Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

48 vee ja isoin ongelma ehkä se, että olen jo nyt niin haikea siitä, että lapset muuttaa kotoa muutaman vuoden päästä.

Muuten kaikki hyvin, on terveyttä, varallisuutta, työtä ja rakkautta. Osaan arvostaa tätä, sillä elämässä on ollut oikeasti isoja vastoinkäymisiä.

43.

Hankala avioero. Ex joka vääntää joka asiasta, kiusallaan. Talo ei mene kaupaksi, ei päästä muuttamaan erillemme.

Henkisesti ihan loppu. Toivon että tämä saadaan pian taputelluksi.

45-vuotias. Vihaan työtäni ihan joka päivä.

Olen niin korkeasti koulutettu etten enää jaksa vaihtaa alaa, alkaa nollasta. Eikä ole siihen varaakaan. Koulutus ei tarkoita kaikilla aloilla korkeaa palkkaa.

Vihaan työtäni siksi, että tyhmät, itsekkäät vallanhaluiset ja laiskat ihmiset ovat omilla suojatyöpaikoillaan kehittymättä ja pelkkiä ongelmia aiheuttaen meillä ikuisesti.

Lisäksi jotkut ovat suuressa viisaudessaan luoneet meistä ajan myötä jo rakenteen puolesta täysin toimimattoman ja todella sekavan himmeliorganisaation, jossa on liikaa keskenään "tasavertaisia" pomoja ja nämä vieläpä eivät edes osaa työtään. Sitä johtamista.

Ja kun on paljon kovapalkkaisia huonosti koulutettuja mutta "sopivia" eli työhön sopimattomia johtajia - joista kukaan ei edes voi johtaa kokonaisuutta, kun asetelma on mikä on - niin kukaan koko organisaatiossa ei noudata "yhteisiä pelisääntöjä" ja kaikki vetävät kotiin päin.

Koko ajan sitten sen varsinaisen työn tekijöistä vähennetään koska säästöt. Eli on iso yhteisö, joka menee yhtä aikaa tyyliin kymmeneen eri suuntaan kymmenillä eri vaunuilla. Sitten ihmetellään vuodesta toiseen, ettei tämä toimi ja miksi ei toimi.

Mutta perustyöhön keskittymisen, sen riittävän resursoimisen ja rakenteiden ja johtamisen peruskorjaamisen sijaan meillä tietenkin perustetaan yhä lisää kaikenlaista yhteistä ala-, ylä- ja sivuhimmeliä ja johtajien palleja.

Tämä sekoilu on tietysti mahdollista vain julkisin varoin. Onnea, veronmaksajat!

40v mies

Ollaan oltu eroamassa puolison kanssa kolmisen kuukautta, suhde ollut erittäin kuluttavaa minulle(kin) puolison mt-ongelmien takia. Viime viikolla kuukautiset oli myöhässä, ja raskaustesti oli positiivinen. Abortti ei kuulemma ole vaihtoehto...

54 v. Suurin ongelma on nyt just kaksi runsashameista ja niiden kersa terveyskeskuksessa. Kersa levittelee kaikki lehdet pitkin käytäviä, ruiskii käsidesiä lattialle ja repii numeroautomaatista numerolappuja ja viskoo ne lattialle. Ja mitä tekevät nämä vanhemmat? Räplää puhelinta, ei kiellä tuota kersaa, saati siivoisivat sen sotkuja.

Herää taas kerran kysymys että minkälaisen yhteiskunnan tuo porukka saisi ihan keskenään aikaiseksi? Olis varmaan melkoinen turistirysä se maa.

39. Suurin ongelma: pitäisi laihduttaa,mutta ei jaksa. Elämä on ikuista taistelua läskiä vastaan.

31v ja suurin ongelmani on hukassa olo elämäni kanssa. En ole päässyt haluamaani korkeakouluun ja tuntuu tuskaiselta keksiä kokoajan plan B:ta.

Olen myös turhautunut sinkkuuteen ja parisuhteen etsintään. Koen alkaneeni luovuttaa ja se masentaa. Menneisyyden toistuvat pettymykset painavat.

36 v lapsettomuus, yksinäisyys, ylipaino,  mt-ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 40 ja isoin ongelmani on pelko lapsettomaksi jäämisestä. Puoliso löytyy kyllä, mutta vaikka asiasta on vuosien varrella keskusteltu, ei hän ole koskaan kokenut olevansa valmis isäksi ennen viime syksyä. Nyt siis yritystä takana joitain kuukausia, ja samalla puolisoa on kohdannut vastoinkäyminen, jonka johdosta pelkään hänen muuttavan mieltään lapsiasian suhteen.

Olin vastaavassa tilanteessa ja ilmoitin miehelle, että jos hän vetäytyy niin minä yritän lasta yksin eli siinä olisi sitten suhde ollut siinä. Mies mietti tovin, minä varasin jo ajan lapsettomuusklinkalle mutta sitten mies päättikin pysyä kelkassa mukana. Klinikalta tarvitsimme lopulta avistusta joka tapauksessa.

T. 1v lapsen onnellinen äiti

Olen saman ikäinen molempien kanssa ja sama pelko kuin ensimmäisellä kirjoittajalla. Sillä erotuksella, että kumpikaan ei epäröi, lasta ei vain kuulu vuosien toiveista huolimatta. Lapsettomuushoidot eivät näytä tuovan apua, joten omalta kohdalta tämä juna on tainnut mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.

Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!

En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.

Näytän varmaan 80 vuotiaalta.

Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtään

Oikeasti tavoite-eläkeikäsi 66 v 8 kk?? Olen sinua hiukan nuorempi (täytän syksyllä 60) ja papereiden mukaan minun tavoite-eläkeikäni on tasan 65 v. Miten voi olla tällainen ero?

Se ero syntyy varmaankin siinä kohtaa, kun 90-luvun laman aikoihin lähdin Suomesta maailmalle ja tein töitä siellä. Palkka tuli suoraan käteen, enkä tiettävästi veroja enkä eläkkeitä mihinkään maksellut. En muuta syytä osaa keksiä.

Muutamia vuosia siellä meni.

Tosi hankala saada työpaikkaa kotikunnasta. Nyt muuttamassa 1,5h päähän sieltä. Poikaystävä jää asumaan sinne. Ahdistaa. Haluan ja toivon, että joku päivä asutaan yhdessä ja työskennellään samassa kaupungissa. Oma uravalinta myös mietityttää. N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.

Ei sitä hakemusta tarvitse joka kerta täysin uusiksi tehdä. Tallentaa koneelle pohjan ja vähän vaikka muokkaa sitä aina haettavan paikan mukaan. 

Mitä tapahtuu, jos aina laittaa sen saman hakemuksen? Jos tekee siitä sellaisen todella geneerisen, joka sopii paikkaan kun paikkaan? Onko niissä joku raja kuinka lyhyt se saa olla? Riittääkö se, että kirjoittaa ihan vaan, että etsin töitä, tässä ansioluetteloni, ottakaa yhteyttä, jos kiinnostaa?

Tee avoimia hakemuksia eri paikkoihin, valtiolle ja kuntarekry, monet henkilöstönvälityksen firmat, googlaa. Omat tiedot hakemukseen ja se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

58 v. 

Monta pientä lähipiirin minustariippumatonta ongelmaa joka suunnalla.

Suurin ongelma oman itseni ja jaksamiseni kanssa, masennus oireilee säännöllisesti

Sama ikä, saman tyyppiset asiat. Tuntuu, että tarvitsisin noin vuoden lomaa, kun palautumista ei pääse näköjään mitenkään tapahtumaan. Aivan h*lvetin kyllästynyt kaikkeen.

Nykyhetken merkityksettömyys. -17v

38, krooninen sairaus

29 ja työkyvyn vievä sairaus, jota ei hoitotoimenpiteistä huolimatta ole ainakaan toistaiseksi saatu aisoihin. Tämä ei silti ole riittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä seuraa luonnollisesti se että myös raha on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

29 ja työkyvyn vievä sairaus, jota ei hoitotoimenpiteistä huolimatta ole ainakaan toistaiseksi saatu aisoihin. Tämä ei silti ole riittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä seuraa luonnollisesti se että myös raha on ongelma.

Ei taida ihmisiä päästää työkyvyttömyyseläkkeelle nykyään. Olen 53v täyttävä tänä vuonna ja monisairas, 30 v kova ja kuluttava työura takana. Pysyvä eläkehakemus hylättiin.

46 v ja huono parisuhde/miehen mielenterveysongelmat. Masennus, lääkkeiden avulla pystyy työnsä hoitamaan mutta ihan kaikki muu kaatuu minulle. Teen itse vaativaa asiantuntijatyötä ja pitkää päivää ja siihen päälle vielä kaikki kotihommat (paitsi ne mitä lapset hoitaa). Avioeroa olen harkinnut jo vuosia, mutta kun en tiedä miten mies sen kestäisi. Ja kaikki siitäkin aiheutuva vaiva kaatuisi minun päälleni - kaiken tämän muun lisäksi.

Up

Olen 52. Nykyään on vaikea saada hyvää henkilökuntaa. Pidän siitä, että koti on siisti, nurmikko leikattu ja puutarha hoidettu, talvella pihatiet aurattu jne

Mutta ei nykyään sitouduta sen enempää sisäkön kuin puutarhurinkaan tehtäviin. Juuri, kun ne ovat työnsä oppineet, niin lähtevät kuka minnekin: opiskelemaan, ulkomaille tai ihan muihin töihin. Vanhemmilta ihmisiltä olen kuullut, että vanhasn hyvään aikaan näissä töissä pysyttiin jopa vuosikymmeniä.

Ärsyttää, kun pitää koko ajan olla palkkaamassa uutta väkeä ja selittämässä, mitä tehtäviin kuuluu.