Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Tän on oltava joku vitsi vai yrittävätkö kiristää lisää liksaa entisen huippupalkan lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
No ei ENÄÄ. On kuitenkin ollut ja siitä on luovittu läpi. Miksi milleniaalit kuvittelevat että kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa heille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Meillä viiskymppisillä on myös parisuhteet. On pitkiä avioliittoja ja lapset syntyneet avioliittoon. Pysyvä perhe-elämä tuo vakautta elämään ja jaksamiseen. Me ei nuorena ihmetelty poly cis tms juttuja vaan pantiin muitta mutkitta hynttyyt yhteen kun kiva ihminen tavattiin.
Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.
Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.
Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.
Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Anteeks mihin niillä lapsilla nykyään on kiire, muuta kuin pelaamaan?
Nuoria työelämään tulevia ihmisiä hyvin usein kiusataan ja aliarvioidaan. Vaaditaan täydellisyyttä. Kyllä siinä uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.
Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.
Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.
Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.
Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan minäkin uupuisin heti jos olisin 18v ja joku sanoisi, että aikaisin eläkeikäsi on 70 vuotta. Siis kirjaimellisesti synnyit tänne olemaan jonkun ison koneen osa. Sinun ainoa elämä.
On se nyt merkillistä, että kahdeksantoistavuotias suree pääsyään eläkkeelle vasta seitsemänkymppisenä. Pitäiskö päästä heti kahdeksantoistavuotiaana, ettei tule paha mieli näin ison koneen osana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.
Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀
Itse uuvuin ensimmäisen kerran yläasteella. Tosin vaadin itse itseltäni kohtuuttoman paljon. Ei kyllä auttanut kun kotona kuuli laiskoista nuorista, laiskoista työttömistä jne. Päähän jäi tosi vahvasti sellainen ajatusmalli että on pakko koko ajan tehdä kaikkensa ettei kukaan vaan luule laiskaksi. Kun joku kevät lukiossa hain lukuisia kesätyöpaikkoja mutten saanut töitä niin sain osakseni isäni pettymyksen kun "en nähnyt tarpeeksi vaivaa".
Olen nyt kolmekymppinen. Ystäväpiiristäni harvalla on vakituista työsopimusta. Itse olen myös määräaikaiskierteessä. Vakituisen työn saaminen vastaisi lottovoittoa. Voisi sitten oikeasti suunnitella vähän pidemmälle elämää, ostaa asunnon jne.
Ainakin omalla kohdalla kyllä vaikuttaa sekin kun on kouluajoista saakka saanut jatkuvasti kuulla maailman huonosta tilasta (ilmastonmuutos jne) ja kuinka asiat menevät vain huonompaan ja huonompaan. On siis nuoresta asti jo isketty päähän se ajatus ettei toivoa paremmasta tulevaisuudesta ole.
Vierailija kirjoitti:
Sinällään kyllä hauskaa, että silloin kun se näyttää hyvältä, kuten tässä aloituksessa, ollaan kyllä niin rinta rottingilla muistuttamassa omasta erinomaisuudesta ja sitkeydestä, tai siitä kuinka aina työelämä on ollut tällaista, mutta mutta.
Sitten kun pitääkin saada ymmärrystä, niin kappas, nykyään kaikki onkin niin paljon vaikeampaa jne. Vähän väliä täälläkin on aloituksia kuinka jo pelkkä työnhaku on nykyään niin vaikeaa yms. Ja jostain syystä käytännössä koskaan ei muisteta mainita sitä, että ehkä se vuosikymmeniä pidempi kokemus elämästä ylipäätään helpottaa sitä tilanteen käsittelyä.
Taas milleniaali ei tajua. Joo, mehän tosiaan synnyttiin nelivitosina ja tällä elämänkokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.
Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀
Itse uuvuin ensimmäisen kerran yläasteella. Tosin vaadin itse itseltäni kohtuuttoman paljon. Ei kyllä auttanut kun kotona kuuli laiskoista nuorista, laiskoista työttömistä jne. Päähän jäi tosi vahvasti sellainen ajatusmalli että on pakko koko ajan tehdä kaikkensa ettei kukaan vaan luule laiskaksi. Kun joku kevät lukiossa hain lukuisia kesätyöpaikkoja mutten saanut töitä niin sain osakseni isäni pettymyksen kun "en nähnyt tarpeeksi vaivaa".
Olen nyt kolmekymppinen. Ystäväpiiristäni harvalla on vakituista työsopimusta. Itse olen myös määräaikaiskierteessä. Vakituisen työn saaminen vastaisi lottovoittoa. Voisi sitten oikeasti suunnitella vähän pidemmälle elämää, ostaa asunnon jne.
Ainakin omalla kohdalla kyllä vaikuttaa sekin kun on kouluajoista saakka saanut jatkuvasti kuulla maailman huonosta tilasta (ilmastonmuutos jne) ja kuinka asiat menevät vain huonompaan ja huonompaan. On siis nuoresta asti jo isketty päähän se ajatus ettei toivoa paremmasta tulevaisuudesta ole.
Meille palkataan jatkuvalla syötöllä kaksi-kolmikymppisiä vakituisiin töihin. Kannattaa miettiä mitä opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Anteeks mihin niillä lapsilla nykyään on kiire, muuta kuin pelaamaan?
Kaikenlaisiin kodin ulkopuolisiin tavoitteellisiin harrastuksiin. Nykyisin ei ole enää harrastuksia, joita tehtäisiin vain huvin vuoksi, vaan kaikki on tavoitteellista suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoria työelämään tulevia ihmisiä hyvin usein kiusataan ja aliarvioidaan. Vaaditaan täydellisyyttä. Kyllä siinä uupuu.
Eiköhän kiusaaminen ole pikemminkin vähentynyt, kun asiasta viime vuosina niin paljon puhuttu. Työelämä on siltä osin helpompaa kuin ennen. Se mikä tuo haasteensa on muutosten määrä ja uuden opettelu. Silloinkin tosin olettaisi nuorempien olevan paremmin vastaanottavaisia oppimaan uutta ja sopeutumaan.
Mutuna tuntuu, että osalle tulee yllä'tyksenä ettei elämä olekaan instan siloiteltua tapahtumaa, vaan arkista puurtamista ja työkään ei aina ole mitään kaksista. Palkkapäivän takia moni tekee töitä, koska palkka mahdollistaa erilaisen kivan tekemisen vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Viimeinen selkärangallinen sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Veikkaan, että ihmiset saavat liikaa palautetta kaikenlaisista asioista. Vaatimukset eivät ole isot, mutta ne ovat keskenään ristiriitaisempia kuin koskaan.
Ennen riitti se yksi muotti ja kipuiltiin, jos siihen ei mahduttu. Nyt meillä on miljoona muottia, joten jokainen silpoutuu piparkakkumuottien teräviin reunoihin.
Pappikin voi olla tyytyväisen mummokunnan oma perähikiän pastori, mutta kun ylhäältä päin tulee käsky pitää säkenöiviä teams-palveluksia, nuoriso haluaa palveluksen tasohyppelipelihenkisenä äppinä ja vanhemmat vaativat, että pappi opettaa perinteisiä arvoja mutta lennokkaassa YLE X -hengessä, niin ei ihme että pappi pimahtaa.
Toisaalta: Meillä on töissä ihmisiä, jotka ovat aloittaneet työnsä käsityönä ja kalkkeripaperilla. Heillä on vahva käytännön osaaminen, mutta heillä lähtee järki äppien kanssa. Nuoriso-osasto käyttää sujuvasti ATK:ta, anteeksi IT:tä, mutta ei ole koskaan saanut asianmukaista kouriintuntuvaa opastusta perustyöhön (kiitos Keskusta koulutussäästöistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Meillä viiskymppisillä on myös parisuhteet. On pitkiä avioliittoja ja lapset syntyneet avioliittoon. Pysyvä perhe-elämä tuo vakautta elämään ja jaksamiseen. Me ei nuorena ihmetelty poly cis tms juttuja vaan pantiin muitta mutkitta hynttyyt yhteen kun kiva ihminen tavattiin.
50-kymppisten vanhemmat elivät itse 50-luvulla ja silloin oli konservatiivinen kasvatus. Sen takia heidän lapset pärjäävät elämässä paremmin kuin nykynuoret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Olen Ap:n kanssa samaa tätikastia. Olen elämäni aikana kärsinyt masennuksesta, ollut työuupumuksen vuoksi sairaslomalla, jne.
En kuitenkaan huutele omaa pätemistä, vaan yritän kertoa miten tässä elämässä selviää parhaiten. Oma kokemukseni on, että oma hyvinvointini vaatii jatkuvasti ylläpitoa. Eli unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Jos niistä luistan, niin melko nopeasti huomaan sen hyvinvoinnissani. Itse ymmärsin tämän vasta noin kymmenen vuotta sitten. Yhteiskunta ei tätä pysty muuttamaan, vaan muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Oon noista samaa mieltä, perussettiä Toinen asia sitten on se, että kannattaa seurata, miten asiat oikeasti hoidetaan verrattuna siihen, miten ne ohjeistetaan. Voi olla aika suuri ero. Kannattaa sekin katsoa, ettei muut teetä omia töitään itsellä. Sitten uhkaa kyynistyminen. Kannattaa miettiä, mitä ja miten työnsä tekee. Tekee sitten hyvin ne, mitkä pitää tarpeellisena ja ehtii, niin jää töistä hyvä mieli. Ihmisiä vaan tässä kaikki ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Tän on oltava joku vitsi vai yrittävätkö kiristää lisää liksaa entisen huippupalkan lisäksi?
Mitä hittoa te muka tiedätte mitä on olla pappi? Jos oikeasti on helppoa, niin ryhdytään kaikki papeiksi. Voi tulla karu yllätys, kun totuus selviää. Ihan yhtä lailla pappien virkoja jätetään täyttämättä ja ne vähät paiskii hommia enemmän kuin yhden edestä. Olisitko valmis viettämään töissä kaikki viikonloput, juhlapyhät ja leireillä 24/7, jaksaisitko tavata arkena vanhuksia, surevia omaisia, istua illat kerhoissa ja hartauksissa? Ei fyysistä hommaa, mutta pään pitää kestää ottaa vastaan kaikkien muiden suru ja muut tunteet, ihan niinkuin psykologitkin, mutta työajat on pe*seestä.
Samaa sanottiin jo 1995. Oletan samaa sanotun jo 1975 ja osaltaanhan on oikeassa. Jatko-opintojen kannalta kirjoitukset ovat tärkeässä roolissa.