Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

38v., huolestuttaa onko 10 viikkoinen alkio elossa vatsassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

39v, ja suurin ongelma on 21 vuotta sairastettu krooninen väsymysoireyhtymä ja se, etten jaksaisi tämän voimattomuuden ja yksin kotona istumisen takia enää elää kun toivoa paremmasta ei kertakaikkiaan ole.

Minulla myös me/cfs, sairaana nyt kolmatta vuotta ja täysin työkyvytön. Istun kaiket päivät kotona kun kroppa ei kestä minkäänlaista rasitusta. Miten näin voi elää? Tätä mietin joka päivä..

Täällä sama tauti. Puhkesi joskus 19-vuotiaana ja olen nyt 36. Elämä on yhtä selviytymistä.

34 vuotta ja pillun saanti takertelee juuri sillä hetkillä eniten kun sitä haluaisi.

54, vapaa-ajat kuluu lepoasennossa sohvalla, silti ihan poikki. Ei huvita oikein mitään pl. sarjat, kirjat ja, no, kodin kyllä pidän siistinä aina.

Töissä vielä jaksaa,mutta sitten kun ei ole pakko,niin oon täysin uupunut.

Lekurille on aika,peruslabrat kaikki viitearvoissa.

67, ei mitään ongelmia. Rahaa on kuin rosvopäälliköllä ja inhottavat sukulaiset/ jälkeläiset on peloteltu tiehensä

35, pitkäaikainen ja jatkuvasti uusiutuva uupumus.

63v. vanheneminen

32v ja perheenjäsenten alkoholiongelmat huolestuttavat ja turhauttavat. Olin viime vuonna työtön mutta nyt arki on ok.

58 pelkään kuolemaa.

En ole ehtinyt edes elää!

67v ja ensi vuonna pakko jäädä eläkkeelle. En haluaisi mutta pakko. Ei ole mahdollista tehdä nykyistä työtä eläkkeellä esim tuntitöinä

51 v, oma surkea terveydentila-yli 20 diagnoosia. 

M34.

Yksinäisyys.

Täytän tyhjyyttä tekemällä töitä.

46v, miehettömyys.

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta ja pillun saanti takertelee juuri sillä hetkillä eniten kun sitä haluaisi.

Saat olla tyytyväinen, jos ainakin joskus peitto heiluu. Minua ei ole kelpuutettu edes treffeille 13 vuoteen. Enpä tosin ole jaksanut enää yrittää tosissani ainakaan viiteen vuoteen.

Läheisyyttä ja kumppanuutta kaipaan silti. Välillä se iskee kovemmin tajuntaan.

M34

53v keväällä sain luukuolion lonkkaan ja nyt vasta pääsin tekonivel leikkausjonoon joka on 8kk. Niskat ja pää särkee kokoajan kun oon kävelly kepeillä vuolivuotta. Nyt iski viellä masennus.

32v., masennus ja siitä johtuva elämänilon kato ja saamattomuus. Mikään ei oikein tunnu miltään, korkeintaan ahdistaa.

30v ja parisuhteen puuttuminen. 

Asuminen pikkukaupungissa ollut aina melkein ongelma, monenlaista naapuria. Kyttääjiä, juoppoja, ym suurin osa. Ois mukava jos loppuelämä ois ns normaalia jo.

Vierailija kirjoitti:

67v ja ensi vuonna pakko jäädä eläkkeelle. En haluaisi mutta pakko. Ei ole mahdollista tehdä nykyistä työtä eläkkeellä esim tuntitöinä

Ala tekemään jotain vapaaehtoistyötä, sitä on tarjolla vaikka kuinka paljon. Eihän siitä makseta mutta pitää virkeänä.

46 v. ja suurin ongelma on mies jota ei kiinnosta enää mikään intiimi kanssakäyminen. Ei siis yhtikäs mikään: halailu, pussailu, käsihommat tai yhdyntä. Pelkkä ehdottelukin saa ukon katoamaan kuin pieru saharaan fiksaamaan autoa tms. ettei vaan "joudu" sänkypuuhiin.  Kohta 10 vuotta kestänyt katsella tätäkin lahnaa, mutta onneksi ruoho on aina vihreäpää aidan toisella puolella. Ja tällänen kulahtanut keski-ikäinen tantta onkin kuumaa valuuttaa.