Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

63-v. ja nuorimman lapsen (20-v.) terveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.

Ei sitä hakemusta tarvitse joka kerta täysin uusiksi tehdä. Tallentaa koneelle pohjan ja vähän vaikka muokkaa sitä aina haettavan paikan mukaan. 

Mitä tapahtuu, jos aina laittaa sen saman hakemuksen? Jos tekee siitä sellaisen todella geneerisen, joka sopii paikkaan kun paikkaan? Onko niissä joku raja kuinka lyhyt se saa olla? Riittääkö se, että kirjoittaa ihan vaan, että etsin töitä, tässä ansioluetteloni, ottakaa yhteyttä, jos kiinnostaa?

Jestas. Siis minkä ikäinen olet? En muista mutta ilmeisesti jotain 15v. Sinun CV:stäsi näkyy ihan kaikki tarvittava, hakemus siinä ohessa voi olla vaikka neljä lausetta. Olen kiinnostunut tarjoamastanne paikasta, koska osaamiseni ja koulutukseni vastaa vaatimuksia tms. Sillä siisti.

Pian 58. Mulla ei hitto soikoon ole mitään ongelmia. Pitääkö olla huolissaan? No en jaksa.

48-vuotias. Ongelma vanhemman muistisairaus

40 ja taloushuolet.

N, 53 v tänä vuonna. 30 v erittäin kova ja kuluttava työura.

Psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. Neljäs vuosi alkoi kuntoutustuella. Eläkeyhtiö hylkäsi pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen.

Nyt lisää tutkimuksia ja paperisotaa. Ei olisi voimia. Olen tästä johtuen nyt tosi huonossa kunnossa.

33v, haluamalleni alalle ei oteta töihin, eikä alaa voi opiskella ilman työpaikkaa (koulutus siis ainoastaan oppisopimuksella), koulun mukaan siis pitää olla työpaikka, ennen kuin voi hakea koulutuspaikkaa. Hieno systeemi, eikös?

Vierailija kirjoitti:

Nainen 51. Uusperhe rahattoman miehen kanssa. Vuosi sitten hänellä oli vielä rahaa,sitten konkurssi ja kaikki meni. Arvatkaa kuka täällä elämisen nyt maksaa? 

Hyvä että joskus näin päin.

26v

Syöpä, jota ei voi parantaa

Vierailija kirjoitti:

26v

Syöpä, jota ei voi parantaa

Voi miten ikävää. Halauksia ja voimia Sinulle. Olet rukouksissani!

Kaikkea hyvää myöskin kaikille muille!💟

E läkeikäisestä tuntuu ärsyttävältä kaiken turhan kyselijät, kuten tämänkin ketjun aloittaja. Vielä hullumpaa on, että jotkut tuntuvat vastaavan uteluun ihan vakavissaa.

Monisairas on tittelini, ja joo vuosia on jo ohi vaihteen. Väsyttää aina muistaa lääkkeet ja muutenkin väsymys on ollut uskollinen kumppani jo kauan. Muuten elämä aika hyvin.

Minullakin on vain luksusongelma, kuten joku täällä sitä kutsui. Eli minulla on muuten kaikki hyvin, mutta sielunkumppanini on naimisissa tahollaan. Rakastan häntä, mutta olen hyväksynyt tilanteen. Voinhan rakastaa, vaikka en saa häntä omakseni fyysisessä elämässä.

47 ja isoin ongelma on oma läskiys, sama ongelma ollut jo pitkään. Kaikki muu on pientä siihen verrattuna, että olen lähellä sairaalloisen ylipainon rajaa ja kilojen karistaminen ei vain tunnu onnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.

Ihastumisaste ei mielestäni vielä kerro sielunkumppanuudesta mitään. Ihastuminen itsessään luo kultareunukset kohteen ympärille.

Sanoisin, että kyseessä ei ole pelkkä ihastuminen, vaan rakastuminen, kuten sanoin.

Kyseessä on työkaveri, jonka tunnen usean vuoden ajalta ja jonka kanssa olemme ystäviä. He ovat myös vaimoni kanssa tavanneet joitakin kertoja.

Olemme tämän naisen kanssa keskustelleet laajasti myös muista kuin töihin liittyvistä asioista, muun muassa hänen yksityiselämänsä vaikeuksista, ja minun puoleltani tunne on parin viime vuoden aikana syventynyt rakkaudeksi. Vähän niinkuin vahingossa. Hänen puoleltaan kyse on varmaankin vain ystävyydestä tai ainakaan en ole lukenut mitään merkkejä muusta.

Minulla oli aivan vastaava tilanne paitsi että olin itse se sinkkunainen ja mies oli varattu. Kolme vuotta olimme hyviä työkavereita. Ihastukseni syveni vähitellen, mies kertoi myöhemmin minun herättäneen jo ensi kohtaamisella sydämen nyrjähdyksen.

Mies erosi parisuhteestaan (joka vuosien varrella kertomansa mukaan oli monin tavoin ristiriitainen ja vaikea). Olin niin rakastunut kuin vain ihminen olla jo voi, olin 32v enkä koskaan kokenut mitään vastaavaa. Ja uskoin koko sydämestäni tuntevani hänet niin hyvin, juurikin pitkästä työystävyydestä johtuen, ettei mikään voisi mennä pieleen. Ensimmäisen virallisesti yhteisen kesämme vietimme pitkälti mökillä ja muistan miten makoilin hänen vierellään järven yölintuja kuunnellen ja haaveilin siitä, että hiusten jo harmaantuessa, siitä me edelleen toisemme löytäisimme pötköttelemästä.

How wrong was I.Parisuhteen alkaessa ja miehen kiintymyssuhde-systeemin aktivoituessa tulikin vastaan pommeja toisen perään ja vasta sitten ymmärsinkin vähän toisesta näkökulmasta miksi tämä edellinen parisuhde oli hänen kuvauksensa mukaan *ristiriitoja täynnä*. En olisi voinut kuuna päivänä kuvitella, että niin kauan kaverina ollut mies voi parisuhteessa muuttua niin toiseksi! Ja me olimme todellakin käyneet vaikka ja millaisia keskusteluja pitkät yövuorot läpeensä, vietetty viikonloppuja tyhy-päivillä ym ym.

Eli kyllä: palavat tunteet ilman että on oikeasti suhteessa, rakentavat toisen päälle kultareunuksen.

Suhteen päättyminen repi minut henkisesti rikki tavalla jota en osannut sitäkään kuvitella. Vuosi meni ihan vaan pelkkien haavojen nuolemiseen ja työkyvyn tekohengittämiseen.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. En lähde asiaa tässä tämän enempää avaamaan. Ja kuten sanoin jo ensimmäisessä viestissäni, minun ongelmani on luksusongelma, vaikka se aiheuttaakin paljon haasteita omaan tunne-elämään.

Tässäkin ketjussa on paljon vastauksia henkilöiltä, joilla on ihan oikeuta ongelmia terveyden, ihmissuhteiden yms. kanssa. Minun suurin ongelmani on se, että elämässäni on kaksi naista, joita rakastan. Ja kummatkin vieläpä haluavat olla osa elämääni, toi en puolisona ja toinen ainakin ystävänä. Objektiivisesti tarkastellen huonomminkin voisi olla ja tiedostan tämän.

Tunne-elämän pettäminen voi olla petetylle pahempaa kuin fyysinen pettäminen. Toivottavasti hän ei saa tietää.

Mistäpä hän sen saisi tietää, kun en ole asiasta kenellekään kertonut. En vaimolleni, en tälle työkaverilleni enkä muille ystävilleni. Vain minä tiedän ja niin asia tulee pysymäänkin. Se tässä onkin yksi raastavimpia asioita, kun asiaa ei voi jakaa kenenkään kanssa.

Erityisen hankalaa on ollut tukea työkaveria hänen huoliensa kanssa, kun on itkeskellyt ettei kukaan (mies) välitä ja pidä hänestä. Arvatkaa vain kuinka monta kertaa olen tuntenut kiusausta paljastaa, mitä tunnen häntä kohtaan. Sen sijaan olen vain purrut kieltäni ja yrittänyt tukea muulla tavoin.

Toiseksi, tunne itsessään ei ole pettämistä. Tunteelleen ei voi mitään. Jos rakastuu niin rakastuu, sitä ei voi pakottaa suuntaan tai toiseen. Tunteen pohjalta toimiminen olisi, mutta sitä en ole tehnyt.

30v, estynyt persoobllsuus ja pelkotilat haitannut läpi elämän ja vieläkin. 

63v/N, terveysongelmat

23v ja mietin milloin on paras hetki ottaa uusi määräaikainen sähkösopimus. Nykyinen loppuu kesällä ja kesällähän niiden hintojen pitäisi vielä laskea, muttei vaan kävisi niin, että alkavat taas nostavaa määräaikaisten hintoja jo muutaman kuukauden päästä kun ihmiset pelkää tulevaa talvea

Vierailija kirjoitti:

23v ja mietin milloin on paras hetki ottaa uusi määräaikainen sähkösopimus. Nykyinen loppuu kesällä ja kesällähän niiden hintojen pitäisi vielä laskea, muttei vaan kävisi niin, että alkavat taas nostavaa määräaikaisten hintoja jo muutaman kuukauden päästä kun ihmiset pelkää tulevaa talvea

Meillä loppuu 2 v. määräaikainen kesäkuussa. Jos joku iso ja vakavarainen firma, joka oikeasti tuottaa itse sähkönsä, tarjoaa 10-12 snt/kWh niin lukitsen sen kahdeksi vuodeksi. Alle 15 snt/kWh voisi kiinnittää vuodeksi, jos on tarjolla. Jos on vaan kalliimpia tarjolla, otan pörssisähkön.

Sähkönmyyntiyhtiöiltä ei kannata määräaikaisia ottaa.

32, päämäärättömyys ja apaattisuus. Unelma-alani tuotti pettymyksen ja menetin uskoni alkuperäisiin tavoitteisiini. Opiskelen nyt uudestaan, mutta vaikka opinnot sujuvat hyvin, ala ei oikein tunnu omalta.