Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia ihminen masentuu?
Mikä siinä on, että se napsahtaa päälle? Itellä oli pitkään epämääräinen olo, että kaikki ei ole hyvin. Siitä se sitten eskaloitui. Syinä ehkä koulukiusaaminen, ajelehtiminen, parisuhde..
Kommentit (526)
Öööh, jos tapahtuu tarpeeksi negatiivinen muutos elämässä, masentuu.
Sitten se pitäisi oppia hyväksymään, jos ei pysty, alkaa vi tut taa.
Sitten pitäisi tehdä sille asialle jotain. Aika montaa asiaa pystyy muuttamaan elämässään eikä tarvitse jäädä pas kaan tilanteeseen. Näin on varmasti 80% masentuneiden kohdalla.
Mutta jollain on järkyttäviä ja vaikeita asioita, ja niitä ei pysty muuttamaan, niiden kanssa on opittava elämään. Ja sitten joku filosofi voisi kertoa, että miten? Kun oloa ei paranna se, että jollain toisella epäonnisella on asiat vielä huonommin.
Ja sitten, kun koitan käsitellä ne asiat, kaikki läheisesi ja jopa psykiatrian ammattilaiset sanovat, se on ollutta ja mennyttä, on keskityttävä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, tai he kiusaantuvat.
Mutta miten voit keskittyä nykyhetkeen tai tulevaan jos mielesi on jumissa siellä menneisyydessä ja hakee vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Tämä perätön väite on lähtöisin markkinavoimilta. Ei ole yhtään vertaistutkimusta joko osoittaisi aivokemialla olevan osuutta masennukseen.
Kun tiedetään mikä kultakaivos mt ryynit on korruptoituneelle lääketeollisuudelle lääkäreille ja useille poliitikoille ei näiltä muuta väitettä vosisikaan odottaa.
Masennnus on kyvyttömyyttä hyväksyä vallitseva tilanne, niin yksinkertaisesta asiasta on kyse.
Korjausliike on hyvin yksinkertainen. Säännöllinen liikunta vh-ravinto ja tiedostunut ajattelu, tätä kautta syntyvä mielen kirkastuminen ja kehon tasapainottuminen ovat parasta ja ainutta toimivaa lääkettä masennukseen.
Mitä oikein höpötät? Tarkoitatko nyt vertaisarvioitua tutkimusta tolla vertaistutkimuksella? Masennuksen vaikutuksesta aivojen välittäjäaineisiin löytyy tutkimuksia lukemattomia määriä. Ja niitä tutkimuksia tekee muutkin kuin lääkeyhtiöt. Pääasiassa yliopistot.
VH-ravinto? Ihanko oikeesti? Siihen uskovien mielestä se parantaa syövätkin :D
Olet väärässä. Yliopistoissa opetetaan siten ettei aivokemian muutoksien tiedetä olevan masennuksen syy. Aloita lukemalla kirja Psykiatria , Duodecim.
-eri
En muuten ole. Ja olen lukenut hieman enemmän kuin tuon kirjan. Tutkimukset osoittaa täysin kiistatta, että masennuksella on vaikutusta aivokemiaan. Siitä mikä on masennuksen alkup. syy, ei tässä just ollut mitään puhetta. Epäilen, että jos olet lukenut itse tuon kirjan, niin et ole ymmärtänyt lukemaasi, kun kerran on vaikeuksia lukea edes viestejä täällä.
Yksittäiset tutkimukset eivät kerro vielä mitään, koska tulokset pitää olla toistettavissa lukuisia kertoja laajoissa tutkimuksissa edustavissa otoksessa. Nuo kaikki edellytykset puuttuvat tutkimuksista: tuloksia ei ole saatu systemaattisesti toistettua, eikä tutkimuspopulastio edes ole edustava, koska se ei ole a)satunnaisotannalla otettu otos masennuspotilaista ja b) tutkimukset kohdistuvat suurteltassa osin potilaisiin, jotka ovat nauttineen aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia psyykenlääkkeitä. Esimeriksi Hesarikin uutisoi vähän aika sitten laajasta meta-analyysejä käsittelevästä tutkimuskatsauksesta, jossa todettiin yksiselitteisesti ettei masennus liity serotoniiniin mitenkään. Hesarin artikkelissa vielä selitettiin hedelmällistä yhteistyötä lääkeyhtiöiden kanssa tekevien lääketieteen tohtorien suulla, että masennuslääkkeiden vaikutusmekanismi on suuri mysteeri, vaikka muissa laajoissa meta-analyyseissä (esim. Irvin Kirch) on todettu, että masennuslääkkeiden vaste on käytännössä aktiivista plaseboa. Ainoaksi mysteeriksi tässä jää tavallisten ihmisten äärimmäinen sinisilmäisyys ja suunnaton tieteellisen lukutaidon puute.
Se, että et sisäistä mitä kirjoitan, ja lähdet leventämään sitä mitä sanoin, koskemaan asioita joita en sanonut, kyllä vähän kyseenalaistaa sun objektiivisuutta tässä asiassa. Tai sitten sisälukutaidon. En tiedä kummasta on kyse.
En puhu yksittäisistä tutkimuksista, vaan sanoin tutkimukset. Monikko. Varmaan tuttu käsite sullekin?
Toisekseen, en mainitse sanallakaan lääkkeitä. Miksi otat ne tässä puheeksi? Sillä, että toimiiko masennuslääkket, vaiko ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että vaikuttaako masennus aivojen välittäjäaineisiin. Ei ainakaan silloin, kun niitä lääkkeitä en ole ottanut edes puheeksi. Se että yrittää tunkea sanoja toisen suuhun, kertoo kyllä paljon siitä, että millä asenteella on liikkeellä.
Liikaa elämää kuormittavia asioita.
En itse usko masennuslääkkeisiin (lähinnä siksi, etteivät ne sovi itselleni ollenkaan sivuvaikutusten vuoksi). Uskon, että pitäisi joko muuttaa elämäänsä tai sitten muuttaa asennettansa vastoinkäymisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Tämä perätön väite on lähtöisin markkinavoimilta. Ei ole yhtään vertaistutkimusta joko osoittaisi aivokemialla olevan osuutta masennukseen.
Kun tiedetään mikä kultakaivos mt ryynit on korruptoituneelle lääketeollisuudelle lääkäreille ja useille poliitikoille ei näiltä muuta väitettä vosisikaan odottaa.
Masennnus on kyvyttömyyttä hyväksyä vallitseva tilanne, niin yksinkertaisesta asiasta on kyse.
Korjausliike on hyvin yksinkertainen. Säännöllinen liikunta vh-ravinto ja tiedostunut ajattelu, tätä kautta syntyvä mielen kirkastuminen ja kehon tasapainottuminen ovat parasta ja ainutta toimivaa lääkettä masennukseen.
Mitä oikein höpötät? Tarkoitatko nyt vertaisarvioitua tutkimusta tolla vertaistutkimuksella? Masennuksen vaikutuksesta aivojen välittäjäaineisiin löytyy tutkimuksia lukemattomia määriä. Ja niitä tutkimuksia tekee muutkin kuin lääkeyhtiöt. Pääasiassa yliopistot.
VH-ravinto? Ihanko oikeesti? Siihen uskovien mielestä se parantaa syövätkin :D
Olet väärässä. Yliopistoissa opetetaan siten ettei aivokemian muutoksien tiedetä olevan masennuksen syy. Aloita lukemalla kirja Psykiatria , Duodecim.
-eri
En muuten ole. Ja olen lukenut hieman enemmän kuin tuon kirjan. Tutkimukset osoittaa täysin kiistatta, että masennuksella on vaikutusta aivokemiaan. Siitä mikä on masennuksen alkup. syy, ei tässä just ollut mitään puhetta. Epäilen, että jos olet lukenut itse tuon kirjan, niin et ole ymmärtänyt lukemaasi, kun kerran on vaikeuksia lukea edes viestejä täällä.
Olet väärässä. Millä tahansa ilmiöllä on vaikutusta aivokemiaan. Jatka opiskelua. Nämä opetetaan esimerkiksi psykologian perusopinnoissa.
Niinhän mä taisin just sanoa??? "masennuksella on vaikutusta aivokemiaan."
Noin muuten, hieno asenne tulla sisään klassisella "Olet väärässä"- avauksella.
Ja en muista, että käytiinkö noin ihan perusopinnoissa läpi. ;)
Miten joku voi olla masentumatta täällä ? Onko sellasta ihmistä olemassa ? Oon itse masentunu ja tiedän ihmisiä jotka on sairastumisen jälkeen pysyny masentuneena. Kukaa ei oo parantunu. Siis puhutaa 30v masennusta,eikä vaa vointi muutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kuormittavat ihmissuhteet, läheisen traaginen kuolema ja työelämän haasteet masensivat. Nyt 13 vuotta myöhemmin olen saanut elämän sille mallille että on remissiossa. Mutta tiedän että se voi alkaa uudestaan milloin tahansa jos jotain taas tapahtuu.
Minä olen menettänyt veljeni, äitini, isäni, serkukset ja enot. Pari tätiä myös.
Vierailija kirjoitti:
Öööh, jos tapahtuu tarpeeksi negatiivinen muutos elämässä, masentuu.
Sitten se pitäisi oppia hyväksymään, jos ei pysty, alkaa vi tut taa.
Sitten pitäisi tehdä sille asialle jotain. Aika montaa asiaa pystyy muuttamaan elämässään eikä tarvitse jäädä pas kaan tilanteeseen. Näin on varmasti 80% masentuneiden kohdalla.
Mutta jollain on järkyttäviä ja vaikeita asioita, ja niitä ei pysty muuttamaan, niiden kanssa on opittava elämään. Ja sitten joku filosofi voisi kertoa, että miten? Kun oloa ei paranna se, että jollain toisella epäonnisella on asiat vielä huonommin.
Ja sitten, kun koitan käsitellä ne asiat, kaikki läheisesi ja jopa psykiatrian ammattilaiset sanovat, se on ollutta ja mennyttä, on keskityttävä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, tai he kiusaantuvat.
Mutta miten voit keskittyä nykyhetkeen tai tulevaan jos mielesi on jumissa siellä menneisyydessä ja hakee vastauksia.
Käsitteleminen on juuri sitä, että mieli saadaan pois sieltä menneisyyden jumista ja rikki mennyt hermostollinen tila vakautettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikaa elämää kuormittavia asioita.
En itse usko masennuslääkkeisiin (lähinnä siksi, etteivät ne sovi itselleni ollenkaan sivuvaikutusten vuoksi). Uskon, että pitäisi joko muuttaa elämäänsä tai sitten muuttaa asennettansa vastoinkäymisiin.
Kun näkökulma muuttuu, elämäkin muuttuu ihan automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaisarvioituja tutkimuksia Cochrane instituutin johtavan tutkijan loistamaan löytyy tästä kirjasta Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain.
Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit - usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat - ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen.
Sitruuna Kustannus julkaisi keväällä 2014 Peter C. Gøtzschen kirjan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketiede on turmellut terveydenhoidon. Kirja sai valtavan mediahuomion ja professori Gøtzsche vieraili Suomessa syyskuussa 2014 Suomen Psykologiliiton kutsumana. Kirja sai Britannian lääkäriliiton BMA:n kirjallisuuspalkinnon sarjassa Basis of Medicine. Kirjan julkaisun jälkeen keskustelu lääkkeiden tarpeellisuudesta ja lääkeyhtiöiden rumasta pelistä ihmisten hengillä on käynyt kiivaana myös Suomessa.
Gøtzsche? Johtava tutkija? Kaveri joka sai potkut? Paljonkos luulet, että hän sitten tienaa kirjoillaan? :D Toki hän taidokkaasti rahastaa, ja ratsastaa menneisyyden meriiteillä. Mutta näihin yksinäisiin uskonsotureihin taistelemassa suurta ja pahaa koneistoa vastaan kannattaa aina suhtautua hieman varauksella. Tai vähän enemmänkin.
Kaipasin vertaisarvioituja tutkimuksia. Lue ne. Se miten lääke business maksoi professorin pois on tyypillistä lääkemafian toimintaa. Idioottikin sen tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kärsinyt masennuksesta lapsuudesta. Perhe ei oikein toimiva vaikka mitään selkeää syytä (alkoholi tms) ei ollutkaan.
Asteittain noin 10 v aikana (ikävuodet 30-40) toivuin masennuksesta, en käynyt terapiassa mutta sain muuten tukea. Itsellä puuttui yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin.
Merkittäviä etappeja:
- pääsin opiskelemaan omaa alaa vihdoin
- löysin sopivan miehen (hyvät hermot)
- sain lapsen
- työelämässä löysin oman paikan
- jaksoin toteuttaa itseäni (sisustus, eläimet, kuoro)
Tämä oma kokemus. Jotain pieniä kaikuja vielä joskus tulee menneestä mutta se ei kaada mua. Olin aivan lannistunut pitkälle aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
mietppäs tämmöstä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on sellainen, ettei ole varaa masentua. Tai paeta hulluuteen. Masentuminen on luksusta, vastuun pakoilua ja naamiotua työn vieroksuntaa. Uhriudutaan eikä aikuistuta.
Näin sanoo ainoastaan ihminen, joka ei koskaan ole ollut masentunut eikä näin ollen ymmärrä, ettei masentuminen ole mikään tahdonalainen prosessi. Se on sairaus, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka aikuinen on.
Väärin.
Se on jättäytymistä siihen, mikä tuntuu pahalta.
Sairauteen vetoaminen ei onnistu, se on vain tapa vedota siihen, että ei tarvitse muuttaa itsessä tai omassa toiminnassa mitään. Masentumisden ydinsyy ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan miten tuntee itsensä.
Sitä ei pääse pakoon millään selityksellä.
Minulla itselläni on ollut masennuksen eri tasoja. Ensin lievä, sitten keskivaikeaa ja lopuksi itsetuhoista ja vaikeaa, jonka takia osastolla ja vihdoin terapiassa.
No minä olen tutustunut itseeni, ymmärtänyt masennukseni syyt (rajattomuus ja se että on kasvanut siihen, ettei minulla ole rajoja, vaan ylitseni voi kävellä kuka vaan, ja olen arvoton). Itseäni solvaava haukkuva ja vihaava ääni on hiljentynyt päässäni, eikä minulla ole enää mitään negatiivisia keloja joita pääni pyörittelee ja suurentelee.
No lähtikö masennukseni?
Eipä lähtenyt. Terveelliset elintavat, itsetuntemus, kaikki treenaaminen ja työ mitä olen tehnyt. Ei poistanut masennusta. Masennus vain helpottui. Masennukseni oireilee äärimmäisenä väsymyksenä ja siten että mistään ei koe mielihyvää.
Ihmettelin tätä väsymystäni, mutta siihen lääkäri selitti, että se on masennusta. En aluksi hyväksynyt tuota ollenkaan, mutta myöhemmin ymmärsin että se on totta.
Minä en millään aikuistumalla, itseäni niskasta kiinni ottamalla ja vastuuta kantamalla pysty vaikuttamaan siihen, että aivoni eivät ilmeisesti kykene kokemaan mielihyvää mistään. Ja tämä väsymys ei lähde urheilemalla eikä lepäämällä.
Niin voitte te kaikki viisastelijat tunkea ne viisautenne sinne peffaanne.
Ikävää, ettei masennuksesta pääse eroon. Onko lääkäri sitä mieltä, että kaikki voitava on tehty? Oletko itse sitä mieltä?
Ovatko esim TRE tai perhekonstellaatio tuttuja asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietppäs tämmöstä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on sellainen, ettei ole varaa masentua. Tai paeta hulluuteen. Masentuminen on luksusta, vastuun pakoilua ja naamiotua työn vieroksuntaa. Uhriudutaan eikä aikuistuta.
Näin sanoo ainoastaan ihminen, joka ei koskaan ole ollut masentunut eikä näin ollen ymmärrä, ettei masentuminen ole mikään tahdonalainen prosessi. Se on sairaus, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka aikuinen on.
Väärin.
Se on jättäytymistä siihen, mikä tuntuu pahalta.
Sairauteen vetoaminen ei onnistu, se on vain tapa vedota siihen, että ei tarvitse muuttaa itsessä tai omassa toiminnassa mitään. Masentumisden ydinsyy ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan miten tuntee itsensä.
Sitä ei pääse pakoon millään selityksellä.
Masentuneen ongelma ei ole se, että hän haluaisi olla masentunut vaan se, ettei hän tiedä, miten olla jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Tämä perätön väite on lähtöisin markkinavoimilta. Ei ole yhtään vertaistutkimusta joko osoittaisi aivokemialla olevan osuutta masennukseen.
Kun tiedetään mikä kultakaivos mt ryynit on korruptoituneelle lääketeollisuudelle lääkäreille ja useille poliitikoille ei näiltä muuta väitettä vosisikaan odottaa.
Masennnus on kyvyttömyyttä hyväksyä vallitseva tilanne, niin yksinkertaisesta asiasta on kyse.
Korjausliike on hyvin yksinkertainen. Säännöllinen liikunta vh-ravinto ja tiedostunut ajattelu, tätä kautta syntyvä mielen kirkastuminen ja kehon tasapainottuminen ovat parasta ja ainutta toimivaa lääkettä masennukseen.
Mitä oikein höpötät? Tarkoitatko nyt vertaisarvioitua tutkimusta tolla vertaistutkimuksella? Masennuksen vaikutuksesta aivojen välittäjäaineisiin löytyy tutkimuksia lukemattomia määriä. Ja niitä tutkimuksia tekee muutkin kuin lääkeyhtiöt. Pääasiassa yliopistot.
VH-ravinto? Ihanko oikeesti? Siihen uskovien mielestä se parantaa syövätkin :D
Olet väärässä. Yliopistoissa opetetaan siten ettei aivokemian muutoksien tiedetä olevan masennuksen syy. Aloita lukemalla kirja Psykiatria , Duodecim.
-eri
En muuten ole. Ja olen lukenut hieman enemmän kuin tuon kirjan. Tutkimukset osoittaa täysin kiistatta, että masennuksella on vaikutusta aivokemiaan. Siitä mikä on masennuksen alkup. syy, ei tässä just ollut mitään puhetta. Epäilen, että jos olet lukenut itse tuon kirjan, niin et ole ymmärtänyt lukemaasi, kun kerran on vaikeuksia lukea edes viestejä täällä.
Olet väärässä. Millä tahansa ilmiöllä on vaikutusta aivokemiaan. Jatka opiskelua. Nämä opetetaan esimerkiksi psykologian perusopinnoissa.
Niinhän mä taisin just sanoa??? "masennuksella on vaikutusta aivokemiaan."
Noin muuten, hieno asenne tulla sisään klassisella "Olet väärässä"- avauksella.
Ja en muista, että käytiinkö noin ihan perusopinnoissa läpi. ;)
Kyllä käydään. Esimerkiksi serotoniini on kudoshormoni. Vaikka autoreseptoreihin vaikutetaan lääkkeillä ja pidennetään vaikutusaikaa synapsiaraossa, ei se paranna masennusta. Tästä todisteena huono NNT. Katso vaikka Fimean sivuilta Brintellix.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku shrinkki sanoi että masentunut ihminen on realistinen. Me terveet haaveillaan. Haaveileminen on mahdollisuuksien näkemistä, realismi on todennäköisyyksien näkemistä.
Haaveiden ja mahdollisuuksien jahtaaminen pitää meidät käynnissä.
Aivan varmasti shrinkki oli oikeassa, koska masentunut ihminen toteuttaa omaa maailmankuvaansa ja tietenkin onnistuu siinä. Alisuoriutuja ei yritä, hylkäämistä pelkäävä ei kurota kohti muita ihmisiä, kun voimavarat ovat vähissä, ei jaksa oikein huolehtia fyysisestikään itsestään, joten kunto laskee ja paino nousee, elämä on entistä raskaampaa.
Shrinkki olisi voinut myös sanoa, että ei-masentunut mahdollisuuksien näkijä uskoo itseensä ja pyrkii kohti tavoitteitaan, ei lannistu vastoinkäymisistä ja aivan varmasti myös saavuttaa jotain.
Jos mietin itseäni niin en vaan koe pärjääväni täällä. Lukion sain käytä, mutta kiusattiin sinne asti. Tämän jälkeen jännitän sosiaalisia tilanteita yhä enemmän. Yritän keksiä ammattia missä kestäisin. Sellaisia ei vaan paljon ole jos esim amista katsoo. Yliopistoon en taas meinaa päästä ja nyt olen alkanut miettiä, että kestäisikö siellä. Olen ole oikein töissä ollut koskaan. Ei ole mitään suhteita minnekään ja toisaalta olen niin jännittynyt yms joten en pärjää haastatteluissa. Minulla ei ole edes läheisiä. Olin yksinäinen koko nuoruuteni. Kyllä tämä kaikki hävettää paljon ja koen olevani epäonnistunut. Jo pelkkään amikseen pitää lähettää cv ja osallistua haastatteluihin yms. Tämä vaan saa miettimään kuinka jotenkin tyssään jo siihen. Cv kun on melko tyhjä. Tämä sitten töihin pääsyn kanssa vielä korostuu. Nyt minulla on puolet yhdestä amiksen linjasta käytynä. Lähes etänä sen kävin. Nyt vaan pitäisi vaihtaa ns toiselle saman alan linjalle. En vaan meinas enää pystyä siihen. Tämä kaikki yhdistettynä taloudellisiin seikkoihin ahdistaa paljon. Koen olevani epäonnistunut ja etten kestä enää tavallista elämää. Moni kirjoittaa, että pitää yrittää enemmän ja muuttaa elämäänsä. Ymmärrän sen, mutta itsellä usein olo pahenee jos yritän liikaa. Sitten ahdistus pahenee ja unettomuus palaa. Silti pitäisi eteenpäin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot elämäntavat, kuten epäsäännöllinen vuorokausirytmi, huonot sosiaaliset suhteet, epäterve ruokavalio, liikunnan puute, valon saannin puute yms.
Tässä taas vieritetään syy masentuneelle. Moni syö mahdollisimman hyvin ja yrittää nukkua sekä pitää rutiineita yllä. Silti masentuu. Kyllä itsellä menneisyyden kokemukset kuten kiusaaminen on vaikuttanut eniten tähän kaikkeen.
Itsekin olen sitä mieltä, kuten tuolla aiemmin joku mainitsikin, että ihminen masentuu, kun hänen sietokykyään ylitetään liian pitkään.
Ne koettelemukset voi olla moninaisia, mutta ei siinä unet auta, jos kärsii unettomuudesta, eikä valo tai ravinto auta, jos jatkuva henkinen rasitus painaa mieltä. Noilla muilla asioilla voi toki edesauttaa parempaa vointia, mutta henkinen tasapaino on löydettävä.
Kuinka tyhmä voi olla ihminen joka antaa sietokykynsä ylitettävän.
No minä esimerkiksi, ja psykologin tutkimuksissa selvisi se "tyhmyytenikin" taso. Olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Aika moni masentunut on älykäs, enkä edes tiedä ketään tyhmää masentunutta.
tosta on muuten joku kansanviisauskin, jota en vaan muista. Mut siis just, ettei tyhmät masennu. Määrittele sit vielä tyhmä;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Tämä perätön väite on lähtöisin markkinavoimilta. Ei ole yhtään vertaistutkimusta joko osoittaisi aivokemialla olevan osuutta masennukseen.
Kun tiedetään mikä kultakaivos mt ryynit on korruptoituneelle lääketeollisuudelle lääkäreille ja useille poliitikoille ei näiltä muuta väitettä vosisikaan odottaa.
Masennnus on kyvyttömyyttä hyväksyä vallitseva tilanne, niin yksinkertaisesta asiasta on kyse.
Korjausliike on hyvin yksinkertainen. Säännöllinen liikunta vh-ravinto ja tiedostunut ajattelu, tätä kautta syntyvä mielen kirkastuminen ja kehon tasapainottuminen ovat parasta ja ainutta toimivaa lääkettä masennukseen.
Mitä oikein höpötät? Tarkoitatko nyt vertaisarvioitua tutkimusta tolla vertaistutkimuksella? Masennuksen vaikutuksesta aivojen välittäjäaineisiin löytyy tutkimuksia lukemattomia määriä. Ja niitä tutkimuksia tekee muutkin kuin lääkeyhtiöt. Pääasiassa yliopistot.
VH-ravinto? Ihanko oikeesti? Siihen uskovien mielestä se parantaa syövätkin :D
Olet väärässä. Yliopistoissa opetetaan siten ettei aivokemian muutoksien tiedetä olevan masennuksen syy. Aloita lukemalla kirja Psykiatria , Duodecim.
-eri
En muuten ole. Ja olen lukenut hieman enemmän kuin tuon kirjan. Tutkimukset osoittaa täysin kiistatta, että masennuksella on vaikutusta aivokemiaan. Siitä mikä on masennuksen alkup. syy, ei tässä just ollut mitään puhetta. Epäilen, että jos olet lukenut itse tuon kirjan, niin et ole ymmärtänyt lukemaasi, kun kerran on vaikeuksia lukea edes viestejä täällä.
Olet väärässä. Millä tahansa ilmiöllä on vaikutusta aivokemiaan. Jatka opiskelua. Nämä opetetaan esimerkiksi psykologian perusopinnoissa.
Niinhän mä taisin just sanoa??? "masennuksella on vaikutusta aivokemiaan."
Noin muuten, hieno asenne tulla sisään klassisella "Olet väärässä"- avauksella.
Ja en muista, että käytiinkö noin ihan perusopinnoissa läpi. ;)
Kyllä käydään. Esimerkiksi serotoniini on kudoshormoni. Vaikka autoreseptoreihin vaikutetaan lääkkeillä ja pidennetään vaikutusaikaa synapsiaraossa, ei se paranna masennusta. Tästä todisteena huono NNT. Katso vaikka Fimean sivuilta Brintellix.
Ok. En muistanutkaan. Minkä takia selität lääkkeistä, kun en niistä edes puhunut?
Rahattomuus ja pitkäaikaista sairautta, joten ei voi edes enää käydä salilla. T. Pentti mies henkilö 46 vuotta. Eli Kalevi kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden traumat, joita ei ole käsitellyt. Esim epäturvallinen kiintymyssuhde vanhempiin, emotionaalinen yksinjääminen. Ei opi rakastamaan itseään eikä pysty luomaan hyviä ja turvallisia ihmissuhteita, mikä on onnellisen elämän perusta.
Tuo on totta. En kuitenkaan ihan ymmärrä, miten niitä voi käsitellä, niin ettei asiat enää koskaan kummittelisi. Voi jauhaa loputtomiin terapiassa, voi selittää asioita itselleen, voi myöntää emotionaaliset puutteet ja hyväksyä tapahtuneet. Nuo auttaa varmasti eteenpäin, mutta se mikä on tapahtunut, on tapahtunut, eikä se taustalla olevaa melankolia välttämättä koskaan poistu, eikä se oma luonne ja turvallisuuden tunne kokonaan muutu. Jotkut ehkä voivat muuttua.
Oikeastaan oma todellinen luonne voi ensimmäistä kertaa löytyä, kun esteet sen tieltä poistuvat. Eivät melankolisuus ja surullisuus ole sinun luonteesi, ne ovat vain kuvia siitä vääristyneestä peilistä, josta traumaminäsi katsoo sinua takaisin.
Kokemuksesta voin sanoa, että tunnetyöskentely ja asioiden sanoittaminen yhdessä voivat tuoda tulosta ja tämä muutos näkyy myös aivokuvissa. Jos tunteiden käsittely muuttaa aivojasi, on helpompi ymmärtää sekin, että myös sinä ihmisenä muutut.
Itse olen kokenut niin, että osuvat sanat voivat olla kuin avain lukkoon. Minulle tällaisia sanoja ovat olleet esimerkiksi mother wound, äitihaava. Olen ollut ennen kuin kävelevä avohaava, joka otti koko ajan osumaa ympäristöstä eikä pysty koskaan arpeutumaan.
Kiintymyssuhdetraumasta syntyvä häpeä on identiteetti, jonka vanhemmista riippuvainen lapsi on varhaisessa vaiheessa luonut omaksi turvakseen. Siihen ei tarvita välttämättä edes sanoja, vaan lapsi aistii perheen tunneilmapiirin myös hermostollisella tasolla. Juuri tämän katalan kätketyn mekanismin vuoksi oman trauman tunnistaminen on hyvin vaikeaa ja häpeä tekee myös oman työnsä pitämällä totuutta piilossa. Tähän paljastustyöhön menee paljon aikaa ja sitä voi tehdä yhdessä muiden saman kokeneiden kanssa. Sekin helpottaa, kun oppii, että meitä aikuisia lapsia (tai entisiä aikuisia lapsia) on maa pullollaan, ei todellakaan olla yksin.
Turvattomuudesta syntyvä häpeäidentiteetti ei valitettavasti katoa itsestään, vaan ohjaa elämää niin kauan kuin se tunnetasolla tulee tunnistetuksi ja käsitellyksi. Onneksi elämme ajassa, joka on täynnä tietoa ja resursseja ja verkostoja, joista hakea apua. Meillä on siis käytössä ne välineet, joita aiemmilla sukupolvilla ei ollut, joten ehkä vastuutakin on nyt enemmän. Psykoterapia on kallista ja terapeutteja vaikea löytää, mutta on muitakin tapoja hoitaa itseään. Voi kokeilla vaikka psykofyysista fysioterapiaa muutaman kerran ja katsoa, millaisia prosesseja lähtee liikkeelle.
Omassa tunnetyöskentelyssäni olen päässyt nyt siihen pisteeseen, jossa voin todeta nuo kuulemasi sanat "se mikä on tapahtunut, on tapahtunut" ilman, että suru saa vallan. Kun mieleen tulee ikäviä asioita, uusia tai vanhoja, itken edelleen, mutta suru on aivan erilaista kuin silloin, kun olin sen vanki. Jokainen itku on tervetullut ja olen iloinen siitä, että voin muistaa. Koska se mitä on tapahtunut, on tapahtunut ja se seuraa minua loppuelämäni, mutta ei vihollisena vaan osana elämäntarinaani. Oikeastaan olen koko ikäni odottanut sitä, että voisin joskus kertoa sen opetuksena niille, jotka ovat vasta matkansa alussa. Parantuminen on mahdollista :)
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Se menee juuri näin.
Gøtzsche? Johtava tutkija? Kaveri joka sai potkut? Paljonkos luulet, että hän sitten tienaa kirjoillaan? :D Toki hän taidokkaasti rahastaa, ja ratsastaa menneisyyden meriiteillä. Mutta näihin yksinäisiin uskonsotureihin taistelemassa suurta ja pahaa koneistoa vastaan kannattaa aina suhtautua hieman varauksella. Tai vähän enemmänkin.