Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (2049)
Vierailija kirjoitti:
40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Ex lähti sielunkumppanin mukaan. Näytti ositustodistuksen. Velkojen jaot. Siihen loppui sielunkumppanuus naiselta.
32. Olen aika epäkiitollinen ja epävarma. Yritän opetella erilaista katsantokantaa mutta vaikeaa on.
Lapsuus oli aika hankala, meni nuoruus pitkälti siinä että selvisin heitteillejätöstä ja kiusaamisesta. Sain rakennettua itselleni ihan hyvän elämän mutta olo on jotenkin tyhjä. Koska menneisyyttään ei voi muuttaa, yritän muovata ajatteluani.
36 ja krooninen kipu ja sitä seurannut elämän romahdus, parisuhteen romahdus, työttömyys, köyhyys, osattomuus, merkityksettömyys.
Aion tappaa itseni.
Onnea teille, joiden suurin ongelma on itkevä lapsi tai rakennuslupahakemus. Antaisin mitä tahansa, jos lattialla olisi huutava 2 vuotias ja postiluukussa hylätty rakennuslupa, mutta kipu loppuisi.
34, ensi viikolla alkaa alle vuoden koululutus, enkä tiedä pitäisikö tässä omaehtoisen opiskelun työttömyystuella-hakemuksen hylkäämistä odotellessa laittaa opintotukihakemus ja opintolaina tulille. Miljoona vuotta siinä kuitenkin kestää ja vuokra myöhästyy. Muutin juuri halpaan yksiöön ja toivon että toimeentulotukihakemus hyväksyttäisiin. Lähinnä nyt tarvitsisin rahaa ruokaan.
49, suurin ongelmani on psyykkinen sairaus, joka tosin pysyy pääasiassa kontrollissa lääkityksellä.
34. Seksin puute. Vaimolla ei tee mieli.
Aina lista asioita miksi ei... Varmasti tottakin, mutta minkäs teet. Itse haluaisin useamman kerran viikossa. Vaimolle riittäisi kerran kuussa. Muut naisetkaan ei kyllä kiinnosta.
56. Ei ongelmia, terveys hyvä, ihana koti, rahat riittää - olo on vapaa ja onnellinen. Tietty sukulaiset vanhenevat, se tuottaa tuskaa, mutta olen päättänyt olla pelkäämättä sairauksia ja kuolemaa, sillä nehän ovat asioita, joille kukaan ei mitään voi. Kuolema tulee meille kaikille, ja joka ikäkaudessa on omat haasteensa. Olen vain ajatellut, että nyt on elämänkaaren vaihe tämä. Itselläni on onneksi kaikki hyvin. No. Ehkä auton voisi hankkia, helpottuisi kulkeminen...
44v. Elämä päällisin puolin kunnossa. On työ, harrastuksia, ystäviä. Riittävästi rahaa. Olen terve ja elämä on ihan hyvää mutta lyhyttä parisuhdetta lukuunottamatta olen ollut koko aikuisikäni yksin enkä enää jaksa. Eli ongelma on se kumppanin löytäminen.
Vierailija kirjoitti:
36 ja krooninen kipu ja sitä seurannut elämän romahdus, parisuhteen romahdus, työttömyys, köyhyys, osattomuus, merkityksettömyys.
Aion tappaa itseni.
Onnea teille, joiden suurin ongelma on itkevä lapsi tai rakennuslupahakemus. Antaisin mitä tahansa, jos lattialla olisi huutava 2 vuotias ja postiluukussa hylätty rakennuslupa, mutta kipu loppuisi.
Kipulääkitys? Kipupumppu? Benfotiamiini jos hermokivut?
Sonja +30v. Mullon vitus hiivaa!
25 häiriintynyt unirytmi meinaan nukahtaa pystyyn.
30 v eikä ole vieläkään paikkaa maailmassa. Kouluttauduin työttömäksi ja sen jälkeen olen koittanut löytää uutta alaa itselleni, mutta mihinkään en sovi ja opinnot jää kesken.
Vakaavasta sairaudesta toipuminen, iäkäs ja kiukkuinen ätini alkavassa muistisairudessa, jatkuva huoli lapsistani; vanhempi töissä ulkomailla ja nuorempi löytääkö paikkaansa maailmassa, väljähtanyt avioliittoni, etääntyminen ystävävistäni, vaihdevuosien jaksamattomuus..
Kohta 58v... ei mul oikeen oo ongelmii... mitä nyt iän tuomaa kolotusta siellä täällä
62 vuotta.Vaikeinta on työttömyys.
Ikä on vain numero. Suurin ongelmani on riippuvuus tästä palstasta.
63 vuotta. Eniten painaa mieltä se, että en osaa päätää, koska uskaltaisin jättäytyä elämään OVEn ja säästöjen varaan. Siihen oikeaan alimpaan eläkeikään on vielä pari vuotta, mutta niin pitkään en missään tapauksessa töitä jatka.
N53. Isän muistisairaus, äidin jaksaminen omaishoitajana.