Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisena sairaanhoitajana ajattelen, että tämä työ on sellaista, jonka voi vain rajallisesti oppia opiskelemalla. Todella paljon riippuu omasta persoonasta, elämänkokemuksesta, ja kyvystä aidosti kuunnella, ja sopeuttaa oma toimintatapa juuri sen kyseisen potilaan tarpeisiin. Joskus voi käydä niinkin, että tietty hoitaja ja tietty potilas ovat niin erilaisia, että yhteistyöstä väkisinkin tulee keinotekoisen tuntuista. Joskus taas käy niin, että ns kemiat kohtaa, ja hoitosuhde on todella hedelmällinen alusta asti. Kyllä potilaalla pitäisi olla tunne, että voi vapaasti ja luontevasti puhua hoitajalle. Jos jatkuvasti on olo, että toinen ei ymmärrä ollenkaan, on varmasti todella turhauttavaa käydä vastaanotolla. Tietysti on myös tilanteita, että potilaan sairauden luonne vaikeuttaa yhteistyöhön asettumista, mutta kyllä on myös tilanteita joissa oikeasti olisi parempi vaihtaa hoitajaa. Eikä se välttämättä tarkoita että hoitaja olisi huono. Hän on vain sopimaton juuri sille potilaalle.
Olet niin oikeassa ammatissa, toisin kuin tuo "päivässä kahdeksan samanlaista asiakasta jotka ei ymmärrä puhetta". Tai sitten sinulla on hyvä työnohjaus, hänellä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
No kun ei johdu pelkästään ajatuksista! Monenlaiset ihan fyysiset seikat voi siihen myös vaikuttaa, kuinka altis on ahdistukselle ja kuinka voimakkaaksi se menee. Asia, joka on ahdistanut paljonkin vaikka viikko sitten ei välttämättä ahdista enää lainkaan, kun on saanut nukuttua kunnolla, vältellyt liikaa kofeiinia ja päässyt vähän haukkaamaan happea ulos raittiiseen ilmaan. Joskus hormonitoiminta voi myös vaikuttaa ahdistukseen sekä muut sairaudet ja niiden hoitotasapaino.
Olen huomannut saman. Välillä on tosi vaikeita päiviä, ja välillä olen lähes normaali. Ihmettelen tätä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Olen. Jos sen tietäisin, niin varmaan voisin itseäni auttaa.
Etkö oikeasti tiedä? Koen ahdistusta aina välillä, mutta siihen on aina ihan selkeä syy ja ainakin nykyään tiedostan sen aivan selvästi, mikä minkäkin asian laukaisee. Joskus auttaa vältellä jotain juttuja ja joskus ne ei vaivaa niin paljon, että yltyisi ihan ahdistukseksi asti.
Hmmm. Oletkohan jotenkin vieraantunut itsestäsi? Traumataustaa, tunnelukkoja, jotain sellaista? Usein siinä on jotain muutakin taustalla kuin pelkkä ahdistus, jos ei itse tiedä, mistä omat tunteet, suru, ahdistus jne. oikein tulee, johtuu ja mikä ne on laukaissut. Mieli suojelee itseään joskus sillä tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa jotain vertaistukijärjestöjä tai nettiryhmiä, jossa voisi avautua niin, että saman kokenut ymmärtäisi?
Erinomainen idea. Olisi hyvä päästä keskustelemaan asiasta siitä jotain tietävien kanssa. Esim. Sellaisten, jotka ovat onnistuneet selättämään ahdistuneisuutensa.
Terveyskeskuksista voi nykyään löytää koulutettuja kokemusasiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
No kun teitä käy siinä vastaanotolla se 8 ihmistä päivässä niin ei rehellisesti kiinnosta keksiä mitään mieltä avaavaa innovaatiota kun suurin osa käy vain pakon edestä istumassa ja sitten menee kotiin oleskelemaan joku kalja kädessä
Just, onpa rankaa. Ehkä pitäis vaihtaa alaa sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.Ensinnäkin pitäisi kuunnella mikä ongelma on. Sinäkään et viitsinyt lukea edes sitä että vastaanotolle mentiin ahdistuksen, ei masennuksen vuoksi.
Luin. Muokkailin tekstiä ja yksi sana jäi pois - piti olla masennuksen ja ahdistuksen hoito. Ovat aika käsi kädessä, vaikka ahdistus tuntuisi isommalta tunteena.
Kiitos kun korjasit. Mutta..jos olisin ahdistunut tai masentunut, tapask huomauttaa olisi voinut saada aika pohjalle. Oliko se tarkoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Olen. Jos sen tietäisin, niin varmaan voisin itseäni auttaa.
Etkö oikeasti tiedä? Koen ahdistusta aina välillä, mutta siihen on aina ihan selkeä syy ja ainakin nykyään tiedostan sen aivan selvästi, mikä minkäkin asian laukaisee. Joskus auttaa vältellä jotain juttuja ja joskus ne ei vaivaa niin paljon, että yltyisi ihan ahdistukseksi asti.
Hmmm. Oletkohan jotenkin vieraantunut itsestäsi? Traumataustaa, tunnelukkoja, jotain sellaista? Usein siinä on jotain muutakin taustalla kuin pelkkä ahdistus, jos ei itse tiedä, mistä omat tunteet, suru, ahdistus jne. oikein tulee, johtuu ja mikä ne on laukaissut. Mieli suojelee itseään joskus sillä tavoin.
Tiedän kyllä mitkä tilanteet ahdistukseni laukaisevat mutta en osaa analysoida mikä niissä tilanteissa se ydinjuttu on. Järjellä ajateltuna ahdistuneisuuteeni ei mielestäni ole mitään syytä näissä tilanteissa, Pyrin siedättämään itseäni ja olemaan näissä tilanteissa, ja olen huomannut että siitä on apua, mutta siedätyksen pitää olla jatkuvaa. Ahdistuneisuuden aste riippuu myös päivästä, joskus menee tosi hyvin joskus aivan p:sti. Kuten joku täällä mainitsi voi olla kyse hormoneista. Persoonallisuus vaikuttaa myös asiaan, ja se on synnynnäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on minun mielestä eri asia kuin masennus. Jos sanoo, että ahdistaa, niin se voi kyllä olla ihan hyvin fyysisestä tai henkisestä epämukavuudesta johtuvaa, sanotaan vaikka, että tiedät joutuvasi menemään johonkin ikävään hoitotoimenpiteeseen tai tilaisuuteen. Masennus on enemmän pitempiaikaista ja ylesluontoisempaa henkistä lamaannusta ja väsymystä, ilottomuutta ja muuta toivottomuutta. Nämä vaan omista olotiloista huomioita, joku muu voi kokea toisin. Jos menisin terveydenhoitajalle, niin toivoisin, että ainakin kyseltäisiin tarkemmin tuntemuksista, eikä hypittäisi suoraan vaan toteamaan, että se on vaan jotain henkistä tuskaa.
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi"Päätä ettei sulla oo masennusta". Että näin vaan päätetään.
Otit pois kontekstista tuon nyt ja suurentelet asiaa. Siinä on totuuden siemen, että uskomuksista ja ajatuksista tulee totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä oli ensimmäinen käynti. Millaista ihmelääkettä olisit toivonut? Mitä apua kaipaisit, mitä olisi ensimmäisellä kerralla voitu antaa? Masennuksen ja ahdistuksen hoidon on alettava jostakin, ja selkeyden vuoksi on ihan järkevää että se aloitetaan selkeyttämällä mitä masennus ja ahdistus ylipäätään ovat. Voihan se tuntua turhalta, mutta hoito rakentuu tiettyjen palikoiden päälle jotta se olisi vertailukelpoista. Sairaanhoitaja ei myöskään ole terapeutti (ainakaan yleensä) eikä hän voi tarjota terapiatasoista ongelmanpurkua.
Ei tarvitse ihmelääkkeitä, kaikki tietävät, että sellaista ei ole. Voisiko nyt eka käynnillä,vaikka antaa muutaman toimivan keinon vähentää ahdistusta? Samalla voi kertoa miksi juuri ne auttavat ahdistukseen.
Ylipäätänsä itse ainakin haluaisin että käynnillä olisi mukavaa ja että hoitajasta saisi ammattimaisen vaikutelman niin että saisin apua ongelmaani. Hoito lähtee asiakkaan ahdistuksen hoidosta. Siihen voi fokusoida kympillä.
Pitää rakentaa luottamussuhdetta. Kokea, että tulee kuulluksi. Ja johtuuko ahdistus kenties olosuhteista? Itse olen jo diagnoosilla määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja siihen kunnon lääkitys. Monet terapiat käynyt ja saanut apua ja toimintakykyä. Nyt liikunta ja elämäntavat itselle niin, että mistä saan iloa. Eka käynnin odotukset epärealistiset, se vasta tutustumistapaaminen. Palvelutarpeen arviointi kenties. Voi myös googlailla kaikkee tietoo ihan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet ollut näiden asioiden tiimoilta hoidossa 3 kk niin voit hakeutua kelan psykoterapiaan.
Eli psykiatrille aika kun 3 kk on kulunut ja hakemus Kelaan.
Maksaa itselle alle 40 e kerta.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pelleilyä. Noista ei ole mitään apua. Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain. Sen sijaan terveystietosi täyttyy aivan sekopäisistä teksteistä joista et edes tunnista itseäsi. Se tulee haittamaan kaikkea myöhempää hoitoasi.
Nimenomaan tämä: Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain.
Ihmettelen kyllä mitä kukaan voisi enempää kuin sillä tiedolla mitä on masennuksesta ja käytetyistä lääkkeistä. Siis kuka, miten?
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ahdistuksen/masennuksen selättäneet laittaa konkreettisia sivu/kirja tms vinkkejä. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, mutta olotila on ja pysyy.
Onko joku selättänyt ahdistuksen ja masennuksen? Monilla oireet ainoastaan lievenevät aikaa myöten, eivät katoa.
- sivusta
Minulla tilanne on parempi kuin aiemmin kun olen saanut paljon apua ja elämäntilanne on parantunut. Surettaa ja ahdistaa silti, kun vuosia on mennyt vaikeiden asioiden parissa kipuillessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun teitä käy siinä vastaanotolla se 8 ihmistä päivässä niin ei rehellisesti kiinnosta keksiä mitään mieltä avaavaa innovaatiota kun suurin osa käy vain pakon edestä istumassa ja sitten menee kotiin oleskelemaan joku kalja kädessä
Just, onpa rankaa. Ehkä pitäis vaihtaa alaa sit.
Kannattaa tulla kokeilemaan. Käy vain ensin se ammattikorkeakoulututkinto ja tervetuloa :) Jos sitä sen reilu 7 tuntia päivässä kuuntelee kaikenmaailman työnvälttelijöiden voivotuksia ja katselee kun suurinosa on pukeutunut merkkivaatteisiin ja suurin ongelma on kun ei vaan haluta tehdä mitään. Teen työtäni rahan vuoksi enkä ole mikään pyhimys.
Vierailija kirjoitti:
Kun olet ollut näiden asioiden tiimoilta hoidossa 3 kk niin voit hakeutua kelan psykoterapiaan.
Eli psykiatrille aika kun 3 kk on kulunut ja hakemus Kelaan.
Maksaa itselle alle 40 e kerta.
Ei haluta maksaa sitä neljää kymppiä kun se on sitten pois huumeista, alkoholista ja tupakasta
Psykiatrisen sairaanhoitajan kannattaisi kysyä asiakkaalta suoraan ensimmäisellä käynnillä mitä hän itse toivoisi käynneiltä. Silloin asiakas tulisi kuulluksi. Eikä suoraan tuputettaisi niitä hengitysharjoituksia netistä.
Itse olen aloittanut nyt uudestaan sairaanhoitajalla käymisen masennuslääkkeiden aloittamisen jälkeen. Taisin olla onnekas, kun heti ensimmäinen hoitaja on todella mukava ja ymmärtää ajatuksiani hyvin. Aiemmat sairaanhoitajat ovat olleet niin äkäisiä ja inhottavia että käyntien jälkeen lähinnä itketti, mutta nyt on mennyt hyvin ja olo on jopa parempi näiden käyntien jälkeen. Ensimmäinenkin käyntikerta oli asiallinen eikä kyseinen hoitaja yrittänyt tunkea niitä kuuluisia hengitysharjoituksia kurkustani alas, mistä olin yllättynyt :D
No mutta sittenhän sitä huomaisi, että onkin ihan ok olla ahdistunut kun muutkin ovat aivan tillin tallin.