Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka tunnustaa tunteensa varatulle?
04.03.2023 |
Mielestäni on epäkunnioittavaa sotkeutua toisten perhe-elämään ja parisuhteeseen. Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta jos selkeää vastakaikua ei ole tullut, on tällainen vain todella tahditonta.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Jos saisikin vastakaikua tunteilleen, niin kuka haluaa kumppanikseen ihmisen, joka on valmis vaihtamaan puolisonsa lennosta toiseen? Tuskin kukaan varatulle tunteita huvikseen tunnustaa, vaan haluaa nimenomaan parisuhteeseen tämän kanssa.
Mulla on kaksikin tuttua, jotka ottivat puolisokseen ihmisen, joka vaihtoi lennosta silloisen puolisonsa heihin. Hiveleehän sellainen itsetuntoa. Arvaatteko miten kummankin parisuhde loppui? Kyllä, vaihtaja vaihtoi uudelleen lennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se varattu ylipäätään on ajautunut tämmöiseen tilanteeseen?
Jospa hänen tilanteessa on siinä määrin epämääräinen että hänestä kiinnostunut sinkkku haluaa katsoa kortit eli nähdä tuleeko hänen aloitteelleen vastakaikua. Kaikki varatut eivät välttämättä mainosta sitä mikä heidän todellinen siviilisäätynsä on eivätkä he liiku kaupungilla tiivisti käsi kädessä tai lastenvaunuja työntäen.
Eipä tuolla oo mitään väliä jos tunnustaa. Ei kai se tarkoita sitä että sen varatun pitää nyt alkaa suhteeseen sen kanssa. Varatun ihan oma päätös, jos lähtee jokaisen tunteiden tunnustajan kanssa suhteeseen.
Mikä vaivaa ihmistä joka on missään tekemisissä varattujen kanssa? Kyllä pitäis vähintään kahden metrin turvaväli aina pitää eikä sanaakaan saa sanoa ja pukeutuminen pitää olla asiallista varatun lähellä ettei vain sotke varatun suhdetta ja perhe-elämää. Jos jonkun ystävällisen sanan sanoo tai on liian avara paidan kaula-aukko tai liian tiukat housut, niin se saattaa tuoda varatulle ihastumisen tunteita ja vaarantaa tämän suhteen. Moraalitonta.
Jos kyse on työkavereista niin tuo on ihan kauheaa sille kohteelle - pahempaa kuin lääppiminen jossain pikkujouluissa jne. Varsinkin jos tuo tunteiden tunnustaja on jotenkin valta-asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaivasi kolmen vuoden sitkeä ihastus, henkilökohtainen kriisi ja kahden promillen humala.
Moni varattu mies saa vähemmän seksiä kuin sinkkuna.
Iske varattu niin saat kunnon kyytiä!
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi kertoa? Jos haluaa olla avoin ja tuollaisen kertoa, niin siitä vain.
Varatun vastuu on sitten eri asia. Hän päättää, miten asiassa edetään tai ei edetä.
Niin vain ihmiset jotka ei tiedä tai tunnisa kenellä on milloinki vastuu eivät ymmärrä tätä.
Ne jotka syyttää toista naista siitä että oma mies pettää :D
On täysin suhteessa olevan vastuu mitä tilanteessa tapahtuu.
Minusta rakkauden tunnustaminen varatulle on selkeä merkki siitä, että olettaa itsellään olevan jotain mahdollisuuksia tunteittensa kohteen kanssa, vaikka tietää tämän sitoutuneen toiseen ihmiseen. Ja minusta siis asiatonta käytöstä, rikkoo henkilön itse julkituomia rajoja. Eri asia, jos rakkauden kohde on ilmaissut kiinnostusta, kertonut olevansa poly tai avoimessa suhteessa. Silloin pätevät yleiset ihmisten väliset säännöt kiinnostuksen osoittamisesta. Aina pitää kuitenkin arvostaa toista, hänen valintojaan ja nykyistä suhdettaan. Omat tunteet voi kokea ainutlaatuisiksi ja siksi olettaa, että niillä on oikeus tulla julki. Mutta jos ihminen on kertonut olevansa varattu, niin rakkaudentunnustus on pelkästään epäkunnioittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakkauden tunnustaminen varatulle on selkeä merkki siitä, että olettaa itsellään olevan jotain mahdollisuuksia tunteittensa kohteen kanssa, vaikka tietää tämän sitoutuneen toiseen ihmiseen. Ja minusta siis asiatonta käytöstä, rikkoo henkilön itse julkituomia rajoja. Eri asia, jos rakkauden kohde on ilmaissut kiinnostusta, kertonut olevansa poly tai avoimessa suhteessa. Silloin pätevät yleiset ihmisten väliset säännöt kiinnostuksen osoittamisesta. Aina pitää kuitenkin arvostaa toista, hänen valintojaan ja nykyistä suhdettaan. Omat tunteet voi kokea ainutlaatuisiksi ja siksi olettaa, että niillä on oikeus tulla julki. Mutta jos ihminen on kertonut olevansa varattu, niin rakkaudentunnustus on pelkästään epäkunnioittavaa.
Minusta tunteiden kertominen on vaihtoehdon tarjoamista. Ei siihen vaihtoehtoon ole pakko tarttua, voi myös kieltäytyä kohteliaasti. Jankuttaminen tai painostaminen on epäkohteliasta, mutta ei pelkkä kertominen. Voi olla, että toinen on huonossa suhteessa ja muutenkin miettinyt lähtöä. Ehkä tunteista kertominen antaa sen tarvittavan loppusysäyksen huonosta suhteesta eroamiseen. Useimmiten se on silloin myös jätetyn etu. Antaa mahdollisuuden etsiä uutta, toimivampaa suhdetta jossa tulee aidosti rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Mutta varatulle tunnustaessa pitää varoa, ettei päädy salarakkaaksi. Se on kaikkia osapuolia kohtaan väärin.
Ai rakkauden tunnustaminen varatulle on vaihtoehdon tarjoamista??! No kun se varattu on jo valinnut kumppanin - mitä sana varattu sitten oikein merkitsee, jollei sitä ettei ole vapailla markkinoilla ja saatavilla? Jos minulle joku tulisi tunteitaan tunnustamaan, niin kokisin se oikeasti loukkaavana, sillä siinähän kyseenalaistetaan minun rakkauteni ja sitoutuneisuuteni kumppaniini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai rakkauden tunnustaminen varatulle on vaihtoehdon tarjoamista??! No kun se varattu on jo valinnut kumppanin - mitä sana varattu sitten oikein merkitsee, jollei sitä ettei ole vapailla markkinoilla ja saatavilla? Jos minulle joku tulisi tunteitaan tunnustamaan, niin kokisin se oikeasti loukkaavana, sillä siinähän kyseenalaistetaan minun rakkauteni ja sitoutuneisuuteni kumppaniini.
Loukkaannu vapaasti, et ole se jolle minä tunnustin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin miksi ihmeessä tunnustaja pitäisi itseään parempana kuin puolisoni. Röyhkeyttä ja toisten parisuhteeseen tunkeutumisen yritystä ihmettelisin myös.
Eivätkö nuo ole vähän eri asioita kuin pelkkä tunnustus?
Ei. Mitä muuta tunnustamisella haetaan kuin suhdetta tunnustuksen kohteen kanssa?
Sitä, että se kohde tietää niistä tunteista?
Mitä varattu sillä tiedolla tekee?
Ei välttämättä mitään. Mutta ihmisellä, joka rakastaa, voi olla halu kertoa rakkaudestaan sille rakkauden kohteelle.
Miksi varatun pitäisi ottaa vastentahtoisesti tuollainen tieto vastaan?
En tiedä miksi pitäisi vastentahtoisesti ottaa. Voi kai sen ottaa vastaan ihan neutraalisti. Jonkun mielestä tieto voi olla aina parempi kuin tietämättömyys.
Joku ei silti halua tuollaista kuulla lainkaan.
Ja toinen haluaisi kuulla. Valitettavasti sitä ei näe päälle päin kumpaan kastiin kukin kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se varattu ylipäätään on ajautunut tämmöiseen tilanteeseen?
Olemalla olemassa ja liikkumalla ihmisten ilmoilla? Vaikkapa töissä on tapana puhua työkavereille.
Ei se välttämättä tarkoita, että olettaisi mitään tapahtuvan. Itsekästä ehkä, mutta pääseepähän tilanteesta eteenpäin tarvitsematta jossitella myöhemmin. Riippuu vähän kuinka monimutkainen tilanne on.
Kyllä aivan varmasti puhun, jos on sellaisia asioita, jotka muuten jäisivät loppuelämäksi hiertämään. Ei kai kukaan mitään pikkuihastuksiaan ala ääneen sanomaan. Puhumisesta on pitkä matka vielä mihinkään tekoihin.
Kovinkaan moni parisuhde tuskin on niin tasainen ja seesteinen vuodesta toiseen, etteikö siihen sopivan kriisin tullen voisi joku ulkopuolinen saada jalkansa oven väliin. Vapaita miehiä on pilvin pimein ja silti halutaan juuri se varattu, väliäkös sillä vaikka olisi perheellinen. Vastuu on tietenkin eniten sillä varatulla, mutta ei se vähennä yhtään sen tunteiden tunnustajan itsekkyyttä.
Kyllä ne tunteet tulee usein selväksi ilman puhumistakin. Jos joku pääsee siihen vaiheeseen, että sanoo tykkäävänsä jostakin, niin harvoin se enää täysin puskista tulee.
Mutta elämä on tällaista. Pitäiskö kieltää elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin miksi ihmeessä tunnustaja pitäisi itseään parempana kuin puolisoni. Röyhkeyttä ja toisten parisuhteeseen tunkeutumisen yritystä ihmettelisin myös.
Eikö sitten pitäisi ihmetellä kaikkia rakkaudentunnustuksia. Että miksi ihmeessä tunnustaja pitää itseään parempana kuin se ja se...
Kun valinta on jo tehty, ei siinä silloin ole ulkopuoliselle sijaa. Vapaat tunnustelkoot keskenään mitä lystää.
Eihän se valinta välttämättä lopullinen ole, vaan mieli saattaa muuttua.
Vaikka sinulla ei olisi, joillain toisilla on.
En väitäkään että kaikki muuttaisivat mielensä. Sitä vain ei voi valitettavasti etukäteen tietää, ketkä pysyvät yhdessä ja ketkä eivät.
Ja siksi pitää päästä tunnustelemaan tilannetta? Sehän tässä on koko ajan takana kuten jo aiemmin totesin. Yritys tunkeutua toisten parisuhteeseen.
Täällä on kyllä ihan säälittävän epävarmaa porukkaa! Ajattelette että kumppani lähtee heti jos joku toinen ilmaisee kiinnostusta 😄 Ei sillä, varmaan ihan syystä luulettekin.
Ainakin työpaikalla tuollainen tunnustaminen lisäisi kiusallisuutta. Mulle on kerran töissä tunnustettu rakkautta, olin tosin sinkku silloin, mutta olihan työnteko välillä kiusallista ko. henkilön kanssa, kun olin antanut (mahdollisimman nätisti) pakit. Ei vaan ollut yhtään mun tyyppiä.
Nykyään olen miesvaltaisella alalla. Töissä on pari tyyppiä, joihin en nyt ole rakastunut, mutta no, panisin. Ei käy pienessä mielessä kertoa heille asiaa, koska ovat perheellisiä. Ja jos eivät olisi, harkitsisin silti todella tarkkaan.