Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Joku venäjämielinenkö täällä usuttaa suomalaisia toistensa kimppuun? Oli sen verran paksua settiä meinaan taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia perspektiiviä muusta työelämästä, jos pitää papin hommaa rankkana.
Anteeksi vaan :D
Työelämä on nuorille lastenleikkiä kun vertaa siihen kun itse lopulta pääsin töihin. Suoraa vittuilua ja kyykytystä. Ihan kauheita työkavereilta joille ei voi mitään. Nykyään mietitään mitä me keksittäisiin uudelle työntekijälle että se uusi osaaja viihtyisi. Eikä todellakaan sallittaisi sellaista kohtelua kuin mitä itse sain osakseni.
En siis vastusta tätä lainkaan ja olen tosi iloinen nuorten puolesta. Oma työelämään tulo oli ihan eri planeetalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Olen Ap:n kanssa samaa tätikastia. Olen elämäni aikana kärsinyt masennuksesta, ollut työuupumuksen vuoksi sairaslomalla, jne.
En kuitenkaan huutele omaa pätemistä, vaan yritän kertoa miten tässä elämässä selviää parhaiten. Oma kokemukseni on, että oma hyvinvointini vaatii jatkuvasti ylläpitoa. Eli unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Jos niistä luistan, niin melko nopeasti huomaan sen hyvinvoinnissani. Itse ymmärsin tämän vasta noin kymmenen vuotta sitten. Yhteiskunta ei tätä pysty muuttamaan, vaan muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Oon noista samaa mieltä, perussettiä Toinen asia sitten on se, että kannattaa seurata, miten asiat oikeasti hoidetaan verrattuna siihen, miten ne ohjeistetaan. Voi olla aika suuri ero. Kannattaa sekin katsoa, ettei muut teetä omia töitään itsellä. Sitten uhkaa kyynistyminen. Kannattaa miettiä, mitä ja miten työnsä tekee. Tekee sitten hyvin ne, mitkä pitää tarpeellisena ja ehtii, niin jää töistä hyvä mieli. Ihmisiä vaan tässä kaikki ollaan.
Joo-o.
Meillä uusille tulijoille perehdytetään johtoportaan vaatima, autistisen tarkka työn tekemisen tapa.
Oikeasti kaikki tuottavat työntekijät tekevät asiat eri tavalla, kaikkia mahdollisia shortcutteja ja porsaanreikiä käyttäen.
Johto on täysin irtaantunut siitä, kuinka paljon mikäkin työvaihe vie aikaa ja etenkin siitä, millainen aikasyöppö raportointi on.
Ollaan sellainen pyöröovifirma...Ei ihme, etteivät nuoret jantterit jaksa tehdä vaadittua laatua vaaditussa ajassa, kun kukaan konkarikaan ei pystyisi moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia perspektiiviä muusta työelämästä, jos pitää papin hommaa rankkana.
Anteeksi vaan :D
Oletko siis toiminut papin tehtävissä? Tulipa taas mieleen että luulla tietävänsä vai tietää luulevansa. Minä en pärjäisi itse ihmisläheisessä työssä, uupuisin satavarmasti. Fyysinen ja itsenäisesti tehtävä työ sopii parhaiten vaikka onhan tässäkin haasteensa ja jos kroppa pettää sitten olisi keksittävä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nuorille lastenleikkiä kun vertaa siihen kun itse lopulta pääsin töihin. Suoraa vittuilua ja kyykytystä. Ihan kauheita työkavereilta joille ei voi mitään. Nykyään mietitään mitä me keksittäisiin uudelle työntekijälle että se uusi osaaja viihtyisi. Eikä todellakaan sallittaisi sellaista kohtelua kuin mitä itse sain osakseni.
En siis vastusta tätä lainkaan ja olen tosi iloinen nuorten puolesta. Oma työelämään tulo oli ihan eri planeetalta.
Kiva, että olet päässyt kivaan työpaikkaan. Ei ne paskt paikat ole kadonneet minnekään.
T. töissä 26 h putkeen, lähdin siinä vaiheessa kun todistin ympäristörikosta ja esimies vaati sänkyyn kanssaan, työtodistuksen mukana lähetettiin haaste oikeuteen asioista joita en ollut tehnyt, kavereilla yritettiin teettää rikoksia, onneksi vanhempi duunari huomasi että nuorisolla yritettiin teettää laittomuuksia ja vihelsi pelin seis... Kaikki 2000-luvulla. Firma edelleen pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia perspektiiviä muusta työelämästä, jos pitää papin hommaa rankkana.
Anteeksi vaan :D
Jaa,sama papit on syvältä -jankkaus tuli sitten tähänkin ketjuun .Nyt on jollain mennyt selvästi joku pappi tunteisiin ja lujaa,kun monessa ketjussa pitää just pappeja haukkua 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.
Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀
Itse uuvuin ensimmäisen kerran yläasteella. Tosin vaadin itse itseltäni kohtuuttoman paljon. Ei kyllä auttanut kun kotona kuuli laiskoista nuorista, laiskoista työttömistä jne. Päähän jäi tosi vahvasti sellainen ajatusmalli että on pakko koko ajan tehdä kaikkensa ettei kukaan vaan luule laiskaksi. Kun joku kevät lukiossa hain lukuisia kesätyöpaikkoja mutten saanut töitä niin sain osakseni isäni pettymyksen kun "en nähnyt tarpeeksi vaivaa".
Olen nyt kolmekymppinen. Ystäväpiiristäni harvalla on vakituista työsopimusta. Itse olen myös määräaikaiskierteessä. Vakituisen työn saaminen vastaisi lottovoittoa. Voisi sitten oikeasti suunnitella vähän pidemmälle elämää, ostaa asunnon jne.
Ainakin omalla kohdalla kyllä vaikuttaa sekin kun on kouluajoista saakka saanut jatkuvasti kuulla maailman huonosta tilasta (ilmastonmuutos jne) ja kuinka asiat menevät vain huonompaan ja huonompaan. On siis nuoresta asti jo isketty päähän se ajatus ettei toivoa paremmasta tulevaisuudesta ole.
Meille palkataan jatkuvalla syötöllä kaksi-kolmikymppisiä vakituisiin töihin. Kannattaa miettiä mitä opiskelee.
Ymmärtänet varmaan seuraavat asiat: kaikki eivät mahdu niille aloille joissa vakituisia työpaikkoja vielä riittää runsaasti, kaikki eivät sovellu kaikille aloille ja alojen työtilanteet (ja työolot) myös muuttuvat.
Puhuin tässä yhtenä päivänä opettajatuttavani kanssa. Hän mainitsi kuinka vielä 10 vuotta sitten hän olisi suositellut alaa muillekin mutta nyt ei enää todellakaan.
Mutta siis "kannattaa miettiä mitä opiskelee" on tietty myös tosi hyvä ja kannustava viesti uupuneille. Ihan samaa huippuluokkaa kuin "kannattaisi harrastaa liikuntaa" masentuneelle. Kätevästi ratkeaa kaikki ongelmat :)
Meillä on työpaikalla uuvuttu ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Työelämä on nykyään paljon raadollisempaa ja useita kansainvälisiä firmoja nähneenä kuvio on ollut aina sama: pikkuhiljaa työtehtäviä aletaan ulkoistaa halpamaihin vaikka prosessien pilkkominen rikkoo välttämättä tiettyä koheesiota ja synergiaa organisaatiossa. Irtisanomiskierrokset syö aina päitä enemmän tai vähemmän eikä uusia palkata vaikka työmäärä ei ole vähentynyt. Tuodaan kehiin uusia järjestelmiä, systeemeitä ja prosesseja jotka eivät välttämättä tuo mitään muuta kuin stressiä ja paineita kaikille ilman että homma toimii sen sujuvammin tai nopeammin. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on todellakin mahtavaa, mutta joskus/usein firmojen halu olla äärimmäisen LEAN säästää resursseja vain lyhyellä tähtäimellä.
Tiivistettynä, globalisoituva maailma tuo lisää kilpailua työelämässä kokoajan vähenevistä työpaikoista. Työelämä on epävarmaa ja perheen ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Työpaikka katsoo poissaoloja pahalla, mutta lapsia ei voi istuttaa koko päivää hoidossa, neuvolat ja hammaslääkärit on työajalla ja lapset tuppaavat sairastelemaankin. Yhden ihmisen palkka harvoin elättää koko perhettä pidempiä aikoja, etenkään nykyään kun kaiken hinta kasvaa inflaation myötä paljon nopeammin kuin kenenkään palkka.
Puhumattakaan siitä miten työn alttarille kaiken annettuasi korvaus siitä on lopulta sen verran pieni ettet saa ostettua sillä arkea helpottavia palveluita siivouksesta lastenhoitoapuun. Mietihän, kuinka paljon ruoka ja asuntojen hinnat kautta maan ovat nousseet viimeisen 10v aikana ja paljon palkkasi on noussut kyseisenä aikana?
Jos saat syystä tai toisesta kenkää ja työllistyminen on hankalaa, pääset tukijärjestelmän pompoteltavaksi ja olet sosiaalista pohjasakkaa ja pääset tappelemaan toisten kanssa työpaikoista jossa pääset leikkimään pelleleikkejä ja vakuuttelemaan miksi juuri sinä ansaitset kyseisen työpaikan muiden mahdollisesti satojen samassa jamassa olevien kanssa.
Uupumisen suhteen muuten kyseessä ei ole mikään suomalainen ongelma vaan globaali ilmiö. Lapsia syntyy vähemmän, asuntojen hinnat ovat pilvissä, palkat laahaa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Olen Ap:n kanssa samaa tätikastia. Olen elämäni aikana kärsinyt masennuksesta, ollut työuupumuksen vuoksi sairaslomalla, jne.
En kuitenkaan huutele omaa pätemistä, vaan yritän kertoa miten tässä elämässä selviää parhaiten. Oma kokemukseni on, että oma hyvinvointini vaatii jatkuvasti ylläpitoa. Eli unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Jos niistä luistan, niin melko nopeasti huomaan sen hyvinvoinnissani. Itse ymmärsin tämän vasta noin kymmenen vuotta sitten. Yhteiskunta ei tätä pysty muuttamaan, vaan muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Oon noista samaa mieltä, perussettiä Toinen asia sitten on se, että kannattaa seurata, miten asiat oikeasti hoidetaan verrattuna siihen, miten ne ohjeistetaan. Voi olla aika suuri ero. Kannattaa sekin katsoa, ettei muut teetä omia töitään itsellä. Sitten uhkaa kyynistyminen. Kannattaa miettiä, mitä ja miten työnsä tekee. Tekee sitten hyvin ne, mitkä pitää tarpeellisena ja ehtii, niin jää töistä hyvä mieli. Ihmisiä vaan tässä kaikki ollaan.
On joo suuri ero. Sitten kun kysyt neuvoa niin osa neuvotaan ohjekirjan mukaan vaikka kaikki näyttäisi soveltavan enemmän tai vähemmän omiaan. Uutena et kuitenkaan uskalla soveltaa. Pahinta jos työyhteisö on vielä sairas päälle ja joku elämäänsä kyrpiintynyt katkero ottaa silmätikuksi nuoren ja epävarman. Kokemusta on
Mä olin useamman vuoden samassa työpaikassa, mutta vaihdoin nyt viime syksynä työpaikkaa ja voi jumasviidu mikä meininki täällä on. Perehdytys on olematonta, sisäinen kommunikaatio sakkaa, suunnitelmallisuutta ei tunnu olevan ja koko ajan on sisäisiä palavereja. Komentoketju on epäselvä ja vastuuta annetaan, vaan ei valtaa pistää toimeen asioita.
Koska mulla on työkokemusta ja asenteeni on, että jos joku moka tulee niin siihen ei tällä alalla kukaan kuole, niin mun stressikäyrä ei ole noussut huippuunsa. Entiseen työpaikkaa verrattuna se kyllä on korkealla, kun edes nyt koeajan päätyttyä ei mulla ole täyttä käsitystä siitä mitä mun hommat sisältää ja joka jumalan viikko eteen pompsahtaa joku uusi juttu. Että jos tämä on tämmöstä kauheeta säätämistä muuallakin isoissa firmoissa, niin en ihmettele että nuoret, joilla ei ole työkokemusta ja paksua nahkaa, väsyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Mutta eikös nykyään uutisoida, että koulujen opetuksen ja vaatimusten tasot ovat laskeneet ihan järkyttävälle tasolle? Joten en sanoisi, että tuo on yksi syy tähän. Tämäkin on monen asian summa, ja varmasti työpaikkojen vaatimukset taas ovat muuttuneet. Pakko on kyllä sanoa, että omasta mielestä nuorempi sukupolvi tuntuu antavan vähän liian helpolla periksi. Ts. kaikki pitäisi saada heti, ilman, että sen eteen tekee itse edes hieman töitä, ja sitten "uuvutaan", kun niin ei tapahdu. Tämä näkyy meillä esim. kesätyöntekijöissä, jotka ei "jaksa" (lue: ei halua) tehdä mitään töitä palkkansa eteen. Mä olen itse kärsinyt vakavasta masennuksesta, ja jouduin todella tekemään töitä että sain tutkinnon. En todellakaan sano, että töissä pitää olla jos on paha olla, ja pitää olla oikeus saikkuun ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta mulle koulutus ja sitä kautta työllistyminen toimi hyvänä keinona pysyä kiinni arkielämän rutiineissa. Jos olisin antanut periksi, en tiedä - makaisin varmaan kotona vetämässä kaljaa, eikä olisi rahaa matkustella tai tehdä muita asioita, joita nautin. Se oli välillä rankkaa, mutta onneksi en antanut periksi. Välillä vaan tuntuu, että näitä "ammattiuupujia" on vähän liiaksi, ilman kunnollista syytä. Välillä se elämä on hankalaa, ei voi olettaa, että kaiken saa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Hienoa uhriutumista. Ajan kuva. Kun syy on muualla, et voi tehdä muuta kuin masentua. Jos syy olisi itsessä, voisit korjata tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Mutta eikös nykyään uutisoida, että koulujen opetuksen ja vaatimusten tasot ovat laskeneet ihan järkyttävälle tasolle? Joten en sanoisi, että tuo on yksi syy tähän. Tämäkin on monen asian summa, ja varmasti työpaikkojen vaatimukset taas ovat muuttuneet. Pakko on kyllä sanoa, että omasta mielestä nuorempi sukupolvi tuntuu antavan vähän liian helpolla periksi. Ts. kaikki pitäisi saada heti, ilman, että sen eteen tekee itse edes hieman töitä, ja sitten "uuvutaan", kun niin ei tapahdu. Tämä näkyy meillä esim. kesätyöntekijöissä, jotka ei "jaksa" (lue: ei halua) tehdä mitään töitä palkkansa eteen. Mä olen itse kärsinyt vakavasta masennuksesta, ja jouduin todella tekemään töitä että sain tutkinnon. En todellakaan sano, että töissä pitää olla jos on paha olla, ja pitää olla oikeus saikkuun ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta mulle koulutus ja sitä kautta työllistyminen toimi hyvänä keinona pysyä kiinni arkielämän rutiineissa. Jos olisin antanut periksi, en tiedä - makaisin varmaan kotona vetämässä kaljaa, eikä olisi rahaa matkustella tai tehdä muita asioita, joita nautin. Se oli välillä rankkaa, mutta onneksi en antanut periksi. Välillä vaan tuntuu, että näitä "ammattiuupujia" on vähän liiaksi, ilman kunnollista syytä. Välillä se elämä on hankalaa, ei voi olettaa, että kaiken saa ilmaiseksi.
Ehkä voisitte ottaa töihin työhön haluavia nuoria, eikä vain kultalusikka persiissä syntyneitä pikkupomon pershedelmiä? Jos töihin otettu ei ole nähnyt yhtään vaivaa työpaikan eteen, niin eihän se tajua että töissäkin pitää osoittaa vaivannäköä...
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nuorille lastenleikkiä kun vertaa siihen kun itse lopulta pääsin töihin. Suoraa vittuilua ja kyykytystä. Ihan kauheita työkavereilta joille ei voi mitään. Nykyään mietitään mitä me keksittäisiin uudelle työntekijälle että se uusi osaaja viihtyisi. Eikä todellakaan sallittaisi sellaista kohtelua kuin mitä itse sain osakseni.
En siis vastusta tätä lainkaan ja olen tosi iloinen nuorten puolesta. Oma työelämään tulo oli ihan eri planeetalta.
Mä olin viime vuonna kesätöissä enkä mm. saanut palkkaa ekoina kuukausina kun hahah, etkö tajunnut laittaa työtunteja myös sähköpostina. Oma vika hahaha.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on työpaikalla uuvuttu ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Työelämä on nykyään paljon raadollisempaa ja useita kansainvälisiä firmoja nähneenä kuvio on ollut aina sama: pikkuhiljaa työtehtäviä aletaan ulkoistaa halpamaihin vaikka prosessien pilkkominen rikkoo välttämättä tiettyä koheesiota ja synergiaa organisaatiossa. Irtisanomiskierrokset syö aina päitä enemmän tai vähemmän eikä uusia palkata vaikka työmäärä ei ole vähentynyt. Tuodaan kehiin uusia järjestelmiä, systeemeitä ja prosesseja jotka eivät välttämättä tuo mitään muuta kuin stressiä ja paineita kaikille ilman että homma toimii sen sujuvammin tai nopeammin. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on todellakin mahtavaa, mutta joskus/usein firmojen halu olla äärimmäisen LEAN säästää resursseja vain lyhyellä tähtäimellä.
Tiivistettynä, globalisoituva maailma tuo lisää kilpailua työelämässä kokoajan vähenevistä työpaikoista. Työelämä on epävarmaa ja perheen ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Työpaikka katsoo poissaoloja pahalla, mutta lapsia ei voi istuttaa koko päivää hoidossa, neuvolat ja hammaslääkärit on työajalla ja lapset tuppaavat sairastelemaankin. Yhden ihmisen palkka harvoin elättää koko perhettä pidempiä aikoja, etenkään nykyään kun kaiken hinta kasvaa inflaation myötä paljon nopeammin kuin kenenkään palkka.
Puhumattakaan siitä miten työn alttarille kaiken annettuasi korvaus siitä on lopulta sen verran pieni ettet saa ostettua sillä arkea helpottavia palveluita siivouksesta lastenhoitoapuun. Mietihän, kuinka paljon ruoka ja asuntojen hinnat kautta maan ovat nousseet viimeisen 10v aikana ja paljon palkkasi on noussut kyseisenä aikana?
Jos saat syystä tai toisesta kenkää ja työllistyminen on hankalaa, pääset tukijärjestelmän pompoteltavaksi ja olet sosiaalista pohjasakkaa ja pääset tappelemaan toisten kanssa työpaikoista jossa pääset leikkimään pelleleikkejä ja vakuuttelemaan miksi juuri sinä ansaitset kyseisen työpaikan muiden mahdollisesti satojen samassa jamassa olevien kanssa.
Uupumisen suhteen muuten kyseessä ei ole mikään suomalainen ongelma vaan globaali ilmiö. Lapsia syntyy vähemmän, asuntojen hinnat ovat pilvissä, palkat laahaa perässä.
Asuntojen hinnat ovat politiikan tulosta. Meilläkin köyhyystutkijakin on vivuttanut velalla, jotta pääsee nauttimaan pääoman tuotoista. Myös moni muu feministi-hallituksessa on tuossa liiketoiminnassa mukana.
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
nuorempi sukupolvi ei "uuvu", he ovat vain päässeet liian helpolla ja ovat laiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Farmaseutitkin uupuvat kuulemma hankalien asiakkaiden takia. Itse kun käyn apteekissa, siellä seisoskelee monta farmaseuttia toimettomana ja tyrkyttävät apuansa.
Alue: Aihe vapaa
Minun arvot ei kuule kohtaa siinä että meidän pitää tällaiset sitten elättää.