Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei myönnä, että alkoholi on ongelma
07.03.2023 |
Perustelee sillä, että kykenee töihin jne. Juo n 3-6 tölkkiä joka ilta. Olen ollut idiootti, kun olen sietänyt tätä liian pitkään. Eli 4 vuotta. Ei ole ollut yhtään selvää viikonloppua. Asutaan erillään ja hän juo, koska on tylsää eikä ole tekemistä. Puhumme nyt 50-vuotiaasta "miehestä*. Ilmeisesti joku lapsuudessani koettu trauma roikottaa mua tässä suhteessa.
Mutta en aio kauaa enää katsoa touhua, sillä muutosta ei ole näkyvissä ja jos olisi, tuhlaisin loppuelämäni siihen että olisin toipuvan alkoholistin kanssa tai pahimillaan alkoholistin. Hän pelkää, että jätän hänet mutta silti, ei suostu tekemään muutosta parempaan.
Löysin sivuston hyvakysymys.fi ja siellä olikin jo apuja aiheeseen, mutta täältä varmaan löytyy kokemusta ihan irl?
Mikä oli viimeinen tikkki ja miten elämä on muuttunut, kun jos olet päättänyt suhteen?
Olen itse 48v,taloudellusesyi pärjään yksi. Suurin murhe kai mullakin yksinjääminen, mutta sekin parempi vaihtoehto 😊
Kommentit (563)
Hei ikätoveri!
Kuulostaa pahalta. Luulen, että ongelma on siinä että kun tottuu, ei huomaa sitä vakiintunutta tapaa eikä pidä sitä enää mitenkään outona tai edes vahingollisena. Tai jos pitää vahingollisena, ajattelee ehkä, että ei kuitenkaan juo NIIN paljon kuin Korhosen Jaska jne.
ps. meillä on myös miehen kanssa alkoholiongelma. Olemme saaneet vuosien varrella paljon alkoholia lahjoiksi, mutta emme saa niitä juotua. Annamme lahjoina eteenpäin, mutta tulee niin harvoin missään käytyä. Shampanjoita käytän risottoihin, mutta meillä on oikeasti melkein kaksi vaatekaapillista täynnä erilaisia viinoja :D Täytyisi alkaa pitää kirjaa, että keneltä on saanut minkäkin pullon, ettei anna seuraavana jouluna sitä samaa heille takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hätäilee mistä löytää uuden, paremman miehen. Ei sellaista tarvitse löytyä. Kysymys kuuluukin, onko ap valmis tyytymään nykyiseen miesystäväänsä joka haisee oluelta ja jolla ei ehkä enää seiso (potenssiongelmat ovat jokaiselle alkoholistille ennen pitkää väistämättömiä), mieheen johon ei voi luottaa ja joka priorisoi omaa 3-6 oluttölkkiään enemmän kuin yhteistä aikaa. Jos et sen parempaa miestä saa, olet yksin. Ei maailmasi siihen kaadu, päinvastoin saat vapaan elämän. Mies puolestaan saa vapauden juoda ilman sinua. Adios!
Kyllä, kun tämä suhde päättyy niin aion olla yksin. Ei väliä, jos menee useampi vuosi yksin. Kyllähän mun itseni voimaannuttamiseen menee jo vähintään vuosi. Ja totta, eipä ole sitten akka mäkättämässä juomisesta, saa juoda niin paljon kun tahtoo. Olis helpompaa jos vaikka vihaisin häntä, mutta seljeästi on voimakkaita tunteita vielä. En tiedä miten ne saisin järkeiltyä. Kai tää suru vaan pitää elää läpi. Ap
Joo. Sinä rakastat miestä. Ja oisko suru sitä, että joudut myöntämään, että mies ei rakasta sinua tarpeeksi halutakseen olla arvoisesi. Hän ei halua hoitaa itseään, jotta te voisitte olla yhdessä. Se on sinun kipusi ja sinun surusi ja sinun täytyy myöntää tappio ja uida sen meren läpi.
Mies sitten puolestaan voi aidosti tervehtyä vain itsekkäistä syistä. Ei siksi, että hän haluaa olla sinun puolisosi vaan siksi, että hän kokee itse itsensä tervehtymisen arvoiseksi ja motivoituu siihen. Samoin sinun pitää nyt motivoitua hoitamaan itse itsesi.
Hänessä on myös sellainen piirre, että kun juo ja huomaa että mulla menee tunteisiin niin kysyy "tykkätsä musta vielä, edes vähän/rakastatsä mua - js sit perään" mitä se rakkaus edes on"..
Sanon vaam, että joo joo vaikka se ei ole enää totuus. Enemmän kun katson häntä tunnen sääliä. Ei sekäön nyt järkevää ole? Huomaan, että olen itsekin aika sekaisin tästä kaikesta. Nyt pitää vaan kaivaa ne munat ja saada päätös tälle asialle! Ap
Mun eksä oli just tuollainen. Aika monta kertaa menin retkuun kun hän niin aneli krapulapäissään rakkautta, mutta lopulta hän(kin) valitsi juomisen. En ollut hänelle tarpeeksi tärkeä syy pysyä selvänä. Kaivoin munat esiin, estin hänen yhteydenottonsa ja olen ollut yksin monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Kyllä minä tuon tiedän, mutta minä en tuota kysynytkään pääpointtina tekstissäni. Pohdin sitä, että mikä sen pitkäaikaisen jopa päivittäisen alkoholin kiskomisen aiheuttaa, jonka takia päätyy tuohon tilaan (jossa puhutaan jo sitten taas erijutusta, eli pitkäaikaiskäytön fyysisistä oireista). Ja tekstissäni jo mainitsin sen, miksi en ymmärrä päivittäistä juomista, mutta ymmärrän hyvin esim kerran viikkoon kännit.
Ei ne kerta viikkoon kännitkään kyllä monella hauskoja ole. Maailmassa ja Suomessa on paljon ihmisiä, joiden juominen johtuu ihan jostain muusta kuin hauskanpidosta. Ehkä siellä on taustalla jonkin tunteen turruttamista tai joku muu syy, miksi aivokemiaa pitää päihteillä muuttaa. Ehkä jotain muuta. Tuskin on olemassa mitään kaavaa, jonka mukaan tullaan alkoholisteiksi tai alkoholin suurkuluttajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti vs. läsät. Kumpikaan ei voi hyvin. Kummallakaan ei ole hyvää seksiä. Kumpikaan ei pysty moniin asioihin. Kummatkin rasittavat valtavasti terveydenhoitoja ja imevät normaalien veronmaksajien rahoja. Kummatkin ovat heikkoja. Kummaltakin puuttuu itsekunnioitus. Kumpikaan harvemmin myöntää, että on itse syypää ongelmaan.
Tällä on ny joku alkoholistit vs. norsut matsi käynnissä. Mitä väliä?? Molemmat samassa alakastissa. Jos vaikka korjaisitte ongelmanne? Miksi olla alkkis, taikka läski. Valinnoista ja mielen lujuudesta se on kiinni.
Samaa mietin täälläkin. Molemmat on säälittäviä tapauksia, niin juopot kuin lihavatkin.
Ehkäpä näin, mutta molemmat edellä mainitut ovat jotenkin symppiksiä verrattuna netissä anonyyminä omaa ahdistustaan purkaviin, toisia tuomitseviin besserwissereihin.
Nämä sun symppikset täällä haukkuvat toisiaan kilpaa 20 sivun verran :)
PS: En pura ahdistusta. Mielestäni on vaan absurdia, että tämmöinen pohjasakan kaksitaistelu ylipäätään syntyi tänne. Juopoksi tai valaaksi ei tulla yhdestä ryyppy/herkkuillasta. Se on tulos sytemaattisesta itsensä pettämisestä. Mielestäni siinä ei ole mitään sympaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Entäs jos on ollut noita "vieroitusoireita" jo noin 10 vuotta ennen ensimmäistä känniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Kyllä minä tuon tiedän, mutta minä en tuota kysynytkään pääpointtina tekstissäni. Pohdin sitä, että mikä sen pitkäaikaisen jopa päivittäisen alkoholin kiskomisen aiheuttaa, jonka takia päätyy tuohon tilaan (jossa puhutaan jo sitten taas erijutusta, eli pitkäaikaiskäytön fyysisistä oireista). Ja tekstissäni jo mainitsin sen, miksi en ymmärrä päivittäistä juomista, mutta ymmärrän hyvin esim kerran viikkoon kännit.
Harva siihen sormia napsauttamalla ryhtyykään. Yleensä siihen ajaudutaan vähän kerrassaan. Viikonloppuisin tissutellaan ja arkena otetaan sillointällöin lasillinen viiniä ruualla tai saunakaljat. Sitten ne saunakaljat alkavat muuttumaan päivittäisiksi. Sitten sitä viiniä alkaa menemäänkin pullollinen lasillisen sijaan. Viinit muuttuvat viinoiksi ja krapularyypyt tulevat kuvaan ja sitten aletaankin olemaan jo aika syvällä riippuvuuden ihmeellisessä maailmassa ja elämä alkaa pyörimään sen ympärillä, että sinnitellään, kunnes saa taas seuraavan ryypyn.
Näin se meni minulla ja tuskin tarinani on mitenkään ihan hirveän uniikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
Pahimmillaan sellaisena, että se ihminen sekoaa. Muunlaisina vieroitusoireina, jotka varmasti löydät itsekin Googlen avulla.
- Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Entäs jos on ollut noita "vieroitusoireita" jo noin 10 vuotta ennen ensimmäistä känniä?
En nyt ole ihan varma, mitä tarkoitat, mutta monethan juovat itsehoitolääkkeeksi esim. ahdistukseen, masennukseen, unettomuuteen yms. ja tämä on erittäin helppo tie alkoholismiin. Hyvin usein nuo neljä kulkevat yhdessä, niin minullakin, ja aina ei ole ihan selvää, mitkä ovat syitä ja mitkä seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
Et ilmeisesti ole kokenut kyseistä olotilaa.
Armoton (fyysinen) tärinä, henkinen ahdistus, ahdistus ja vielä kerran ahdistus. Hikoilu ja pakko korjata oloa jotenkin. Sanalla sanoen maan päällinen helvetti. Ja ei,ei mikään bileiden jälkeinen darra vaan vuosien käytön jatkuneen käytön jälkeinen shokkitila joka tulee jos veressä ei olekaa enää alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Entäs jos on ollut noita "vieroitusoireita" jo noin 10 vuotta ennen ensimmäistä känniä?
Ootko sä vähän tyhmä? Sit ne ei vissiin ole vieroitusoireita alkoholista ja niihin kannattaa hakea jotain muuta apua kuin katko. Eikä ainakaan lääkitä alkoholilla.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
No minä sain viinakrampin oltuani päivän juomatta. Se on hengenvaarallinen epilepsian kaltainen kohtaus. Minä selvisin siitä viikolla Jorvin tehotarkkailussa ja löysin siitä rock bottomini, jolta ponnistin takaisin elävien kirjoihin raittiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti vs. läsät. Kumpikaan ei voi hyvin. Kummallakaan ei ole hyvää seksiä. Kumpikaan ei pysty moniin asioihin. Kummatkin rasittavat valtavasti terveydenhoitoja ja imevät normaalien veronmaksajien rahoja. Kummatkin ovat heikkoja. Kummaltakin puuttuu itsekunnioitus. Kumpikaan harvemmin myöntää, että on itse syypää ongelmaan.
Tällä on ny joku alkoholistit vs. norsut matsi käynnissä. Mitä väliä?? Molemmat samassa alakastissa. Jos vaikka korjaisitte ongelmanne? Miksi olla alkkis, taikka läski. Valinnoista ja mielen lujuudesta se on kiinni.
Samaa mietin täälläkin. Molemmat on säälittäviä tapauksia, niin juopot kuin lihavatkin.
Ehkäpä näin, mutta molemmat edellä mainitut ovat jotenkin symppiksiä verrattuna netissä anonyyminä omaa ahdistustaan purkaviin, toisia tuomitseviin besserwissereihin.
Nämä sun symppikset täällä haukkuvat toisiaan kilpaa 20 sivun verran :)
PS: En pura ahdistusta. Mielestäni on vaan absurdia, että tämmöinen pohjasakan kaksitaistelu ylipäätään syntyi tänne. Juopoksi tai valaaksi ei tulla yhdestä ryyppy/herkkuillasta. Se on tulos sytemaattisesta itsensä pettämisestä. Mielestäni siinä ei ole mitään sympaattista.
Toimiiko sun foorumi jotenkin eri lailla kuin mun, kun mä en näe keskustelijoiden painoindeksiä tai muitakaan fyysisiä speksejä?
Kulinaristi n41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on alkanut tissutella.
Miten näkyy?
Esim. joka kauppareissulla pitää hakea Alkosta parit valkoviinit ja punaviinit. Sitten viikonlopun ruokalistaa suunnitellaan sen mukaan.Esim tomaattinen katkarapupasta > valkoviinipullo auki.
Naudan lehtipihvit > punaviinipullo auki.
Blinit > kuohuviinipullo auki.Ja mitäs pahaa tossa on?
Kyllä mulle kelpaisi tollanen mies. 😉
Kylläkyllä. Teepä kuule valittaja palvelus, ja potkaise se kokki-viinimies vapaille markkinoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
No minä sain viinakrampin oltuani päivän juomatta. Se on hengenvaarallinen epilepsian kaltainen kohtaus. Minä selvisin siitä viikolla Jorvin tehotarkkailussa ja löysin siitä rock bottomini, jolta ponnistin takaisin elävien kirjoihin raittiina.
Omin päin yhtäkkinen alkoholin käytön lopettaminen on muuten oikeasti tosi vaarallista. Se, että kroppa tai pää sekoaa, ei vaadi mitään vuosien rapakierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti vs. läsät. Kumpikaan ei voi hyvin. Kummallakaan ei ole hyvää seksiä. Kumpikaan ei pysty moniin asioihin. Kummatkin rasittavat valtavasti terveydenhoitoja ja imevät normaalien veronmaksajien rahoja. Kummatkin ovat heikkoja. Kummaltakin puuttuu itsekunnioitus. Kumpikaan harvemmin myöntää, että on itse syypää ongelmaan.
Tällä on ny joku alkoholistit vs. norsut matsi käynnissä. Mitä väliä?? Molemmat samassa alakastissa. Jos vaikka korjaisitte ongelmanne? Miksi olla alkkis, taikka läski. Valinnoista ja mielen lujuudesta se on kiinni.
Samaa mietin täälläkin. Molemmat on säälittäviä tapauksia, niin juopot kuin lihavatkin.
Ehkäpä näin, mutta molemmat edellä mainitut ovat jotenkin symppiksiä verrattuna netissä anonyyminä omaa ahdistustaan purkaviin, toisia tuomitseviin besserwissereihin.
Nämä sun symppikset täällä haukkuvat toisiaan kilpaa 20 sivun verran :)
PS: En pura ahdistusta. Mielestäni on vaan absurdia, että tämmöinen pohjasakan kaksitaistelu ylipäätään syntyi tänne. Juopoksi tai valaaksi ei tulla yhdestä ryyppy/herkkuillasta. Se on tulos sytemaattisesta itsensä pettämisestä. Mielestäni siinä ei ole mitään sympaattista.
Toimiiko sun foorumi jotenkin eri lailla kuin mun, kun mä en näe keskustelijoiden painoindeksiä tai muitakaan fyysisiä speksejä?
Vaikea uskoa että hoikat täällä satojen huutomerkkien kanssa puolustaa lihavia ja herkkuja. Eine herkut ole noin hel vetin tärkeitä normaalille ihmiselle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
No minä voin nyt vastata sinulle tähän kysymykseen.
Kun on juonut vuosia vuosia päivittäin, lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ovat niin kamalia, että niiden ne pakottavat jatkamaan juomista. Niiden vieroitusoireiden kutsuminen krapulaksi on todella harhaanjohtavaa, koska kohtuukäyttäjät eivät ymmärrä, että se on aivan eri tilanne, kuin yksittäisten bileiden jälkeinen heikotus.
Lopetin satoja kertoja "huomenna" niin, että otan tänään ihan vain pari tasoittavaa niin että olo vähän normalisoituu ja huomenna en sitten yhtään. Totuus vain oli, että olon normalisointiin tarvittiin niin paljon viinaa, että seuraavana päivänä oltiin ihan samassa tilanteessa. Katko, iapamit ja muu lääkitys auttaa akuutissa hädässä ja niillä se putki saadaan hallitusti poikki ja sen jälkeen, kun pahin tärinä on laantunut, voidaan alkaa miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Yleistät omat kokemuksesi. Se on ymmärrettävää, mutta sitä pitäisi silti varoa.
Itse kyllästyin käytännössä päivittäiseen juopotteluuni toissavuoden jouluna. Heräsin tapaninpäivänä kyläpaikassa paria tuntia ennen muita aivan hemmetinmoiseen jysäriin mutta ennen kaikkea morkkikseen. Olin täysin tympääntynyt siihen, mitä minusta oli tullut.
Puhalsin alkometriin hitusen laillisen rajan alapuolella olevan lukeman, ajoin neljän tunnin matkan kotiin, pidin parin päivän huolellisen itsetutkiskelun saunan, vissyn ja kolan voimin, ja totesin, että tämä ei ole se, miksi olen olemassa tässä maailmassa. Alkoholin hauskuus oli kadonnut jo vuosia sitten, eikä se enää lääkinnyt mitään.
Pari vuorokautta meni, että sain unen päästä hieman kiinni, se kai voitaneen laskea fyysisiksi vieroitusoireiksi aika monen vuoden säännöllisestä juopottelusta (esim. viinapullo saattoi mennä reippaammassa illassa). Ihmeellistä kyllä päätöksen synnyttyä ei hirveästi edes tehnyt mieli sen paremmin kaljaa kuin parempiakaan viinaksia. Vieläkin vähän ihmettelen sitä.
Päätöstä seuranneen puolentoista vuoden aikana olen juonut yhteensä kymmenkunta alkoholiannosta, kaikki ne erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Olen ollut tarkkana, että olen ottanut vain yhden, sillä tiedän hyvin, miten käy jos annan korkin avautua oikeasti.
Asiassani auttaa se, että löysin vajaa vuosi sitten kumppanin, joka toisaalta ei aja minua juomaan, ja jonka olemassaolo antaa minulle niin paljon iloa, etten todellakaan aio pilata sitä palaamalla vanhoihin tapoihini. Myös siihen olen tyytyväinen, että olin jo ollut tässä "nykyisessä elämässäni" yli puoli vuotta ennen hänen tapaamistaan, sillä nyt tiedän että pystyn tähän ihan itse eikä tarvitse ratketa uudelleen juomaan, vaikka jotain menisi pieleenkin.
Tiivistelmä: halusin kertoa, ettei vuosikymmenenkään säännöllisen ja runsaan alkoholinkäytön lopettaminen välttämättä johda helvetin tuskiin.
Vierailija kirjoitti:
Etsi raitis mies . Minä löysin miehen jolle ei maistu ollenkaan . Kyllä niitä löytyy .
" He must be fun at the parties.. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut vastausta keneltäkään alkoholiriippuvaiselta siihen, että miksi joku juo päivittäin, tai vähintäänkin monta kertaa viikossa. Mitä siitä juomisesta saa enää irti tuossa vaiheessa? Ja jos juo enemmän, niin siitähän tulee sellainen toleranssikin, ettei sitä kunnon fiilistä nostattavaa nousuhumalaa edes tule enää seuraavana päivänä.
Ymmärrän senkin logiikan, jos vaikka joku peliriippuvainen pelaa rahansa, koska määränpäänä oli voittaa rahaa, tai ainakin hävityt takaisin. Esim tuossa on edes jokin pointti, mutta tuota alkoholihommaan en ymmärrä. Ymmärrän jos vaikka kerran viikkoon vetää kunnon kännit, niin itsekin tein nuorempana. Silloin siitä vielä saa sitä iloa irti ja ei kehity sitä toleranssia, joka vie sen fiiliksen, kuten tapahtuu jos juo useamman päivän putkeen.
Jos juomista jatkaa tarpeeksi kauan, elimistö alkaa vaatia sitä. Alkoholisti ei enää nauti siitä vaan elimistö menee "shokkiin" kun alkoholi alkaa haihtua verestä.
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?
No minä sain viinakrampin oltuani päivän juomatta. Se on hengenvaarallinen epilepsian kaltainen kohtaus. Minä selvisin siitä viikolla Jorvin tehotarkkailussa ja löysin siitä rock bottomini, jolta ponnistin takaisin elävien kirjoihin raittiina.
Omin päin yhtäkkinen alkoholin käytön lopettaminen on muuten oikeasti tosi vaarallista. Se, että kroppa tai pää sekoaa, ei vaadi mitään vuosien rapakierrettä.
Tuo on kyllä aivan totta. Olen tuon jälkeen retkahtanut kerran ja se päättyi katkolle. Se on ainut kerta kun olen ollut katkolla, koska ennen kramppia kukaan lähipiiristäni ei tiennyt ongelmani laajuutta ja vaikka minä sen järjellä toki tiesin, en ollut myöntänyt sitä itselleni.
Vastustin katkolle menoa viimeiseen asti, koska enhän minä sentään niin deeku ollut ja kuvittelin, että kaikki siellä olisivat pultsareita ja minä olin kuitenkin korkeakoulutettu ja hyvissä töissä oleva perheellinen. Totuus oli kuitenkin muuta ja itseasiassa siellä oli aika laaja läpileikkaus Suomen kansasta. Jos yhtään tuntuu siltä, niin suosittelen kyllä katkolle menoa. He ovat siellä auttaakseen eikä tuomitakseen.
Retkahtaminenkin johtui siitä, että en uskonut tilanteeni olevan mitenkään paha ja kuvittelin, että puolen vuoden kuivan kauden jälkeen olisin jo "parantunut" alkoholismista. Se, että juominen lähti totaalisen lapasesta heti yhdestä juomasta herätti minut todellisuuteen ja siitä lähtien olen pysynyt kuivilla. Koen myös, että tuo retkahdus oli "pakollinen", koska se olisi tullut joka tapauksessa jossain vaiheessa ja olen ihan tyytyväinen, että se tuli vain puolen vuoden raittiuden jälkeen eikä esim. nyt.
Alue: Aihe vapaa
Väännätkö rautalangasta, miten toi shokki näkyy/tuntuu ihmisessä?