Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
En lukenut kaikkia kommentteja vielä, mutta 47-vuotiaana äitinä olen seurannut oman nuoreni lukionkäyntiä sivusta.
Minuakin alkoi ahdistaa jo heti ekan luokan vanhempainillassa, kun lukion opo alkoi kertoa, miten pitää tehdä suunnitelmia kirjoituksiin, että sitten voi hakea haluamiinsa jatko-opintoihin. No itse en kyllä 16-vuotiaana vielä osannut sanoa ollenkaan, minne hakisin opiskelemaan. KamaIa paineita oppilaille heti opintojen alkuun!
Nykyopiskelu on aika irrallista vaeltelua, koska enää ei ole omaa luokkaa. Ei mitään yhtenäistä luokkahenkeä, verrattuna 90-luvun lukioon. Se on myös itsenäistä ja yksinäistä: kaikkien pitää itse valita tulevien kurssiensa sisällöt, mikä vaatii suunnittelua. Tällaistakaan ei ennen ollut, kun käteen lykättin rehtorin laatima lukujärjestys.
Eli nykyään kaikki pitää tietää ja etsiä itse, kun ennen vain uitiin valmiin virran mukana, mikä oli huoletonta ja paljon helpompaa. Jäi aikaa elää nuoruutta. Nyt nuoruus on pelkkää työelämään valmistautumista ja omien mahdollisuuksien maksimointia, sillä työttömyys on vääjäämätöntä ja tulevaisuus tuntuu siksi synkältä.
Lapsia kilpailutetaan jo taaperoikäisistä: laitetaan erityispäiväkotiin, harrastuksiin, painotetuille luokille jne. Jatkuvaa kiipimistä oravanpyörässä. Pitää verkostoitua, hankkia kesätöitä, haalia erilaisia diplomeita ja meriittejä loistavan koulutyön lisäksi.
Kaikki tämä vain siksi, että työtä ei ole tarjolla tarpeeksi. Me vanhemmat olemme kokeneet 90-luvun laman ja tiedämme, mitä se on. Pätkätyötä ja ilmaisharjoittelua, maisterintutkinnolla ei tee mitään, kun töitä ei saa. Työelämäkin on pelkkää työnantajaan päin joustamista ja nöyristelyä. Pienellä palkalla kiirettä ja ylitöitä. Mitä elämää sekin on?
Eipä ihme, että uuvuttaa jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nuorille lastenleikkiä kun vertaa siihen kun itse lopulta pääsin töihin. Suoraa vittuilua ja kyykytystä. Ihan kauheita työkavereilta joille ei voi mitään. Nykyään mietitään mitä me keksittäisiin uudelle työntekijälle että se uusi osaaja viihtyisi. Eikä todellakaan sallittaisi sellaista kohtelua kuin mitä itse sain osakseni.
En siis vastusta tätä lainkaan ja olen tosi iloinen nuorten puolesta. Oma työelämään tulo oli ihan eri planeetalta.
Mä olin viime vuonna kesätöissä enkä mm. saanut palkkaa ekoina kuukausina kun hahah, etkö tajunnut laittaa työtunteja myös sähköpostina. Oma vika hahaha.
Sellaisella asenteella sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nuorille lastenleikkiä kun vertaa siihen kun itse lopulta pääsin töihin. Suoraa vittuilua ja kyykytystä. Ihan kauheita työkavereilta joille ei voi mitään. Nykyään mietitään mitä me keksittäisiin uudelle työntekijälle että se uusi osaaja viihtyisi. Eikä todellakaan sallittaisi sellaista kohtelua kuin mitä itse sain osakseni.
En siis vastusta tätä lainkaan ja olen tosi iloinen nuorten puolesta. Oma työelämään tulo oli ihan eri planeetalta.
Mä olin viime vuonna kesätöissä enkä mm. saanut palkkaa ekoina kuukausina kun hahah, etkö tajunnut laittaa työtunteja myös sähköpostina. Oma vika hahaha.
Kaverini yritettiin pistää ajamaan ajoneuvoyhdistelmää, johon hänen korttinsa ei riittänyt. Minut laitettiin ajamaan katsastamatonta autoa. Poliisipartio pysäytti minut, en olisi muuten tiennyt asiasta. Kuljettaja on vastuussa laittomasti ajossa olevasta autosta, ei auton omistaja saati työnantaja saati esimies. Tuli maksettua kivat oppirahat opiskelijabudjetista ":)"
Vierailija kirjoitti:
Joku venäjämielinenkö täällä usuttaa suomalaisia toistensa kimppuun? Oli sen verran paksua settiä meinaan taas.
Tätä olen tällä palstalla huomaavinani myös.
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Eli samaa kuin ennenkin paitsi silloin saivat huonot pomot huseerata sydämensä kyllyydestä. Kukaan ei puuttunut ja jos itse mainitsit asiasta jollekin, niin siitä seurasi potkut. Nykyään sentään huonot pomot joutuvat lähtemään monesta firmasta.
Voin kertoa oman kokemuksen miksi olen uupunut itse nykyajan teininä, niin yläasteella kuin melkein nyt lukiossakin. 1. On varmaan yhteiskunnan paineet. Koulu on itselleni vaikeaa, olen tunnollinen, ja kuormitun helposti kun vaaditaan niin paljon. Sitten yhteiskunta tietysti sanoo että sinun täytyy olla kaunis, liikunnallinen, suosittu, fiksu, ja valmistua sitten mahdollisimman nopeasti joksikin ja sitten verorahoja maksamaan. Todellisuudessa en ole näistä oikeastaan mitään, ja lukion jälkeen mietin että haluaisin perustaa jonkun maatilan kun tuntuu että en tule kestämään hektistä ja stressillistä työelämää. Unelmani ovat siis sisäisesti perhe ja rauhallinen elämä, mutta kun yhteiskunta tuntuu painottavan toista, niin helposti sitä tuntuu uupuvan. Ennen oli paljon hyväksyttävämpää olla vaikka kotiäiti, eikä kaikkien tarvinnut olla Sanna Marineita : D ok, ehkä vähän liioittelua, mutta ymmärrätte pointin
Maailman negatiiviset asiat leviää joka kolkkaan, ennen ei tiedetty kuin oman kylän asiat. Työpaikat ei ole varmoja, jos sellaisen saat. Kaikki on vain väliaikaista. Ennen käytiin koulu, mentiin töihin ja naimisiin ja sitä sitten hautaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on työpaikalla uuvuttu ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Työelämä on nykyään paljon raadollisempaa ja useita kansainvälisiä firmoja nähneenä kuvio on ollut aina sama: pikkuhiljaa työtehtäviä aletaan ulkoistaa halpamaihin vaikka prosessien pilkkominen rikkoo välttämättä tiettyä koheesiota ja synergiaa organisaatiossa. Irtisanomiskierrokset syö aina päitä enemmän tai vähemmän eikä uusia palkata vaikka työmäärä ei ole vähentynyt. Tuodaan kehiin uusia järjestelmiä, systeemeitä ja prosesseja jotka eivät välttämättä tuo mitään muuta kuin stressiä ja paineita kaikille ilman että homma toimii sen sujuvammin tai nopeammin. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on todellakin mahtavaa, mutta joskus/usein firmojen halu olla äärimmäisen LEAN säästää resursseja vain lyhyellä tähtäimellä.
Tiivistettynä, globalisoituva maailma tuo lisää kilpailua työelämässä kokoajan vähenevistä työpaikoista. Työelämä on epävarmaa ja perheen ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Työpaikka katsoo poissaoloja pahalla, mutta lapsia ei voi istuttaa koko päivää hoidossa, neuvolat ja hammaslääkärit on työajalla ja lapset tuppaavat sairastelemaankin. Yhden ihmisen palkka harvoin elättää koko perhettä pidempiä aikoja, etenkään nykyään kun kaiken hinta kasvaa inflaation myötä paljon nopeammin kuin kenenkään palkka.
Puhumattakaan siitä miten työn alttarille kaiken annettuasi korvaus siitä on lopulta sen verran pieni ettet saa ostettua sillä arkea helpottavia palveluita siivouksesta lastenhoitoapuun. Mietihän, kuinka paljon ruoka ja asuntojen hinnat kautta maan ovat nousseet viimeisen 10v aikana ja paljon palkkasi on noussut kyseisenä aikana?
Jos saat syystä tai toisesta kenkää ja työllistyminen on hankalaa, pääset tukijärjestelmän pompoteltavaksi ja olet sosiaalista pohjasakkaa ja pääset tappelemaan toisten kanssa työpaikoista jossa pääset leikkimään pelleleikkejä ja vakuuttelemaan miksi juuri sinä ansaitset kyseisen työpaikan muiden mahdollisesti satojen samassa jamassa olevien kanssa.
Uupumisen suhteen muuten kyseessä ei ole mikään suomalainen ongelma vaan globaali ilmiö. Lapsia syntyy vähemmän, asuntojen hinnat ovat pilvissä, palkat laahaa perässä.
Amen, loistavasti kiteytetty!
N47
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja vielä, mutta 47-vuotiaana äitinä olen seurannut oman nuoreni lukionkäyntiä sivusta.
Minuakin alkoi ahdistaa jo heti ekan luokan vanhempainillassa, kun lukion opo alkoi kertoa, miten pitää tehdä suunnitelmia kirjoituksiin, että sitten voi hakea haluamiinsa jatko-opintoihin. No itse en kyllä 16-vuotiaana vielä osannut sanoa ollenkaan, minne hakisin opiskelemaan. KamaIa paineita oppilaille heti opintojen alkuun!
Nykyopiskelu on aika irrallista vaeltelua, koska enää ei ole omaa luokkaa. Ei mitään yhtenäistä luokkahenkeä, verrattuna 90-luvun lukioon. Se on myös itsenäistä ja yksinäistä: kaikkien pitää itse valita tulevien kurssiensa sisällöt, mikä vaatii suunnittelua. Tällaistakaan ei ennen ollut, kun käteen lykättin rehtorin laatima lukujärjestys.
Eli nykyään kaikki pitää tietää ja etsiä itse, kun ennen vain uitiin valmiin virran mukana, mikä oli huoletonta ja paljon helpompaa. Jäi aikaa elää nuoruutta. Nyt nuoruus on pelkkää työelämään valmistautumista ja omien mahdollisuuksien maksimointia, sillä työttömyys on vääjäämätöntä ja tulevaisuus tuntuu siksi synkältä.
Lapsia kilpailutetaan jo taaperoikäisistä: laitetaan erityispäiväkotiin, harrastuksiin, painotetuille luokille jne. Jatkuvaa kiipimistä oravanpyörässä. Pitää verkostoitua, hankkia kesätöitä, haalia erilaisia diplomeita ja meriittejä loistavan koulutyön lisäksi.
Kaikki tämä vain siksi, että työtä ei ole tarjolla tarpeeksi. Me vanhemmat olemme kokeneet 90-luvun laman ja tiedämme, mitä se on. Pätkätyötä ja ilmaisharjoittelua, maisterintutkinnolla ei tee mitään, kun töitä ei saa. Työelämäkin on pelkkää työnantajaan päin joustamista ja nöyristelyä. Pienellä palkalla kiirettä ja ylitöitä. Mitä elämää sekin on?
Eipä ihme, että uuvuttaa jo valmiiksi.
Kyllä, tässä on asiaa ja lisäksi vielä pandemia, ympäristökysymykset ja sodan uhka. Ehkä kaikki nuoret eivät näistä ahdistu, mutta minun nuoreni ovat sitä tiedostavaa osaa, tekisi mieli sanoa valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
22.1. 2022 kommenttini Hesarissa
Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?
Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.
Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.
Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.
Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.
Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.
Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.
Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.
Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.
Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.
Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.
Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!
Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Hienoa uhriutumista. Ajan kuva. Kun syy on muualla, et voi tehdä muuta kuin masentua. Jos syy olisi itsessä, voisit korjata tilanteen.
Joo, ja tätä uuvun ilmastoasioista -mantraa heitetään joka väliin. Olen nuori, ilmastoasiat huolettaa niin että burn out tulla tupsahti. Ja kuinkahan moni siitä oikeasti on niin huolissaan? On vaan kätevä siihenkin vedota.
Itse kun olin lapsi sain pelätä ydinsotaa ja happosateita. Silti selviydyin, vaikka oli fyysistä kuritusta ja kiellettyjä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
22.1. 2022 kommenttini Hesarissa
Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?
Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.
Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.
Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.
Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.
Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.
Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.
Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.
Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.
Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!
Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.
Vielä muutama vuosi sitten kirjoiteltiin lehdissä kuinka organisaatioiden tulee mukautua nuorten työntekijöiden uusiin, kasvaviin vaatimuksiin.
Nyt viimeisen kuuden kuukauden aikana on ollut hiljaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa ruutuaikaa, liian vähän liikuntaa, liikaa huonosti ravitsevaa ruokaa.
Työnteko on nykyään paljon kiireisempää kuin ennen.
Olen työskennellyt 80-luvulta (viidellä eri vuosikymmenellä) tähän päivään asti ja täytyy sanoa, että työtahti on kyllä löystynyt. Enkä tarkoita vain itseäni vaan sitä, että nykyään työt ehtii hyvin tekemään toisin kun ennen (esim.tehdastyössä liukuhihnalla) vaikka iän tuomaa hidastumistakin on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
22.1. 2022 kommenttini Hesarissa
Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?
Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.
Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.
Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.
Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.
Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.
Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.
Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.
Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.
Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!
Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.
Ei kyllä pidä pätkääkään paikkaansa ainakaan omien lasteni kohdalla ja kouluissa. Minä itse olen aikanani päässyt koulussa ihan liian helpolla, läksyjä oli yleensä tosi vähän (myös lukiossa). Kun nykyään katsoo omien yläkoulu-lukioikäisten lasten läksyjä ja tehtävien laajuutta, niin töitä tehdään paljon enemmän kuin minä ikinä koulussa.
Viiskytluvulla jaksettiin tai vedettiin piriä ja jaksettiin.
Työelämä oli mitoitettu modernin ajan alkuun asti niin, että kaikki tekivät työnsä enempi vähempi kännissä. Nykyään hengissä olevista 50-luvulla syntyneitä tituleerataan märäksi sukupolveksi.
Sitten ihmetellään, kun piriäitien ja alkoholisti-isien kasvattama sukupolvi, joka ei saa hota-pulveria eikä viinaa, on hermorakenteeltaan heikko eikä pärjää.
Ihan arkisetkin vaatimukset ovat kasvaneet. Ennen riitti, että teki työt kännissä ja saunoi kerran viikossa. Nykyään vastaavanlainen ehta duunari olisi oikeasti pultsari, joka ei pääsisi töihin minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
22.1. 2022 kommenttini Hesarissa
Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?
Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.
Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.
Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.
Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.
Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.
Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.
Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.
Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.
Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!
Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.
Suurimmalle osalle ihmisistä ei sovi valinnanvapaus ja itseohjautuvuus. Suurimman osan mielenterveys tarvitsee sitä yhteiskunnan vankkaa ohjaamista mihin suuntaan mennä ja mitä tehdä elämässään. Samaa puhui viikonlopun Hesarissa Clas Anderssonin leski. Oli vienyt asian niin pitkälle, että söikin joka päivä samat ateriat, kun ei kestä liikoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.
Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.
Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.
Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.
Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin.
Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.
T. Yksi täti-ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana...
22.1. 2022 kommenttini Hesarissa
Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?
Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.
Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.
Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.
Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.
Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.
Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.
Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.
Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.
Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!
Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.
Milloin olet ollut koulussa? Oma nuoreni sai ainakin joka päivä läksyjä ja vietti niiden parissa tunnista kolmeen, siis joka päivä koulun jälkeen. Siitä huolimatta hän pääsi niukin naukin lukioon, siihen ainoaan, mikä kaupungissamme enää on. En ole nähnyt ollenkaan kuvatunlaista koulumaailmaa, vaan vaatimukset ovat olleet korkealla, eikä numerot todellakaan tulleet ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan minäkin uupuisin heti jos olisin 18v ja joku sanoisi, että aikaisin eläkeikäsi on 70 vuotta. Siis kirjaimellisesti synnyit tänne olemaan jonkun ison koneen osa. Sinun ainoa elämä.
Mutta noinhan se on aina ollut. Eläkeikä on ollut aina 65v, lukuunottamatta lyhyttä jaksoa kun se oli 63v. Ja nyt 18 v elää 20 vuotta pidempään kuin isovanhempansa, joten vaikka eläke alkaa juosta 5 vuotta myöhemmin, niin sitä jatkuu noin 15 vuotta pidempään. Työura kuitenkin jäänee lyhyemmäksi, koska nuoremmat sukupolvet kouluttautuvat kolmekymppiseksi saakka.
Joo, ja tätä uuvun ilmastoasioista -mantraa heitetään joka väliin. Olen nuori, ilmastoasiat huolettaa niin että burn out tulla tupsahti. Ja kuinkahan moni siitä oikeasti on niin huolissaan? On vaan kätevä siihenkin vedota.