Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.

Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.

Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.

Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.

Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.

Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.

Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.

Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.

Miten nämä topakat valiot palkitaan? Yleensähän ratkaisu on antaa lisää työtä ja lisää vastuuta, mutta ei lisää palkkaa tai vapaa-aikaa.

Totta kai palkka vastaa työtehtäviä. Jos joku halua ja pystyy etenemään niin se näkyy myös palkassa. Täällä vedetään aivan älyttömiä yleistyksiä.

Lisää vapaa-aikaa? Nyt puhutaan työnteosta mun ymmärtääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ylipainoiset ja huonokuntoiset pullamössöläskit jaksaisivat tehdä töitä kun suurin rasitus on istua tuolilla pelaamassa pelejä yötä myöten. Vuosikymmeniä sitten käveltiin tai hiihdettiin kouluun monia kilometrejä sekä harrastettiin liikuntaa päivittäin. Kesällä oltiin keräämässä metsässä marjoja ja sadonkorjuuaikaan uurastettiin viljelyksillä. Nykyinen nuoriso on oppinut saamaan kaiken tarjottimella joten eipä paljona voi nykynuorisolta odottaa.

Itseasiassa tämä kyllä koskee paremmin boomereita kuin nuoria. Te saitte kaiken, talous kukoisti, oli paljon työpaikkoja, pääsette eläkkeellee nuorena ja anteeksi nyt vaan mutta olette hyvin ylipainoisia. Nykynuoriso kärsii inflaatiosta eniten köyhyyden vuoksi, töihin on vaikeaa päästä, ja jos pääsee kukaan ei perehdytä.

"Boomereista" monet elivät lapsuutensa sisävessattomissa mökeissä hyvin alkeellisissa olosuhteissa, eikä niitä kuskattu joka paikkaan, vaikka matkaa oli pahimmillaan kymmeniä kilometrejä. Eivätköhän ne nämä nykynuoret ja niiden vanhemmat ole niitä, jotka ovat saaneet kaiken valmiina. Ihan harhainen kommentti sinulta. 

Tuokin boomeri sana kertoo kuinka ne halveksuu meitä vanhempia sukupolvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran uniikki lumihiutale; meillä on ihan samat vaatimukset plus täytyy tehdä teidän uupuujien työt.

Niinpä, teillä on rankinta! 😂

Niinpä, eikä silti itketä netissä. Sitähän tässä juuri ollaan ihmettelemässä.

Etkö tuossa juuri "itkenyt", kun "täytyy" tehdä uupujienkin työt. Ei täydy. Teillä on yhtälainen oikeus uupua.

Ei hyvää päivää. Oikeus uupua.

Eikö mielestäsi ole? Täytyy jaksaa vaikka toinen jalka haudassa?

No jälleen kerran palataan tähän teille ilmeisesti aivan uskomattomaan ja käsittämättömään asiaan - se on ihan tavallista elämää että käydään töissä, siellä on välillä rankkaa, hoidetaan lapsia, sekin on välillä rankkaa. Elämä ei ole aina helppoa eikä reilua eikä valittaminen auta. Työtä kuitenkin pitäisi tehdä jos aikoo jotenkin itsensä ja perheensä elättää.

Sehän tässä on se perimmäinen kysymys: mitä tapahtui nähtävästi hyvinkin lyhyessä aikahaarukassa että ihan tavallinen elämä koetaan aivan mahdottomana?? Ja nimenomaan psyykelle, olosuhteethan ovat kolme- ja nelikymppisillä aivan identtiset.

Ihmiset tajusivat haluavansa elämältä muutakin kuin työntekoa ja sylkykuppina oloa.

Kuka sen maksaa? Eikö koulussa yhteiskuntaopin tunnilla enää kerrota miten yhteiskunta pyörii? Mitä sinusta tapahtuu jos ei mennä töihin kun se ei ole kivaa? Voit kertoa ihan omin sanoin, vai pitäisikö

olla monivalintatehtävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.

Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.

Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.

Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.

Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.

Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.

Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.

Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.

Miten nämä topakat valiot palkitaan? Yleensähän ratkaisu on antaa lisää työtä ja lisää vastuuta, mutta ei lisää palkkaa tai vapaa-aikaa.

"No tehän olette hoitaneet hommat oikein topakasti, mitenköhän me palkittaisiin henkilöstöä?"

"Lisää rahaa ja vapaa-aikaa!"

"No ajateltiin tässä että johdolle bonarit tottakai, henkilöstölle voisi järjestää sellaisen kivan me-henkeä nostattavan iltapäiväleikin jossa kerrataan firman arvoja"

Pitää hymyiiä ja esittää pirteää jatkuvasti. Kaikilla siihen hajoaa pää. Enne ei kaupassa myyjä tervehtinyt  tai sanonut kiitos. Se oli se nyrpeä naama ja "Kolme viisikymmentä". Ei mitään turhaa pelleilyä. Osa vielä nykyään luuleee, että niiden kuuluisikin olla onnellisia tai on hullu ja aika haketua hoitoon. Kai sitä nyt uupuu vähemmmästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ON kuormittavampaa.

Omalla alallani vanhat ovat siirtyneet eläkkeelle, suuri osa niin pian kuin kykenivät koska eivät halunneet edes yrittää ottaa uusia asioita haltuun.

Homma meni siten että opettelit yhden systeemin ja sillä mentiin 20 vuotta. Nyt kaikki myllätään uusiksi jatkuvasti. Työvaiheet ovat myös lyhyempiä. Ennen keskityit tunnin tai pari yhteen tehtävään, nyt teet sen 5-10 minuutissa kun samalla haet dataa viideltä eri välilehdeltä yhtä monesta eri palvelusta, ja sitten siirryt seuraavaan tehtävän johon tarvitset viisi eri palvelua, sovellusta tai appia.

Muistelen kaiholla aikoja kun täytettiin lomake ja se vietiin postiin. Sai keskittyä vain siihen, ja päälle tuli virkistävä kävely postilaatikolle. Nyt istun toimistossa ja auki on 15 välilehteä kun multitaskaan viittä eri ilmoitusta kasaan kerralla.

Allekirjoitan 101%.

Kaipaan todella aikoja kun sain aineistot isossa kirjekuoressa tai mapissa ja käsittelin yhtä firmaa koko päivän. Kaikki järjesykseen ja sitten tosite kerralla kirjaamaan. Yksi ohjelma jolla tehtiin.

Nyt auki on kaksi eri verkkopankkia, etasku, kirjanpito-ohjelma, palkkamoduli, kaksi eri reskontramodulia, google drive, sähköposti, whatsapp, tekstiviestit, työaikaseuranta, excel ja ties mitä muuta.

t. kirjanpitäjä tilitoimistossa

Olen aika vastaavissa hommissa.

Laskin juuri että minulla on käytössä 54 erilaista palvelua johon on tunnukset, 6 työhön liittyvää appia, 7 eri viestintäkanavaa, jne.

Ja tämä kaaos pahenee päivä päivältä.

Nämä on hassuja nämä että laitetaan liikunnan, ruoan tai ylipainon piikkiin. Kun mun sukupolvessa ja vanhemmissa (itse olen gen X) yhtä lailla on paljon liikkumattomia, lihavia ja paskasti syöviä, mutta ei me uuvuta silti. Itsekin olen sairaalloisen ylipainoinen, stressaavassa työssä, ja sitä on jotenkin vaan aina jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ON kuormittavampaa.

Omalla alallani vanhat ovat siirtyneet eläkkeelle, suuri osa niin pian kuin kykenivät koska eivät halunneet edes yrittää ottaa uusia asioita haltuun.

Homma meni siten että opettelit yhden systeemin ja sillä mentiin 20 vuotta. Nyt kaikki myllätään uusiksi jatkuvasti. Työvaiheet ovat myös lyhyempiä. Ennen keskityit tunnin tai pari yhteen tehtävään, nyt teet sen 5-10 minuutissa kun samalla haet dataa viideltä eri välilehdeltä yhtä monesta eri palvelusta, ja sitten siirryt seuraavaan tehtävän johon tarvitset viisi eri palvelua, sovellusta tai appia.

Muistelen kaiholla aikoja kun täytettiin lomake ja se vietiin postiin. Sai keskittyä vain siihen, ja päälle tuli virkistävä kävely postilaatikolle. Nyt istun toimistossa ja auki on 15 välilehteä kun multitaskaan viittä eri ilmoitusta kasaan kerralla.

Allekirjoitan 101%.

Kaipaan todella aikoja kun sain aineistot isossa kirjekuoressa tai mapissa ja käsittelin yhtä firmaa koko päivän. Kaikki järjesykseen ja sitten tosite kerralla kirjaamaan. Yksi ohjelma jolla tehtiin.

Nyt auki on kaksi eri verkkopankkia, etasku, kirjanpito-ohjelma, palkkamoduli, kaksi eri reskontramodulia, google drive, sähköposti, whatsapp, tekstiviestit, työaikaseuranta, excel ja ties mitä muuta.

t. kirjanpitäjä tilitoimistossa

Olen aika vastaavissa hommissa.

Laskin juuri että minulla on käytössä 54 erilaista palvelua johon on tunnukset, 6 työhön liittyvää appia, 7 eri viestintäkanavaa, jne.

Ja tämä kaaos pahenee päivä päivältä.

 

Jep. Ja mitään ei ehdi opettelemaan kunnolla.

NYT tulee uusi appi, heti asennus, rekisteröityminen ja kiireellä käyttöön. Pari kuukautta ja NYT appi on vaihtunut.

Kuin juoksutettavana olemista koko ajan, ei mitään mahdollisuutta suunnitella töitä ja opetella mitään ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.

Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.

Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.

Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.

Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.

Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.

Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.

Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.

Kerrotko vielä, missä firmassa? Niin tiedetään kiertää kaukaa. En yhtään ihmettele, jos nuoret voivat teillä huonosti, tekstisi on ihan hirveää asennetta täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.

Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.

Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.

Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.

Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.

Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.

Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.

Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.

Kerrotko vielä, missä firmassa? Niin tiedetään kiertää kaukaa. En yhtään ihmettele, jos nuoret voivat teillä huonosti, tekstisi on ihan hirveää asennetta täynnä.

Päiväkotiin te kuuluisittekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.

Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.

Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.

Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.

Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.

Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.

Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.

Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.

Miten nämä topakat valiot palkitaan? Yleensähän ratkaisu on antaa lisää työtä ja lisää vastuuta, mutta ei lisää palkkaa tai vapaa-aikaa.

"No tehän olette hoitaneet hommat oikein topakasti, mitenköhän me palkittaisiin henkilöstöä?"

"Lisää rahaa ja vapaa-aikaa!"

"No ajateltiin tässä että johdolle bonarit tottakai, henkilöstölle voisi järjestää sellaisen kivan me-henkeä nostattavan iltapäiväleikin jossa kerrataan firman arvoja"

Näin juuri.

"Sinä olet erittäin topakka työntekijä, ja oleellinen osa talon toimivuutta. Haluamme palkita sinut"

"Aa, kiitos kehuista. Mikä on palkkio ahkeruudesta?"

"No tässä olis siivu näitä vähemmän nohevien, kuten Irmelin, töitä ja sitten voisit ottaa vastuut asioista x ja y"

"Ahaa, no 8h ei riitä tämänhetkisiinkään tehtäviini, mutta saanko tästä nyt jotain kompensaatiota"

"Joo no palkkaan ei ole yhtään jakovaraa, mutta koitetaan järjestää joku pe halvinta mahdollista pizzaa kaikille tänne toimistolle, toki ei sitä sun lempparia, koska se on kalliimpaa kuin peruskinkku ja tuo irmeli kun ei sitä syö".

Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.

Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.

Itse olen v 1974 syntynyt sukupolven X edustaja ja mulla on 2 teini-ikäistä tytärtä. Itse en näe niinkään syynä älylaitteita, kuntoa, terveyttä tms, vaan erityisesti 3 asiaa: tulevaisuudentoivon vähenemisen, sellaisen selviytymistaistelun mentaliteetin katoamisen ja sen etteivät nuoret enää oikein kapinoi.

Mun sukupolvella oli lapsuudessa ensinnäkin vielä kosketus niukkoihin ja vaikeisiin aikoihin jossain määrin, vaikkei samalla tavalla kuin vanhemmillamme. Jutut jopa sodan ajan kauhuista olivat isovanhempien kautta arkea, myös omien vanhempien lapsuudesta osin. Siitä tuli sellainen kuva, että elämä on kovaa taistelua, mutta että ihminen on aika kovaksi kehittynyt historian aikana ja voi selvitä uskomattomista asioista. Itsellänikin idoli oli vaikeuksien tullen isäni äiti, joka jäi sotaleskeksi ja kasvatti aivan yksin pientilalla raatamalla 9 lastaan sitten. Synnyttikin yhden niin, että sanoi vanhimmalle lapselle että katso pienten perään, hän käy puita hakemassa, ja meni saunaan synnyttämään, tuli takaisin ja jatkoi töitä. Kun kysyin miten pystyi, niin hän sanoi ihmettyneenä, että kun ei ollut vaihtoehtoa. Se lapsi syntyi kun syntyi eikä perhettä voinut yksin jättää että menisi sairaalaan kaupunkiin. Että jos ei olisi jaksanut raataa pellolla ja navetassa ja keräillen marjoja ja sieniä, lasten nälkäkuolema olisi uhannut. Aina kun minulla oli ongelmia, niin sanoin itselleni, että olen kovaa sukua, jos isoäitini selvisi ilman kenenkään tukea SIITÄ, minä kyllä selviän ensimmäisen maailman ongelmistani. Ja olen aina selvinnyt. Asenteella että elämä on taistelua mutta minäpä muuten taistelen, enkä vikise. Nuorilla on tavallaan emotionaalisessa mielessä terveempi, pehmeämpi näkemys maailmasta ja ihmisestä, mutta se tekee myös haavoittuvammaksi.

Tulevaisuus myös näytti itsestäni nuorena hyvältä. Elintaso kasvoi koko ajan, tiede ja tekniikka edistyi hurjasti. Vanhemmat oli taistelleet itsensä pientilojen köyhyydestä keskiluokkaan tekemällä töitä ja kouluttautumalla. Näytti, että minullakin on kaikki mahdollisuudet, se on vain itsestäni kiinni. Nuorille taas tämä kaikki tiede ja teknologia näyttäytyy usein toisin, ilmastonmuutoksenkin myötä: ihminen vaan saastuttaa kaikella sillä planeettansa elinkelvottomaksi. Ja muutenkin kaikkea materiaa on jo yllin kyllin, ei sen tavoittelu tuota samalla tavalla iloa tai "nälkää". 

Ja se kapinoimattomuus. Omat lapset, monet kaverit myös, on olleet pienestä asti hyvin kilttejä ja tunnollisia. Ajattelin aina, että se on hienoa. Ei edes teini-iässä juuri mitään, kun itse samassa iässä karkailin, ryyppäsin kartsalla 13-vuotiaasta, haistatin koululle pitkät. Omat lapset olivat jotenkin passiivisesti huolissaan pärjäämisestään, ja lähes pakkomielteisesti vaan opiskelivat ja suorittivat. Miettien tosiaan koko ajan pärjäävätkö, ovatko riittävän kelpaavia muutenkaan (esim. ulkonäkö), jotenkin sellainen kiltin alistunut asenne. Minä luulen, että lopulta se oman sukupolven koko yhteiskunnalle haistatus ja omien arvojen voimallinen etsintä oli terveellistä, vaikka siihen liittyihin kaikenlaisia lieveilmiöitä ja osa ei sieltä aikuistunut tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi ollenkaan. 

Henkiset ongelmat, jotka johtuvat vanhempien kiireisen elämän johdosta. Eivät ole olleet läsnä lapsiensa elämässä, eivät ole ehtineet kasvattaa.

Muuttuneet arvot myös vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.

Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.

Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä. 

Vierailija kirjoitti:

Henkiset ongelmat, jotka johtuvat vanhempien kiireisen elämän johdosta. Eivät ole olleet läsnä lapsiensa elämässä, eivät ole ehtineet kasvattaa.

Muuttuneet arvot myös vaikuttaa.

Hmm, X-sukupolvisena sanoisin, että meidän aikaan paljon vähemmän kasvatettiin ja silti meillä ei näitä ongelmia samassa mittakaavassa ole. "Mukulat" sai pääosin kasvaa itsekseen, toruttiin ja rangaistiin kyllä kun teki väärin tai ei totellut, mutta juurikaan ei opetettu asioita saati jotain tunnepuolta, se oli vanhemmille ihan hepreaa. Vanhemmat kävi töissä ja pienestä asti oltiin iltapäivät ja alkuillat yksin, avainlapsina. Kouluun ei vanhemmat puuttuneet eikä tukeneet, mutta kuin että jos tuli kielteistä palautetta koululta, sitten saatettiin huutaa ja haukkua laiskaksi ja tyhmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.

Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.

Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä. 

Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisitä on tullut mukavuudenhaluisia.

Ajatella, että joku ei halua elämän olevan pelkkää kurjuutta.

Se puhelimen vahtaaminen sohvalla, lihavuus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varhaisaikuisuudessa ja joka asiasta uhriutuminen ja kitiseminen vaikuttaakin oikein helvetin mielekkäältä elämältä. 

Amen. Lisäksi ihmettelen kovasti miten tämä sressitön ja kiva elämä on tarkoitus rahoittaa. Tuet joudutaan valitettavasti leikkaamaan jos ketään ei kiinnosta työnteko.

Nimenomaan. Tämä koko kapitalistinen markkinatalous on rakennettu ihmisten ahkeruuden varaan. Tietenkin jos haluaa leikata elintasoaan huomattavasti, niin voidaanhan me puolittaa työpäivät ja maata sohvalla enemmän. 

Kyllähän työelämän vaatimukset on ihan erilaiset kuin mitä vaikka äitini nuoruudessa ja nimenomaan henkinen kuormitus suurempi. Jokaisen pitäisi olla multitaskaaja, koko ajan vaan kehitetään uutta ja hyvä kun olet entistäkään uudistusta oppinut niin jo pitää alkaa opetella uutta. Monessa paikassa itse työn tekemiseen tuntuu jäävän paljon vähemmän aikaa kun pitää olla innovatiivinen, osallistua työryhmiin ja kaiken maailman projekteihin. Koko ajan pitää myös kouluttautua ja olla uuden harjalla. Viestiä pukkaa sähköpostiin ja puhelimeen jatkuvalla syötöllä ja koko ajan pitää olla tavoitettavissa. Tähän päälle sitten vielä jotkin avoimet työtilat, niin kyllä sielu lepää.

Oli ennenkin kiire ja tehostamista, mutta sentään sitä omaa työtään sai tehdä rauhassa ja hyvin.