Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

 Se etten oikein enää ymmärrä, haluanko jatkaa tätä rahan perässä juoksemista vai pitäiskö

alkaa elämään hetkessä ja tunteissa.

41, N

ongelmia on monentasoisia: 

 - parisuhteessa on kaikki suunilleen ok, mutta kuitenkin jokin hiertää sekä minua että puolisoa. 

 - töissä hiertää aiempi uupumus ja huono tilanne kollegoiden ja esihenkilön kanssa. 

 - nuorin lapsista valmistuu ja muuttaa pois kotoa. Pelkään ihan saatanasti päästää hänestä irti. 

 - yleisellä tasolla pelkään että olen ns. vaikea henkilö. En usko olevani, mutta pelkään että niin minut kuitenkin lokeroidaan

 - heikko suhde vanhempiin ja sisaruksiin. Tosin tää nyt koskee kaikkia. 

64 v. tunnen itseni ilmaiseksi piiaksi ja pulasta pelastajaksi.

N44 ja juostessa aikoinaan pahasti vaurioitunut akillesjänne alkanut taas oireilla =(

Olen ex-Pertti 61v, nykyinen Irmeli 31v. Saan Irmelinä vieläkin huonommin miehiä kuin sain Pertsana.

30v ja miten päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jotta talous olisi tasapainossa ja minulla olisi aikaa yrittää parantua vaikeista mt-ongelmista, sen sijaan että roikun työttömyysetuudella turhaan.

Hormonaalinen migreeni joka on vienyt elämänilon lähes kokonaan....

30 v ja suurin ongelma se, että kesätöiden alkuun asti joutuu kitsastelemaan olemattomalla budjetilla ja vinguttamaan tod näk luottokorttia. t. toista korkeakoulututkintoa suorittava opiskelija, joka ei saa asumistukea.

Fyysiset vaivat ja näköalattomuus, lieneekö masennusta, en tiedä. Aivan kuin en tuntisi itseäni enää. Teen hommani, mutta en saa niistä itselleni mitään mielihyvää. Onko tämä nyt sitä suorittamista?

Harrastan tavoitteellisesti ryhmässä, vaikka olen jo pitempään kaivannut nimenomaan yksin olemista ja rauhoittavaa ja rentouttavaa harrastamista. Pelkään että luopuessani ryhmästä en lähde enää liikkeelle ja fyysinen hankaluus pahenee. Ihan kuin olisin jumissa tai ansassa.

Jostain ihme syystä en ole tyytyväinen itseeni monissakaan asioissa, vaikka kaikki on kuitenkin hyvin... Jokin kalvaa. Ilo puuttuu.

N 52

Elämästä on mennyt maku.

Luultavasti Aurinko lähettää voimakkaan leiskauksen Maahan päin ja kun magneettikenttämme on jo niin heikko, niin voipi käydä niin pahasti että koko sähköverkko pilaantuu. Mites se sitten korjataan kun kaikki sähköllä toimiva ei enää toimikaan?

Lisäksi 2040-luvun lopussa tai jo puolessavälissä on tulossa mikronova eli aurinko aivastaa pahasti pois lähelleen kertyneen pölykerroksen. Aijai sentään. Elämme lopun aikoja. Ihmiset ovat kyllä lajina levinneet Maapallon joka kulmalle, että ehkemme aivan kokonaan häviä. Mutta luultavasti noin 90 % nääntyy.

Hakusana micronova Youtubeen, jos haluaa tietää lisää. Mutta tieto lisää tuskaa.

35v ja ei ole rahaa.

Moni nainen mainitsee ketjussa elämän ongelmissa työn ja parisuhteen. Olisiko toinen liikaa eli aiheuttaa juuri sitä ongelmaa elämässä.

N56 Jatkuva väsymys, murehdin liikaa lasten elämässä selviämistä (molemmat yli 20), ohenevat hiukset, seksitön parisuhde (jatkunut pitkästi yli 10 v), jossa ei muutenkaan oikein mitään yhteistä, mutta olen niin saamaton, etten ole saanut lähdettyä pois tästä. Ainoastaan työ on ihan ok ja ok palkka, mutta omaisuutta ei ole tullut kerättyä.

N42

Töissä junnaa kaikki paikallaan, vaihdoin äskettäin työpaikkaa ja osoittautui pettymykseksi. Mietityttää omaisuuden kerryttäminen kun asun väliaikaisesti vuokralla. Pieni mökki on vain.

Uusi ihana parisuhde on, mutta rajallisesti aikaa tavata eli jatkuva kalenteriralli.

52 vuotias. Siitä etten pysty vastaamaan Johtajan haasteisiin liiallisen kiireen ja paineen myötä. Olisi aika siirtyi toisiin tehtäviin,,

29 ja vaikea unettomuus

18v, ero ja mahdollinen raskaus miehelle jolla on mielenterveysongelmia

29v.

Ainoat ongelmat ovat lapsiperhe arjesta johtuva oman ajan ja parisuhdeajan puute. Mikä on ihan normaalia tässä elämänvaiheessa.

Toinen vähän pienempi murhe on ihmisten kateus ja se miten he näyttävät sen, tahtomattaan tai tahtoen.

Ollaan saatu ilkeilyä ja vähättelyä saavutuksistamme (ollaan opiskeltu ja tehty töitä paljon ja ollaan aina oltu tekeviä ihmisiä joten hommat etenee, meillä on moneen asiaan varaa ja asutaan kivassa omakotitalossa mitä ei monella tutulla ole jne..) joten se harmittaa kun Suomessa pitää aina olla niin kateellisia toisten elämäntyylistä.

35 v. ja olen tuhottoman väsynyt.

49v ja sosiaalisten tilanteiden pelko, joka estää etenemisen johtotehtäviin tai yrittäjäksi. Pelkäsin joskus jopa bussiin menemistä, eteenpäin on päästy terapian yms avulla, mutta karmea elinkumppani tämä on edelleen.