IS: "Anneli Auer hakee tuomionsa purkua - lapset peruvat todistuksensa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Niin. Jos olisin syytön, niin en todellakaan tekisi mitään edes sinne-päin tunnustusta kenenkään mieliksi.

Annelin tunnustuksessa oli yksityiskohtaisia "Jukka painoi keittiön pöytää vasten".

Hovioikeus veikkasi että ei Anneli olisi saanut sitä veistä Jukalta. Mutta Anneli on 13 cm Jukkaa pidempi ja jaloiltaan terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Niin. Jos olisin syytön, niin en todellakaan tekisi mitään edes sinne-päin tunnustusta kenenkään mieliksi.

Annelin tunnustuksessa oli yksityiskohtaisia "Jukka painoi keittiön pöytää vasten".

Hovioikeus veikkasi että ei Anneli olisi saanut sitä veistä Jukalta. Mutta Anneli on 13 cm Jukkaa pidempi ja jaloiltaan terve.

"Siis JOS mua epäiltäisiin ukkoni murhasta ja KUN tietysti olisin syytön" 😁 En mä syyllinen mihinkään ole, mies hääräilee tuolla iltatoimissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa Anneli oli muutoin siivonnu itsensä, ja sit vasta alkoi soittelemaan, mutta enää puuttui kalautus jollain tylpällä esineellä?

Jukka saattoi olla helppokin uhri. Ehkä yritti liikkua vielä, mutta Anneli antoi viimeisen iskun?

tämä tekisi ymmärrettäväksi sen, miksi joidenkin mukaan Annelin ääni kuuluu nauhalla ja hän sanoo UOLE! Aivan kuin tosiaan olisi suivaantunut siitä, että vieläkään ei ole homma finaalissa... ja sitten raivon vallassa huutaa että kuole nyt jo viimeinkin ja kalauttaa loput elonmerkit pois. Hui.

Mutta minusta hän ei ole raivon vallassa siinä häken nauhalla, vaan hyvin peloissaan ja ahdistunut.

Itseäni häiritsee hätäkeskuspuhelussa se, että työntekijä käskee Annelia pysymään linjoilla, vaikka Jukka huutaa toisessa huoneessa vaimoaan apuun. Ilman sitä käskyä Anneli olisi todennäköisesti lähtenyt jo aiemmin katsomaan tilannetta.

Eikös se ole hätäkeskuksessa aina tavoite, että puhelu ei katkea? Puhelu lopetetaan vasta sitten kun päivystäjä antaa luvan?

Kaikki olennainen tieto oli jo annettu siinä vaiheessa.

 Jos uhri olisi minulle rakas, taatusti huutaisin naama punaisena hätäkeskusihmiselle, että minä menen nyt katsomaan, ja nyt suu kiinni, tulen kohta katsomaan. Sitten juoksisin ukkokullan luokse, samalla tokin jättäisin luurin auki ja tulisin sitten jatkamaan puhelua

Anneli meni kyllä Jukan luo. Murhaaja lähti Annelin perään.

Jolloin Anneli juoksi karkuun murhaajaa ja ohitti samalla sanaakaan sanomatta oman lapsensa, jonka jätti murhaajan armoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

En usko. Mistä se olisi tuon keittiön pöytää vasten painamisen keksinyt, ja että mistä laatikosta veitsen otti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa Anneli oli muutoin siivonnu itsensä, ja sit vasta alkoi soittelemaan, mutta enää puuttui kalautus jollain tylpällä esineellä?

Jukka saattoi olla helppokin uhri. Ehkä yritti liikkua vielä, mutta Anneli antoi viimeisen iskun?

tämä tekisi ymmärrettäväksi sen, miksi joidenkin mukaan Annelin ääni kuuluu nauhalla ja hän sanoo UOLE! Aivan kuin tosiaan olisi suivaantunut siitä, että vieläkään ei ole homma finaalissa... ja sitten raivon vallassa huutaa että kuole nyt jo viimeinkin ja kalauttaa loput elonmerkit pois. Hui.

Mutta minusta hän ei ole raivon vallassa siinä häken nauhalla, vaan hyvin peloissaan ja ahdistunut.

Itseäni häiritsee hätäkeskuspuhelussa se, että työntekijä käskee Annelia pysymään linjoilla, vaikka Jukka huutaa toisessa huoneessa vaimoaan apuun. Ilman sitä käskyä Anneli olisi todennäköisesti lähtenyt jo aiemmin katsomaan tilannetta.

Eikös se ole hätäkeskuksessa aina tavoite, että puhelu ei katkea? Puhelu lopetetaan vasta sitten kun päivystäjä antaa luvan?

Kaikki olennainen tieto oli jo annettu siinä vaiheessa.

 Jos uhri olisi minulle rakas, taatusti huutaisin naama punaisena hätäkeskusihmiselle, että minä menen nyt katsomaan, ja nyt suu kiinni, tulen kohta katsomaan. Sitten juoksisin ukkokullan luokse, samalla tokin jättäisin luurin auki ja tulisin sitten jatkamaan puhelua

Anneli meni kyllä Jukan luo. Murhaaja lähti Annelin perään.

Jolloin Anneli juoksi karkuun murhaajaa ja ohitti samalla sanaakaan sanomatta oman lapsensa, jonka jätti murhaajan armoille. 

Miten niin ohitti?

Naapurikin oli erikoinen. Sanoi ensin että "varmuudella oli valot päällä heillä 0.50" kun kävi omassa pannuhuoneessa ja vilkaisi kelloa, mutta sitten jatkokuulusteluissa aikaisti tuota aikaa 0.30 "koska en arvannut että tästä tällainen show tulee."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

 Mutta tunnustushan ei ollut tuollainen. Vaan yksityiskohtaista kuvausta sinä päivänä käydystä perheriidasta. Vai olenko nyt ymmärtänyt väärin. Täällä ketjussahan se on parissakin kohtaa. Tuollaisen väsyneen tunnustuksen ymmärtäisin. Mutta en sellaista, että siinä käydään läpi riita ja raahaamiset ympäri taloa ja veitsen ottamiset laatikosta ja siirtymiset takkahuoneeseen.... ei ei. Joka kohdassa viaton sanoisi, että mitään tuollaista ei ole tapahtunut ja minä en puhu ennen kuin saan puhua asianajajan kanssa.

Huh huh sen seitsemän kertaa ja vielä kerran huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa Anneli oli muutoin siivonnu itsensä, ja sit vasta alkoi soittelemaan, mutta enää puuttui kalautus jollain tylpällä esineellä?

Jukka saattoi olla helppokin uhri. Ehkä yritti liikkua vielä, mutta Anneli antoi viimeisen iskun?

tämä tekisi ymmärrettäväksi sen, miksi joidenkin mukaan Annelin ääni kuuluu nauhalla ja hän sanoo UOLE! Aivan kuin tosiaan olisi suivaantunut siitä, että vieläkään ei ole homma finaalissa... ja sitten raivon vallassa huutaa että kuole nyt jo viimeinkin ja kalauttaa loput elonmerkit pois. Hui.

Mutta minusta hän ei ole raivon vallassa siinä häken nauhalla, vaan hyvin peloissaan ja ahdistunut.

Itseäni häiritsee hätäkeskuspuhelussa se, että työntekijä käskee Annelia pysymään linjoilla, vaikka Jukka huutaa toisessa huoneessa vaimoaan apuun. Ilman sitä käskyä Anneli olisi todennäköisesti lähtenyt jo aiemmin katsomaan tilannetta.

Eikös se ole hätäkeskuksessa aina tavoite, että puhelu ei katkea? Puhelu lopetetaan vasta sitten kun päivystäjä antaa luvan?

Kaikki olennainen tieto oli jo annettu siinä vaiheessa.

 Jos uhri olisi minulle rakas, taatusti huutaisin naama punaisena hätäkeskusihmiselle, että minä menen nyt katsomaan, ja nyt suu kiinni, tulen kohta katsomaan. Sitten juoksisin ukkokullan luokse, samalla tokin jättäisin luurin auki ja tulisin sitten jatkamaan puhelua

Anneli meni kyllä Jukan luo. Murhaaja lähti Annelin perään.

Jolloin Anneli juoksi karkuun murhaajaa ja ohitti samalla sanaakaan sanomatta oman lapsensa, jonka jätti murhaajan armoille. 

Miten niin ohitti?

Katso pohjapiirustusta. Meni lastenhuoneiden ohi. Toki itsesuojeluvaistokin on tärkeä, ja Anneli ilmeisesti oli saanut puukosta jo, joten pelkäsi miestä oikeasti. Mutta että palata sinne soittamaan puhelimella...??

Kuka uskaltaa soittaa lankapuhelimella ylipäätään minuuttien puhelun kun murhaaja on viereisessä huoneessa? Mä oisin ottanu muksut ja ne sivupöydän kännykät ja menny ulos/naapuriin soittamaan.

Eli ok: olet saanut puukosta, tappaja on roteva, ja hän on ajanut sua takaa ulos asti.

Sä palaat pokkana sumppuiseen keittöön soittamaan 4 minuutin häkepuhelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

En usko. Mistä se olisi tuon keittiön pöytää vasten painamisen keksinyt, ja että mistä laatikosta veitsen otti?

Mieli kehittää loogisen tarinan helposti (kuulustelijoiden ystävällisellä avustuksella). Oletko kuullut sellaisesta kuin kognitiivinen dissonanssi. Jos joku asia ei täsmää, jos on aukkoja tai epäloogisuuksia, ihmismieli pyrkii kehittämään tarinan tämän dissonanssin, häiriön poistamiseksi. Silloin mielikuvitus luo tarinaan yksityiskohtia, jotka auttavat tekemään tarinasta loogisen kokonaisuuden. Me, jotka pystymme täällä rauhassa, tyyninä, loogisina ja traumatisoitumattomina analysoimaan asiaa, "tiedämme", ettemme itse toimisi koskaan noin. Emme ole koe olevamme uhattuja, painostettuja, valvoneita, peloissamme, lapsemme menettäneitä, yksin. Emme oikeasti tiedä, miltä meistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja vielä vähemmän tiedämme, miltä Annelista tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

En usko. Mistä se olisi tuon keittiön pöytää vasten painamisen keksinyt, ja että mistä laatikosta veitsen otti?

Mieli kehittää loogisen tarinan helposti (kuulustelijoiden ystävällisellä avustuksella). Oletko kuullut sellaisesta kuin kognitiivinen dissonanssi. Jos joku asia ei täsmää, jos on aukkoja tai epäloogisuuksia, ihmismieli pyrkii kehittämään tarinan tämän dissonanssin, häiriön poistamiseksi. Silloin mielikuvitus luo tarinaan yksityiskohtia, jotka auttavat tekemään tarinasta loogisen kokonaisuuden. Me, jotka pystymme täällä rauhassa, tyyninä, loogisina ja traumatisoitumattomina analysoimaan asiaa, "tiedämme", ettemme itse toimisi koskaan noin. Emme ole koe olevamme uhattuja, painostettuja, valvoneita, peloissamme, lapsemme menettäneitä, yksin. Emme oikeasti tiedä, miltä meistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja vielä vähemmän tiedämme, miltä Annelista tuntui.

Kuvauksista päätellen ei miltään. Oli kaikkien hoitohenkilöiden ja poliisien mielestä luonnottoman tyyni.

Itsekin läheissijaisvanhempana en ottaisi lasta hoiviini rahan takia. Miljoona kertaa helpommin rahan tienaa oikeissa töissä. Joku kuvittelee, että lapsi on nukke. Ei tarvitse eikä vaadi mitään. Helpolla rahaa noin vaan sijaisvanhemmalle. Miten joku voi noin ääliömäisesti ajatella. Kyllä se motiivi on ihan muu kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

En usko. Mistä se olisi tuon keittiön pöytää vasten painamisen keksinyt, ja että mistä laatikosta veitsen otti?

Mieli kehittää loogisen tarinan helposti (kuulustelijoiden ystävällisellä avustuksella). Oletko kuullut sellaisesta kuin kognitiivinen dissonanssi. Jos joku asia ei täsmää, jos on aukkoja tai epäloogisuuksia, ihmismieli pyrkii kehittämään tarinan tämän dissonanssin, häiriön poistamiseksi. Silloin mielikuvitus luo tarinaan yksityiskohtia, jotka auttavat tekemään tarinasta loogisen kokonaisuuden. Me, jotka pystymme täällä rauhassa, tyyninä, loogisina ja traumatisoitumattomina analysoimaan asiaa, "tiedämme", ettemme itse toimisi koskaan noin. Emme ole koe olevamme uhattuja, painostettuja, valvoneita, peloissamme, lapsemme menettäneitä, yksin. Emme oikeasti tiedä, miltä meistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja vielä vähemmän tiedämme, miltä Annelista tuntui.

No ei se Anneli nyt missään Quantanamon kidutuskuulustelussa ollut.

Painostusta saattoi olla, mutta samalla logiikalla voisi ajatella että paineessa voi syntyä oikeakin tunnustus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

En usko. Mistä se olisi tuon keittiön pöytää vasten painamisen keksinyt, ja että mistä laatikosta veitsen otti?

Mieli kehittää loogisen tarinan helposti (kuulustelijoiden ystävällisellä avustuksella). Oletko kuullut sellaisesta kuin kognitiivinen dissonanssi. Jos joku asia ei täsmää, jos on aukkoja tai epäloogisuuksia, ihmismieli pyrkii kehittämään tarinan tämän dissonanssin, häiriön poistamiseksi. Silloin mielikuvitus luo tarinaan yksityiskohtia, jotka auttavat tekemään tarinasta loogisen kokonaisuuden. Me, jotka pystymme täällä rauhassa, tyyninä, loogisina ja traumatisoitumattomina analysoimaan asiaa, "tiedämme", ettemme itse toimisi koskaan noin. Emme ole koe olevamme uhattuja, painostettuja, valvoneita, peloissamme, lapsemme menettäneitä, yksin. Emme oikeasti tiedä, miltä meistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja vielä vähemmän tiedämme, miltä Annelista tuntui.

Kuvauksista päätellen ei miltään. Oli kaikkien hoitohenkilöiden ja poliisien mielestä luonnottoman tyyni.

Kuvauksista päätellen ei miltään? Tätä juuri tarkoitin. Ei kukaan voi tietää, miltä hänestä tuntui. Me näemme joistain videoista miltä hän näytti. Jotkut ihmiset ovat kertoneet oman tulkintansa, miltä hän näytti. Mutta emme me tiedä, miltä hänestä tuntui. Hänen tragediastaan on tullut yhteistä omaisuutta ja media, keskustelupalstat jne. luovat mielikuvaa. Yleensä valikoitunutta sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin läheissijaisvanhempana en ottaisi lasta hoiviini rahan takia. Miljoona kertaa helpommin rahan tienaa oikeissa töissä. Joku kuvittelee, että lapsi on nukke. Ei tarvitse eikä vaadi mitään. Helpolla rahaa noin vaan sijaisvanhemmalle. Miten joku voi noin ääliömäisesti ajatella. Kyllä se motiivi on ihan muu kuin raha.

Pitää miettiä heidän kannaltaan asiaa.

Yleensä lasten sijoittamisessa kartoitetaan lähisuku ensin. Mikä olisikaan parempi kuin lapseton eno puolisoineen.

Mutta Ari Auer jätti työnsä samoihin aikoihin - olisiko helppoa siitä vuosien jälkeen palata työelämään enää, kun siskoasi epäillään murhasta ja on vähän väliö lööpeissä? Se leimaa koko perheen, moni voi kammoksua veljeäkin?

Eikö silloin ole helppoa pitää ne heihin kiintyneet lapset heillä, ja suojautua ulkomaailmalta?

Mietin vaan. Enkä tiedä, onko Annelilla osuutta Jukan surmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noitten sijaisvanhempien ja lasten psykologien tulisi maksaa niitä korvauksia, jos kerran ovat manipuloineet pienten lasten sanomisia ja nyt vasta lapset ymmärtävät, miten heitä on manipuloitu.

Eivät taatusti ole. Ovat uskovaisia hyvämaineisia ihmisiä. Ja, hehän myös kai uskoivat Annelin viattomuuteen, puolustivat tätä, aina siihen asti kun lapset alkoivat kertomaan huushollin asioista?

Lapset ovat jutuissaan käyttäneet sellaista kieltä ja sellaisia sanoja, mitkä eivät kuulu edes lasten kokemusmaailmaan. Kyllä ne sijaisvanhemmat ne syötti heille, kun oli uhkana, että hyvä tienesti loppuu.

Mietippä nyt oikeasti. Mitä merkitsee muutama tuhat kuukaudessa siihen verrattuna, että joku ottaa läheiset lapset kotiinsa. Hoitaa, kasvattaa ja on koko ajan valmis tekemään ja menemään. Ei työaikoja eikä työehtosopimuksia. Ympäri vuorokauden jatkuvasti vastuussa. Ei siihen rahan takia aleta vaan jonkin muun.

Saivat lähes kymppitonnin kuussa ja kun ajattelee, että siihen asti taisi toinen olla työttömänä.  Molemmat jäivät kotiin. Ostivat uuden auton, isomman veneen jne. Elintaso nousi melkoisesti. Tällaistahan tuosta veljen perheestä on puhuttu, ja että olivat helluntailaisia.  Ilmeisesti myös niukasti kokemusta lasten kasvatuksesta ja hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

 Mutta tunnustushan ei ollut tuollainen. Vaan yksityiskohtaista kuvausta sinä päivänä käydystä perheriidasta. Vai olenko nyt ymmärtänyt väärin. Täällä ketjussahan se on parissakin kohtaa. Tuollaisen väsyneen tunnustuksen ymmärtäisin. Mutta en sellaista, että siinä käydään läpi riita ja raahaamiset ympäri taloa ja veitsen ottamiset laatikosta ja siirtymiset takkahuoneeseen.... ei ei. Joka kohdassa viaton sanoisi, että mitään tuollaista ei ole tapahtunut ja minä en puhu ennen kuin saan puhua asianajajan kanssa.

Anneli kertoi mitä ajattelee todennäköisesti tapahtuneen jos asiat ovat niin kuin poliisit olivat hänelle (valheellisesti) kertoneet. Eli että ulkopuolista hlöä ei ole, koiran hajujälkiasia jne. Tämän "tunnustuksen" hän perui hyvin nopeasti, kun oli päässyt ulos kuulustelijoiden luomasta kuplasta ja saanut yhteyden asianajajaan. Häntä oli painostettu mm. lapsen tapaamisasialla. Häntä oli kohdeltu painostavasti ja uhkaavasti. Hänet murrettiin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkä teistä, jotka uskotte Annelin syyllisyyteen olette edes oikeasti perehtyneet koko asiaan? Vai miksi te teette johtopäätöksiä sillä perusteella, miten itse kuvittelette (huom kuvittelette) toimivanne vastaavassa tilanteessa häke-puhelun aikana.

miten sinä selittelet itsellesi sen tunnustuksen, joka on aivan tavattoman yksityiskohtainen ja jonka Anneli myönsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Itse näen annelin syyllisenä mutta yhtä  paljon järkeä näen siinä ääniä kuulleen irtisanotun miehen syyllisyydessä. Mitkään muut ehdokkaat eivät tule kyseeseen. Jompi kumpi.

Tarkkaan ottaen Anneli ei tunnustanut, vaan sanoi, että jos asiat ovat niin kuin poliisit väittävät eli että talossa ei ole ulkopuolista tekijää, niin silloin tekijän täytyy olla hän itse. Päiviä kestäneiden kuulustelujen jälkeen, valvoneena, shokissa ja henkisesti murrettuna.

Henkirikoksen "tunnustaminen" myös on aika yleistä, kuten suurin osa meistä tietää. Yksityiskohtaisuus johtuu siitä, että Anneli OLI paikalla (vaikkei tekoa tehnytkään).

Hovioikeus on antanut asiassa loogisen ja yksiselitteisen tuomion.

 Mutta tunnustushan ei ollut tuollainen. Vaan yksityiskohtaista kuvausta sinä päivänä käydystä perheriidasta. Vai olenko nyt ymmärtänyt väärin. Täällä ketjussahan se on parissakin kohtaa. Tuollaisen väsyneen tunnustuksen ymmärtäisin. Mutta en sellaista, että siinä käydään läpi riita ja raahaamiset ympäri taloa ja veitsen ottamiset laatikosta ja siirtymiset takkahuoneeseen.... ei ei. Joka kohdassa viaton sanoisi, että mitään tuollaista ei ole tapahtunut ja minä en puhu ennen kuin saan puhua asianajajan kanssa.

Anneli kertoi mitä ajattelee todennäköisesti tapahtuneen jos asiat ovat niin kuin poliisit olivat hänelle (valheellisesti) kertoneet. Eli että ulkopuolista hlöä ei ole, koiran hajujälkiasia jne. Tämän "tunnustuksen" hän perui hyvin nopeasti, kun oli päässyt ulos kuulustelijoiden luomasta kuplasta ja saanut yhteyden asianajajaan. Häntä oli painostettu mm. lapsen tapaamisasialla. Häntä oli kohdeltu painostavasti ja uhkaavasti. Hänet murrettiin henkisesti.

Kertoiko poliisit siis että Jukka painoi Annelin pöytää vasten, ja kertoivat Annelille mistä laatikostakin Anneli veitsen haki?