Mies ei myönnä, että alkoholi on ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.

Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?

Niin.. Mutta alkoholisti voi lopettaa juomisen päättämällä lopettaa juomisen. Daibeetikko tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi ajatuksen voimalla lopettaa sairauttaan.

Maailmassa kun miljoonia alkoholisteja.. ja miljoonia ex-alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet juomisen. Päättämällä lopettaa juomisen. 

On myös ihmisiä, jotka ovat juoneet huvikseen enemmän kuin laki sallii, mutta eivät ole alkoholisteja. Heille lopettaminen on helpompaa. 

Tuo on aivan totta. Vaikka juodulla alkoholin määrällä ja alkoholismilla onkin yhteys, niin eivät ne mene aina yksi yhteen.

Esim. minä olen alkoholisti, vaikka en juokaan yhtään (olen toki aikanaan juonut). Toisaalta en usko, että olin alkoholisti vielä opiskelijana, vaikka joinkin paljon, mutta se liittyi siihen elämän vaiheeseen ja kavereiden kanssa hauskan pitoon. Alkoholi ei kuitenkaan silloin hallinnut elämääni sillä tavalla, kuin myöhempinä vuosina. 

Yksi alkoholistin määritelmähän on, että alkoholistista ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää. En tiedä, onko tämä ihan universaali totuus, mutta ainakaan omalla kohdallani en todellakaan uskalla lähteä kokeilemaan tätä. Olen kuitenkin monta kertaa miettinyt, että missä vaiheessa homma olisi pitänyt saada kuriin, että olisin vielä voinut palata kohtuukäyttäjäksi ja en kyllä osaa vastata. Olinko sillä tiellä jo 20 vuotta sitten opiskelijana vai tuliko se vasta viimeisinä vuosina ennen lopettamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totaalinen ehdottomuus ja kontrollointi saattaa pahentaa niiden tilannetta jotka lipittelevät ahdistukseen mutta eivät juo kaatokänniin.

Kun kieltää itseltään kaiken niin joku paha vastoinkäyminen saattaa laukaista tarpeen juoda enemmän kuin ennen.

Ahdistukseen juova voi pystyä kohtuuteen. Ja liika kontrolli voi aiheuttaa pahemman retkahduksen. Näiden asioiden kanssa pitää olla avoin ja armollinen.

Juopot ovat sitten asia erikseen. Heidän kannattaa lopettaa kokonaan.

Jollei alkoholi ole ongelma vaan hyvä ja toimiva lääke niin miksi lopettaisi sen käytön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei vastannut edellenkään tuohon minun kysymykseeni, vaan vastaus oli käytännössä sama, mitä oli jo yksi vastaus edellisen sivun lopussa. No antaa olla. Ei tähän taaskaan vastausta saa, kuten jo ennalta vähän arvelinkin. En jaksa enää toistaa, että miksi en tätä asiaa kysynyt, mihin nyt on tullut niitä vastauksia. En kysy fyysisestä puolesta, vaan siitä psykologiasta, että miksi ihminen ylipäätään päätyy pitkään ryyppyputkeen.

Alkoholismi on sairaus siinä missä diabetes, masennus, atopia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kysytkö diabeetikolta, miksi se on diabeetikko?

Niin.. Mutta alkoholisti voi lopettaa juomisen päättämällä lopettaa juomisen. Daibeetikko tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi ajatuksen voimalla lopettaa sairauttaan.

Maailmassa kun miljoonia alkoholisteja.. ja miljoonia ex-alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet juomisen. Päättämällä lopettaa juomisen. 

On myös ihmisiä, jotka ovat juoneet huvikseen enemmän kuin laki sallii, mutta eivät ole alkoholisteja. Heille lopettaminen on helpompaa. 

Tuo on aivan totta. Vaikka juodulla alkoholin määrällä ja alkoholismilla onkin yhteys, niin eivät ne mene aina yksi yhteen.

Esim. minä olen alkoholisti, vaikka en juokaan yhtään (olen toki aikanaan juonut). Toisaalta en usko, että olin alkoholisti vielä opiskelijana, vaikka joinkin paljon, mutta se liittyi siihen elämän vaiheeseen ja kavereiden kanssa hauskan pitoon. Alkoholi ei kuitenkaan silloin hallinnut elämääni sillä tavalla, kuin myöhempinä vuosina. 

Yksi alkoholistin määritelmähän on, että alkoholistista ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää. En tiedä, onko tämä ihan universaali totuus, mutta ainakaan omalla kohdallani en todellakaan uskalla lähteä kokeilemaan tätä. Olen kuitenkin monta kertaa miettinyt, että missä vaiheessa homma olisi pitänyt saada kuriin, että olisin vielä voinut palata kohtuukäyttäjäksi ja en kyllä osaa vastata. Olinko sillä tiellä jo 20 vuotta sitten opiskelijana vai tuliko se vasta viimeisinä vuosina ennen lopettamista?

Alkoholismihan on riippuvuussairaus. Ei sitä puhkea kaikille runsaastikaan alkoholia käyttäville. Harva vaan erottaa näitä kahta toisistaan. Juoppoa nimitetään alkoholistiksi vaan yleisnimityksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Miehesi on ihminen. Sinäkin olet ihminen. Sinunkin pitäisi ratkaista oma ongelmasi ja ratkaisu ei ole toisen hylkääminen, vaan se, että miksi sinä olet närkästynyt parista kaljasta, kun ette edes asu yhdessä. Ymmärrä hyvä ihminen, että sinun ongelmasi on megaluokkaa. Et tule koskaan menestymään parisuhteessasi, jos loukkaantunut toisen tekemisistä.

Riippuvuudestahan tuossa on kysymys. Ja riippuvaisen kanssa on raskas elää.

Mielestäni ap:lla on selvä riippuvuusongelma. Läheisriippuva.

Auttaako alkoholi joillekin oikeasti ahdistukseen? Minulla se korostaa tunnetiloja. Jos on hyvä fiilis ja ottaa alkoholia, niin fiilis vaan nousee. Jos taas joisi paskaan fiilikseen, niin se vain lähinnä syventää sitä vitutusta. Se ei edes turruta sitä vitutusta, vaan se pistää entistä syvemmin pullon ääressä ajattelemaan niitä negatiivisia asioita, ja krapulassa sitten vituttaa vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako alkoholi joillekin oikeasti ahdistukseen? Minulla se korostaa tunnetiloja. Jos on hyvä fiilis ja ottaa alkoholia, niin fiilis vaan nousee. Jos taas joisi paskaan fiilikseen, niin se vain lähinnä syventää sitä vitutusta. Se ei edes turruta sitä vitutusta, vaan se pistää entistä syvemmin pullon ääressä ajattelemaan niitä negatiivisia asioita, ja krapulassa sitten vituttaa vielä enemmän.

Kyllä se minulla auttoi ainakin jossain määrin. Toki siinä piti sitten juoda itsensä lähes tajuttomaksi, että pystyi nukahtamaan. Isossa kuvassa juominen tietenkin pahensi ahdistusta, koska seuraavana päivänä ahdistus oli pahempi. Lisäksi en pysty oikein erottamaan, että mikä osa ahdistuksesta johtui vierotusoireista ja mikä muusta. Vierotusoireisiin huumeen saanti tietenkin auttaa tilapäisesti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Miehesi on ihminen. Sinäkin olet ihminen. Sinunkin pitäisi ratkaista oma ongelmasi ja ratkaisu ei ole toisen hylkääminen, vaan se, että miksi sinä olet närkästynyt parista kaljasta, kun ette edes asu yhdessä. Ymmärrä hyvä ihminen, että sinun ongelmasi on megaluokkaa. Et tule koskaan menestymään parisuhteessasi, jos loukkaantunut toisen tekemisistä.

Riippuvuudestahan tuossa on kysymys. Ja riippuvaisen kanssa on raskas elää.

Mielestäni ap:lla on selvä riippuvuusongelma. Läheisriippuva.

Kyllä ja nyt hän on alkamassa heräämään siihen. 

Se on jännä, että kun mies masentuu ja löytää lohtua alkoholista, jäädään jumiin siihen alkoholin käyttöön eikä yhtään haeta taustoja. Mutta se on tämä suomalainen keskustelukulttuuri alkoholin ympärillä. Halutaan vain vainota eikä hakea apua. Sitten ihmetellään miksi ihminen ajautuu niin pitkälle ongelmiin, kun ei vain yksinkertaisesti halua leimautua vaan pitää kulissia yllä. 

Minusta on ihanaa kun mies juo. Ei ole mikään tylsä kuivasuu vässykkä :)

Sallin itselleni ja puolisolleni yhden krapulapäivän vuodessa, maksimissaan.  Muut olisivat hukkaan heitettyä aikaa.

Ei kai auta kun tunnustaa, että suhteessa on yks liikaa ja sinä oot hänelle se kakkonen. Mitään et tälle mahda, ellei hän näe pakottavaa tilannetta valita teistä vain toinen. Sellasta se riippuvuus on.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, että kun mies masentuu ja löytää lohtua alkoholista, jäädään jumiin siihen alkoholin käyttöön eikä yhtään haeta taustoja. Mutta se on tämä suomalainen keskustelukulttuuri alkoholin ympärillä. Halutaan vain vainota eikä hakea apua. Sitten ihmetellään miksi ihminen ajautuu niin pitkälle ongelmiin, kun ei vain yksinkertaisesti halua leimautua vaan pitää kulissia yllä. 

Minä uskon aika pitkälle myös siihen, että jos ihmisellä on taipumus johonkin voimakkaaseen riippuvuuteen, on se sitten runsas alkoholin käyttö, tai vaikkapa peliriippuuvuus, niin tähän alkoholin kittaamiseen tai kaikki rahansa pelaamiseen ei loppujen lopuksi edes tarvita mitään radikaaleja taustaongelmia. Jossain vaiheessa elämää se piru ottaa vallan, oli muutoin elämässä ongelmia tai ei. Ongelmat voi edesauttaa sitä negatiiviseen kierteeseen ajautumista, mutta se on vain pieni murunen sitä isoa kuvaa.

Hyvin tyypillinen tarina on, että Ihminen esim työelämänsä ajan taistelee alkoholiriippuvuuden kanssa ja viikonloput ja lomat menee kännissä, mutta saa kuitenkin klaarattua itsensä läpi eläkeikään saakka. Sitten eläkkeellä se kokoaikainen juominen alkaa, kun se rutiini, eli tässä tapauksessa työ on kadonnut ja on aikaa toteuttaa itseään tämän harrastuksen parissa, vaikka elämässä ei ole mitään negatiivista tekijää, joka tähän pakottaisi.

Jätä mies rauhaan ja anna juoda, ja nauttia elämästään.

48 vuotias nainen on sitten ennemin yksin. Oliko tässä joku kysymys tai ajatus.

3-6 olutta joka ilta, on kyllä kauhea juoppo. jätä se sika, hän on onnellisempi ilman sinua.

Vierailija kirjoitti:

3-6 olutta joka ilta, on kyllä kauhea juoppo. jätä se sika, hän on onnellisempi ilman sinua.

Tekee noin 2000 olutta vuodessa ja vuosi on aika lyhyt aika.

Miten olet edes ajautunut tuollaiseen suhteeseen? Ei todellakaan mitenkään ole normaalia! Itse en katsoisi hetkeäkään kumppania, joka edes kerran kuussa, saati kerran viikossa joisi tuon määrän kaljaa kuin miehesi joka päivä!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuule Keski-Euroopan viinimaissa et löytäisi miestä joka juo vähemmän .

Okei, eli tämä on nyt ilmeisesti sitten ihan itseni kehittämä ongelma ja ongelmaa ei todellisuudessa olekaan? Ap

Ja mielestänne on normaalia, että hän juo neljön vuoden ajan joka päivä vähintään kolme tölkkiä. Eikä niin, että joisi esim parin kuukauden välein tai harvemmin? Ap

Kyllä sun miehellä riskikäytön rajat ylityy ja jos miehen juominen sinua ärsyttää, sinun kannattaa erota. Ongelmakäyttäjä ei toisen ihmisen pyynnöstä vähennä tai lopeta juomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3-6 olutta joka ilta, on kyllä kauhea juoppo. jätä se sika, hän on onnellisempi ilman sinua.

Tekee noin 2000 olutta vuodessa ja vuosi on aika lyhyt aika.

Totta, 2000 olutta ei kyllä piisaa mihinkään vuodessa. Vähintään 10 olutta pitäisi ottaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Työtön mies 47 kirjoitti:

Asutte erillään. No sitten on helppo eroa. sano vaan että otat eron that s it. Ei tuollaisia juoppoa kannata  katsella. Sinulla on parempi elämä ilman juoppoa. Joka viikonloppuinen juominen on kyllä niin että on iso ongelma. Itse en juo arkisin koskaan ja harvoin myös viikonloppuna koska näin keväällä pitää herätä jo viideltä ja lähteä kalaan. Kalastan ja myyn kalaa. Ei voi ajaa venettä krapulassa.

Etsi mies jolla on muita harrastuksia kuin juopottelu.

En taida tämän jälkeen etsiä mitään. Keskityn parantamaan itseni kaikista traumoista. Ihana kuitenkin huomata, että normaaleja miehiäkin on olemassa. Ap

Mikä on normaali?