Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Olen 38.v ja pahinta mitä tiedän on työni. En yhtään jaksaisi sairaalan iltavuoroja yms. Sit varmaan traumatausta ja tietynlainen yksinäisyys. Ei ole oikein hyvin läheistä ystävää , kavereita kyl muutamia.
35v, seksitön parisuhde, asuntolainan korot huolettaa, valmistuminen unelma-ammattiin viivästyi vielä muutamalla kk/lla, se on ehkä pahinta, koska nykyisessä työpaikassa kiusataan ja haluaisin helvettiin sieltä asap 😃
43v ja suurin ongelma on juuri diagnosoitu systeeminen skleroosi.
56 ja harmittaa vähän, kun en saa äidin perintöasuntoa myytyä. Laitan sitten vuokralle, mutta on ikävää kun pitää muuttaa suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
37v ja parisuhdeongelmat
Täällä 42 ja parisuhdeongelmat.
Tuohon isoon kokonaisuuten toki sisältyy monia pikkuongelmia
29, kaikki aika hyvin. Pitäisi keksiä jotain tekemistä kesälomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32, tyttöystävän löytämisen mahdottomuus.
Ja sehän on muuten helvetin vaikeaa jos ei ole laajaa tuttavapiiriä josta löytää se oma sielunkumppani. Nettideittailu ja tinderit on täysin naisten markkinoita. Miehistä on niin paljon ylitarjontaa ettei viestit mene perille ja iso osa naisista ei edes vastaa. Kaksi naispuolista kaveria näytti tinderiään ja siellä pitkä lista miehiä pommittamassa viestiä ja yli 100 osumaa molemmilla. En ihmettele miksi ne miehet jää ilman vastausta...
Tinderin algoritmin tarkoitus on saada ihmiset pysymääm Tinderissä. Sen perimmäinen tarkoitus EI ole saada parisuhteita aikaiseksi. Ymmärtäkää tämä!
Mitä tällä ymmärryksellä olisi tarkoitus tehdä? Ei Tinderin käyttäminen ole pois mistään muusta, kun siitä ei ole riippuvainen eikä siitä edes maksa.
Asumisen kalleus, vaikka velkaakaan ei ole.
c
Vierailija kirjoitti:
hävettää Suomen puolesta kirjoitti:
moi. olen 72-vuotias eläkeläinen.
joudun käymään töissä, koska koko eläke menee vuokraan! miten on mahdollista, että vuokrataso on niin korkea tässä maassa, mutta kukaan ei protestoi!!!!!???? näin kylmässä ilmastossa ei saisi yhdenkään ihmisen asua ulkona!!! vai maailman onnellisin maa!? mistä semmoset johtopäätökset on tehty!? sinne vaan ruokajonoon haastattelemaan, hopihopi!Ei vuokrien taso ole korkea. Vaan kaiken, ihan kaiken hinta on korkea. Laske lainan lyhennys ja sen korko, vastike yhteen. Muista lisätä sopiva summa kuukausittain tulevia remontteja, tyhjiä kuukausia ja sitä riskiä varten, että vuokralainen ei maksa kuukausiin. Vähennä edelliset vuokrasi määrästä. Vähennä erotuksesta -30% pääomaveroa. Onko kallis se sinun vuokrasi?
Miksi olet sijoittanut lainarahalla? Kuvittelitko todella, että liian alhaisten korkojen aika voi jatkua loputtomiin? Et voi olettaa sinun varallisuutesi kohentuvan toisen selkänahasta. Vuokrat ovat korkeat. Myy sijoitusasuntosi, problem solved. Ei siis jatkoon
36v, syöpähoidot ja siihen liittyvät huolet yhdistettynä kiireiseen pikkulapsiarkeen (2v ja vauva 6kk), parisuhdettakin pitäisi jaksaa jotenkin ylläpitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35 ja yksi isoimmista ongelmistani on, etten vieläkään tiedä, haluanko lapsia.
Tuttu tunne.
N 36v ja totesin, että koska en tähän ikään jo tiedä että haluan lapsia, niin se tarkoittaa sitä että EN halua lapsia. Kyllä sen tietää ja tuntee jos läpsia haluaa, jos empii ja empii, tarkoittaa se sitä ettei vaan uskalla myöntää edes itselleen saati muille ettei lapset ole mun juttuni.Olen nähnyt katkeria lapsettomia vanhojapiikoja. Ehkä kannattaisi miettiä, että olisi edes joku, joka pitää yhteyttä vanhoilla päivilläsi.
Mä olen nähnyt katkeria lapsellisia mummoja. Ei ne penskat mitenkään autuaaksi tee.
Et ymärrä pointtia. Jos ei ole edes niitä penskoja, ei ketään, niin on kyllä tosi murhe. Sulkapallo kaverini on pappi ja kertoi silloin tällöin siunanneensa hautaan henkilön, jolla ei ollut yhtään saattajaa. Kunnan miehet kantoivat ruumiin hautaan.
En ymmärrä tätä pappien usein esille tuomaa asiaa, että kun ei ollut yhtään saattajaa. Sille joka siellä arkussa makaa on yhdentekevää montako saattajaa on paikalla. Onko tässä siitä kysymys, että pappia ei innosta esiintyä tyhjälle kirkkosalille? Turha on ihmisiä stressata saattajien ja surijoiden määrällä. Mitä varten sitä arkkua pitää retuuttaa ja katsojien jännittää, pääseekö ne perille asti vai putoaako. Kyllä arkku pitää saada kunniakkaasti hautaan vaikka kärryillä, ei siinä mitään suvun kantajia tarvita. Kirkko henkilökuntineen järjestäköön asian ilman, että sitä pitää erityisenä asiana korostaa.
Ei ole kyse pappien haluttomuudesta puhua tyhjille saleille, vaan siitä, että henkilö jolla ei ole yhtään saattajaa on elänyt elämänsä viimeiset ajat syystä tai toisesta yksin ja se on äärimmäisen surullista. Voihan olla, että hän on jo itse saattanut läheisensä hautaan ja on siksi yksin tai läheisiä ei ole viime aikoina tai koskaan ollutkaan, joka tapauksessa se on surullista
Ikää 40 vuotta ja suurin murheeni on ulkonäkö. Siinä ei paljoa meikit ja kivat kampaukset auta, kun naama on auttamattoman ruma.
37v. Tämän hetkinen suurin ongelmani on, etten omaa taitoa keskittyä täysin kahteen asiaan yhtäaikaa. Jääkiekon mm- pelejä kun tulee kaks yhtäaikaa. Missaan aina toisen
Olen 32-vuotias mies ja imurini ei ole enää niin tehokas.
Nainen 47v. Suurin ongelmani on se, että olisi niin paljon töitä, tekemistä, mielenkiintoisia projekteja ja mahdollisuuksia kuin vain ehtisi tekemään, että on mahdotonta päättää, mihin suuntaisi resurssit, kun aika on rajallista. Haluaisin tehdä niin paljon.
Ihan kaikki päin persettä (anteeksi ruma sana)
Hyvätuloinen puoliso, jolta en saa mitään apua (päinvastoin: maksan sen velkoja).
Kävelisin mereen, mutta en pysty jättämään rakasta kissaani.
Olisiko jollain neuvoa, mitä tehdä?
Kiitän avusta
Vierailija kirjoitti:
36v, syöpähoidot ja siihen liittyvät huolet yhdistettynä kiireiseen pikkulapsiarkeen (2v ja vauva 6kk), parisuhdettakin pitäisi jaksaa jotenkin ylläpitää.
Voi, miten kamala tilanne.!
Soita mielenterveystoimistoon ja varaa aika hoitajalle!
(Vaikka sinulla ei mielenterveysongelmia olekaan!)
Tätä kautta saat apua, tsemppiä!
33. Terveys ja sitä myötä jaksaminen. PCOS on perseestä ja hoitotasapainoa on vaikea löytää varsinkin kun lääkäreitä ei tässä maassa se oireyhtymä yhtään kiinnosta.
38v ja oma terveys ja jaksaminen huolettaa. Pitäisi jaksaa tehdä enemmän töitä että saisi kompensoitua elinkustannusten nousun. Mutten jaksa sillä pää ja kroppa leviää. Tuli valittua nuorena liian rankka ala, just nyt en pääse poiskaan sillä rahaa tarvitaan!
Samaan aikaan lapset itsenäistyy ja muuttaa omilleen, olisi viimeiset hetket viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta tarvitseeko he enemmän taloudellista vai henkistä tukea? Tätä pähkäilen päivittäin. Otanko ylimääräisen palkattoman lomapäivän ja vietän laatuaikaa vai ylimääräisen vuoron töistä jotta saan nyt kesällä esim sen ajokortin maksettua? Nuorteni takuuvuokrat? Toinen katsellut kallista sohvaa, toinen haluaa vaihtoon. Googlatkaa huvikseen, mitä maksaa kaksi ajokorttia....
Tää on tosi raskas vaihe 🙄 ja pahinta olla tässä yksin, sukulaiset kuolleet ja ne muutama kaveri mitä vielä on, ovat eri elämänvaiheessa. Ja vaativat tukea minulta kun olen ne vaiheet jo elänyt. Yksinäistä ja raskasta, ei voi muuta sanoa.