ole mätsännyt kertaakaan alle 38-vuotiaan kanssa. Ei sillä, että se olisi haitannut, mutta olen vain yrittänyt löytää tuolle selitystä. Nämä vanhemmat naiset eivät ole todellakaan olleet mitään epäviehättäviä, toisin kuin itse olen.
Ilmeisesti haluat, että joku sanoo nyt sulle, että kelpaat itseäsi vanhemmille vain siksi, että he eivät löydä parempaakaan. No niin, nyt se on sanottu. Ja voihan se pitää paikkansakin. Jokaisessa ikäluokassa on niitä, jotka joutuvat tyytymään tavalla tai toisella, tottakai noissa 40-50-vuotiaissa naisissakin. Ja kun sinä nyt kovasti vakuuttelet olevasi sellainen johon vain tyydytään, niin ehkä se sitten on niin, ja saat niitä naisia, jotka tyytyvät sinuun.
No niin. Nyt se on sanottu. Tyytyväinen?
En ole tyytyväinen epävarmaan änkytykseen.
Ihan kuin kirjoittaisi jonkun sivupersoonan kanssa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tuollasia ne yleensä on aluksi imarrellaan ja kaikintavoin mielistellään nainen ihastumaan ja toivomaan yhteistä tulevaisuutta ja sitten käännetään kelkka.
Kyllä ne kuule naisetkin osaa tehdä samalla tavalla. T: Sydän särkyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kysyi:
"Jos ei tule tunteita, niin tarkoittaako se, ettei ulkonäkö miellytä?"
Vastaan vain omasta puolestani, mutta kyllä se ainakin mun tapauksessa yleensä menee juuri noin. Eli sen toisen ihmisen ulkonäkö ei vaan ole riittävällä tasolla, jotta itselläni heräisi vahva kiinnostus häntä kohtaan.
[/quote] Mä en alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta, vaan hän alkoi heti ekan tapaamisen jälkeen. ap[/quote]
Ja olit imarreltu?
Tuon olisi pitänyt olla varoitusmerkki! Kukaan normaali, oikeaa parisuhdetta etsivä EI puhu yhteisestä tulevaisuudesta ekojen eikä edes tokien treffien jälkeen. Olisi huonoa edes huumorina.[/quote]
Tilanne siis jossa on "oikeaa parisuhdetta" etsivä.
Voisi olettaa että toinenkin on ainakin ilmoittanut jotakin samaa jos yleensä on katsonut aihetta treffeihin.
Mielestäni on mitä luonnollisinta tuolloin, jollei sitä ole aloitettu jo aiemmin, alkaa selvittämään sitä onko tavoitteena yhteinen tulevaisuus ja millaisia edellytyksiä se vaatisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin tapailua, vaikka romanttiset tunteet antoivat odottaa itseään. Näin, että miehessä oli paljon hyvää ja asioita, joita kumppanilta toivon, ja meillä synkkasi hyvin. Muussa tapauksessa olisin varmaan lopettanut tapailun, mutta tässä näin mahdollisuuksia suhteeseen, ja se suhde jatkuu yhä.
Mäkin tein näin. Elin pitkän villin nuoruuden, ihailijoita riitti. Neljänkympin kynnyksellä halusin perheen. Tunsin lämpöä, onnea, tunsin itseni rakastetuksi ja tunsin mietoa kemiaa.
Rakastumista ja seksuaalista halua ei koskaan tullut. Ehdin saada 2 upeaa lasta, kiva elämä.
Rakastuin tästä 15 vuoden päästä korviani myöten. Meni 2 vuotta, yritin lopettaa jne. Suhde alkoi vasta noin 1,5 v päästä tutustumisesta, kun ei onnistunut rakkautta sammuttaa kummankaan. Nyt onnellinen suhteessa, jossa harmoniaa, kemiaa, kunnioitusta, rakkautta.
Olemme exän kanssa onnellisempia nyt kumpikin ja samaa mieltä siitä, että suhde meni alunperinkin järkisuhteena vikaraiteille. Rakastuminen puuttui tyystin. Mies kertoo tiedostaneensa, että tunteeni ovat vähäisemmät mutta ei niin välittänyt, kun olin hänelle hyvä vaimo ja lapsille hyvä äiti, sitoutunut ja tosissani. Muutenkin minua pidetään järki-ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa tosielämää. Sellasta se on tänäpäivänä
Toiset valitaan, toisia ei valita. Semmoista se on.
Ja usein huomaa jälkeenpäin että se olikin lottovoitto että ei "tullut valituksi".
Sekin on ihan totta.
Ja joskus uskottelemme itsellemme että "olipa onni ettei minua valittu", samaan tapaan kuin kettu kommentoi happamia marjoja.
Olen eri, mutta ulkopuolelta on aika vaikea erottaa, kummasta on kyse. Enkä tiedä, onko sillä loppupeleissä väliäkään. Tärkeintä, että ihminen pääsee torjunnasta yli, eikä jää märehtimään sitä loputtomiin.
Sitäpaitsi asiaa voi ajatella myös niin, että toisen ulkoisista ominaisuuksista riippumatta on aina voitto, ettei joutunut suhteeseen ihmisen kanssa joka koki sopivansa paremmin jollekin muulle. Silloin helpotus voi olla aina todellista, ilman katkeruutta tai itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopullista totuutta tuskin koskaan tulemme tietämään. Mahdollisia selityksiä on juurikin nuo, mitä itse spekuloit:
- mies ei innostunut riittävästi ulkonäöstäsi
- sinun korkeampi koulutus- ja tulotaso oli hänelle ongelma
On muistakin syitä. Ihastuminen ja tunteet eivät ole sillä lailla loogisia, että ne tulisivat automaattisesti, jos toinen on kaikkien toiveitten mukainen. Todella moni asia vaikuttaa, eikä ihminen välttämättä edes tiedosta kaikkia syitä, miksi johonkin ihastui tai ei ihastunut.
Näin. Pariutumiset ovat tosiaan mystisiä asioita. Minulla on miespuolinen ystävä, läheinen ja rakas. Nykyisin jo pitkään naimisissa, mutta oltiin sinkkuja samaan aikaan jonkun aikaa. Siitä olisi ollut mahdollista viedä ystävyyssuhde parisuhteen tasolle, mies kun on kaikkea mitä toivon ja haluan kumppanilta. Samat mielenkiinnon kohteet, harrastukset, hyvä luonne, samat arvot, samat tulevaisuuden suunnitelmat, luotettava, lämmin, mukava, töissä, fiksu rahan kanssa, hyvät välit perheeseen, ystävällinen kaikille, fyysisesti miellyttävä. Ihan 10 paketti.
Ja silti! Silti en haluaisi hänen kanssaan parisuhteeseen, vaikka olisi viimeinen mies koko planeetalla. Enkä osaa sanoa miksi, koska siinä ei ole mitään loogista järkeä.
Paperilla 10 ei välttämättä sitten kuitenkaan ole todellisuudessa 10 niin, että tunteet kehittyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Tuollasia ne yleensä on aluksi imarrellaan ja kaikintavoin mielistellään nainen ihastumaan ja toivomaan yhteistä tulevaisuutta ja sitten käännetään kelkka.
Siis naiset ovat tuollaisia.
Puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis teillä oli seksiä, vaikka ei ollut edes tunteita? Kuvotus.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun alussa vielä juteltiin, että tutustutaan rauhassa ja hän kertoi, ettei pidä pinnallisista naisista ja haluaa oppia tuntemaan toisen syvällisellä tasolla. No sitten kun näin tehtiin, kiinnostus loppui siihen. ap
Siis täh? Mies halusi tutustua kunnolla ja tutustuttaessa huomasi, ettet ole sellainen mitä hän etsii, niin hän onkin pahis. Ehkä kaipasi parempaa seksiäkin tai sitten vain sitä tunnetta siihenkin.
"En vain sitten löydä mitään selitystä sille, miksi 30-36-ikävuoden välillä minun kumppanini ovat kaikki olleet +40 ja jopa +50-vuotiaita. Näistä iso osa Tinderistä. En ole kelvannut vuosiin ulkoisesti oman ikäisilleni, mutta vanhemmille naisille olen kelvannut hyvin. Ja on ollut mukavaa. Joku tässä yhtälössä menee niin, ettei vanhemmilla naisilla vaatimukset ole enää ollenkaan niin kovia. Eivät he minun kanssani muuten olisi."
Lainaukset toimii huonosti, mutta itse en näkisi tuota varsinaisesti vaatimustason laskuna. Joillekin ikä on itsessään kriteeri. Vähän sama, kuin 10 v nuorempia tavoittelevat miehet, eivät he yleensä saa niitä ikäluokkansa kauneimpia vaan ottavat ne rumasti sanottuna "jämät" joita ei omanikäiset huolineet. Sitten hehkuttavat kuinka saivat nuoren ja kauniin. Niin, kun onhan se 25-v tavisnaama kauniimpi kuin ikäisekseen hyvännäköinen kolmevitonen, ainakin joidenkin mielestä.
Veikkaan, että tässä vähän sama ilmiö. Ei ne vaatimukset suhteessa omaan ikäluokkaan ole laskeneet. Edelleen kelpaisi vain se top 10-20%. Mutta kun se kolmekymppinen perussälli on freesimpi kuin hyvinsäilynyt nelikymppinen, niin joku voi nähdä sen olevan ulkonäöltä oikeastaan samalla tasolla kuin se komea keski-ikäinen. Nainen on omasta näkökulmastaan ottanut miehen, joka vastaa niitä komeimpia ja halutuimpia, olkoonkin että se ulkonäkö tulee nuoruudesta pikemminkin kuin geenilottovoittajuudesta.
Terv. N40+, joka deittailee 12 v nuorempaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopullista totuutta tuskin koskaan tulemme tietämään. Mahdollisia selityksiä on juurikin nuo, mitä itse spekuloit:
- mies ei innostunut riittävästi ulkonäöstäsi
- sinun korkeampi koulutus- ja tulotaso oli hänelle ongelma
On muistakin syitä. Ihastuminen ja tunteet eivät ole sillä lailla loogisia, että ne tulisivat automaattisesti, jos toinen on kaikkien toiveitten mukainen. Todella moni asia vaikuttaa, eikä ihminen välttämättä edes tiedosta kaikkia syitä, miksi johonkin ihastui tai ei ihastunut.
Näin. Pariutumiset ovat tosiaan mystisiä asioita. Minulla on miespuolinen ystävä, läheinen ja rakas. Nykyisin jo pitkään naimisissa, mutta oltiin sinkkuja samaan aikaan jonkun aikaa. Siitä olisi ollut mahdollista viedä ystävyyssuhde parisuhteen tasolle, mies kun on kaikkea m
Minusta juuri tällaiset tilanteet ovat joskus kaikkein kipeimpiä käsitellä. Tiedät, että olisit ollut toiselle kaikin puolin hyvä saalis, mutta tunteita ei silti vaan herännyt. Jotenkin on helpompi ajatella, että syy on ollut joku ulkoinen esim en ollut tarpeeksi kaunis, mutta kun ne ulkoiset syyt on käytännössä poissuljettu jää selitykseksi - mikä? Sisäinen kauneus ei riittänyt, sielu ei sytyttänyt, tms. Se on jotenkin paljon syvemmän ja satuttavamman tason torjunta, kuin pelkästään vinon nenän tai paksujen reisien takia saadut pakit.
Vierailija kirjoitti:
Siis teillä oli seksiä, vaikka ei ollut edes tunteita? Kuvotus.
Ei tunteet ole välttämättä mitään joko-tai. Voi olla ihastumista ja alkuhuumaa, joka ei sitten kuitenkaan syystä tai toisesta syvene rakkaudeksi. Ei sille aina voi mitään, ja usein se on pettymys sille ihmiselle itselleenkin. Tunteitaan ei vaan voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin tein näin. Elin pitkän villin nuoruuden, ihailijoita riitti. Neljänkympin kynnyksellä halusin perheen. Tunsin lämpöä, onnea, tunsin itseni rakastetuksi ja tunsin mietoa kemiaa.
Rakastumista ja seksuaalista halua ei koskaan tullut. Ehdin saada 2 upeaa lasta, kiva elämä.
Rakastuin tästä 15 vuoden päästä korviani myöten. Meni 2 vuotta, yritin lopettaa jne. Suhde alkoi vasta noin 1,5 v päästä tutustumisesta, kun ei onnistunut rakkautta sammuttaa kummankaan. Nyt onnellinen suhteessa, jossa harmoniaa, kemiaa, kunnioitusta, rakkautta.
Olemme exän kanssa onnellisempia nyt kumpikin ja samaa mieltä siitä, että suhde meni alunperinkin järkisuhteena vikaraiteille. Rakastuminen puuttui tyystin. Mies kertoo tiedostaneensa, että tunteeni ovat vähäisemmät mutta ei niin välittänyt, kun olin hänelle hyvä vaimo ja lapsille hyvä äiti, sitoutunut ja tosissani. Muutenkin minua pidetään järki-ihmisenä.
Miten mä en tajunnut tästä tekstistä yhtään mitään.
Mikä tollo.