Äidiksi 54-vuotiaana
Uudestaan äidiksi https://www.is.fi/perhe/art-2000009302132.html
Mielestäni on todella ITSEKÄSTÄ tulla äidiksi yli 50 vuotiaana LAPSEN tulevaisuuden ajateltuna. Lisäksi jos äiti tarvitsee vanhuudessaan apua, avun tarve osuu lapsen oman elämän ns. ruuhkavuosiin. No, on tietysti orpoja lapsia nuoremmistakin vanhemmista tai ei kaikki lapset auta vanhenevia vanhempiaan muutenkaan.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmiset kadottaneet ja muuttaneet sanan "itsekäs" merkityksen?
Synonyymit: itsekäs. alhainen, halpamainen, egoistinen, minäkeskinen, itsekeskeinen, narsistinen, itserakas, omaa etua tavoitteleva.
Mitään näistä tuskin lasta haluava on lapselleen.
Juuri noita hän on! Viis siitä että lapsi kärsii, kun MINÄ haluan monistaa geenini ja MINÄ haluan lisääntyä. Minäminäminä!
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa. Olen 52 ja en todellakaan haluaisi vauvaa enää tämän ikäisenä. Olin itse 32 kun sain ainoan lapseni ja tunsin että 32 oli myös liian vanha ensisynnyttäjä.
No yli 40 ymmärrän, mutta tuo 32 on kyllä jo aika paksua liioittelua. Eikös se ole aika lähelle keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä nykyään?
Itse olin 34 enkä tuntenut itseäni yhtään liian vanhaksi, en henkisesti enkä fyysisesti. Nyt 41-vuotiaana tuntisin, jos uudelleen joutuisin siihen hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee vielä säännöllisesti kuukautiset, ikää 50+. Mutta en voisi kuvitellakaan raskautta enää tässä iässä.
Tykkäisit jos siementäisin sinut.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 47 kun sai minut. Kärsin ja häpesin vanhoja vanhempiani kouluiässä (en enää) ja päätin että omat lapseni haluaisin nuorena. Nyt olen 20v ja äiti eläkkeellä 67v. Oma lapseni n. vuoden. Harmittaa ettei lapseni tn saa kovin pitkäikäistä mummo/pappasuhdetta (isäni jo 72v) Mieheni vanhemmat ovat vasta reilu nelikymppisiä, joten edes siltä puolelta oletus pidempi kestoista isovanhemmuutta sekä tukea ja apua.
Jos luomuna saa lapsen, niin asia on ok, oli se missä iässä tahansa. Yli viisikymppisellä todennäköisyydet ovat todella pienet. Mummo-/pappasuhteesta voi kysyä, että kuinka pitkä sen pitäisi olla?
Itse menetin omat isoisäni 4- ja 5- vuotiaana ja isoäitini 23- ja 34-vuotiaana, eivätkä suhteet olleet kovinkaan läheiset. Omat lapseni menettivät toisen isoisänsä 7-15 -vuotiaina, toisen isoäitinsä 8-16 - vuotiaina, ja toisen isoäitinsä 22-30 -vuotiaina. Yksi isoisä on elossa ja kohtalaisessa kunnossa 92-vuotiaana. Suhteet ovat olleet erittäin hyvät, paitsi toiseen isoäitiin. Enkä tarkoita pelkästään lastenhoitoapua.
Seitenkymppisellä voi olla suht terveitä vuosia edessä parikinkymmentä tai sitten ei yhtään. Kaikki on suhteellista. Työkaverin mies on 70- vuotias dementikko. Yksi tuttu mies kuoli ilman ennakkovaroitusta sydänkohtaukseen 47-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Jos luomuna saa lapsen, niin asia on ok, oli se missä iässä tahansa.
Yli viisikymppisellä todennäköisyydet ovat todella pienet.
Moni tyttö on sukukypsä 12 vuotiaana. Oletko tosissasi sitä mieltä, että biologinen kyky tulla raskaaksi on ainoa merkitsevä tekijä?
Vanhojen vanhempien poikana sai joka tilanteessa olla selittelemässä ei oo mummi ja vaari vaan mutsi ja faija. Kun muut meni lomilla mummolaan, mun liian iäkkäitä jaksaakseen hoitaa yökyläilyjä, pian kuolivatkin. Tavallaan elin mummolatyylisesti kotona joten kai se kokemuksena kävi niinkin. Kaverien kotona näki vähän nuorekkaampaa elämän tyyliä.
Naurettavia perusteluja. Ihan niinkuin 45 tai 75 vuotiaalla olisi yhtä suuri sairastumisen tai kuoleman riski. Jälkimmäisellä on todennäköisesti vain muutama elinvuosi jälkellä. Ja silloin tuon naisen lapsi on vasta just ja just aikuinen. Kiva tehdä lapsi joka joutuu erittäin suurella todennäköisyydellä käsittelemään äitinsä kuoleman opintojen alkuvaiheessa. Turha vetää jotain yksittäisiä esimerkkejä kun on fakta että mitä vanhempi, sitä todennäköisemmin tulee jokin vakava sairaus tai kuolema kun lapsi on hyvin nuori.
Ei se Kaija Storbom edes olisi halunnut toista lasta, mutta kun Antti Lindtman painosti häntä lasten hankkimiseen. storbom tiesi, että jos hän ei suostu edes yrittämään lapsen hankkimista, etsii Antti itselleen uuden puolison, joka hänelle tekee lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee vielä säännöllisesti kuukautiset, ikää 50+. Mutta en voisi kuvitellakaan raskautta enää tässä iässä.
Tykkäisit jos siementäisin sinut.
Eilän lerppamulkku siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 47 kun sai minut. Kärsin ja häpesin vanhoja vanhempiani kouluiässä (en enää) ja päätin että omat lapseni haluaisin nuorena. Nyt olen 20v ja äiti eläkkeellä 67v. Oma lapseni n. vuoden. Harmittaa ettei lapseni tn saa kovin pitkäikäistä mummo/pappasuhdetta (isäni jo 72v) Mieheni vanhemmat ovat vasta reilu nelikymppisiä, joten edes siltä puolelta oletus pidempi kestoista isovanhemmuutta sekä tukea ja apua.
Voihan tuotakin harmitella, jos turhaa surkuttelua haluaa mielessään vaalia. Olettamuksesi voi mennä todella pahasti pieleen. Reilu nelikymppiset isovanhemmat ovat vielä itse niin oravanpyörässä, että heiltä tuskin ihan heti aikaa ja rahkeita apuun löytyy yhtälailla kuin jo eläköityneiltä, silti nuorilta isovanhemmilta. Täältä lähtöjärjestys kun ei ole sama kuin tulojärjestys, eikä kuin kaupan palvelutiskillä.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko, että lapsi ei saa elämää ollenkaan, jos 54 vuotias ei häntä synnytä? Ei voi vaihtaa nuorempaan äitiin.
Mainio oivallus, jokainen meistä on niiden solujen tuote, jotka silloin liikkeellä.
Äiti olisi synnyttänyt ihan eri lapset nuorempana. Itse kunnioitan ihmisiä, jotka toimivat ratkaisuissaan valtavirran vastaisesti.
ihanaa että vielä 54-vuotiaskin haluaa tulla äidiksi, varmasti tulee olemaan parempi äiti kuin täällä nuoret ekasta pikku vastoinkäymisestä eronneet ja karanneet pettäjät ja arvostelijat.
Useinhan miehille tulee (uudelleen) vauvakuume 40-50-vuotiaana riippumatta siitä, onko heillä jo ennestään (isoja) lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia perusteluja. Ihan niinkuin 45 tai 75 vuotiaalla olisi yhtä suuri sairastumisen tai kuoleman riski. Jälkimmäisellä on todennäköisesti vain muutama elinvuosi jälkellä. Ja silloin tuon naisen lapsi on vasta just ja just aikuinen. Kiva tehdä lapsi joka joutuu erittäin suurella todennäköisyydellä käsittelemään äitinsä kuoleman opintojen alkuvaiheessa. Turha vetää jotain yksittäisiä esimerkkejä kun on fakta että mitä vanhempi, sitä todennäköisemmin tulee jokin vakava sairaus tai kuolema kun lapsi on hyvin nuori.
75v on vielä jäljellä noin 13v. Ihmisillä on mielenkiintoinen tapa muuttaa tosiasioita tukemaan omia näkemyksiään.
Tosin 88v ei ole enää avuksi lapsenhoidossa, mutta voi olla ihana isovanhempi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
No mutta tuon 54-vuotiaan äidin lapsen isä oli lapsen syntyessä kuitenkin vasta 35. Minusta se on lohdullinen tekijä. Hän ei menetä molempia vanhempiaan yhtä varhain.
Yli nelikymppisiä ensikertalaisia isiähän on todella paljon suhteessa äiteihin. (Ja näissä tapauksisisa äiti on sitten se nuorempi.)
Ärsyttävää yksisilmäisyyttä. Jopa lapsi saattaa kuolla ennen vanhempiaan. 35vuotias isä voi häippästä lapsensa elämästä, ja mikä silloin on lohdullista. No se yli viisikymppinen äiti, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia perusteluja. Ihan niinkuin 45 tai 75 vuotiaalla olisi yhtä suuri sairastumisen tai kuoleman riski. Jälkimmäisellä on todennäköisesti vain muutama elinvuosi jälkellä. Ja silloin tuon naisen lapsi on vasta just ja just aikuinen. Kiva tehdä lapsi joka joutuu erittäin suurella todennäköisyydellä käsittelemään äitinsä kuoleman opintojen alkuvaiheessa. Turha vetää jotain yksittäisiä esimerkkejä kun on fakta että mitä vanhempi, sitä todennäköisemmin tulee jokin vakava sairaus tai kuolema kun lapsi on hyvin nuori.
75v on vielä jäljellä noin 13v. Ihmisillä on mielenkiintoinen tapa muuttaa tosiasioita tukemaan omia näkemyksiään.
Tosin 88v ei ole enää avuksi lapsenhoidossa, mutta voi olla ihana isovanhempi lapselle.
Eli et ymmärrä todennäköisyyden käsitettä. Onneksi olkoon, olet heikkolahjainen.
54-vuotiaana äidiksi tullut isoäitini ehti käydä kuopuksensa hautajaisissa. Enoni sai sydäninfarktin vähän yli nelikymppisenä kolmen lapsen isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luomuna saa lapsen, niin asia on ok, oli se missä iässä tahansa.
Yli viisikymppisellä todennäköisyydet ovat todella pienet.Moni tyttö on sukukypsä 12 vuotiaana. Oletko tosissasi sitä mieltä, että biologinen kyky tulla raskaaksi on ainoa merkitsevä tekijä?
Panesin.
Mohammad
Varmaan hienoa sitten seitenkymppisenä taistella murrosikäisen kanssa.
Kaikelle on aikansa. Olen 52 ja en todellakaan haluaisi vauvaa enää tämän ikäisenä. Olin itse 32 kun sain ainoan lapseni ja tunsin että 32 oli myös liian vanha ensisynnyttäjä.