Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Koulussa eikä kotona enää vaadita mitään. Kun ei ole tottunut tekemään, ei jaksa kovin kummoista ponnistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Mitä ihmettä sinä puhut,. Meillä viiskymppisillä voi vielä hyvin olla pieniä lapsia.  Kaveri juuri sai vauvan ja on 50v. Itselläni on eskari-ikäinen ja olen viisikymppinen. Opintolainojakin meillä on koska on useampia tutkintoja. Opintolainojen päälle vielä asuntolainoja, autolainoja, remppalainoja. Toki on myös jo omaisuuttakin, kun lainaraha on ollut halpaa. 

Eikä tajua taaskaan miten hyväosainen on kun saa tilaisuuden kouluttautua uudelleen ja on saanut jopa asuntolainan. Ei saada me alle 30-vuotiaat kumpiakaan näitä.

Ei saatu mekään välttämättä alle kolmikymppisinä kumpaakaan. Asuntolainaan tarvitaan työpaikka. Työpaikan perusteella saa aikuiskoulutustukea kun työssä on oltu vähintään 8 vuotta. 

Et seuraa uutisia? Asuntolainaa ei saa nykyisin enää työpaikankaan omistavat ihmiset ja pariskunnat. Nykyisin on myös ensikertalaisuudet korkeakouluhauissa.

Jännä juttu, että me keski-ikäiset ollaan päästy tekemään niitä toisia ja kolmansia tutkintojamme sankoin joukoin ilman niitä ensikertalaisuushyötyjä. 

Onpa omituista, vaikka tehokkuusajattelu on lisääntynyt ja työpaikkoja korvataan sillä että yksi ihminen tekee niiden palkaamattomienkin työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen AP ihmetellyt samaa. Myöskään vahvaa mieliala- ja muuta lääkitystä vaativat ahdistumiset, uupumiset eivät VOI olla niin suuri ja yleinen ongelma kuin siitä on nyt tullut.

Ja tuo huonokuntoinen pullamössö -selitys ei päde toimisto- ja istumatyöhön, vaikka toki hyvä yleiskunto ja terveydestä huolehtiminen näkyy kaikessa.

Meillä on oikeasti ihmisiä millä on perussairauksia mitkä ei ole hoitotasapainossa sen takia, että lähes jokainen lääkäri tuntuu haluavan olla psykiatri.  Ja kun niitä perussairauksia ei huomata ja hoideta ajoissa niin tilanteet kehittyy ja siitä syntyy lopulta pysyvä työkyvyttömyys. 

Vain nuorille? Tädit ei niihin sairastu, vaikka luulisi niiden olevan perussairaampia ja pidemmältä ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Mitä ihmettä sinä puhut,. Meillä viiskymppisillä voi vielä hyvin olla pieniä lapsia.  Kaveri juuri sai vauvan ja on 50v. Itselläni on eskari-ikäinen ja olen viisikymppinen. Opintolainojakin meillä on koska on useampia tutkintoja. Opintolainojen päälle vielä asuntolainoja, autolainoja, remppalainoja. Toki on myös jo omaisuuttakin, kun lainaraha on ollut halpaa. 

Eikä tajua taaskaan miten hyväosainen on kun saa tilaisuuden kouluttautua uudelleen ja on saanut jopa asuntolainan. Ei saada me alle 30-vuotiaat kumpiakaan näitä.

Ei saatu mekään välttämättä alle kolmikymppisinä kumpaakaan. Asuntolainaan tarvitaan työpaikka. Työpaikan perusteella saa aikuiskoulutustukea kun työssä on oltu vähintään 8 vuotta. 

Et seuraa uutisia? Asuntolainaa ei saa nykyisin enää työpaikankaan omistavat ihmiset ja pariskunnat. Nykyisin on myös ensikertalaisuudet korkeakouluhauissa.

Jännä juttu, että me keski-ikäiset ollaan päästy tekemään niitä toisia ja kolmansia tutkintojamme sankoin joukoin ilman niitä ensikertalaisuushyötyjä. 

Teitä ei ole olleet ne hidastamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Mitä ihmeen kilpajuoksua heillä on syntymästä asti ollut?

Ei nuorilla ole pieniä lapsia valvottamassa. Ihmiset lisääntyvät nykyään vasta kolmenkympin korvilla. Ei paljon opintolainojakaan, kun he tuntuvat uupuvan jo niitä ennen. Miksi, kysyn minäkin.

He eivät ole saaneet vanhemmiltaan sitä emotionaalista tukea mitä he olisivat tarvinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.

Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀

Kyllä monilla on jo silloin ekan kerran uupumisoireilua. Yksi kaverini oli jo yläasteen aikana todella uupunut mutta hänellä oli elämässä muitakin rasittavia tekijöitä. Itse sairastelin koko yläasteen ajan ja oireilin pahasta sisäilmaongelmasta. Myös fyysinen terveys vaikuttaa uupumiseen. Mikään tekijä tuskin yksin johtaa uupumiseen. Itse olen kokenut suurimpana ongelmana työpaikkojen huonot ilmapiirit ja sen että kiusaajille annetaan liikaa valtaa. Työntekijöitä ei enää kunnioiteta ja se on ongelma. Kaikki ei ole työntekijöiden syytä vaan ongelma on enemmänkin johtajissa ja Itse työelämässä.

Sanoisin, että ne väsyvät ap:n kaltaisiin työkavereihin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että ne väsyvät ap:n kaltaisiin työkavereihin.

Niinpä. Onhan se mukavaa aloittaa työuransa sillä että katkera vanha akka vittuilee nuoremmilleen kaikki päivät kuinka näistä ei ole mihinkään.

Sanon vaan että helppo huudella sitten kun on päässyt omalle mukavuusalueelle. Olen ollut siellä usein ja lähtenyt kyllästyttyäni ja myös minulle on tullut vastaan niitä ihan mahdottomia työpaikkoja.

Siksi, ettei heillä ole pakkoa pärjätä hampaat irvessä vanhempien ja oman kunniansa tähden. Varmasti moni uupui aiempinakin vuosikymmeninä ja sukupolvissa, mutta piilotti sen alkoholismiin tms tai tappoi itsensä. Tai vaan ovat nyt keski-ikäisiä ja vanhuksia, jotka kaataa kaiken katkeruutensa omasta uupumisesta nuorten syyttelyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen AP ihmetellyt samaa. Myöskään vahvaa mieliala- ja muuta lääkitystä vaativat ahdistumiset, uupumiset eivät VOI olla niin suuri ja yleinen ongelma kuin siitä on nyt tullut.

Ja tuo huonokuntoinen pullamössö -selitys ei päde toimisto- ja istumatyöhön, vaikka toki hyvä yleiskunto ja terveydestä huolehtiminen näkyy kaikessa.

Meillä on oikeasti ihmisiä millä on perussairauksia mitkä ei ole hoitotasapainossa sen takia, että lähes jokainen lääkäri tuntuu haluavan olla psykiatri.  Ja kun niitä perussairauksia ei huomata ja hoideta ajoissa niin tilanteet kehittyy ja siitä syntyy lopulta pysyvä työkyvyttömyys. 

Vain nuorille? Tädit ei niihin sairastu, vaikka luulisi niiden olevan perussairaampia ja pidemmältä ajalta.

Lähde? Poikien tietotoimisto alilaudalla

Naisten sydänsairaudet ovat tappavampia kuin miesten, koska niitä ei diagnosoida juuri ollenkaan. Samoin naisten syövät ehtivät pitemmälle, koska naisten vaivoja vähätellään.

Koko lääketiede on näihin asti pyörinyt miesten ympärillä ja siitä syystä myös tyttöjen autismi- ja asperger-diagnoosit lykkääntyvät aikuisikään asti poikien viedessä kaiken huomion ja resurssit.

Ja hei, jos naiset hoidattavatkin psyykeään, te ette niin tee vaan kaadatte paskan olonne ja luonnevikanne muiden niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Ihan samnlaista se on ollut nykyisillä keski-ikäisilläkin, opintolainat niskassa ja pienet lapset. Eivät he ole aina keski-ikäisiä olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.

Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita. 

Täällä kolmas täti, joka kyselee tätä samaa. Itse ainakin valmistuin keskellä pahinta lamaa 90-luvun puolivälissä, alalle, jolta ei kovin helppo ollut löytää töitä. Enkä ainakaan minä saanut kotoa mitään tukea, henkistä tai taloudellista, eikä kyllä ahdistanut yhtään, tai ollut uupunut, silloin enkä nyt.

Tämä kolmikymppinen täti otettiin opiskelijana töihin asemaan, josta olivat aiemmin vastanneet 60-professori ja 40-v amkkilainen. Edeltäjät totta kai potkittiin eläkkeelle/kortistoon ja oma perehdytykseni oli mallia "uimaan oppii kun veteen joutuu" t. omistaja. Palkka 2200 e/kk.

Siis kahden kalliin miehen tilalle palkattiin halpa opiskelijatyttö ja itsekin luulin, että joku on jotkin laskelmat tehnyt ja yhtälön mahdolliseksi todennut.

Ja juu, nuppini kärähti siinä prässissä. Kesti viisi vuotta, ennen kuin pääsin henkisesti ja taloudellisesti samaan pisteeseen kuin ennen tuota "näköalapaikkaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Mitä ihmettä sinä puhut,. Meillä viiskymppisillä voi vielä hyvin olla pieniä lapsia.  Kaveri juuri sai vauvan ja on 50v. Itselläni on eskari-ikäinen ja olen viisikymppinen. Opintolainojakin meillä on koska on useampia tutkintoja. Opintolainojen päälle vielä asuntolainoja, autolainoja, remppalainoja. Toki on myös jo omaisuuttakin, kun lainaraha on ollut halpaa. 

Eikä tajua taaskaan miten hyväosainen on kun saa tilaisuuden kouluttautua uudelleen ja on saanut jopa asuntolainan. Ei saada me alle 30-vuotiaat kumpiakaan näitä.

Ei saatu mekään välttämättä alle kolmikymppisinä kumpaakaan. Asuntolainaan tarvitaan työpaikka. Työpaikan perusteella saa aikuiskoulutustukea kun työssä on oltu vähintään 8 vuotta. 

Et seuraa uutisia? Asuntolainaa ei saa nykyisin enää työpaikankaan omistavat ihmiset ja pariskunnat. Nykyisin on myös ensikertalaisuudet korkeakouluhauissa.

Jännä juttu, että me keski-ikäiset ollaan päästy tekemään niitä toisia ja kolmansia tutkintojamme sankoin joukoin ilman niitä ensikertalaisuushyötyjä. 

Ei kai ne nyt mitään hyötyjä tuo vaan nimenomaan ovat esteenä/hidasteina toisille tutkinnoille?

Vierailija kirjoitti:

Siksi, ettei heillä ole pakkoa pärjätä hampaat irvessä vanhempien ja oman kunniansa tähden. Varmasti moni uupui aiempinakin vuosikymmeninä ja sukupolvissa, mutta piilotti sen alkoholismiin tms tai tappoi itsensä. Tai vaan ovat nyt keski-ikäisiä ja vanhuksia, jotka kaataa kaiken katkeruutensa omasta uupumisesta nuorten syyttelyyn

Sinulla sekä on että ei ole tuossa pointti.

Aloittajan kaltaiset keski-ikäiset sikaihmiset ovat syy nuorten ja omanikäistensäkin uupumiseen. Veikkaan, että ap:llä on sangen vähän ystäviä ja puolisokin katosi ajat sitten. Viinaa kuluu ja omaa peilikuvaa ei pysty katsomaan sekuntia pitempään. Ja nyt ei ole kyse ulkonäöstä vaan siitä, mitä näkyy silmistä.

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?

Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei  pappis-eliitistä pääse millään.

"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"

https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen AP ihmetellyt samaa. Myöskään vahvaa mieliala- ja muuta lääkitystä vaativat ahdistumiset, uupumiset eivät VOI olla niin suuri ja yleinen ongelma kuin siitä on nyt tullut.

Ja tuo huonokuntoinen pullamössö -selitys ei päde toimisto- ja istumatyöhön, vaikka toki hyvä yleiskunto ja terveydestä huolehtiminen näkyy kaikessa.

Meillä on oikeasti ihmisiä millä on perussairauksia mitkä ei ole hoitotasapainossa sen takia, että lähes jokainen lääkäri tuntuu haluavan olla psykiatri.  Ja kun niitä perussairauksia ei huomata ja hoideta ajoissa niin tilanteet kehittyy ja siitä syntyy lopulta pysyvä työkyvyttömyys. 

Vain nuorille? Tädit ei niihin sairastu, vaikka luulisi niiden olevan perussairaampia ja pidemmältä ajalta.

Tädit on hoidettu, kun lääkärit vielä osasivat asiansa. Mitäköhän siellä lääkiksessä nykyään puuhataan? Ryhmätöitä, itsereflektiota ja mindfulnessia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.

Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita. 

Täällä kolmas täti, joka kyselee tätä samaa. Itse ainakin valmistuin keskellä pahinta lamaa 90-luvun puolivälissä, alalle, jolta ei kovin helppo ollut löytää töitä. Enkä ainakaan minä saanut kotoa mitään tukea, henkistä tai taloudellista, eikä kyllä ahdistanut yhtään, tai ollut uupunut, silloin enkä nyt.

Tämä kolmikymppinen täti otettiin opiskelijana töihin asemaan, josta olivat aiemmin vastanneet 60-professori ja 40-v amkkilainen. Edeltäjät totta kai potkittiin eläkkeelle/kortistoon ja oma perehdytykseni oli mallia "uimaan oppii kun veteen joutuu" t. omistaja. Palkka 2200 e/kk.

Siis kahden kalliin miehen tilalle palkattiin halpa opiskelijatyttö ja itsekin luulin, että joku on jotkin laskelmat tehnyt ja yhtälön mahdolliseksi todennut.

Ja juu, nuppini kärähti siinä prässissä. Kesti viisi vuotta, ennen kuin pääsin henkisesti ja taloudellisesti samaan pisteeseen kuin ennen tuota "näköalapaikkaa".

Voin sanoa että todellakaan ei voi luottaa siihen että yhtäkö on mahdollinen. Työnantajat tekevät todella vakavia virheitä ahneuksissaan mutta syy laitetaan työntekijän niskaan.