Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Miksi tätä edes kysytään. Kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että rasismi on suurin ongelma. Muut ongelmat on vähäpätöisiä siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtäänOikeasti tavoite-eläkeikäsi 66 v 8 kk?? Olen sinua hiukan nuorempi (täytän syksyllä 60) ja papereiden mukaan minun tavoite-eläkeikäni on tasan 65 v. Miten voi olla tällainen ero?
QSe ero syntyy varmaankin siinä kohtaa, kun 90-luvun laman aikoihin lähdin Suomesta maailmalle ja tein töitä siellä. Palkka tuli suoraan käteen, enkä tiettävästi veroja enkä eläkkeitä mihinkään maksellut. En muuta syytä osaa keksiä.
Muutamia vuosia siellä meni.
Mitä tästä opimme? Ei kannata lähteä maailmaa näkemään, seikkailemaan, oppia itsestään ja maailmasta uusia asioita.
Se on lukiosta löydetyn poikaystävän kans naimisiin, kastellitalo pystyyn appiksilta saadulle tontille. Vakituinen virka samasta kunnasta, tai korkeintaan naapurikunnasa. Siitä sit lapset maailmaan ja kaikki on taputeltu.
Jos uskaltaa tehdä toisin, niin valtio kepittää ankarasti siirtämällä juurikin eläkeikää jonnekin kuoleman kynnykselle.
En suostu tähän.
Ikää 57v ja olen kahden miehen "loukussa". En osaa siis päättää.
31v ja puolison alkoholismi ja sen vaikutukset on isoin ongelma.. Muitakin ongelmia riittää. Ihastuminen toiseen mieheen, oma jaksaminen. Ja semmosta.
30v ja ikisinkkuus naisena. Etsin itsestäni ongelmia ja syitä miksi, san ihan liian pitkän jossittelulistan enkä ole vielä edes ulkonäössäni. Huvittaa jo itseänikin ja harkitsen vaihtoehtoja a) uranainen b) cool lapseton täti sisarusten lapsille c) hullu kissanainen d) jatkan yrittämistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen 42. Umpirakastunut varattuun.
55 vuotias--> yleinen laiskuus...kotona vaan möllötän päivät pitkät..enkä käy missään muualla kuin ruokakaupassa noin kerran viikossa. toisaalta en tahtoisi ollakkaan missään työpaikassa jossa en viihdy tai ylipäätään töissä. teen etätöitä jos teen.
miehelleni pitää nostaa hattua että jaksaa katella minun laiskuutta. hyvä kun saan just ja just kotihommia tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
55 vuotias--> yleinen laiskuus...kotona vaan möllötän päivät pitkät..enkä käy missään muualla kuin ruokakaupassa noin kerran viikossa. toisaalta en tahtoisi ollakkaan missään työpaikassa jossa en viihdy tai ylipäätään töissä. teen etätöitä jos teen.
miehelleni pitää nostaa hattua että jaksaa katella minun laiskuutta. hyvä kun saan just ja just kotihommia tehtyä.
Tuo johtuu vaihdevuosista. Silloin tulee oloja, että ihan sama, mikään ei huvita. Mikään rutiinityö ei varsinkaan.
Laitan omani: yksinäisyys/masennus, N66
Masis on kummifellut nurkan takana nuoresta asti. Olen melankolisuuteen taipuvainen, ylös-alas -luonne. Nyt kun elän täysin yksin, ei jaksaisi/viitsisi aamulla nousta sängystä. Päivät toistavat itseään, enkä saa murrettua sitä kehää. 😟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
55v enkä missään viihdy. Jos olen kotona kaipaan töihin, jos olen töissä kaipaan kotiin, jos olen mökillä kaipaan kotiin, jos olen kotona kaipaan mökille. Mistä mulle hyvän saisi?
Ei ole suurempia ongelmia. Liikun ja urheilen aika paljon, syön lähiruokaa, minulla on ystäviä ja paljon tekemistä. Takana on huolen vuosia jopa vuosikymmeniä. Nyt ne tuntuvat pahalta unelta. Energiaa riittää,ja onkohan niin, että osaa jo suhtautua ongelmiin paremmin. Ikää on 70v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26v. Loputon häpeä itsestä, elämästä paitsi jääminen ja ahdistus. Haluaisin parisuhteen, mutta sosiaalisesti kyvyttömänä se on tosi vaikeaa. En ole koskaan harrastanut seksiäkään. Edes kaverisuhteiden ylläpitäminen on vaikeaa.
Opiskelevana työssäkävijänä oon hyvä kandidaatti 30v neitsyeksi, eli totaaliluuseriksi joka ei ollu edes paikalla ku juna puksutti ohi.
25. Suurin ongelmani on krooninen sairaus, jota ei saada hoitotasapainoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen ja epäonnistunut elämässäni. N.59
N34v . Ongelmana löytää motivoitunut ja taitava työntekijä yritykselle.
31v opinnot kuormittavat ja sen lisäksi tunnen surua sekä ahdistusta siitä etten kaikista yrityksistä huolimatta ole saanut yhtäkään uutta kaveria/ystävää AMKsta.
N32
Näköalattomuus. Lopetin työt opiskellakseni, koska tiedän, että nykyinen koulutustaso mahdollistaa vain fyysisesti ennen pitkää rikkovat työt (=keittiössä). Nyt opiskelen, mutta rehellisesti ei kiinnosta opiskelu sinänsä, pusken vain pakolla eteenpäin toiveena päästä edes vähän paremmille palkoille tulevaisuudessa... rahallisesti joutuu pari vuotta nitkuttamaan, houkutus palata töihin on iso.
On mies, joka haluaisi lapsia. Minä en tiedä mitä haluan, uskon että lapsi toisi iloa mutta toisaalta tykkään nykyisestä rauhasta kovasti. Ehkäisyä ei olla käytetty viimeiseen 1,5 vuoteen (seksiä on usein), joten ehkä jossain on jokin ongelma enkä edes tule raskaaksi. Koen helpottavana kuitenkin päätöksemme jättää asia ikään kuin Luojan lykkyyn, jotain tapahtuu tai sitten ei aina ennen menkkoja jännittää, vuorotellen toivon että ne alkaisivat ja toisaalta että ei koska uusi elämänvaihe voisi olla aika jännittävä.
36vuotias, ja mies kyllä tietysti parisuhteessa , seksiä viimeksi kun lumet suli lopullisesti, eli toukokuussa. Oli kyllä melkoinen seksi kesä. Huh huh.