Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Työelämä ON kuormittavampaa.
Omalla alallani vanhat ovat siirtyneet eläkkeelle, suuri osa niin pian kuin kykenivät koska eivät halunneet edes yrittää ottaa uusia asioita haltuun.
Homma meni siten että opettelit yhden systeemin ja sillä mentiin 20 vuotta. Nyt kaikki myllätään uusiksi jatkuvasti. Työvaiheet ovat myös lyhyempiä. Ennen keskityit tunnin tai pari yhteen tehtävään, nyt teet sen 5-10 minuutissa kun samalla haet dataa viideltä eri välilehdeltä yhtä monesta eri palvelusta, ja sitten siirryt seuraavaan tehtävän johon tarvitset viisi eri palvelua, sovellusta tai appia.
Muistelen kaiholla aikoja kun täytettiin lomake ja se vietiin postiin. Sai keskittyä vain siihen, ja päälle tuli virkistävä kävely postilaatikolle. Nyt istun toimistossa ja auki on 15 välilehteä kun multitaskaan viittä eri ilmoitusta kasaan kerralla.
Allekirjoitan 101%.
Kaipaan todella aikoja kun sain aineistot isossa kirjekuoressa tai mapissa ja käsittelin yhtä firmaa koko päivän. Kaikki järjesykseen ja sitten tosite kerralla kirjaamaan. Yksi ohjelma jolla tehtiin.
Nyt auki on kaksi eri verkkopankkia, etasku, kirjanpito-ohjelma, palkkamoduli, kaksi eri reskontramodulia, google drive, sähköposti, whatsapp, tekstiviestit, työaikaseuranta, excel ja ties mitä muuta.
t. kirjanpitäjä tilitoimistossa
Omat vanhempani valittavat meidän työelämästä kun ei pysytä loppuun asti samassa työpaikassa ja edetä siinä vain pysymällä työssä.. lapset pitää hoitaa sekä kotona että mennä töihin ja viedä ne päiväkotiin. Lapsia pitää tehdä ja olla tekemättä. Töitä pitää tehdä hitosti että pärjää, hinnat nousseet siitä mitä olleet kun isäni eli parasta aikaansa, eteni työssä, osti mökin ja asuntoauton. Lamasta noustiin ja elettiin hyvää elämää vailla huolta ilmastosta, bensakin halpaa.
Nyt saa miettiä onko varaa käydä töissä kun asuu maalla ja työt on kaupungissa. Ei todellakaan etene työssä vain pysymällä saman työnantajan leivissä 40 vuotta. Yt neuvotteluja on koko ajan, koko ajan kilpailutetaan halvempaa työvoimaa.
Haluaisin pystyä elämään omassa kuplassa ilman huolta ilmastosta, sodista ja muusta maailman kauheuksista. Kun ei murehtisi muista, vain itsestä. Ei se vaan oikein onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Väestönrakenne olikin jo tuotu esille. Työikäisiä oli yksinkertaisesti enemmän. Lisäksi oli paljon ns. "pilipalihommia" ja niitä saattoi olla iso joukko tekemässä.
Itsekin rakentaisin oikein mielellään vaikka tietä hyvän porukan kanssa hartiavoimin. Olisi oikeasti ihan huippua! Varmasti rankkaa, mutta myös antoisaa. Työ tekijäänsä kiittää.
Nykyään kaikki on jo valmista ja se turhauttaa. Siksi keksitään näitä kaikkia älyttömyyksiä, että miten voisi vielä tehdä asioita enemmän ja nopeammin ja paremmin. Ja kuitenkin semmoinen konkretia jää näkemättä. Tuntui, ettet tee mitään. Olet vaan osa jotain s aatanan isoa koneistoa missä kyllä täytyy olla nopea ja tehokas .
Kun ei oikeasti tarvitsisi. Kaikki on jo valmiina.
Ihminen on typerä olio.
Näin. Sen sijaan että tehostetaan, pitäisi alkaa miettiä ihmisten elämän laatua. Ts jakaa työtä ja antaa ihmisille enemmän aikaa tehdä kivoja asioita..
Sitä ovat vanhemmat sukupolvetkin halunneet. Siksi on eläkeikä. Joka muuten nousee koko ajan. Eläkkeellä on tarkoitus olla vapaa tekemään mitä haluaa sillä ajalla mikä on jäljellä.
Ihmettelen samaa, toinen muoti on saada masennus diagnoosi!
Ottaisivat itseään niskasta kiinni!
Mutta se on niin helppoa hankkia siivooja ja tilata ruuat kaupasta kotiovelle tai jopa valmiit ruuat.
Porukasta tullut vain laiskoja paskoja!
Ne ei koskaan nuku yöaikaan varsinkaan kerrostalossa riehutaan ja riekutaan veronmaksajien kiusaksi, sitten ollaa silmät ristissä kokoajan. Eli vastaus: Ne ei nuku!!!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa, toinen muoti on saada masennus diagnoosi!
Ottaisivat itseään niskasta kiinni!
Mutta se on niin helppoa hankkia siivooja ja tilata ruuat kaupasta kotiovelle tai jopa valmiit ruuat.
Porukasta tullut vain laiskoja paskoja!
Suurin syy on vanhemmissa jotka ei opeta enää peruselämäntaitoja,koska itsekään eivät haluta osata edes alkeellisia elämäntaitotapoja.
nuoret uupuu siksi et vanhemmat sukupolvet (ei sodan käyneet vaan heidän lapset eli nousukauden eläneet boomerit)on pilanneet tän maailman. ite eletty kun töitä saanu helpolla eikä jo lastentarhassa ole tarvinu alkaa kilpailla päättömästi. sit päästy johtaviin asemiin ja alettu mennä kaikessa raha edellä repien kaiken muiden selkänahasta ja vieden maailman yhä epävarmempaan ja epäinhimillisempään suuntaan. boomerit ovat syöpä. teidän jälkeen tää maailma ehkä paranee.
Monta syytä. Isoja ongelmia on ainakin monien kasvatuksessa ja yleisesti yhteiskunnassa.
- Jo lapsena alkaa suorituskeskeisyys, jo päiväkoti-ikäiset ravaa harrastuksesta toiseen ja kilpailee. Ei ymmärretä sitä, että kaikista ei voi tulla maistereita
- Vanhemmuuden puutteet. Vanhemmat eivät ole läsnä lapsilleen työelämän, älylaitteiden, harrastuksissa ravaamisen yms. takia. Ei uskalleta laittaa rajoja eikä tuottaa pettymyksiä lapselle
- Lapsilla ja nuorilla on liikaa vapautta. Koulu on liian vapaamuotoista. Vanhemmat ja yhteiskunta sanoo, että sinusta voi tulla mitä vain ikinä haluat. Lapselle tulee turvaton olo, kun hänen pitäisi itse päättää kaikesta
-Kaikki mulle nyt heti yhteiskunta. Ei arvosteta tavallista tylsää peruselämää. Esim nukkumista, liikuntaa, lepäämistä, sosiaalisuutta. Kaikesta pitää saada uusia kokemuksia ja elämässä pitää koko ajan kehittyä johonkin suuntaan
Vanhanliiton vitutus on tämänpäivän masennus !
On vaikeaa siirtyä huonosta työpaikasta pois, kun kaikkiin oman alan työpaikkailmoituksiin on noin 300 pätevää hakijaa. Jos pääset haastatteluun, on normaalia että tulee olemaan jopa 4 eri haastattelukierrosta. Olen myös joutunut tekemään laajoja tehtäviä ennen haastattelua jotka sitten esitellään. Todella uuvuttavaa. Et saa paikkaa, ja taas alusta.
Yksi osanen on varmasti se, että perustöitä ei enää arvosteta ja niitä ei tavallaan edes ole. Ammattikoulu ei ole ollut arvossaan aikoihin ja hyvän ammatin siellä opiskelleita potkitaan eteenpäin, että tuotako sinä haluat lopun elämääsi tehdä. Entä jos haluankin! Koko ajan pitäisi olla opiskelemassa korkeammalle.
Joku sanoikin, että tällä saadaan jokaiselle tasolle ihmisiä, jotka eivät ole työssään erityisen hyviä. Kun siis ei jotenkin ole luvallista jäädä siihen, missä tuntuu hyvältä. Pitää koko ajan pyrkiä korkeammalle, sinne missä vielä pinnistelemällä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi osanen on varmasti se, että perustöitä ei enää arvosteta ja niitä ei tavallaan edes ole. Ammattikoulu ei ole ollut arvossaan aikoihin ja hyvän ammatin siellä opiskelleita potkitaan eteenpäin, että tuotako sinä haluat lopun elämääsi tehdä. Entä jos haluankin! Koko ajan pitäisi olla opiskelemassa korkeammalle.
Joku sanoikin, että tällä saadaan jokaiselle tasolle ihmisiä, jotka eivät ole työssään erityisen hyviä. Kun siis ei jotenkin ole luvallista jäädä siihen, missä tuntuu hyvältä. Pitää koko ajan pyrkiä korkeammalle, sinne missä vielä pinnistelemällä pärjää.
Ja kun ei kaikkia töitä vain opi opiskelemalla, joka yleensä on lukemista. Pitää osata käytäntöä! Ei kaikkien tarvitse olla rakennusmestareita, niitä ihan rakennusmiehiä tarvitaan paljon enemmän! Eihän yksi tuttu rakennusmestari edes osannut laskea montako laattaa kylppäriin piti tilata, jotta se saadaan tehtyä.
Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.
Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.
Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.
Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.
Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.
Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.
Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.
Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Monta syytä. Isoja ongelmia on ainakin monien kasvatuksessa ja yleisesti yhteiskunnassa.
- Jo lapsena alkaa suorituskeskeisyys, jo päiväkoti-ikäiset ravaa harrastuksesta toiseen ja kilpailee. Ei ymmärretä sitä, että kaikista ei voi tulla maistereita
- Vanhemmuuden puutteet. Vanhemmat eivät ole läsnä lapsilleen työelämän, älylaitteiden, harrastuksissa ravaamisen yms. takia. Ei uskalleta laittaa rajoja eikä tuottaa pettymyksiä lapselle
- Lapsilla ja nuorilla on liikaa vapautta. Koulu on liian vapaamuotoista. Vanhemmat ja yhteiskunta sanoo, että sinusta voi tulla mitä vain ikinä haluat. Lapselle tulee turvaton olo, kun hänen pitäisi itse päättää kaikesta
-Kaikki mulle nyt heti yhteiskunta. Ei arvosteta tavallista tylsää peruselämää. Esim nukkumista, liikuntaa, lepäämistä, sosiaalisuutta. Kaikesta pitää saada uusia kokemuksia ja elämässä pitää koko ajan kehittyä johonkin suuntaan
Hyviä pointteja. Tuo lasten vapaus päättää kaikesta itse, jonka vanhemmat luulevat tuovan lapsille onnea ja lasten kiintymystä vanhempiin tuhoaakin koko persoonallisuuden ja suhteen vanhempiin.
Lapset ovat lapsia, tarvitsevat rajoja, ohjausta, käskytystä. Niin me aikuisetkin tarvitaan, jotta systeemi pelaa. Aina on joku arvoasteikossa ylempi ja voimakkaampi kuka määrää.
Vierailija kirjoitti:
Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.
Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.
Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.
Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.
Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.
Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.
Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.
Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.
Miten nämä topakat valiot palkitaan? Yleensähän ratkaisu on antaa lisää työtä ja lisää vastuuta, mutta ei lisää palkkaa tai vapaa-aikaa.
Te 52-vuotiaat olette nuorenne kasvattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Te 52-vuotiaat olette nuorenne kasvattaneet.
Silti nuorten vika ettei ole kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen esimiesasemassa teknologiayhtiössä ja nähnyt työntekijämateriaalin muutoksen 30 vuoden työuran aikana.
Ongelman juurisyy on, että lapsista on tullut perheissä kaiken keskipisteitä, kuninkaita ja kuningattaria, jotka saavat aina tahtonsa läpi, ovat mulla jotenkin erilaisen huippuja vaikka todelliset kyvyt ovat keskinkertaisia. Heitä varjellaan epäonnistumisen tunteelta. He luulevat olevansa parhaita, kaikessa mihin ryhtyvät.
Kun tällainen nuori tulee töihin ja onkin vain yksi muurahainen isossa systeemissä, eikä osaa vielä juuri mitään. Eikä osaa kommunikoidakaan, kun äiti on aina hoitanut kaikki jutskat, niin harmitushan siitä tulee, stressi.
Ja kun ei ole sosiaalista elämää, niin paineet on oman pään loputtomassa silmukassa.
Näille pitää sitten olla isänä ja äitinä. On aina joku valitus, on saikkuja uupumuksesta, harrastuksia ei ole, ei ole kumppania, kun ei löydy sopivaa. Suurin osa näistäkin nuorista on sellaisia mätisäkkejä, etten ihmettele.
Joukosta löytyy aina muutama maalaisjärkinen, reipas ja topakka yksilö, mutta kyllä työntekijämateriaali on heikentynyt vuosikymmeninä. Aika heikolta näyttää.
Ja ovat niin tosikkoja. Ei kuulu kahvitauoilta naurunremakkaa nykyään.
Nuo jos saavat lapsia aikaiseksi, mitä epäilen, niin voi lapsiparat. Koulun opettajista puhumattakaan. Sääliksi käy.
Onko suurikin yllätys että stressaantuneet, ylityöllistetyt ja ahtaalle ajetut nuoret aikuiset ei jaksa enää nauraa. Omista kollegoista yksi joutui muuttamaan kimppakämppään kun tulot ei riittäneet enää omillaan asumiseen, toinen sanoi olleensa opiskelijana taloudellisesti turvatumpi, kolmas syö enää vain leipää koska rahat ei riitä. Asuntojen vuokrat tapissa, palkat pohjamudissa, vaatimukset korkealla ja kompensaatio hilaa perässä. Tällaista on parikolmekymppisen uraa tekevän nuoren aikuisen todellisuus. En yhtään ihmettele että kukaan ei hanki lapsia ja tulevaisuudenusko on nollissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ylipainoiset ja huonokuntoiset pullamössöläskit jaksaisivat tehdä töitä kun suurin rasitus on istua tuolilla pelaamassa pelejä yötä myöten. Vuosikymmeniä sitten käveltiin tai hiihdettiin kouluun monia kilometrejä sekä harrastettiin liikuntaa päivittäin. Kesällä oltiin keräämässä metsässä marjoja ja sadonkorjuuaikaan uurastettiin viljelyksillä. Nykyinen nuoriso on oppinut saamaan kaiken tarjottimella joten eipä paljona voi nykynuorisolta odottaa.
Itseasiassa tämä kyllä koskee paremmin boomereita kuin nuoria. Te saitte kaiken, talous kukoisti, oli paljon työpaikkoja, pääsette eläkkeellee nuorena ja anteeksi nyt vaan mutta olette hyvin ylipainoisia. Nykynuoriso kärsii inflaatiosta eniten köyhyyden vuoksi, töihin on vaikeaa päästä, ja jos pääsee kukaan ei perehdytä.
"Boomereista" monet elivät lapsuutensa sisävessattomissa mökeissä hyvin alkeellisissa olosuhteissa, eikä niitä kuskattu joka paikkaan, vaikka matkaa oli pahimmillaan kymmeniä kilometrejä. Eivätköhän ne nämä nykynuoret ja niiden vanhemmat ole niitä, jotka ovat saaneet kaiken valmiina. Ihan harhainen kommentti sinulta.
Saaneet kaiken liian helposti. Hävettää, sillä juuri minun sukupolveni on nämä väpelöt kasvattanut.