Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on. Älä ainakaan lähde niihin psykiatrisiin huumeisiin sekaantumaan, sitä ne hoitajat ja lääkärit tuntuu parhaiten osaavan eli kirjoittaa reseptejä ja saada ihmiset lääkekierteeseen.
Jos ihan oikeastikin on ahdistusta, joka hankaloittaa paljon ja/tai estää normaalia elämää, niin lääkkeet ovat todellakin tarpeen. Vai mikä sinun ratkaisusi ja hoitosi tilanteeseen olisi?
Anna kun arvaan, ei sulla ole edes esittää mitään mitään vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ammattikuntana mielenterveyshoitajat. Mihin he ovat kadonneet?
Ne ovat nykyään psykiatrisia sairaanhoitajia, vain eri nimi siis.
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Kannattaa ruveta vaan väkivaltaiseksi konkreettisesti. Ei nuo vaan muuten tajua. Sössöttävät vaan kuin pikkulapselle, kun mitään ei oikean maailman ongelmista tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet ollut näiden asioiden tiimoilta hoidossa 3 kk niin voit hakeutua kelan psykoterapiaan.
Eli psykiatrille aika kun 3 kk on kulunut ja hakemus Kelaan.
Maksaa itselle alle 40 e kerta.
Ei haluta maksaa sitä neljää kymppiä kun se on sitten pois huumeista, alkoholista ja tupakasta
Ei todellakaan pysty maksaan tota hintaa.
Nimim. Ikuisella säästökuurilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun teitä käy siinä vastaanotolla se 8 ihmistä päivässä niin ei rehellisesti kiinnosta keksiä mitään mieltä avaavaa innovaatiota kun suurin osa käy vain pakon edestä istumassa ja sitten menee kotiin oleskelemaan joku kalja kädessä
Just, onpa rankaa. Ehkä pitäis vaihtaa alaa sit.
Kannattaa tulla kokeilemaan. Käy vain ensin se ammattikorkeakoulututkinto ja tervetuloa :) Jos sitä sen reilu 7 tuntia päivässä kuuntelee kaikenmaailman työnvälttelijöiden voivotuksia ja katselee kun suurinosa on pukeutunut merkkivaatteisiin ja suurin ongelma on kun ei vaan haluta tehdä mitään. Teen työtäni rahan vuoksi enkä ole mikään pyhimys.
Enpä tiedä missä olet töissä, meillä mielialahäiröpolilla ei todellakaan käy mitään työnvälttelijöitä voivottelemassa vaan ihmisiä, joiden kärsimys on todellista. Meillä on myös näyttöön perustuvia hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Olen. Jos sen tietäisin, niin varmaan voisin itseäni auttaa.
Jos itseäni ahdistaa, tiedän aina mistä se johtuu. Tämän selvittäminen ei ole kummoinenkaan asia. Kysymys kuuluu; mitkä asiat minua ahdistavat ja miksi? Mistä asiasta/asioista johtuen olen juuri nyt ahdistunut? Sitten ei tarvitse muuta kuin pysähtyä tekemään huomioita, ja olla itselleen rehellinen vastatessaan näihin kysymyksiin.
Oletko elänyt lapsuudesta asti ahdistavissa olosuhteissa? Lukuisten ahdistavien kokemusten myötä voi kehittyä sellainen tunnesotku, jonka selvittäminen voi viedä aikaa useita vuosia. Elämäkään ei pysähdy siksi aikaa, kun yrittää työstää jotakin uuteen järjestykseen.
Plus ylisukupolviset traumat. Isovanhempien sotakokemukset, sodan jälkeinen uurastus missä lasten tuli vaan pärjätä, 70-luku ja märkä sukupolvi kasvattajina... Voi meitä. Missä hellyys ja lasten tarpeet?
Kuka pystyy selvittämään sen sata ahdistusta aiheuttavaa asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Kannattaa ruveta vaan väkivaltaiseksi konkreettisesti. Ei nuo vaan muuten tajua. Sössöttävät vaan kuin pikkulapselle, kun mitään ei oikean maailman ongelmista tiedetä.
Jos käyttäytyy kuin pikkulapsi, niin kohdellaan kuin pikkulasta. Sä vaikutat olevan ihan pennun tasolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin vuosi sitten hirveän ahdistunut.
Minua auttoi oikeasti hengitysharjoitukset. Ne rauhoittavat hermostoa.
Toinen mikä auttoi oli kirjoittaminen. Aloin kirjoittaa tuntemuksia paperille hitaasti keskittyen.
Myös lukeminen auttoi ja siinäkin se että keskityin ja luin hitaasti ajatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Ei se hoitaja voi ottaa keneltäkään sitä ahdistusta pois, siinä pystyy vain selvittämään sen taustoja ja mikä triggeröi. Jokaisen on itse tehtävä se työ juuri näiden hengitysharjoitusten ja metsäkävelyjen muodossa, vaikka tälle naureskellaan täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pelleilyä. Noista ei ole mitään apua. Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain. Sen sijaan terveystietosi täyttyy aivan sekopäisistä teksteistä joista et edes tunnista itseäsi. Se tulee haittamaan kaikkea myöhempää hoitoasi.
Nimenomaan tämä: Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain.
siksi juurikin pitää pistää tuulemaan.
Junan alle voi työnnellä jengiä aika paljonkin, kun sen tekee yksitellen harva-asutuksisilla asemilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Olen. Jos sen tietäisin, niin varmaan voisin itseäni auttaa.
Jos itseäni ahdistaa, tiedän aina mistä se johtuu. Tämän selvittäminen ei ole kummoinenkaan asia. Kysymys kuuluu; mitkä asiat minua ahdistavat ja miksi? Mistä asiasta/asioista johtuen olen juuri nyt ahdistunut? Sitten ei tarvitse muuta kuin pysähtyä tekemään huomioita, ja olla itselleen rehellinen vastatessaan näihin kysymyksiin.
Oletko elänyt lapsuudesta asti ahdistavissa olosuhteissa? Lukuisten ahdistavien kokemusten myötä voi kehittyä sellainen tunnesotku, jonka selvittäminen voi viedä aikaa useita vuosia. Elämäkään ei pysähdy siksi aikaa, kun yrittää työstää jotakin uuteen järjestykseen.
Plus ylisukupolviset traumat. Isovanhempien sotakokemukset, sodan jälkeinen uurastus missä lasten tuli vaan pärjätä, 70-luku ja märkä sukupolvi kasvattajina... Voi meitä. Missä hellyys ja lasten tarpeet?
Kuka pystyy selvittämään sen sata ahdistusta aiheuttavaa asiaa?
Siihenhän niitä ammattilaisia juuri tarvitaankin. Auttamaan ahdistunut henkilö sellaiseen tilaan, että hän pystyy aloittamaan vaikeiden asioiden työstämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Ei se hoitaja voi ottaa keneltäkään sitä ahdistusta pois, siinä pystyy vain selvittämään sen taustoja ja mikä triggeröi. Jokaisen on itse tehtävä se työ juuri näiden hengitysharjoitusten ja metsäkävelyjen muodossa, vaikka tälle naureskellaan täällä.
Harva hoitaja on riittävän osaava sen selvittämiseen. Riittää että hoitaja on sen verran empaattinen, että potilas saa taas hetkeksi voimia jatkaa ongelmistaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun teitä käy siinä vastaanotolla se 8 ihmistä päivässä niin ei rehellisesti kiinnosta keksiä mitään mieltä avaavaa innovaatiota kun suurin osa käy vain pakon edestä istumassa ja sitten menee kotiin oleskelemaan joku kalja kädessä
Just, onpa rankaa. Ehkä pitäis vaihtaa alaa sit.
Kannattaa tulla kokeilemaan. Käy vain ensin se ammattikorkeakoulututkinto ja tervetuloa :) Jos sitä sen reilu 7 tuntia päivässä kuuntelee kaikenmaailman työnvälttelijöiden voivotuksia ja katselee kun suurinosa on pukeutunut merkkivaatteisiin ja suurin ongelma on kun ei vaan haluta tehdä mitään. Teen työtäni rahan vuoksi enkä ole mikään pyhimys.
Ylemmyydentunnostasi huolimatta olet puheista päätellen ihan samanlainen työnvälttelijä. Et sinä mitään työtä tee, oleskelet työpaikalla etkä tee mitään. Olet vain oppinut ulkoa repliikkejä ja ammattiin liittyviä käsityksiä.
Et kunnioita etkä arvosta millään tavalla ihmisiä, joiden yläpuolella ajattelet olevasi. Et ole sisäistänyt, mitä sinun pitäisi työssäsi tehdä. Se näkyy sinusta, ja työsi ei ole tuottavaa eikä tuloksellista. Ei tarvitse olla pyhimys, mutta ei tarvitsisi olla narsistinenkaan.
Merkkivaatteita. Mitä sulle kuuluu kenenkään pukeutuminen? En ihmettele, että ihmiset tulevat vain koska on pakko. Ihmettelen vain sitä miksi heidän on pakko. Siksikö vain, että saat rahaa siitä, että saat halveksia muita? Monessa asiakaspalveluammatissa ei varmaan saa toteuttaa itseään ihan noin täpöllä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on. Älä ainakaan lähde niihin psykiatrisiin huumeisiin sekaantumaan, sitä ne hoitajat ja lääkärit tuntuu parhaiten osaavan eli kirjoittaa reseptejä ja saada ihmiset lääkekierteeseen.
Kunnon tehoava lääke oikein otettuna voi pelastaa ja säästää paljon aikaa ahdistuksen selättämisessä.
Juuri näin. Itse kärsin kroonisesta unettomuudesta. Koittakaapa olla viikko Nukkumatti. Minä koitin ja sain epileptisenkohtauksen. Nyt nukahtamislääke käytössä. Se pelasti elämäni. Annostus pysynyt vuosikaudet samana ja aamulla olen toimintakunnossa eikä ole mitään sivuoireita. Ihmisellä on 3 perustarvetta: ravinto, uni ja vessassa käynti.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.
Ai jaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.
Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.
Ei se hoitaja voi ottaa keneltäkään sitä ahdistusta pois, siinä pystyy vain selvittämään sen taustoja ja mikä triggeröi. Jokaisen on itse tehtävä se työ juuri näiden hengitysharjoitusten ja metsäkävelyjen muodossa, vaikka tälle naureskellaan täällä.
Täällä on ihan selvästi nähtävissä, että kukaan ei haluaisi itse tehdä mitään. Pitäisi vaan päästä helpolla, psyk.sh vain nips naps leikkaa jo ekalla käyntikerralla kaikki ahdistukset pois. Se on se mitä nää odottaa, ja sitten haukutaan ja marmatetaan, kun niin ei tapahdu 🙄.
Itse päätin nuorena, että alan hoitaa itseäni itse. Huonoja kokemuksia lääkäreistä, psykologeista. En jaksa kaikkea kertoa, mutta tilanne on se, että minulla on lapsesta saakka ollut depressio- ja ahdistusoireita. Ala-asteella ekan kerran opettaja otti huolestuneena yhteyttä kotiin. Tästä sitten seurasi kurinpalautus kotona, joten oli pakko opetella esittämään pirteää. Parikymppisenä olin siinä pisteessä, että istuin puolitoista vuotta yksiössäni ja kävin pari kertaa kuussa lähikaupassa (vasta ilta-aikaan, pimeän tultua).
Päihteitä en ole koskaan käyttänyt. Koulussa ylisuoritin, samaten yliopistossa ja töissä. Olen vuosien varrella lukenut myös paljon psykologiaa, myös yliopiston kursseilla siis.
Paljon olen näiden vuosien aikana oppinut, joten ehkä voin hiukan jakaa jotakin oppimaani...
- Mielenterveysongelmiin kannattaa hakea ammattiapua, jos oikeasti ei pärjää itse eli kyse on vakavasta mt-ongelmasta (psykoosi), tarvitsee lääkkeitä, on itsetuhoinen jne.
- Joissakin tilanteissa ammattiavusta voi olla suoranaista haittaa, esim. jos sinulla on masennusta, ahdistusta, ja olet perheellinen. Äkkiä lähtee lastensuojeluilmoitus, todellista apua et välttämättä saa, ja pian asiat ovat entistä pahemmassa solmussa.
- Kirjoista ja netistä löytyy apua. Toisinaan myös epävirallinen apu eli self help -kirjallisuus ym. voi auttaa. Itseäni on auttanut esim. ihmissuhteita ja työssä menestymistä käsittelevä kirjallisuus. Useinhan ihmisen ahdistus ja masennus liittyy ympäristöön ja oman elämän "puitteisiin": lapsuuden perhe ja koulu (kiusaamiskokemukset?), parisuhde, opiskelu, työ, ihmissuhteet... Harvemmin kyse on mistään "aivokemiasta" vaan yksinkertaisesti pahoista elämänkokemuksista tai siitä, että elämä on jotenkin solmussa.
- Terapian tarpeessa? Lyhytterapeuttinen itsehoito (Uusitalo-Arola, Kanninen) Tätä kirjaa en ole kokonaan vielä lukenut, mutta vaikuttaa OK:lta. Sitten on monia muitakin, esim. Tommy Hellsten, Kimmo Takanen. Takanen kirjoittaa siis niistä "tunnelukoista" ja tiedän, että jotkut terapeutit teettävät noita testejä asiakkaillaan.
- Itse olen viime aikoina ollut kiinnostunut erityisesti fyysisen puolen merkityksestä mielenterveyteen. Itselleni ei ole ollut mitään hyötyä joogasta tai meditaatioista, mutta juoksu ja kova kuntoliikunta toimii (kuntonyrkkeilyä aion kokeilla seuraavaksi). Kirjavinkkeinä Keho ja mieli (Lindfors) sekä Kun tiikeri herää (Levine)
- Mielenterveystalon omahoidot masennukseen sekä tunnelukkoihin. Tuo masennuksen omahoito-ohjelma nyt vaikuttaa vähän samanlaiselta itsestäänselvyyksien pyörittelyltä kuin mitä apua AP kertoo saaneensa hoitajalta, mutta ehkä siitä silti voi olla hyötyä?
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/masennuksen-omahoito-ohjel…
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tunnelukkojen-omahoito-ohj…
- Sitten tietysti self help -kirjallisuus, varsinkin tietyt klassikot, kuten Napoleon Hill, Dale Carnegie, Brian Tracy. Uudemmista suosikkini on James Clear - Atomic Habits. Nämä siis käsittelevät aika paljon (ammatillista) menestystä, mutta esim. Carnegien "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" on auttanut itseäni ihmissuhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa (jotkut saattavat vieroksua kirjan nimeä, ymmärrän).
- Sitten tietysti Youtube, podcastit jne. Nämä voivat tietysti olla ihan mitä vain ja ovat toki kaupallisia. Näistäkin voi löytää helmiä, esim. viime aikojen suosikkini Crappy Childhood Fairy, joka ei siis ole psykologi mutta ymmärtää hirveä hyvin lapsuuden traumojen vaikutusta aikuisuuteen.
Okei, tuossa nyt joitakin ajatuksia. En tiedä auttaako ketään, vaikka niin toivoisin.
Myös rekan alle on helppo tynötää ihminen
Usein kehottavat myös katsomaan kissavideoita :) Lisäksi pitää hakeutua eroon alkoholisti -miesystävästä. Ja jos oot perheellinen, niin vauva pitää laittaa unikouluun ja muut alle kouluikäiset päiväkotiin.