Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei myönnä, että alkoholi on ongelma
07.03.2023 |
Perustelee sillä, että kykenee töihin jne. Juo n 3-6 tölkkiä joka ilta. Olen ollut idiootti, kun olen sietänyt tätä liian pitkään. Eli 4 vuotta. Ei ole ollut yhtään selvää viikonloppua. Asutaan erillään ja hän juo, koska on tylsää eikä ole tekemistä. Puhumme nyt 50-vuotiaasta "miehestä*. Ilmeisesti joku lapsuudessani koettu trauma roikottaa mua tässä suhteessa.
Mutta en aio kauaa enää katsoa touhua, sillä muutosta ei ole näkyvissä ja jos olisi, tuhlaisin loppuelämäni siihen että olisin toipuvan alkoholistin kanssa tai pahimillaan alkoholistin. Hän pelkää, että jätän hänet mutta silti, ei suostu tekemään muutosta parempaan.
Löysin sivuston hyvakysymys.fi ja siellä olikin jo apuja aiheeseen, mutta täältä varmaan löytyy kokemusta ihan irl?
Mikä oli viimeinen tikkki ja miten elämä on muuttunut, kun jos olet päättänyt suhteen?
Olen itse 48v,taloudellusesyi pärjään yksi. Suurin murhe kai mullakin yksinjääminen, mutta sekin parempi vaihtoehto 😊
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
No minä sain viinakrampin oltuani päivän juomatta. Se on hengenvaarallinen epilepsian kaltainen kohtaus. Minä selvisin siitä viikolla Jorvin tehotarkkailussa ja löysin siitä rock bottomini, jolta ponnistin takaisin elävien kirjoihin raittiina.
Omin päin yhtäkkinen alkoholin käytön lopettaminen on muuten oikeasti tosi vaarallista. Se, että kroppa tai pää sekoaa, ei vaadi mitään vuosien rapakierrettä.
Joillekuille on, toisille ei.
Itse lopetin kerrasta. En suosittele, jos kroppa menee alta.
(pidempi versio tarinastani luettavissa pari viestiä yläspäin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miehen juominen on ongelma sinulle. Miehellä on oikeus viettää vapaa-aikansa haluamallaan tavalla. Jos se on sinulle ongelma, on sinun itse ratkaistava se haluamallasi tavalla. Aikuista ihmistä ei voi väkisin muuttaa! Itse juon joka päivä virvoitusjuomia melkein 2 litraa. Lisäksi puputan karkkia ja suklaata useita kertoja viikosssa. Lopettaisinko sen jos kumppanini vaatisi? No en todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Yleistät omat kokemuksesi. Se on ymmärrettävää, mutta sitä pitäisi silti varoa.
Itse kyllästyin käytännössä päivittäiseen juopotteluuni toissavuoden jouluna. Heräsin tapaninpäivänä kyläpaikassa paria tuntia ennen muita aivan hemmetinmoiseen jysäriin mutta ennen kaikkea morkkikseen. Olin täysin tympääntynyt siihen, mitä minusta oli tullut.
Puhalsin alkometriin hitusen laillisen rajan alapuolella olevan lukeman, ajoin neljän tunnin matkan kotiin, pidin parin päivän huolellisen itsetutkiskelun saunan, vissyn ja kolan voimin, ja totesin, että tämä ei ole se, miksi olen olemassa tässä maailmassa. Alkoholin hauskuus oli kadonnut jo vuosia sitten, eikä se enää lääkinnyt mitään.
Pari vuorokautta meni, että sain unen päästä hieman kiinni, se kai voitaneen laskea fyysisiksi vieroitusoireiksi aika monen vuoden säännöllisestä juopottelusta (esim. viinapullo saattoi mennä reippaammassa illassa). Ihmeellistä kyllä päätöksen synnyttyä ei hirveästi edes tehnyt mieli sen paremmin kaljaa kuin parempiakaan viinaksia. Vieläkin vähän ihmettelen sitä.
Päätöstä seuranneen puolentoista vuoden aikana olen juonut yhteensä kymmenkunta alkoholiannosta, kaikki ne erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Olen ollut tarkkana, että olen ottanut vain yhden, sillä tiedän hyvin, miten käy jos annan korkin avautua oikeasti.
Asiassani auttaa se, että löysin vajaa vuosi sitten kumppanin, joka toisaalta ei aja minua juomaan, ja jonka olemassaolo antaa minulle niin paljon iloa, etten todellakaan aio pilata sitä palaamalla vanhoihin tapoihini. Myös siihen olen tyytyväinen, että olin jo ollut tässä "nykyisessä elämässäni" yli puoli vuotta ennen hänen tapaamistaan, sillä nyt tiedän että pystyn tähän ihan itse eikä tarvitse ratketa uudelleen juomaan, vaikka jotain menisi pieleenkin.
Tiivistelmä: halusin kertoa, ettei vuosikymmenenkään säännöllisen ja runsaan alkoholinkäytön lopettaminen välttämättä johda helvetin tuskiin.
Joo, varmasti tuli kirjoitettua tuo viesti siihen sävyyn, kuin minun tilanteeni olisi ainut totuus maailmassa. On totta, että ihmisiä ja tilanteita on erilaisia ja hienoa, että kaikkien ei tarvitse käydä ihan samaa läpi juomisen lopettaakseen kuin minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Syitä on varmaan yhtä paljon kuin juojiakin, mutta ainakin minulla oli syynä endorfiinipiikki. Nousuhumala kahden ensimmäisen annoksen jälkeen vaatii juomaan nopeassa tahdissa lisää, jotta nousu säilyy. Ei se yhtä hyvä ole kuin joistain epävirallisista nautintoaineista tuleva hurmospiikki, mutta laillisempi ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi. Myös se vanha, eli maailman murheiden hetkellinen unohtaminen on ihan hyvä syy. Ja sittenhän siitä tulee tapa, vielä paljon sen jälkeenkin, kun kaikki hauskuus on jo loppunut. Sitten sitä joko ymmärtää lopettaa tai kuolee hitaasti pois.
Itsellä oli "kesäkissana" tuollainen 2-3 kaljaa joka päivä vetävä. Ottaminen sitten lisääntyikin ja putki jäi päälle. Tyyppi oli täysin riippuvainen alkoholista.
Katselin pari kuukautta ja pistin poikki.
Tyyppi oli tyypillinen alkoholisti/riippuvainen - jäänyt jotenkin sellaisen 14-vuotiaan tasolle.
Päätin, että mieluummin olen yksin kuin huonon kanssa.
Sinkkunaoloa tulikin sitten neljä vuotta, mutta sitten löytyi ihana mies, jolle alkoholi ei ole ongelma.
Mieti mitä elämältäsi haluat - jos alkoholin asettamat parametrit määrittelevät tekemisiänne ja olemisianne ja se on sulle ok, jää suhteeseen. Jos ei ole, hasta la vista sit vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Ei alkoholisti juo, koska juominen on kivaa, alkoholisti juo, koska ei pysty olemaan juomatta. Se on riippuvuussairaus.[/quote]
Juuri näin. Olen itsekin juoppoja halveksuville ja juoppoja kadehtiville "pakko käydä töissä"- henkilöille sanonut että luuletteko tosiaan että juopon elämä on sellaista viini virtaa ja laulu soi. Se on kaukana siitä.
Valitsin miehen joka tyyliltään muistutti isääni eli alkoholistin.
Viimeksi ambulanssiväki toi miehen kotiin taluttivat sänkyyn, oli ihan ympäripäissään kaatunut.
Mä olen absolutisti ja ihmettelen miten kestän!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää hiljalleen hahmottaa se, että joudut todennäköisesti ottamaan eron. Ala rakentaa omaa itsetuntoasi, harrastuksiasi ja talouttasi vain itsesi varaan. Hoida asia kerrallaan omaa projektiasi eteenpäin. Hanki apua erimeskiksi vertaisryhmästä. Siellä voi olla ihan eri vaiheessa sairauttaan olevien puolisoja mukana, jotka osaavat kertoa sinulle, mitä tuleman pitää (eli että kyseessä on etenevä ja kuolemaan johtava sairaus, joka vahingoittaa läheisiä syvästi). On totta, että juominen ei ole sinun ongelmasi, vaan se, että olet rakentanut elämäsi juovan kanssa. Ehkä sinulla on taustalla alkoholismia lapsuudenperheessäsi? Useilla on.
Hanki myös runsaasti kirjallisuutta aiheesta, myös siitä läheisriippuvuudesta. Siihen kelkkaan älä lähde, että alat hoivata ja keksiä selityksiä alkoholistin puolesta.
Alkoholisti parantuu joskus, jos sitä todella haluaa. Joillekin puolison lähteminen on käännekohta, joillekin käännekohtaa ei tule. Pelkkä "hiekkahoito". Et voi asialle yhtään mitään, sillä viina on hänelle rakkaampi kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Valitsin miehen joka tyyliltään muistutti isääni eli alkoholistin.
Viimeksi ambulanssiväki toi miehen kotiin taluttivat sänkyyn, oli ihan ympäripäissään kaatunut.
Mä olen absolutisti ja ihmettelen miten kestän!?
Miksi katselet tuollaista tilannetta?
Entäs jo muutatte erillenne ja annat hänen rauhassa pohtia miten haluaa elämänsä elää. Jos valitsee viinan, tiedät, että suhteenne ei merkitse riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sietämällä mahdollistat miehesi juomisen.
Lähtisin heti.
En olisi jaksanu katsoa noin pitkään.
Kyllä jos olisin ap, jättäsin ton äijän. Mäkin jätin vaimon koska se lihos aivan kamalasti, eikä enään pystyny/jaksanu tehä mitään muuta kuin mussuttaa jotakin sohvalla, ja katsella sarjoja. Ennen tehtiin kaikkea kivaa ja urheiltiin yhdessä. Mut si se lopetti ja lihos. Ei seksikään enään kauheesti hänen kanssaan kiinnostanu. Ja eikä tuokaan vielä mitään, mutta kun hän ei halunnut tehdä asialle mitään! Keksi vaan tekosyitä, eikä suostunu lopettamaan sitä ainaista mässyttämistä, ja tulemaan liikkumaan kanssani. Vähän niikun alkoholisti, ei myönnä ongelmaa ja jos ei halua itse sitä korjata, ei hän tule muuttumaan. Mussuttakoot keskenänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei alkoholisti juo, koska juominen on kivaa, alkoholisti juo, koska ei pysty olemaan juomatta. Se on riippuvuussairaus.
Juuri näin. Olen itsekin juoppoja halveksuville ja juoppoja kadehtiville "pakko käydä töissä"- henkilöille sanonut että luuletteko tosiaan että juopon elämä on sellaista viini virtaa ja laulu soi. Se on kaukana siitä.
Tuo on täysin totta, mutta asian toinen puoli on se, että juominen on myös mahdollista lopettaa, jos sitä omaa tahtoa on. Minäkin pystyin siihen, vaikka tilanteeni oli paha ja monia minua pidempään ja enemmän dokannut on myös selvinnyt. Apua on saatavilla, jos sitä vain kehtaa pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Yleistät omat kokemuksesi. Se on ymmärrettävää, mutta sitä pitäisi silti varoa.
Itse kyllästyin käytännössä päivittäiseen juopotteluuni toissavuoden jouluna. Heräsin tapaninpäivänä kyläpaikassa paria tuntia ennen muita aivan hemmetinmoiseen jysäriin mutta ennen kaikkea morkkikseen. Olin täysin tympääntynyt siihen, mitä minusta oli tullut.
Puhalsin alkometriin hitusen laillisen rajan alapuolella olevan lukeman, ajoin neljän tunnin matkan kotiin, pidin parin päivän huolellisen itsetutkiskelun saunan, vissyn ja kolan voimin, ja totesin, että tämä ei ole se, miksi olen olemassa tässä maailmassa. Alkoholin hauskuus oli kadonnut jo vuosia sitten, eikä se enää lääkinnyt mitään.
Pari vuorokautta meni, että sain unen päästä hieman kiinni, se kai voitaneen laskea fyysisiksi vieroitusoireiksi aika monen vuoden säännöllisestä juopottelusta (esim. viinapullo saattoi mennä reippaammassa illassa). Ihmeellistä kyllä päätöksen synnyttyä ei hirveästi edes tehnyt mieli sen paremmin kaljaa kuin parempiakaan viinaksia. Vieläkin vähän ihmettelen sitä.
Päätöstä seuranneen puolentoista vuoden aikana olen juonut yhteensä kymmenkunta alkoholiannosta, kaikki ne erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Olen ollut tarkkana, että olen ottanut vain yhden, sillä tiedän hyvin, miten käy jos annan korkin avautua oikeasti.
Asiassani auttaa se, että löysin vajaa vuosi sitten kumppanin, joka toisaalta ei aja minua juomaan, ja jonka olemassaolo antaa minulle niin paljon iloa, etten todellakaan aio pilata sitä palaamalla vanhoihin tapoihini. Myös siihen olen tyytyväinen, että olin jo ollut tässä "nykyisessä elämässäni" yli puoli vuotta ennen hänen tapaamistaan, sillä nyt tiedän että pystyn tähän ihan itse eikä tarvitse ratketa uudelleen juomaan, vaikka jotain menisi pieleenkin.
Tiivistelmä: halusin kertoa, ettei vuosikymmenenkään säännöllisen ja runsaan alkoholinkäytön lopettaminen välttämättä johda helvetin tuskiin.
Joo, varmasti tuli kirjoitettua tuo viesti siihen sävyyn, kuin minun tilanteeni olisi ainut totuus maailmassa. On totta, että ihmisiä ja tilanteita on erilaisia ja hienoa, että kaikkien ei tarvitse käydä ihan samaa läpi juomisen lopettaakseen kuin minun.
Juu, ja minä voin puolestani sanoa, etten yhtään kadehdi deliriumia. Itselläni fyysiset oireet menivät ohi parissa päivässä, mutta sen verran lisään, että reilun viikon oli aivan ihmeellisen paranoidi olo: tuntui kuin juuri nyt olisin mennyt viimeisen askeleen yli ja että koko maailma vihaa minua, vaikka muille tilanne oli kai nk. normaali. Se olotila alkoi sitten 10 päivän päästä hitaasti helpottaa, kunnes poistui.
Onnekseni en onnistunut juomaan sen paremmin työpaikkaani kuin jäljellä olevaa osaa perheestänikään. Puoliso sai lähteä jo kymmenen vuotta sitten uskottomuudesta, ja alkoholi alkoi näytellä mitään osaa elämässäni vasta tämän jälkeen. Että siinä kohtaa ei mitään vahinkoa tullut. Mutta onhan tämä omalla tavallaan ollut aika lailla menetetty vuosikymmen, tai ehkä siitä viimeiset 3-4 vuotta. Salakavalasti tuo säännöllinen juopottelu kyllä tosiaan alkoi, eikä sitä edes ajatellut, ettei niitä kolmen litran viinitonkkia ehkä pidä ihan niin säännöllisesti kuluttaa kuin mitä tuli kiskottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
Ei kai sitä tarvitse kenellekään vääntää rautalangasta. Katkaisuhoito on olemassa juuri ja vain siksi, että nuo vieroitusoireet ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
No minä sain viinakrampin oltuani päivän juomatta. Se on hengenvaarallinen epilepsian kaltainen kohtaus. Minä selvisin siitä viikolla Jorvin tehotarkkailussa ja löysin siitä rock bottomini, jolta ponnistin takaisin elävien kirjoihin raittiina.
Mahtavaa ja onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?
Niin.. Mutta alkoholisti voi lopettaa juomisen päättämällä lopettaa juomisen. Daibeetikko tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi ajatuksen voimalla lopettaa sairauttaan.
Maailmassa kun miljoonia alkoholisteja.. ja miljoonia ex-alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet juomisen. Päättämällä lopettaa juomisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?
Niin.. Mutta alkoholisti voi lopettaa juomisen päättämällä lopettaa juomisen. Daibeetikko tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi ajatuksen voimalla lopettaa sairauttaan.
Maailmassa kun miljoonia alkoholisteja.. ja miljoonia ex-alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet juomisen. Päättämällä lopettaa juomisen.
Ja miljoonia, jotka eivät ole. Sinun logiikallasi masennuksesta pitäisi parantaa aina itsensä yksin ja kilpirauhanenkin hoitaa kuntoon ravinnolla. Joissain tapauksissa toimii, joissain ei. Todella epäreilua alkoholisteja kohtaan, että asia nähdään mielen heikkoutena eikä sairautena, joka pitäisi ottaa tosissaan ja toivoa, että ihminen saa ja ottaa vastaan tarvitsemansa hoidon, sillä hoitamaton alkoholismi on viheliäinen sairaus itselle ja ympäristölle.
- Raitis absolutisti, joka ei ole alkoholisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?
Niin.. Mutta alkoholisti voi lopettaa juomisen päättämällä lopettaa juomisen. Daibeetikko tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi ajatuksen voimalla lopettaa sairauttaan.
Maailmassa kun miljoonia alkoholisteja.. ja miljoonia ex-alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet juomisen. Päättämällä lopettaa juomisen.
On myös ihmisiä, jotka ovat juoneet huvikseen enemmän kuin laki sallii, mutta eivät ole alkoholisteja. Heille lopettaminen on helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
Eihän alkoholi olekaan ongelma vaan se jos se viina loppuu kesken dokaamisen.