Mikä vaivaa ihmistä, joka tunnustaa tunteensa varatulle?

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset siis enää kykene toimimaan tietoisesti valintoja tehden, vaan mennään sen tunteen mukana? Asiat vain tapahtuvat, eikä itsellä ole mitään mahdollisuutta valita toisin. Miksi kukaan sitten missään elämässä ottaisi huomioon kenenkään muun tunteita, tai ajattelisi miten omat teot voivat vaikuttaa muihin?

Kiitos, muotoilit paremmin sen mitä pari kommenttia aiemmin yritin sanoa. Että tunne ajaa kaiken muun edelle vaikka se pilaisi kokonaisen perheen elämän koska minä ja minun tunteet ja vastuu on sillä varatulla. Typeriä ihmisiä tällaiset ja ihan syystäkin halveksittuja jos minulta kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiellettyjä tunteita tuntevat joutuvat käymään sellaisia asioita läpi, että ei niistä tunteista ihan lämpimikseen aleta puhumaan. 

Ja tämä olisi kaikkien niiden hyvä muistaa, joille joku joskus kertoo tunteistaan ja tunnustaa ihastuksensa. Kynnys kertoa on todella korkea ja vastaanottajan tulisi kunnioittaa sitä, että toinen on kerännyt rohkeutta ja päättänyt ylittää sen. Kunnioittamisella tarkoitan sitä, että suhtautuu tunnustukseen asiallisesti ja empaattisesti, vaikka ei itse tuntisikaan samoin, eikä vaikkapa suutu tai loukkaannu.

Miksei voisi tunnustaa jos tunteita on?

Minä tunnustin. Olen ollut mieheen yhteydessä puoli vuotta päivittäin, nähtykin. Hän soittelee joka päivä, laittaa kymmeniä viestejä. Minä rakastuin, ehkä hänkin. En ole kuitenkaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. En ole viemässä kenenkään miestä, hällä täysi oikeus tehdä miten haluaa.

Ei me puolisosta puhuta. Olen sanonut etten halua edes, ei mies minulle puolisosta mitään hyvää sanoisi kuitenkaan. Jos ero tulee, se ei johdu minusta. Jos päättää jäädä liittoon, kestän sen kuin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset siis enää kykene toimimaan tietoisesti valintoja tehden, vaan mennään sen tunteen mukana? Asiat vain tapahtuvat, eikä itsellä ole mitään mahdollisuutta valita toisin. Miksi kukaan sitten missään elämässä ottaisi huomioon kenenkään muun tunteita, tai ajattelisi miten omat teot voivat vaikuttaa muihin?

Kiitos, muotoilit paremmin sen mitä pari kommenttia aiemmin yritin sanoa. Että tunne ajaa kaiken muun edelle vaikka se pilaisi kokonaisen perheen elämän koska minä ja minun tunteet ja vastuu on sillä varatulla. Typeriä ihmisiä tällaiset ja ihan syystäkin halveksittuja jos minulta kysytään.

Ei kenenkään ulkopuolisen tunne tai rakkauden tunnustus voi hajottaa perhettä. Sen tekee jompikumpi sen perheen aikuisista.

Minulle on parisuhteeni aikana kaksi ihmistä kertonut tunteistaan minua kohtaan ja useampi ilmaissut kiinnostuksensa baarissa. Silti perheeni on edelleen ehjä, koska heidän tunteensa ja kiinnostuksensa ei vaikuta minun ja puolisoni tunteisiin tai sitoutuneisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi tunnustaa jos tunteita on?

Minä tunnustin. Olen ollut mieheen yhteydessä puoli vuotta päivittäin, nähtykin. Hän soittelee joka päivä, laittaa kymmeniä viestejä. Minä rakastuin, ehkä hänkin. En ole kuitenkaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. En ole viemässä kenenkään miestä, hällä täysi oikeus tehdä miten haluaa.

Ei me puolisosta puhuta. Olen sanonut etten halua edes, ei mies minulle puolisosta mitään hyvää sanoisi kuitenkaan. Jos ero tulee, se ei johdu minusta. Jos päättää jäädä liittoon, kestän sen kuin nainen.

Jos ero tulee, se ei johdu sinusta? Viestittelet/soittelet _päivittäin_ varatun miehen kanssa, jolle olet tunnustanut tunteesi ja johon olet rakastunut. Mutta silti, mahdollinen tuleva ero ei mitenkään johdu sinusta?

Just joo.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos varatulla on pieniä lapsia? Parisuhteessa ei välttämättä ole mitään suuremmin vialla. Varattu päättää kuitenkin tunteiden huumassa erota ja lasten perhe hajoaa. Kolmatta osapuolta ei haittaa että hänellä oli osansa siinä, koska varattu itse lähti siihen leikkiin? Itse ei ole tehnyt mitään väärää iskemällä varattua.

Minusta on jotenkin outoa ajatella, että kumppani noin vain lähtee hyvästä suhteesta heti ensimmäisen ehdottelijan mukaan. Eikö tuollaisessa epäluottamuksessa ole hirveän raskasta elää? Siihen kun ei mitenkään voi itse vaikuttaa, kuinka moni ulkopuolinen siitä puolisosta kiinnostuu. Ei ole minusta ollenkaan toimiva parisuhteenhoitostrategia yrittää kilpakosijoita syyllistämällä ylläpitää kumppanilla illuusiota ettei se kelpaa kenellekään muulle. Jos suhde on noin veitsenterällä, niin kyllä se vaatii jotain ihan muita toimenpiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi tunnustaa jos tunteita on?

Minä tunnustin. Olen ollut mieheen yhteydessä puoli vuotta päivittäin, nähtykin. Hän soittelee joka päivä, laittaa kymmeniä viestejä. Minä rakastuin, ehkä hänkin. En ole kuitenkaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. En ole viemässä kenenkään miestä, hällä täysi oikeus tehdä miten haluaa.

Ei me puolisosta puhuta. Olen sanonut etten halua edes, ei mies minulle puolisosta mitään hyvää sanoisi kuitenkaan. Jos ero tulee, se ei johdu minusta. Jos päättää jäädä liittoon, kestän sen kuin nainen.

Jos ero tulee, se ei johdu sinusta? Viestittelet/soittelet _päivittäin_ varatun miehen kanssa, jolle olet tunnustanut tunteesi ja johon olet rakastunut. Mutta silti, mahdollinen tuleva ero ei mitenkään johdu sinusta?

Just joo.

Olen eri, mutta ero johtuu siitä, että mies haluaa jonkun muun mieluummin kuin nykyisen kumppaninsa. Ei se väkisin roikkumalla siitä muutu.

Jos joku kokee avoimuuden ja rehellisyyden nimissä pakottavaa tarvetta tunnustaa rakkauttaan minulle minä vastaan samojen arvojen nimissä, etten tahdo enää olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä pakollista enempää. Kumma kyllä, tästä sitten tykätään huonoa! Kai minullakin on oikeus tunteisiini? Oletan aikuisen ihmisen kykenevän sen verran kontrolloimaan itseään, ettei nyt ihan mitä tahansa sieltä suusta tule ulos. Tai sitten täytyy vähintääkin kestää rehellinen vastaus. Jos taas ihminen kykenee pitämään toivottomat ihastumisensa omana tietonaan eikä näkyvästi kuolaa perään, ei minulla ole mitään ongelmaa olla hänen seurassaan. Näihin asioihin törmää joskus työelämässä, ja kyllä se ahdistaa, jos ei ymmärretä rajoja. Tavalla tai toisella vonkaavien seurassa on ahdistava ja raskas olla. Sen sijaan niiden seurassa viihtyy, jotka kohtelevat ihmisenä ja kunnioittavat toisten elämää.

Narsisti voi tunkeutua ihan hyvinvoivaan avioliittoon, rikkoa sen ja sen jälkeen poistua myhäillen takavasemmalle jatkamaan samaa kaavaa.

Heidän elämäntehtävänä on rikkoa, repiä ja sotkea. Jättävät jälkeensä rikottuja ihmisiä ja perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aivan varmasti puhun, jos on sellaisia asioita, jotka muuten jäisivät loppuelämäksi hiertämään. Ei kai kukaan mitään pikkuihastuksiaan ala ääneen sanomaan. Puhumisesta on pitkä matka vielä mihinkään tekoihin. 

Tämä on minusta asiapuhetta. Miksi märehtiä asiaa vuosikausia ja jossitella mitä olisi voinut olla, kun asian voi selvittää 10 minuutin asiallisella keskustelulla?

Terapia on loistava paikka märwhrimiseen. Todennäköisesti on muitakin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee avoimuuden ja rehellisyyden nimissä pakottavaa tarvetta tunnustaa rakkauttaan minulle minä vastaan samojen arvojen nimissä, etten tahdo enää olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä pakollista enempää. Kumma kyllä, tästä sitten tykätään huonoa! Kai minullakin on oikeus tunteisiini? Oletan aikuisen ihmisen kykenevän sen verran kontrolloimaan itseään, ettei nyt ihan mitä tahansa sieltä suusta tule ulos. Tai sitten täytyy vähintääkin kestää rehellinen vastaus. Jos taas ihminen kykenee pitämään toivottomat ihastumisensa omana tietonaan eikä näkyvästi kuolaa perään, ei minulla ole mitään ongelmaa olla hänen seurassaan. Näihin asioihin törmää joskus työelämässä, ja kyllä se ahdistaa, jos ei ymmärretä rajoja. Tavalla tai toisella vonkaavien seurassa on ahdistava ja raskas olla. Sen sijaan niiden seurassa viihtyy, jotka kohtelevat ihmisenä ja kunnioittavat toisten elämää.

Jos varattu on selvästi antanut vihiä ihastuneelle että kiinnostaa myös, niin ei sillonkaan saisi kertoa vai? Jos näen että toinen juoksee suurinpiirtein karkuun ja menen vielä kertomaan että rakastan niin se nyt on sitten jo selvää ahistelua..

Tapauksia on niin monenlaisia.

Ihmiset monesti elävät niin huonoissa suhteissa vuositolkulla, että moni saattaa vaikka piristyä ja vaihtaakin kumppania.

Ehkä se ajattelee ettet ole hyvässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee avoimuuden ja rehellisyyden nimissä pakottavaa tarvetta tunnustaa rakkauttaan minulle minä vastaan samojen arvojen nimissä, etten tahdo enää olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä pakollista enempää. Kumma kyllä, tästä sitten tykätään huonoa! Kai minullakin on oikeus tunteisiini? Oletan aikuisen ihmisen kykenevän sen verran kontrolloimaan itseään, ettei nyt ihan mitä tahansa sieltä suusta tule ulos. Tai sitten täytyy vähintääkin kestää rehellinen vastaus. Jos taas ihminen kykenee pitämään toivottomat ihastumisensa omana tietonaan eikä näkyvästi kuolaa perään, ei minulla ole mitään ongelmaa olla hänen seurassaan. Näihin asioihin törmää joskus työelämässä, ja kyllä se ahdistaa, jos ei ymmärretä rajoja. Tavalla tai toisella vonkaavien seurassa on ahdistava ja raskas olla. Sen sijaan niiden seurassa viihtyy, jotka kohtelevat ihmisenä ja kunnioittavat toisten elämää.

Jos varattu on selvästi antanut vihiä ihastuneelle että kiinnostaa myös, niin ei sillonkaan saisi kertoa vai? Jos näen että toinen juoksee suurinpiirtein karkuun ja menen vielä kertomaan että rakastan niin se nyt on sitten jo selvää ahistelua..

Tapauksia on niin monenlaisia.

Ihmiset monesti elävät niin huonoissa suhteissa vuositolkulla, että moni saattaa vaikka piristyä ja vaihtaakin kumppania.

Myös se uusi suhde voi olla huono suhde. Ainakin, jos koko ajan tunnustaa rakastumistaan ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee avoimuuden ja rehellisyyden nimissä pakottavaa tarvetta tunnustaa rakkauttaan minulle minä vastaan samojen arvojen nimissä, etten tahdo enää olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä pakollista enempää. Kumma kyllä, tästä sitten tykätään huonoa! Kai minullakin on oikeus tunteisiini? Oletan aikuisen ihmisen kykenevän sen verran kontrolloimaan itseään, ettei nyt ihan mitä tahansa sieltä suusta tule ulos. Tai sitten täytyy vähintääkin kestää rehellinen vastaus. Jos taas ihminen kykenee pitämään toivottomat ihastumisensa omana tietonaan eikä näkyvästi kuolaa perään, ei minulla ole mitään ongelmaa olla hänen seurassaan. Näihin asioihin törmää joskus työelämässä, ja kyllä se ahdistaa, jos ei ymmärretä rajoja. Tavalla tai toisella vonkaavien seurassa on ahdistava ja raskas olla. Sen sijaan niiden seurassa viihtyy, jotka kohtelevat ihmisenä ja kunnioittavat toisten elämää.

Täällä kertomista vastustetaan näemmä kahdesta hieman vastakkaisesta näkökulmasta. Toiset ajattelevat ahdistelutyyppistä yksipuolisten tunteiden julistamista, toiset taas puhuvat parisuhteen rikkomisesta. Tilanteet on hyvin erilaisia kuten ne tunnustajatkin. Ei kaikki tunnustetut tunteet ole yksipuolisia, eikä kaikki tunnustuksen kohteiden parisuhteet ole hyviä ja säilyttämisen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee avoimuuden ja rehellisyyden nimissä pakottavaa tarvetta tunnustaa rakkauttaan minulle minä vastaan samojen arvojen nimissä, etten tahdo enää olla kyseisen henkilön kanssa tekemisissä pakollista enempää. Kumma kyllä, tästä sitten tykätään huonoa! Kai minullakin on oikeus tunteisiini? Oletan aikuisen ihmisen kykenevän sen verran kontrolloimaan itseään, ettei nyt ihan mitä tahansa sieltä suusta tule ulos. Tai sitten täytyy vähintääkin kestää rehellinen vastaus. Jos taas ihminen kykenee pitämään toivottomat ihastumisensa omana tietonaan eikä näkyvästi kuolaa perään, ei minulla ole mitään ongelmaa olla hänen seurassaan. Näihin asioihin törmää joskus työelämässä, ja kyllä se ahdistaa, jos ei ymmärretä rajoja. Tavalla tai toisella vonkaavien seurassa on ahdistava ja raskas olla. Sen sijaan niiden seurassa viihtyy, jotka kohtelevat ihmisenä ja kunnioittavat toisten elämää.

Jos varattu on selvästi antanut vihiä ihastuneelle että kiinnostaa myös, niin ei sillonkaan saisi kertoa vai? Jos näen että toinen juoksee suurinpiirtein karkuun ja menen vielä kertomaan että rakastan niin se nyt on sitten jo selvää ahistelua..

Tapauksia on niin monenlaisia.

Ihmiset monesti elävät niin huonoissa suhteissa vuositolkulla, että moni saattaa vaikka piristyä ja vaihtaakin kumppania.

Myös se uusi suhde voi olla huono suhde. Ainakin, jos koko ajan tunnustaa rakastumistaan ympäriinsä.

Miten realistista sellainen oikeasti on? En minä ainakaan tunne ketään, joka koko ajan ylipäänsä rakastuisi, saati sitten ravaisi tunnustamassa niitä tunteita ympäri kyliä. Sen sijaan joitain tapauksia tiedän, joissa on vaihdettu kumppani lennosta toiseen. Ne on kuitenkin pääsääntöisesti olleet sellaisia kerran elämässä -tilanteita.

Mulle on joitakin vuosia sitten avauduttu tunteista, miespuolinen työkaveri. Oli tämän työkaverin eläkkeelle jäämis päivä. Hän on minua noin 20 vuotta vanhempi. Tämä mies on siis naimisissa kuten minäkin. Hän tuli sanomaan mulle että olen nainen jonka olisi halunnut vaimokseen, kumpa asiat olisivat menneet kauan sitten toisin. Kehui luonnettani ja ulkonäköäni. En halunnut loukata, mukava oli työkaverina. Kiitin kohteliaisuudesta ja toivotin hyviä eläkepäiviä. Mirs ei ikinä yrittänyt ottaa yhteyttä, hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on joitakin vuosia sitten avauduttu tunteista, miespuolinen työkaveri. Oli tämän työkaverin eläkkeelle jäämis päivä. Hän on minua noin 20 vuotta vanhempi. Tämä mies on siis naimisissa kuten minäkin. Hän tuli sanomaan mulle että olen nainen jonka olisi halunnut vaimokseen, kumpa asiat olisivat menneet kauan sitten toisin. Kehui luonnettani ja ulkonäköäni. En halunnut loukata, mukava oli työkaverina. Kiitin kohteliaisuudesta ja toivotin hyviä eläkepäiviä. Mirs ei ikinä yrittänyt ottaa yhteyttä, hyvä niin.

Hyi oksennus 🤮 Naisen ei ikinä kannata ottaa itseään vanhempaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on joitakin vuosia sitten avauduttu tunteista, miespuolinen työkaveri. Oli tämän työkaverin eläkkeelle jäämis päivä. Hän on minua noin 20 vuotta vanhempi. Tämä mies on siis naimisissa kuten minäkin. Hän tuli sanomaan mulle että olen nainen jonka olisi halunnut vaimokseen, kumpa asiat olisivat menneet kauan sitten toisin. Kehui luonnettani ja ulkonäköäni. En halunnut loukata, mukava oli työkaverina. Kiitin kohteliaisuudesta ja toivotin hyviä eläkepäiviä. Mirs ei ikinä yrittänyt ottaa yhteyttä, hyvä niin.

Tämä olisi varmaan ollut ahdistavaa, vaikka olisit ollut sinkkukin.

Up

Jotkut näköjään takertuvat siihen, että ei hyvästä parisuhteesta kukaan lähde kenenkään toisen matkaan, vaikka ihastumisesta kerrottaisiinkin. Tottahan tämä on, mutta mielestäni kyse on ennenkaikkea toisen parisuhteen kunnioittamisesta. Lähtökohta tunnustajalla on hajottaa toisen parisuhde ja rikkoa perhe, ei siinä kiinnosta sattuuko jotakuta, kunhan itse saan tehdä oman mieleni mukaan. Ulkoistetaan vastuu omasta toiminnasta muille, tätä näkyy nykyään paljon ihmisten toiminnassa.