Mikä vaivaa ihmistä, joka tunnustaa tunteensa varatulle?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näköjään takertuvat siihen, että ei hyvästä parisuhteesta kukaan lähde kenenkään toisen matkaan, vaikka ihastumisesta kerrottaisiinkin. Tottahan tämä on, mutta mielestäni kyse on ennenkaikkea toisen parisuhteen kunnioittamisesta. Lähtökohta tunnustajalla on hajottaa toisen parisuhde ja rikkoa perhe, ei siinä kiinnosta sattuuko jotakuta, kunhan itse saan tehdä oman mieleni mukaan. Ulkoistetaan vastuu omasta toiminnasta muille, tätä näkyy nykyään paljon ihmisten toiminnassa.

Kun ne tilanteet on edelleen erilaisia. Täällä nyt maalaillaan kuvia jostain idyllisestä monilapsisesta perheestä, jonka väliin röyhkeä syöjätär kiilaa. Mutta aloituksessa puhuttiin vain varatuista. Siihen mahtui hyvin monenlaisia ja -mittaisia suhteita. Useimmissa minun näkemissäni tilanteissa, joissa joku pääsee väliin, on suhde mennyt jo vuosia huonosti ja ero yleensä kaikkien osapuolten etu.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näköjään takertuvat siihen, että ei hyvästä parisuhteesta kukaan lähde kenenkään toisen matkaan, vaikka ihastumisesta kerrottaisiinkin. Tottahan tämä on, mutta mielestäni kyse on ennenkaikkea toisen parisuhteen kunnioittamisesta. Lähtökohta tunnustajalla on hajottaa toisen parisuhde ja rikkoa perhe, ei siinä kiinnosta sattuuko jotakuta, kunhan itse saan tehdä oman mieleni mukaan. Ulkoistetaan vastuu omasta toiminnasta muille, tätä näkyy nykyään paljon ihmisten toiminnassa.

Ei ihmistä voi omistaa etkä sinä voi estää muita kiinnostumasta kumppanistasi. Keskittyisit siitä omasta parisuhteesta huolehtimiseen, niin ehkä ei tarvitsisi murehtia niin paljon niitä ulkopuolisia uhkia.

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Puutteelliset sosiaaliset taidot

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei pidä olettaa mitään toisten parisuhteista. Tunteensa voi kyllä kertoa, se on sitten sen varatun asia tehdä tai olla tekemättä minkä tekee. Jos varattu siihen hommaan lähtee, niin sehän kertoo vain hänen asenteestaan suhdettaan kohtaan. Sen varatun on ne omat rajat vedettävä, ei niitä kenenkään tarvitse hänen puolestaan etukäteen päättää.

Voiko ne tunteensa aina kertoa tai kuuluuko ne aina kertoa? Vai puhummeko vaan rakkauden ja ihastuksen tunteesta? On paljon ihmisiä, jotka vihaavat toisia, eikä heidän ole pakko tai oikeastaan edes kuuluisi mennä kertomaan tätä niille toisille.

Jos varattu haluaa tehdä jotain, hän voi tehdä sen milloin haluaa, mutta se tulisi tehdä ilman kannustusta sinkuilta. Ottaa eron puolisostaan, vaikka samana päivänä ilman, että muiden pitää kannustaa häntä siihen. Moraalisesti itse näen sen tuomittavana, kun vapaat, jotka tietävät jonkun olevan naimisissa tekevät kaikkensa, jotta toinen eroaisi tai kääntäisi huomionsa toiseen häneen, kuin siihen omaan puolisoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Sinulla on todella itsekäs ajattelutapa. Me voimme ajatella kaikesta näin, että ensin ajattelen itseäni ja omaa onneani. Ajan ylinopeutta, koska olen onnellisempi, jos olen aiemmin kotona, väliäkö sillä, jos muiden liikenneturvallisuus vaarantuu. Valitsen ensin lomat, koska tärkeintä on minun onnellisuuteni aina, ei se, että kaikilla on hyvä olla lomilla.

Suurin osa, joka ymmärtää, että me olemme osa yhteisöä ja jos vain jokainen ajattelee itseään, niin väkisin sitä on joskus sillä toisella puolella, jossa vastapuolella on se todella itsekäs tyyppi ja itse kärsijä.

Sinun itsekkäällä ajattelulla kaikki tulevat joskus petetyksi. Sillä toisella ajatuksella, kukaan ei tule petetyksi. Mutta sinusta tuon ensimmäisen vaihtoehdon kanssa, jossa kaikki tulevat petetyksi, olemme onnellisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näköjään takertuvat siihen, että ei hyvästä parisuhteesta kukaan lähde kenenkään toisen matkaan, vaikka ihastumisesta kerrottaisiinkin. Tottahan tämä on, mutta mielestäni kyse on ennenkaikkea toisen parisuhteen kunnioittamisesta. Lähtökohta tunnustajalla on hajottaa toisen parisuhde ja rikkoa perhe, ei siinä kiinnosta sattuuko jotakuta, kunhan itse saan tehdä oman mieleni mukaan. Ulkoistetaan vastuu omasta toiminnasta muille, tätä näkyy nykyään paljon ihmisten toiminnassa.

Ei ihmistä voi omistaa etkä sinä voi estää muita kiinnostumasta kumppanistasi. Keskittyisit siitä omasta parisuhteesta huolehtimiseen, niin ehkä ei tarvitsisi murehtia niin paljon niitä ulkopuolisia uhkia.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen pohtinut asiaa samalta kantilta kuin hän. Minun puolisolleni aina silloin tällöin joku tuttavapiirin nainen tunnustaa ihastumisiaan, enkä voi lakata miettimästä, kuinka itsekkäitä nämä ovat. Minua ei murehdita tippaakaan oman liittoni puolesta, eivät nämä tunnustukset meidän perhettä ole rikkomassa ja jos olisivatkin niin eihän se minun käsissäni ole. Mutta yleensä nämä naiset ovat myös minulle tuttuja, ja lienee ihan selvää, että tilanteet jatkossa ovat aika hankalia heille minun kanssani. Ja ovatko he oikeasti miettineet asiaa loppuun asti, haluaisivatko he todella päälleen lasteni vihat, appivanhempieni halveksunnan, nepsyongelmaisen lapseni äitipuolen roolin ja kaiken lapsille aiheutuneen trauman joka väistämättä heijastuu lasteni käyttäytymiseen ja luultavasti myös hänen omien lastensa käyttäytymiseen? Lastenhoitokuvioiden uudelleen järjestämisen, huomiota vaativat lapset, ehkä myös vieraat lapsenlapset, rahaa vaativan ex-vaimon ja omaisuuden uudelleen jaon? Itse en olisi. Jotenkin kummallinen ajatus, että tämä olisi vain oma asia, ei se ympäristö ja elämäntilanne siitä mihinkään katoa vaikka uuteen suhteeseen ryhtyisikin. Joka ikisellä meidän tekemisellämme on seuraus, ja se vaikuttaa monesti suureen joukkoon ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näköjään takertuvat siihen, että ei hyvästä parisuhteesta kukaan lähde kenenkään toisen matkaan, vaikka ihastumisesta kerrottaisiinkin. Tottahan tämä on, mutta mielestäni kyse on ennenkaikkea toisen parisuhteen kunnioittamisesta. Lähtökohta tunnustajalla on hajottaa toisen parisuhde ja rikkoa perhe, ei siinä kiinnosta sattuuko jotakuta, kunhan itse saan tehdä oman mieleni mukaan. Ulkoistetaan vastuu omasta toiminnasta muille, tätä näkyy nykyään paljon ihmisten toiminnassa.

Kun ne tilanteet on edelleen erilaisia. Täällä nyt maalaillaan kuvia jostain idyllisestä monilapsisesta perheestä, jonka väliin röyhkeä syöjätär kiilaa. Mutta aloituksessa puhuttiin vain varatuista. Siihen mahtui hyvin monenlaisia ja -mittaisia suhteita. Useimmissa minun näkemissäni tilanteissa, joissa joku pääsee väliin, on suhde mennyt jo vuosia huonosti ja ero yleensä kaikkien osapuolten etu.

Entä sitten, vaikka se suhde olisikin huono, se on silti suhde, josta ei olla erottu ja siirrytty sinkuksi?

Tilanteita on kaksi. Erottu tai yhdessä. Ei ole puolipettämistä. Joko ihminen, jota yrität on sinkku tai ei ja kaikki epämääräiset tapaukset, eivät ole ainakaan sinkkuja.

Suomessa on aina vapaa eroamaan. Ehkä se maksaa, ehkä se tulee kalliiksi, mutta kenenkään ei ole pakko pettää, vaan aina voi erota puolisosta ennen sitä.

Itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin miksi ihmeessä tunnustaja pitäisi itseään parempana kuin puolisoni. Röyhkeyttä ja toisten parisuhteeseen tunkeutumisen yritystä ihmettelisin myös.

Eikö sitten pitäisi ihmetellä kaikkia rakkaudentunnustuksia. Että miksi ihmeessä tunnustaja pitää itseään parempana kuin se ja se...

Kun valinta on jo tehty, ei siinä silloin ole ulkopuoliselle sijaa. Vapaat tunnustelkoot keskenään mitä lystää.

Eihän se valinta välttämättä lopullinen ole, vaan mieli saattaa muuttua.

Vaikka sinulla ei olisi, joillain toisilla on.

En väitäkään että kaikki muuttaisivat mielensä. Sitä vain ei voi valitettavasti etukäteen tietää, ketkä pysyvät yhdessä ja ketkä eivät.

Ja siksi pitää päästä tunnustelemaan tilannetta? Sehän tässä on koko ajan takana kuten jo aiemmin totesin. Yritys tunkeutua toisten parisuhteeseen.

Tekevät ne jotkut lottoakin, vaikka voiton todennäköisyys on pieni.

Ja jotkut keittävät aamulla puuroa.

Jos joku haluaa tunnustaa omat rakkaudentunteet varatulle, hän haluaa sillä jotain itselleen. Helpotusta, parisuhteen, aiheuttaa eron, puolison itselleen jne. Hän hakee aina teollaan jotain itselleen tai muuten hän ei tekisi sitä. Se on aina itsekästä.

Jos varattujen mieli muuttuu, siihen ei ulkopuolisia tarvita kannustamaan ja houkuttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuolla oo mitään väliä jos tunnustaa. Ei kai se tarkoita sitä että sen varatun pitää nyt alkaa suhteeseen sen kanssa. Varatun ihan oma päätös, jos lähtee jokaisen tunteiden tunnustajan kanssa suhteeseen. 

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa sinulle tunnustetaan ihastusta tai rakastumista, kun itse olet parisuhteessa?

Se on minusta todella ahdistavaa, eikä se hivele mitenkään itsetuntoa. Eikä sekään ole mitään kivaa, kun sille puolisolle joku tunnustaa niitä tunteita. Itse kerron ja puhun puolisoni kanssa aina asiasta, jos niin tapahtuu, mutta silti koen sen erittäin ahdistavana, vaikka ne tunteet, siis kerrotaan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Jos se kumppani olisi aidosti epäitsekäs, niin eihän häntä haittaisi vaikka puoliso löytäisi onnen jonkun muun kanssa. Mutta eihän hänkään ole. Hän haluaa takertua puolisoonsa siinäkin tilanteessa, että puoliso olisi jonkun muun kanssa onnellisempi. Siihenhän tämä tuomitseminen pohjimmiltaan perustuu. Tiedetään kumppanin olevan onneton ja yritetään uskotella sille, ettei sitä kukaan muukaan huoli. Pelätään, että joku paljastaa tämän bluffin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Jos se kumppani olisi aidosti epäitsekäs, niin eihän häntä haittaisi vaikka puoliso löytäisi onnen jonkun muun kanssa. Mutta eihän hänkään ole. Hän haluaa takertua puolisoonsa siinäkin tilanteessa, että puoliso olisi jonkun muun kanssa onnellisempi. Siihenhän tämä tuomitseminen pohjimmiltaan perustuu. Tiedetään kumppanin olevan onneton ja yritetään uskotella sille, ettei sitä kukaan muukaan huoli. Pelätään, että joku paljastaa tämän bluffin.

Melkoinen olkiukko siinä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Jos se kumppani olisi aidosti epäitsekäs, niin eihän häntä haittaisi vaikka puoliso löytäisi onnen jonkun muun kanssa. Mutta eihän hänkään ole. Hän haluaa takertua puolisoonsa siinäkin tilanteessa, että puoliso olisi jonkun muun kanssa onnellisempi. Siihenhän tämä tuomitseminen pohjimmiltaan perustuu. Tiedetään kumppanin olevan onneton ja yritetään uskotella sille, ettei sitä kukaan muukaan huoli. Pelätään, että joku paljastaa tämän bluffin.

Jos ihminen on onneton parisuhteessa, sille voi tehdä paljonkin siinä parisuhteessa. Ja niin hänen kuuluisikin tehdä, eikä odottaa, että joku muu ulkopuolinen saapuu tunnustamaan tunteitaan.

Ei ihmiset ole eroamatta, koska luulevat ettei kukaan huoli heitä. Näille joille tunnustetaan rakkautta saattaa tapahtua sitä suht useinkin. Ei se kerro mitään heidän onnellisuuden tasosta. Korkeintaan siitä, että he ovat viehättäviä.

Miten toimia, jos varattu tunnustaa tunteensa vapaalle, vuosikausia?

Tosiaan, sanotteko aina kaikki tunteenne ja ajatuksenne ääneen? Onko sopivaa sanoa vaikkapa pomolle että hän on kusipää? On huonoa käytöstä alkaa vikitellä parisuhteessa olevaa ihmistä, lähti se varattu teidän mukaanne tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimia, jos varattu tunnustaa tunteensa vapaalle, vuosikausia?

No sehän ihan riippuu siitä, mitä tämä vapaa haluaa? Aina voi sanoa, että hoida ero pois alta, palataan asiaan sitten. Salasuhteeseen päätyminen on tässä tilanteessa hyvinkin todennäköistä, mutta se lienee harvoin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Jos se kumppani olisi aidosti epäitsekäs, niin eihän häntä haittaisi vaikka puoliso löytäisi onnen jonkun muun kanssa. Mutta eihän hänkään ole. Hän haluaa takertua puolisoonsa siinäkin tilanteessa, että puoliso olisi jonkun muun kanssa onnellisempi. Siihenhän tämä tuomitseminen pohjimmiltaan perustuu. Tiedetään kumppanin olevan onneton ja yritetään uskotella sille, ettei sitä kukaan muukaan huoli. Pelätään, että joku paljastaa tämän bluffin.

Jos ihminen on onneton parisuhteessa, sille voi tehdä paljonkin siinä parisuhteessa. Ja niin hänen kuuluisikin tehdä, eikä odottaa, että joku muu ulkopuolinen saapuu tunnustamaan tunteitaan.

Ei ihmiset ole eroamatta, koska luulevat ettei kukaan huoli heitä. Näille joille tunnustetaan rakkautta saattaa tapahtua sitä suht useinkin. Ei se kerro mitään heidän onnellisuuden tasosta. Korkeintaan siitä, että he ovat viehättäviä.

Ihan varmasti usein näin, mutta tällaisessa tapauksessa ei taas ole mitään syytä pelätä niitä tunnustuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en kunnioita sen alkuperäisen kumppanin onnea oman onneni yli. En odota keneltäkään muultakaan sellaista uhrautumista minun eteeni. Minä väitän, että loppupeleissä hyvin harva näistä hurskastelijoistakaan on valmis uhraamaan onnellisuutensa tuntemattoman ihmisen eteen. Ja myös se takertuminen on omalla tavallaan itsekästä. Ihminen on vaan perusluonteeltaan itsekäs olento. 99% muuta väittävistä on tekopyhiä, ehkä max se 1% aidosti epäitsekkäitä.

Se ei tee muista itsekkäitä, että sinä olet itsekäs. Outo logiikka.

Jos se kumppani olisi aidosti epäitsekäs, niin eihän häntä haittaisi vaikka puoliso löytäisi onnen jonkun muun kanssa. Mutta eihän hänkään ole. Hän haluaa takertua puolisoonsa siinäkin tilanteessa, että puoliso olisi jonkun muun kanssa onnellisempi. Siihenhän tämä tuomitseminen pohjimmiltaan perustuu. Tiedetään kumppanin olevan onneton ja yritetään uskotella sille, ettei sitä kukaan muukaan huoli. Pelätään, että joku paljastaa tämän bluffin.

Melkoinen olkiukko siinä :D

Olkiukkoa huudetaan kun omat argumentit loppuu. Perustele nyt ihan omin sanoin, miksi kenenkään pitäisi pistää sellaisen ihmisen tarpeet etusijalle, joka ei tee vastavuoroisesti samoin? Epäitsekkyyden vaatiminen sellaisessa tilanteessa on tekopyhää ja epärealistista.