Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei välttämättä tajua että parhaansa tekeminen riittää. Kukaan ei ole aina voittaja. Nuorena halutaan osoittaa taidot ja menestyä. Ympäristö vaatii liikaa nuorilta. Elämän kuuluu olla kivaa ja rentoa myös. Koulu ja työ hoituu jos on terve eikä vaadi itseltään utopistisia suorituksia.
Miettikää tätä. Kilpaurheilussa menestyvät useammin he jotka eivät ole ihan hikipinkoja kaikenaikaa ja kaiiialla. Pentoutuminen ja tyytyväisyys on kaikille hyväksi. Iloitkaa nuoret ilman päihteitä, älkää kilpailko kaiken aikaa.
Ei ne hyvässä asemassa olevat uuvu. Heillä on luotto tulevaisuuteen.
Ne, jotka uskovat olevansa työelämässä heikoilla, uupuvat. Ei mun veli uuvu. Se sai työpaikan opiskeluaikana ja kykkii samassa työssä edelleen. Naisena minulle on "jännästi" osunut samalla koulutuksella samalla alalla vaan pätkää, pätkää ja pätkää. Olen muuttanut työn perässä 1-2 vuoden välein koko nuoren aikuisuuteni ja aikuisuuteni. Ei veljellä ole ollut mitään ongelmia jaksamisen kanssa. Se lompsi opinnot läpi kakkosen keskiarvolla, kelpasi työelämään ja nauttii elämästään. Kun minä en kelvannut oman alan kesätöihin kahtena ensimmäisenä vuonna, niin totta kai ratkaisuna oli pingottaa opinnoissa. Kelpasin nelosen keskiarvolla edes satunnaisiin pätkiin jonnekin silloin tällöin. Totta kai minua hajottaa ja uuvuttaa. Olisin ihan samanlainen kakkosen peruspertti kuin velikin. Se ei vaan riittänyt kenellekään.
Ammatinvalintakysymys. Vaihda alaa ja työtehtäviä. Suorittavan työn tekijöistä on pulaa, saat vähintään yhtä hyvää palkkaa, kokoaikaisen työn ja elämäsi tasapainoon, kun olet työssä johon kykysi riittävät ja näet kättesi jäljen. On mahdollista tienata myös paljon nykyistä enemmän. Esim. lämpöpumppu- lvi- ja sähköasentajista on huutava pula.
Kuten sanottua; ei ole luottoa moiseen ihmeeseen kuin työpaikan takaava koulutus. Sitten voi katsella vaihtoehtoja, kun tässä hommassa nousee tie pystyyn. Ei aiemmin. On ajan tuhlaamista hakeutua koulutuksiin, joista pääsee vaan vähän erilaisiin pätkätyökierteisiin.
Ennenkin on ollut kiertolaisia. Veljen äo 130 riittää mukavaan ja helppoon elämään minimipanostuksella, minun äo 130 ei riitä. Opettelen mieluummin hyväksymään osani koska siitähän tässä kaikessa on kyse. Toiset vaan saa, toiset ei vaan saa.
Metka juttu. Mun lapsenlapseni on 16 vuotias ja amiksessa. Hän on tehnyt kesätöitä suorittavassa työssä 14 vuotiaasta asti ja hommia riittää niin paljon kuin koulun ohella ehtii ja jaksaa. Vielä vuosi amista jäljellä ja varma työpaikka kolmen tonnin palkalla tarjolla. Tekevälle on nyt töitä tarjolla niin paljon kuin jaksaa ja huvittaa tehdä. Ammatinvalintakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyky-yhteikunnassa arvostetaan sitä jolla on aina kiire ja tuhat rautaa tulessa, sen 5 eri tutkintoa ja 6 opiskelu menossa töiden ohella, hienot tittelit ja työ, 3 koulussa hyvin menestyvää lasta hienoine harrastuksineen, ihana aviomies ja onnellinen parisuhde, hieno ja kallis auto, upeita ja kalliita harrastuksia, iso kallis omakotitalo, upeita matkoja.
Ja tähän sitten kaikki yrittää pyrkiä kun kuvitellaan sen tekevän onnelliseksi ja elämän hienoksi. Ja eihän tuohon tunnit riitä kenelläkään ilman uupumusta, siis jos meinaa nukkua 8 h yössä ja olla virkeä.
Ja tutkimuksen mukaan ihmisen onnellisuus ei merkittävästi kasva sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty. Eli kaiken tuon tavoittelu on aivan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden ihmisen, joka täyttää lähes kaikki nykyajan vaatimukset.
Hän harrasti nuorena urheilua mm-tasolla, kirjoitti hyvät paperit, pääsi suoraan lukiosta yliopistoon, meni 20v naimisiin, hankki opintojen ohessa 3 lasta, meni opintojen aikana kokopäivätyöhön omalle alalle, valmistui silti 5v päästä opintojen aloittamisesta maisteriksi.Nyt tekee 9h työpäiviä, kiitää siitä hakemaan nuorimman lapsen hoidosta, osti oman asunnon miehensä kanssa (sama mies, jonka kanssa meni 20v naimisiin), töistä kuljettaa lapsia harrastuksiin melkein päivittäin (3 lapsen harrastukset osuu kaikki eri päiville) ja heillä on kämppäkin siisti aina. Lisäksi sekä hän että mies harrastavat.
Kukaan ei tiedä miten he kaiken ehtivät. Tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä, mutten ketään muuta, joka pystyisi tuohon. Itse olisin uupunut jo siitä 3 pientä lasta + opiskelu + kokopäivätyö -kombosta. Eikä muuten vanhemmat ihmiset tuota kaveria kehu, vaikka tekee uupumatta noin paljon. Päinvastoin.
Eli on olemassa yksi n. 30v ihminen, joka ei uuvu täysin normaalista elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on some ja nuoret haluaa pelit ja vehkeet heti sekä ison asunnon. Ei ymmärretä että et voi heti saavuttaa kaikkea elämässä.
Tämä. Asuin lapsena yhden huoneen ja keittiön asunnossa, vaikka vanhemmat olivat töissä. Kumppanin kanssa vuokrattiin ensin alivuokralaishuone ja eka oma asunto oli yksiö kahdelle. Kun se oli maksettu edullisella paikkakunnalla, ostettiin kaksio, sitten vanha omakotitalo, millainen ei kelpaisi nykyään kenellekään, ulkohuusi ja puulämmitys. Eka auto ostettiin 28 vuotiaana, 18 vuotta vanha peli. Puhelin saatiin 30 vuotiaana.
Olen ostamassa tuollaista taloa. Olen asunut solussa, 15 m2 yksiössä ja mm. nukkunut autossa. Anteeksi että särjen mielikuvasi nykyaikuisista.
Ensimmäisessä työpaikassani mainostenjakajana vaadittiin kulkuneuvoa. En ole päässyt nauttimaan sellaisesta ilosta kuin lyhyet matkat (paitsi nyt ensimmäisessä vakityössäni, jota odotin miltei kolmikymppiseksi asti).
N29
Et särje mielikuvaani. Tulin iloiseksi puolestasi. Tiedän ja tunnen nuoria, jotka edelleen ostavat "purkukuntoisen" talon ja laittavat itse kuntoon. He ovat poikkeuksia, jotka tekevät eivätkä kitise ja olen iloinen myös sinun puolesta. Tulet pärjäämään. Noin aloitin itsekin. Olen säästänyt ja sijoittanut. Ei minulla ole koskaan ollut varaa asua helsingissä, mutta mitä sitten.
Koska ovat suorituskeskeisiä, ja lisäksi mikään ei riitä... eihän siinä muuta lopputulosta voi olla.
Nämä mukaan, hieman nautintoa elämään, pelkän suorittamisen sijaan... https://tinyurl.com/2p83rdmz
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on some ja nuoret haluaa pelit ja vehkeet heti sekä ison asunnon. Ei ymmärretä että et voi heti saavuttaa kaikkea elämässä.
Tämä. Asuin lapsena yhden huoneen ja keittiön asunnossa, vaikka vanhemmat olivat töissä. Kumppanin kanssa vuokrattiin ensin alivuokralaishuone ja eka oma asunto oli yksiö kahdelle. Kun se oli maksettu edullisella paikkakunnalla, ostettiin kaksio, sitten vanha omakotitalo, millainen ei kelpaisi nykyään kenellekään, ulkohuusi ja puulämmitys. Eka auto ostettiin 28 vuotiaana, 18 vuotta vanha peli. Puhelin saatiin 30 vuotiaana.
Olen ostamassa tuollaista taloa. Olen asunut solussa, 15 m2 yksiössä ja mm. nukkunut autossa. Anteeksi että särjen mielikuvasi nykyaikuisista.
Ensimmäisessä työpaikassani mainostenjakajana vaadittiin kulkuneuvoa. En ole päässyt nauttimaan sellaisesta ilosta kuin lyhyet matkat (paitsi nyt ensimmäisessä vakityössäni, jota odotin miltei kolmikymppiseksi asti).
N29
Upea poikkeus. Voisit ryhtyä valmentamaan valittavia aikuisia, jotka eivät saa mitään muuta aikaiseksi kuin uhriutua. Tuolla asenteella pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat suorituskeskeisiä, ja lisäksi mikään ei riitä... eihän siinä muuta lopputulosta voi olla.
Nämä mukaan, hieman nautintoa elämään, pelkän suorittamisen sijaan... https://tinyurl.com/2p83rdmz
Toki ovat myös sukupolvi, jota vanhemmat rakastivat vain suoritusten kautta. Jotta pääsivät itse keulimaan työpaikan kahvipöydässä lastensa suorituksilla. Nyt sitten milleniaalit ja nuoremmat laskevat omaa arvoaan puhtaasti sillä, mitä saavat aikaiseksi.
Ja edelleenkään mikään ei heidän vanhemmilleen riitä vaan pitäisi koko ajan osata enemmän ja paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Siinä vaiheessa kun pääse opiskelemaan haluamalleen alalle, niin ei tarvitse pohtia sitä miten hyvin tai huonosti ne ylioppilaskirjoitukset menivät. Ennen ne yo-kirjoitukset piti hoitaa kerralla lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittavat ylioppilaiksi vasta syksyllä.
Nykyisin yo-kirjoituksia voi suorittaa useammassa osassa ja reaaliaineista saa useamman kuin yhden arvosanan. Tosin minusta on huono suuntaus mikäli oppilaitoksiin valitaan vain yo-arvosanojen perusteella ilman pääsykokeita, joissa pääse aidosti näyttämään missä määrin on kyseistä alasta kiinnostunut. Ennen valinnat tapahtuivat usein alkupisteiden ja pääsykoepisteiden yhdistelmällä.
Mun käsittääkseni tämä todistushaku ei myöskään ota huomioon mille alalle ihminen hakeutuu, vaan fysiikasta saa aina enemmän pisteitä kuin esimerkiksi yhteiskuntaopista.
Niin pitääkin. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat todella paljon vaativimpia kuin vaikka yhteiskuntaoppi.
Jos hakeutuu humanistis-yhteiskuntatieteelliselle alalle, niin historia ja yhteiskuntaoppi ovat tärkeämpiä ja niillä aloilla tarvitsee matematiikkaa lähinnä tilastotieteellisissä menetelmissä ja jossain määrin kansantaloustieteessä kuten ekonometriassa. Historiassa on tärkeää että osaa kirjoittaa sujuvasti asiaproosaa ja ymmärtää tiettyjä vieraita kieliä tutkimuskirjallisuuden ja lähdeaineiston vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei välttämättä tajua että parhaansa tekeminen riittää. Kukaan ei ole aina voittaja. Nuorena halutaan osoittaa taidot ja menestyä. Ympäristö vaatii liikaa nuorilta. Elämän kuuluu olla kivaa ja rentoa myös. Koulu ja työ hoituu jos on terve eikä vaadi itseltään utopistisia suorituksia.
Miettikää tätä. Kilpaurheilussa menestyvät useammin he jotka eivät ole ihan hikipinkoja kaikenaikaa ja kaiiialla. Pentoutuminen ja tyytyväisyys on kaikille hyväksi. Iloitkaa nuoret ilman päihteitä, älkää kilpailko kaiken aikaa.
Helppo käskeä hyggeilemään maailmassa, jossa tuloerot ovat räjähtämässä käsiin. Pitää olla aika erityinen, jos jää lekottelemaan isojaon häviäjäpuolelle.
Olen elänyt lapsuuteni työläisperheessä 60 -luvulla. Tiedän, että tänä päivänä on parempi elintaso hyggeillessä minimiturvalla kuin silloin tavallisen työläisen palkalla. Tuloerot eivät ole räjähtämässä käsiin. Valtion palkkalistoilla olevan siivoojan palkka oli 1975 noin 600 markkaa, eli sata euroa. Valtion palkkalistoilla olevan insinöörin palkka oli noin 1800 markkaa, kolme sataa euroa. Tänä päivänä valtion palkkalistoilla oleva siivooja tienaa noin 50% insinöörin palkasta valtion palveluksessa. Eli palkkaerot ovat kaventuneet huomattavasti ja tulonsiirrot tasaavat niitä entisestään.
Niin ja hyvinvointialueet ovat alkaneet harmonisoida palkkoja, eli saman palkan saat niin etelässä kuin pohjoisessakin.
Entäs ne johdon palkat sitten? Ne eivät ole pysyneet samanlaisina kuin 60-luvulla verrattuna rivityöntekijöiden palkkoihin, vaan ovat paikoitellen jopa satakertaistuneet joillakin aloilla.
Tuo on kyllä jännä juttu tuo johtajausko - isoilla palkoilla ja bonuksilla houkutellaan joku kaiken korjaava, mahottoman hyvä johtaja...joka lopulta sitten ulkoistaa jonkun tehtaan tuotannon johonkin halvempaan maahan. Ja tämmöisen pampun irtisanoutuminen kultaisine kädenpuristuksineen ei ole ilmeisesti kenellekään tuntematon ilmiö?
Mikä tuota manageriaalista vallankumousta oikein selittää? Globalisaatio??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
On kivempi tuntea olevansa kontrollissa kuin katsella sivusta toisen (harmittomia, opettavaisia, tarpeellisia) kommelluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Siinä vaiheessa kun pääse opiskelemaan haluamalleen alalle, niin ei tarvitse pohtia sitä miten hyvin tai huonosti ne ylioppilaskirjoitukset menivät. Ennen ne yo-kirjoitukset piti hoitaa kerralla lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittavat ylioppilaiksi vasta syksyllä.
Nykyisin yo-kirjoituksia voi suorittaa useammassa osassa ja reaaliaineista saa useamman kuin yhden arvosanan. Tosin minusta on huono suuntaus mikäli oppilaitoksiin valitaan vain yo-arvosanojen perusteella ilman pääsykokeita, joissa pääse aidosti näyttämään missä määrin on kyseistä alasta kiinnostunut. Ennen valinnat tapahtuivat usein alkupisteiden ja pääsykoepisteiden yhdistelmällä.
Mun käsittääkseni tämä todistushaku ei myöskään ota huomioon mille alalle ihminen hakeutuu, vaan fysiikasta saa aina enemmän pisteitä kuin esimerkiksi yhteiskuntaopista.
Niin pitääkin. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat todella paljon vaativimpia kuin vaikka yhteiskuntaoppi.
Mutta miksi esimerkiksi tulkiksi hakeutuvan tulisi kirjoittaa fysiikka? Miten hän osoittaa sillä olevansa pätevä opiskelemaan saksaa pääaineenaan? Voisiko ne 12 kurssia opiskella niitä tulevia pää- ja sivuaineita hyödyttäviä kursseja eikä kaikkia resursseja tuhlaavaa ainetta, johon ei välttämättä edes taidot riitä?
T. Humanisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.
Miksi nämä henkisesti vahvoiksi kasvatetut vanhemmat kasvattivat omista lapsistaan heikkoja uupujia?
On kivempi tuntea olevansa kontrollissa kuin katsella sivusta toisen (harmittomia, opettavaisia, tarpeellisia) kommelluksia.
Tämä. Eikä kyllä ennen ollut rakkautta ja rajoja. Nälvimistä ja rajoja kyllä. Suorituskeskeisyyttä ja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on some ja nuoret haluaa pelit ja vehkeet heti sekä ison asunnon. Ei ymmärretä että et voi heti saavuttaa kaikkea elämässä.
Tämä. Asuin lapsena yhden huoneen ja keittiön asunnossa, vaikka vanhemmat olivat töissä. Kumppanin kanssa vuokrattiin ensin alivuokralaishuone ja eka oma asunto oli yksiö kahdelle. Kun se oli maksettu edullisella paikkakunnalla, ostettiin kaksio, sitten vanha omakotitalo, millainen ei kelpaisi nykyään kenellekään, ulkohuusi ja puulämmitys. Eka auto ostettiin 28 vuotiaana, 18 vuotta vanha peli. Puhelin saatiin 30 vuotiaana.
Olen ostamassa tuollaista taloa. Olen asunut solussa, 15 m2 yksiössä ja mm. nukkunut autossa. Anteeksi että särjen mielikuvasi nykyaikuisista.
Ensimmäisessä työpaikassani mainostenjakajana vaadittiin kulkuneuvoa. En ole päässyt nauttimaan sellaisesta ilosta kuin lyhyet matkat (paitsi nyt ensimmäisessä vakityössäni, jota odotin miltei kolmikymppiseksi asti).
N29
Upea poikkeus. Voisit ryhtyä valmentamaan valittavia aikuisia, jotka eivät saa mitään muuta aikaiseksi kuin uhriutua. Tuolla asenteella pärjää.
Totta puhuen, olisin mieluummin ottanut 300 000 euron asuntolainan, kuten veljeni, mutta maailma päätti toisin. Vähempikin riittää, mutta se ei tarkoita etteikö joskus kadehduttaisi :D
Älylaitteet, ylipaino, siloiteltu safespacetodellisuus kohtaa oikean elämän ynnä muut nykyajan ilmiöt. Tästä syystä uupuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei välttämättä tajua että parhaansa tekeminen riittää. Kukaan ei ole aina voittaja. Nuorena halutaan osoittaa taidot ja menestyä. Ympäristö vaatii liikaa nuorilta. Elämän kuuluu olla kivaa ja rentoa myös. Koulu ja työ hoituu jos on terve eikä vaadi itseltään utopistisia suorituksia.
Miettikää tätä. Kilpaurheilussa menestyvät useammin he jotka eivät ole ihan hikipinkoja kaikenaikaa ja kaiiialla. Pentoutuminen ja tyytyväisyys on kaikille hyväksi. Iloitkaa nuoret ilman päihteitä, älkää kilpailko kaiken aikaa.
Ei ne hyvässä asemassa olevat uuvu. Heillä on luotto tulevaisuuteen.
Ne, jotka uskovat olevansa työelämässä heikoilla, uupuvat. Ei mun veli uuvu. Se sai työpaikan opiskeluaikana ja kykkii samassa työssä edelleen. Naisena minulle on "jännästi" osunut samalla koulutuksella samalla alalla vaan pätkää, pätkää ja pätkää. Olen muuttanut työn perässä 1-2 vuoden välein koko nuoren aikuisuuteni ja aikuisuuteni. Ei veljellä ole ollut mitään ongelmia jaksamisen kanssa. Se lompsi opinnot läpi kakkosen keskiarvolla, kelpasi työelämään ja nauttii elämästään. Kun minä en kelvannut oman alan kesätöihin kahtena ensimmäisenä vuonna, niin totta kai ratkaisuna oli pingottaa opinnoissa. Kelpasin nelosen keskiarvolla edes satunnaisiin pätkiin jonnekin silloin tällöin. Totta kai minua hajottaa ja uuvuttaa. Olisin ihan samanlainen kakkosen peruspertti kuin velikin. Se ei vaan riittänyt kenellekään.
Ammatinvalintakysymys. Vaihda alaa ja työtehtäviä. Suorittavan työn tekijöistä on pulaa, saat vähintään yhtä hyvää palkkaa, kokoaikaisen työn ja elämäsi tasapainoon, kun olet työssä johon kykysi riittävät ja näet kättesi jäljen. On mahdollista tienata myös paljon nykyistä enemmän. Esim. lämpöpumppu- lvi- ja sähköasentajista on huutava pula.
Kuten sanottua; ei ole luottoa moiseen ihmeeseen kuin työpaikan takaava koulutus. Sitten voi katsella vaihtoehtoja, kun tässä hommassa nousee tie pystyyn. Ei aiemmin. On ajan tuhlaamista hakeutua koulutuksiin, joista pääsee vaan vähän erilaisiin pätkätyökierteisiin.
Ennenkin on ollut kiertolaisia. Veljen äo 130 riittää mukavaan ja helppoon elämään minimipanostuksella, minun äo 130 ei riitä. Opettelen mieluummin hyväksymään osani koska siitähän tässä kaikessa on kyse. Toiset vaan saa, toiset ei vaan saa.
Metka juttu. Mun lapsenlapseni on 16 vuotias ja amiksessa. Hän on tehnyt kesätöitä suorittavassa työssä 14 vuotiaasta asti ja hommia riittää niin paljon kuin koulun ohella ehtii ja jaksaa. Vielä vuosi amista jäljellä ja varma työpaikka kolmen tonnin palkalla tarjolla. Tekevälle on nyt töitä tarjolla niin paljon kuin jaksaa ja huvittaa tehdä. Ammatinvalintakysymys.
Kaikkein kuvaavinta on että tämä saa alapeukkuja. Onnea lapsenlapselle, kuulostaa fiksulta ja reippaalta lapselta. Sekin on varmaan nykyään väärin sanottu.
Kilpailu ihan kaikesta uuvuttaa. Koulu- ja työpaikka, asunto ja parisuhde ovat asioita, joista olen joutunut kilpailemaan koko aikuisiän. Tuntemani boomerit eivät voi tätä käsittää. Työtä saa muka kysymällä ja parisuhde löytyy samalta kylältä, josta ostetaan omistusasunto alle kolmikymppisenä.
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Siinä vaiheessa kun pääse opiskelemaan haluamalleen alalle, niin ei tarvitse pohtia sitä miten hyvin tai huonosti ne ylioppilaskirjoitukset menivät. Ennen ne yo-kirjoitukset piti hoitaa kerralla lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittavat ylioppilaiksi vasta syksyllä.
Nykyisin yo-kirjoituksia voi suorittaa useammassa osassa ja reaaliaineista saa useamman kuin yhden arvosanan. Tosin minusta on huono suuntaus mikäli oppilaitoksiin valitaan vain yo-arvosanojen perusteella ilman pääsykokeita, joissa pääse aidosti näyttämään missä määrin on kyseistä alasta kiinnostunut. Ennen valinnat tapahtuivat usein alkupisteiden ja pääsykoepisteiden yhdistelmällä.
Mun käsittääkseni tämä todistushaku ei myöskään ota huomioon mille alalle ihminen hakeutuu, vaan fysiikasta saa aina enemmän pisteitä kuin esimerkiksi yhteiskuntaopista.
Niin pitääkin. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat todella paljon vaativimpia kuin vaikka yhteiskuntaoppi.
Mutta miksi esimerkiksi tulkiksi hakeutuvan tulisi kirjoittaa fysiikka? Miten hän osoittaa sillä olevansa pätevä opiskelemaan saksaa pääaineenaan? Voisiko ne 12 kurssia opiskella niitä tulevia pää- ja sivuaineita hyödyttäviä kursseja eikä kaikkia resursseja tuhlaavaa ainetta, johon ei välttämättä edes taidot riitä?
T. Humanisti
Omassa työssäni kohtaan tulkkeja jotka puhuvat arabiaa yms. afrikan kieliä. Ei ole tutkintoja, osaavat vain auttavasti Suomea ja kotimaansa kieltä. Mietipä humanisti sitä miksi pitäisi käydä yliopisto-opinnot kun peruskoulua käymätönkin pääsee noihin hommiin tekijäpulan vuoksi monesti.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Siinä vaiheessa kun pääse opiskelemaan haluamalleen alalle, niin ei tarvitse pohtia sitä miten hyvin tai huonosti ne ylioppilaskirjoitukset menivät. Ennen ne yo-kirjoitukset piti hoitaa kerralla lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittavat ylioppilaiksi vasta syksyllä.
Nykyisin yo-kirjoituksia voi suorittaa useammassa osassa ja reaaliaineista saa useamman kuin yhden arvosanan. Tosin minusta on huono suuntaus mikäli oppilaitoksiin valitaan vain yo-arvosanojen perusteella ilman pääsykokeita, joissa pääse aidosti näyttämään missä määrin on kyseistä alasta kiinnostunut. Ennen valinnat tapahtuivat usein alkupisteiden ja pääsykoepisteiden yhdistelmällä.
Mun käsittääkseni tämä todistushaku ei myöskään ota huomioon mille alalle ihminen hakeutuu, vaan fysiikasta saa aina enemmän pisteitä kuin esimerkiksi yhteiskuntaopista.
Niin pitääkin. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat todella paljon vaativimpia kuin vaikka yhteiskuntaoppi.
Mutta miksi esimerkiksi tulkiksi hakeutuvan tulisi kirjoittaa fysiikka? Miten hän osoittaa sillä olevansa pätevä opiskelemaan saksaa pääaineenaan? Voisiko ne 12 kurssia opiskella niitä tulevia pää- ja sivuaineita hyödyttäviä kursseja eikä kaikkia resursseja tuhlaavaa ainetta, johon ei välttämättä edes taidot riitä?
T. Humanisti
Omassa työssäni kohtaan tulkkeja jotka puhuvat arabiaa yms. afrikan kieliä. Ei ole tutkintoja, osaavat vain auttavasti Suomea ja kotimaansa kieltä. Mietipä humanisti sitä miksi pitäisi käydä yliopisto-opinnot kun peruskoulua käymätönkin pääsee noihin hommiin tekijäpulan vuoksi monesti.
T. Eri
No ei varmana pääse asiakirjahallinnon töihin ilman papereita kun minäkään en päässyt ennen kyseisen moduulin suorittamista. :-D Mikä tekee ihmisestä noin katkeran?
T. Tuo jolle kommentoit
Olen ostamassa tuollaista taloa. Olen asunut solussa, 15 m2 yksiössä ja mm. nukkunut autossa. Anteeksi että särjen mielikuvasi nykyaikuisista.
Ensimmäisessä työpaikassani mainostenjakajana vaadittiin kulkuneuvoa. En ole päässyt nauttimaan sellaisesta ilosta kuin lyhyet matkat (paitsi nyt ensimmäisessä vakityössäni, jota odotin miltei kolmikymppiseksi asti).
N29