Älkää ihmiset hankkiko lisää lapsia
jos ette ole valmiita niistä itse huolehtimaan. Luin äsken tuota kotiäitiys-palstaa ja siellä taas joku ehdotteli että esikoinen hoitoon vaan kun talossa on uusi muksu. Kyllähän koti on paras paikka lapselle (paitsi tietenkin jos vanhemmilla on mielenterveydellisiä ongelmia tai ovat taipuvaisia lotraamaan alkoholin kanssa tms.)
Eihän nyt lapsia voi hankkia ja sitten olettaa että joku muu hoitaa niitä tai järjestää ohjelmaa ja virikkeitä. Kyllähän se on kodin tehtävä. Ei pienet edes tarvitse mitään sen kummempaa ' ohjelmaa' vaan turvallisen kodin normaaline arkineen.
Mitäs ajatuksia muilla? Järkyttää vaan lukea näistä. Onneksi kyseessä oli 3,5v mutta kun täällä saa välillä lukea ihan parivuotiaista (jotka mukamas tarvitsevat kavereita = veisivät äidit lapset ulos hiekkikselle tai puistoon, tai virikkeitä = laittakaa yhdessä pyykit kuivumaan, laittakaa ruokaa, leikkikää ja laulakaa) jotka tungetaan heti hoitoon koska äiti on niin ihastunut vauvoihin ja haluaa niitä lisää kun on niin kiva olla raskaana.
Toivon että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan sillä näyttää että tätä systeemiä käytetään väärin ja lapset ovat kärsijöinä.
Kommentit (72)
Okei mut ei ehkä ihan noin jyrkästi. Elämä ei ole mustavalkoista. Usein lapset menevät leikkikerhoon tms jos äiti palaa osa-aikatyöhön tai opiskelemaan. Elämä ei aina mene niin että olisi vara olla kotona kunnes kaikki lapset ovat kouluiässä. Vai tarkoitiko vain koti-äitejä joilla on vara olla vain kotona? Toisekseen, ihmiset voivat mielestäni oikeutetustikin kokea että nyky-yhteiskunta vaatii alle kouluikäisiä lapsia totuttautumaan sosiaaliseen toimintaan äidin helman ulkopuolella, tästä syystä monet pikkuhenkilöt käyvät esim pari kertaa viikossa leikkikerhoa tms, se kuuluu tämän päivän sosiaaliseen yhteiskuntaan monen mielestä. (Ei henkilökohtainen kantani kuitenkaan.) Kaikilla ei ole välttämättä enää niitä mummeja ja ukkeja sun muita tukihenkilöitä ympärillä joita ennenvanhaan oli, joita tarvitaan lapsen kasvattamiseen, ei siis pelkästään sitä äitiä. Äidit eivät ole yliluonnollisia olentoja, eikä tarvitse ollakaan.
Kamomilla
Haluan tähän kommentoida vain sen verran, että esim. minä ole palannut heti synnytettyäni opiskelemaan. Kolme lasta tällä hetkellä ja kuopuksen kanssa olin opiskelemassa jo viikon kuluttua synnytyksestä. Nyt on opinnot takana ja eka kertaa tilanne, että jos tulisi uusi lapsi, ottaisin kaikki muut kotiin hoitopaikasta ja nauttisin kiireettömistä aamuista. Meidän perhe on varmaan muiden silmissä näyttänyt siltä, että äiti lusmuaa vaavin kanssa kotona ja kaksi isompaa päiväkodissa äidin laiskuuden takia. Tosiasiassa kirjoitin gradua kotona ja kävin yliopistolla vauvan kanssa muutamia puuttuvia kursseja suorittelemassa. Vauvan ehdoilla tosin mentiin. Oli liinassa ja rinnalla milloin halusi. Tää oli pakko elämäntilanteemme takia, että on nyt varaa maksella talolainaa pois. Ja meille tää talo oli monen vuoden haave emmekä olleet valmiita luopumaan haaveesta lasten takia eli siis valintakysymys.
kertokoon sen provosoimatta. Jokainen äiti on oma yksilönsä, jokainen isä on omansa, jokainen lapsi myöskin ja varsinkin jokainen perhe on oma yksikkönsä, jonka motoriikkaa ei _kukaan_ ulkopuolinen tunne, tajua tai välttämättä edes halua ymmärtää. Sen vuoksi tasapäistävä mielipiteenilmaus mielestäni kertookin enemmän ap:n ahdaskatseisuudesta ja omanapaisuudesta, kuin mistään muusta. Kaikella kunnioituksella!
toki jos äidillä on esim.opiskelut kesken tai käy työssä. Tarkoitinkin näitä mammoja jotka ovat ihan puhtaasti kotona pikkuisen kanssa ja heittävät esikoisen päiväkotiin muiden hoitoon. Kunnioitan kovasti äitejä jotka jaksavat esim.juuri opisekella vauvanhoidon ohella. Tähän kyllä lisäisin sen verran että kyllähän niitä opiskeluja voi varmaan siirtää sen verran ettei tarvitse 2v laittaa hoitoon ja pitää vauvaa kotona (miksi ylipäätänsä hankkia lapsia tuollaiseen tilanteeseen).
Kysyin mielipiteitä. Mielestäni on tärkeää että asiasta keskustellaan. Toivoisin että me aikuiset osaisimme ajatella kuitenkin sitä mikä on parasta lapselle, ei sitä mikä on helpointa tai ' kivointa' äideille.
Miksi mulla on vahvasti olo että nykyaikana kaikki ratkaisut mitä muut tekevät , ovat niitä huonoja ja varsinkin jos ne kovasti eroaa omista.
Subjektiivinen päivähoito on tarkoitettu saamaan kaikki lapset samanarvoisiksi ja samaan asemaan.
Miltä luulette esimerkiksi sellaisesta lapsesta tuntuvan jonka vanhempi/mat ovat työttömänä ja hän EI SAISI mennä tarhaan vaikka kuinka haluaisi ja vaikka kaikki kaverit siellä olisivat, leikkisi vaan kaiket päivät YKSIN pihalla, kun parhaassa tapauksessa äiti olisi niin kiireinen työnhaun kanssa, taikka vaikka masentunut kun sitä työtä ei tahdo löytyä...
Esimerkkejä on monia ja lapsia on hoidossa monista eri syistä. vaikka se äiti sitten kotona vauvan kanssa olisikin, emme voi koskaan tietää mikä se perimmäinen syy on.
Kaksikielisissä perheissä monesti joudutaan myös viemään vanhemmat ihan vain vähemmistökielen takia hoitoon, oppimaan sitä sinne. (esim isä puhuu saksaa ja äiti suomea ja lapsi saksankielisessä hoidossa) Näissä tapauksissa varsinkin äidillä on jo ennestään huono omatunto tarhaan viemisestä, eikä hän todellakaan kaipaa syyllistystänne.
Antakaa kaikkien kuikkien kukkia ja keskittykään OMAAN elämäänne :)
Mulla on kohta kolme täyttävä tyyö ja on päiväkodissa puolipäiväisenä vaikka olen itse äitiyslomalla , mutta mun mielestä on ihan hyvä että saa sosiaalisia suhteita ja kavereita eikä ole yksin minun kanssani kotona ja käy vaikka vain kerran viikossa kerhossa tai jossain sellaisessa, missä ei tosiaan kerry sosiaaliset suhteet...
Joten mun mielestä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä mutta ei sitä noin vahvasti tarvitse esittää kun jokaisella meillä on varmaan joskus sellaisia asioita joista emme pidä tai olemme erimieltä......!!!!!!!!!
Tosin suoran syyllistämisen jätän pois. Osan on pakko viedä lapsi hoitoon (opiskelu tai oma sairaus), ja tämän ymmärrän täysin. Uskon kuitenkin, että osa äideistä ei ole ole tullut ajatelleeksi asiaa loppuun asti.
Elämä vaan nyt on on sellaista, ettei siinä välttämättä ehdi keskittyä jokaisen vauvan hoitamiseen yhtä 100-prosentilla kuin ensimmäisen, koska vanhemmat lapset on tarkoitettu " pyörimään jaloissa" . Pääsevätpähän seuraavat lapset vähemmällä hössötyksellä, vaikka varmasti saavat riittävästi hoitoa.
Itsekin odotan vähän jännittäen, miten arki alkaa rullata, kun meille ensi kesänä syntyy toinen lapsi. Ikäeroa tulee vajaa kaksi vuotta, eli ei hulluna. Uskon kuitenkin, että pärjätään.
siltä kantilta tosiaan että lapsi ehkä jopa saattaisi kaivata päiväkotiin!!
Meillä lasten hoitaja (olivat siis perhepäivähoidossa) lähti itse opiskelemaan ja sen takia lapset jäivät nyt minun luokseni kotihoitoon, kun itse jään äitiyslomalle tammikuussa. Lapseni ovat olleet hoidossa tähän saakka toinen 2 vuotiaasta ja toinen 11 kk ikäisestä saakka minun ja mieheni käydessä ihan normaalisti töissä. En tiedä osaatteko kuvitella kuinka kova ikävä heillä on tuota hoitoperhettä sekä kaikkia niitä lapsia joiden kanssa he leikkivät siellä hoidossa ollessaan. Jos tilanne olisi ollut toinen olisivat meidän lapset ainakin olleet hoidossa vielä ensi kesään saakka, ehkäpä vähän lyhyempiä päiviä, mutta kuitenkin.
Lapsetkin osaavat ikävöidä ja meilläpäin kun ei edes asu naapurustossa muita lapsia niin ainakin meidän lapsilla on entisiä leikkikavereita tosi kova ikävä, joten minun mielestäni kyllä lapsetkin voivat jopa kaivata päiväkotiin taikka perhepäivähoitoon ja saattavat tosiaan kaivata niitä ystäviä ja juttuja mitä siellä on kun kotona oleva äiti ei aina ehdi vauvan syötöltä tulla leikkimään tms.
Kaikilla meillä on varmastikin omat mielipiteemme, mutta minun mielestäni liian usein näissä asioissa mietitään ainoastaan " lapsen parasta" eli että kotona olisi aina parempi kuin jossakin muualla.
Asiat eivät koskaan oel niin yksinkertaisia että voisi sanoa että KAIKILLA lapsilla olisi parempi siellä kotona äidin kanssa kuin päivähoidossa. Itse kannatan ajatusta että isompi lapsi olisi osapäivähoidossa kun taloon tulee vauva, jos naapurustossa tai tuttavissa ei ole muita lapsia.
Itse asun tuppukylässä, jossa ei näy päivisin yhtäkään lasta pihoilla eikä siinä yhdessä ainoassa puiston tapaisessa mikä täällä on. Lisäksi haluaisin muistuttaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta joka valitettavasti näyttäytyy monessa vauvaperheessä, ja vieläpä ihan kutsumatta.
Ajattelen tilannetta jossa väsynyt ja masennuksen kanssa kamppaileva äiti ei meinaa saada edes sitä vauvaa kunnialla hoidettua, ei jaksa siivoilla, saati leipoa ja hymyillä. Kyllä silloin on ehdottomasti isommalle lapselle hyväksi käydä päivähoidossa, silloin äitikin saa levättyä.
Ja tähän on turha sanoa että voi hakea apua. Tai tottakai pitää hakea, mutta lievään masennukseen tuputetaan nukahtamislääkkeitä ja empatiaa neuvolassa. Masennus yleensä kestää sen ajan kun kestää, kunnes se menee ohi. Ja tätä on todella monilla äideillä. On harvassa ne ihanat juuri vauvan saaneet äidit jotka pirteänä laulavat ja leikkivät imettämisen ohella ja siinä sivussa kokkaavat ja pyykkäävät ja järjestävät kaikkea kivaa lapsille, koskaan ei olla väsyneitä. En ole sellaiseen edes törmännyt.
Mutta tilanne on mielestäni sillon vähän parempi jos perheeseen tulee esim. kolmas lapsi ja edellisillä on suht pieni ikäero ja voivat leikkiä keskenään, sekin helpottaa äidin taakkaa.
Ja tässä en puolustellut itseäni, oma tilanteeni on toisenlainen.
Kai sinä laitot tämän avauksen kuumepuolelle, eikös se sinne kuuluisi ;)
Mutta siis jotakin kommentoidakseni niin mulle on se ja sama miten muut toimii. Koska kukaan ei voi tietää toisten perheiden tilanteita ja niin poies päin.
Ja arvaappa mitä, aina ei tarvi etes niin isoa " syytä" kuten esim. mainitsemasi mielenterveys. Hoitopaikasta voivat ehottaa, että lapsi jatkaisi virikehoidossa, jos kokopäivähoitosuhde loppuu. Joten lapsen parasta tässä ajatellaan varmasti kaikki :)
Se ei kenestäkään parempaa äitiä ja isää tee, joka lapsensa hoitaa kotona. Jokainen on lapselleen se paras äiti ja isä riippumatta miten on tämän asian valinnut.
Sinä varmaan kivittäsit minua vastaan tullessa, jos tietäsit, että tuo äiti on pitänyt lastaan hoidossa vaikka on työttömäksi jäänyt. Ja esikoinen vielä kyseessä. Ja sitten tulee vielä raskaaksi ja esikko on vaan hoidossa. Niin ja jatkaa hoitoa, kun vauva on syntynyt ja kotiutunut.
Kiitos kysymystä - nukun hyvin yöni ja niin lapsikin :)
Sen kummempia alotusta pidemmälle lukematta annan vastaukseni.
Olen se tyhmä ja laiska äiti joka ajatteli viedä 3v esikoisen hoitoon ku vauva syntyy.
Olen ihan normaalisti terve yh-äiti, mutta jos käy niin et lääkärin lausunnolla se tarhapaikka tulee niin kyllä lapseni sinne vien! Ja luulenpa että puheen kehittämisen kannalta vien sit vaikka perhepvähoitajalle!
Aloittajan ei kannattas ajatella noin mustavalkosesti, aina ei ole kyse vanhemman laiskuudesta, vaan myös lapsen parhaasta.
Ja vauvan kanssa ei mennä sinne hiekkalaatikolle iha miten vaan, ainakaan meidän laatikoil ees käy ketään. Ja perhekerhot aina sen verta aikasin että aina ei kerkee jos muksu nukkuu yli yheksän! Vai pitäskö kenties herättää kesken unien?
Täs maassa jokaisel oikeus hoitopaikkaan, näin se ei tietenkään ole valitettavasti. Mutta kyllä ennemmin sielt hoidosta pois lapset joiden toinen vanhempi kotona,mut laps laitettu tarhaan ilman painavaa syytä.
Taisin itsekin kirjoitella tuohon ap:n viittaamaan ketjuun ja kertoa, että meillä on tarkoitus pitää vauvan syntyessä melkein 4-vuotias päivähoidossa kolmena päivänä viikossa. En ala asiaa sen enempää perustella tai puolustella. Se on meidän ratkaisumme ja on meidän perheellemme kaikkein parhain. Tosin varaan oikeuden muuttaa mieltäni suuntaan tai toiseen, sillä käytäntöhän vasta näyttää, miten asiat sujuvat. Aion pystyä elämään ratkaisumme kanssa oikein mainiosti ja katsoa kuitenkin olevani " oikeutettu" hankkimaan lapsia ja pitämään itseäni hyvänä äitinä. :-)
Pointti tässä eivät kuitenkaan ole minun omani tai muiden ihmisten ratkaisut. Ap:n kirjoituksessa ärsyttää nimittäin suunnattomasti se, että asetutaan kaikkien muiden yläpuolelle suurin piirtein kaikkivaltiaan asemaan ja toitotetaan omia, subjektiivisia mielipiteitä niinä ainoina, yksina ja oikeina. Tuollainen mustavalkoinen ajattelutapa, jossa ei edes haluta nähdä kuin omia argumentteja, tuntuu suorastaan kypsymättömältä.
Tottakai asioista voi olla vahvojakin mielipiteitä, mutta minun mielestäni on erittäin suvaitsematonta ja loukkaavaa esittää niitä noin jyrkästi. Tosin voihan tietenkin ap:n ainoa tarkoitus ollakin se, että saa ihmiset provosoitumaan ja saada aikaan keskustelua. Onneksi olkoon, ainakin minun kohdallani onnistuit mainiosti.
Ärhäkät mielipiteet, joissa ei edes yritetä asettua toisten ihmisten asemaan tai nähdä, että asioissa on muitakin sävyjä kuin mustia tai valkoisia, saavat totisesti näkemään punaista. Eikä silloin ole merkitystä sillä, mistä asiasta on kyse. Eli minun " vastarintani" ei kyllä tässä tapauksessa kohdistu niinkään itse asiaan tai ap:n mielipiteeseen - se hänelle suotakoon - vaan siihen, miten hän asiansa esittää! Ehkä jopa kuvittelet olevasi parempi ihminen kuin me muut?!
En voi kuin ihmetellä, mistä ap ammentaa tämän ylenkatsomisensa ja jopa valtansa valita, kuka tässä maailmassa voisi tehdä lapsia ja kuka ei. Tottakai esimerkiksi narkkareiden ja alkoholistien lasten olot säälittävät, mutta noin yleensä ottaen minä en ainakaan katsoisi olevani sellaisessa asemassa, että voisin määrätä, kuka saisi hankkia lapsia ja kuka ei.
Huh huh!
Heti kun olen tämän tämänkertaisen saanut synnytettyä, lupaan pyhästi lopettaa.
Olen yksi näistä syvästi paheksumistasi hirviövanhemmista, jotka kehtaavat laittaa lapsen hoitoon, vaikka itse ovat vauvan kanssa kotona. Myös miesraukkani joutuu sitten aikanaan tähän kauheaan paheksuntasi alhoon...
Eihän siinä sitten muu auta kuin ryhtyä tekemään ihan eläimenä töitä, koska aika heikosti tulevaisuuden eläkkeenmaksajia on tiedossa kun noin lujan paheksunnan uhalla kielletään lisää hankkimasta (tai saamasta, ihan miten sen ottaa... :) )
Kun lapsi on jo nyt tarhassa hoitamalla pilattu ja pilaamista yhä edelleen itsepintaisesti jatketaan (hänelle tulee kauheat KÄRSIMYKSET), ei kai se haittaa mitään vaikka jatkossa tekisikin pyöreitä päiviä, huumeidenkäyttäjä tai muu epäonnistuja siitä varmasti tulee kun on niin kamalat vanhemmat.
Kun on jo itsekkääksi leimattu, voi samaa teemaa jatkaa varmistamalla itselleen mahdollisimman hyvän eläkkeen ja vähät välittää siitä mitä mukulalle käy. :)
****************************
Oheisista linkeistä voi käydä tarkistamassa pari juttua:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trolli
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/nyysit/3.4.html#trolli
Lainaus viimeksimainitulta sivulta:
" Käytännössä trollausta voi olla äärimmäisen vaikea erottaa pelkästä syvästä tietämättömyydestä tai tyhmyydestä, joskin säännölliset trollaajat yleensä oppii tunnistamaan. Toisaalta se ei ole yleensä tarpeenkaan, koska kummassakin tapauksessa on yleensä fiksuinta olla välittämättä koko jutusta. "
Hyva esim. emilia77. Mua arsyttaa ihan suunnattomasti tuo kamala mustavalkoinen ajattelu, jota valittettavasti olen tavannut suomessa, asiasta riippumatta, paljon enemman kuin missaan muualla missa olen asunut. Mutta onneksi on taallakin ihmisia jotka osaavat ajatella laajempikatseisesti.
Kuten jo toisessa ketjussa kerroin, meilla on se semmoinen 3 kk aitiysloma. Esikoisen kanssa se aika oli todella rankkaa. En ssanut koskaan levata hetkeakaan, yollakin nukuimme 6 tuntia PATKISSA. Ei ollut herkkua. Kun ei ollut mitaan tukiverkkoa, niin valilla tunti ette kertakaikkiaan enaa jaksa. Kaikki aika (myos se milloin minun olisi pitanyt syoda, tai kayda fysiolla laittamassa itseni takaisin kuntoon) menikin vauvan sylissa hyssyttamiseen siina toivossa etta se ehka nukkuisi puoli tuntia silloin talloin. Paniikkia kerasin itselleni lukemalla kuinka tarkeaa uni on pienelle vauvalle...
No, pointti on siis se etta palasin toihin aitiys" loman" jalkeen aivan uupuneena. Mietin sita miten tammoinen tavallinen ihminen (ei siis semmoinen super-aiti niinkuin ap) pystyisi samaan jos viela lisaksi olisi mukana porukassa semmoinen vilkas ja vaativa 2,5 vuotias, kuten meilla kun toinen syntyy kesalla...
Itse en koe mitaan honoa omaatuntoa, olen taysin vakuuttunut etta mita teen ei ole lapselle haitaksi, ja on aivan normaalia tomintaa (sitakin kun voi olla monen laista, usko tai ala!! ;-)). Nukun yoni hyvin, kun alkuraskauden vessajuoksut ja esikoisen yoherailyt sallivat. Minun ystava- tai tuttavapiirissani ei ole onneksi noin tuomitsevaa joukkoa, mutta tuntuu pahalta niiden Suomessa asuvien puolesta jotka joutuu kuuntelemaan tommoista!
Ihan kaikella kunnioituksella toisten mielipiteitä kohtaan: onko sinulla ihan varmasti varaa moralisoida noin? Siis oletko todella niin varma siitä, että itse hoidat äitiyden saumattoman täydellisesti, kun uskallat noinkin jyrkästi ottaa kantaa tuohon päivähoitoasiaan? Samaten niputat kaikki äidit samaan nippuun pohdiskelematta yhtään syitä ja seurauksia sen enempää.
Itse olen kokenut sekä 3 vuoden kotiäitiyden (kaksi lasta kotona koko ajan saman aikaa), jonka aikana jätin mm. väitöskirjan " hyllylle" , samaten ylimääräiset työt (virkatyön ulkopuoliset) ja omistauduin lapsille. Olin siis kokopäivätoiminen virikemamma, jolla ei ollut turvaverkostoa (tiedän, että joiden mielestähän silloin ei lapsia saisi hankkia lainkaan ;) ) eikä perhekahviloita tai kerhoja " apuna" .
Nyt jään toisen kerran kotiin ja tällä kertaa EN jätä väitöskirjaa enää hyllylle vaan pakerran sen loppuun, samaten muut jäljellä olevat opinnot. Vanhemmat lapset jatkavat siitä syystä kaksi päivää viikossa vanhassa hoitopaikassaan. Mielestäni perheellemme on kokonaisedullista toimia näin, koska nyt voin rauhassa olla kotona pidempään sen sijaan, että palaisin jatkamaan töitäni. Lapset ovat silti 5 kokonaista vuorokautta kotona pyykkiä ripustamassa ja sen lisäksi hoitopäivistäkin suurimman osan...
En jaksa ymmärtää, miten äidit ovat niin julmia toisilleen!!!
...on aloittajalla. Ei voi muuta sanoa. Miksiköhän itse olet lapsia hankkinut, jos et empatiaa yhtään omaa. Empatiahan meinaa käytännössä sitä, että osaa asettua toistenkin asemaan. Täytyy sanoa, että mua suoraan sanottua vit***taa tuollaiset ihmiset, joiden pitää noin jyrkästi asiaan kuin asiaan suhtautua. Tajuatko, että tuollaisella syyllistämisellä saadaan aikaan juuri tilanteita, joissa lapset voivat huonosti KOTONA. Ja ei aina ulkopuoliset huomaa, että äiti ei kestä henkisesti, jolloin juuri sinun mielestäsi tällä kyseisellä äidillä ei olisi oikeutta laittaa lastaan hoitoon. Kun äiti, jolle olisi hyväksi saada esim. isompi lapsi hoitoon pienemmän sunnyttyä, ottaa nämä syyllistämiset tosissaan...
Lähde kiertämään maailmaa ja juttele oikeiden ihmisten kanssa (myös muiden kuin niiden kahden naapurin kotiäidin kanssa).
Anteeksi vaan kaikille tämä kärkäs kirjoitus, mutta raskaushuuruissa tällaiset ärsyttää ihan suunnattomasti.
terveisin
tuiskuneiti79 + poika 1v2k ja rv 8+2
Tuosta lasten " TEKEMISESTÄ" sanon kyllä. Kuka voi sanoa että tekee lapset? No omapa on asiansa jos mieltää itsensä " lasten teko koneeksi" . Itse olen kyllä tullut huomaamaan, että lapsia ei tekemällä tehdä, vaan niitä saadaan.
Ja ajoituksesta. Jokaisella asialla on oma aikansa eikä sitä tarvitse muiden alkaa miettimään, että onkohan lapsi " tehty" väärään aikaan kun vanhimmat lapset pannaan hoitoon.
En halua sitten mitenkään loukata ketään, mutta en käsitä miksi toisia pitää arvostella...Onko se itsetunnon puutetta vai mitä?
Toi pitaa kylla viela lisata tohon alkuperaisen viestiin, etta ei kaikki hankkiudu raskaaksi kun siita niin kamalasti nauttivat. Mulla se nyt on lahinna se pakollinen vaihe (inhottavaa kun keho muttuu niin kamalasti, on koko ajan huono olo ja vasyttaa, ei voi syoda kaikkea mita soi enne jne.) joka pitaa kayda lapi jotta lapsi saadaan maailmaan.
Ja jos et jo ajatellut etta olen tosi hirvio, niin kerronpa viela senkin, etta en todellakaan odota innolla vauvaiakaa ensimmaisen kanssa elamani rankan kokemuksen vuoksi. Mutta kun me kaikki taidetaan syntya vauvoina, niin siinakaan ei ole paljon valinnan varaa... ;-))
Eli meille ei ole hankittu lapsia sen ihanan raskauden takia (eiks se ois vahan hullua etta 9 kk nautinnon vuoksi sitten sitoo elamansa vuosikymmeniski???), eika edes sen vauvaihanuuden vuoksi. Ja tama ei tietty tarkoita sita ettenko vauvaani rakastaisi, vaan iksinkertaisesti sita, etta nautin esim. esikoisestani paljon enemman nyt kuin silloin ihan pienena. Vitsailinkin miehellini etta hankkisin vaikka kuinka monta jos saisin hypattya suoraan hedelmoityksesta synnytykseen (josta mulla on hyva muisto), ja sitten saada semmoisen kaksivuotiaan...
Siinä mielessä virkistävä (<- sanavalinta ei ehkä ole ihan nappiin, mutta sinne päin kuitenkin), että tämä on yritys pohtia yhdessä tätä ilmiötä. Kaikenlainen keskustelu on hedelmällistä, kun se käydään hyvässä hengessä =o).
Muistakaa myöskin, rakkaat kanssasisaret, että syyllistymisen tunne (ja mahdollisuus) on ihmisessä itsessänsä - toisen sanat eivät automaattisesti " syyllistä" , jos ei jo valmiiksi tunne (jostakin syystä) syyllisyyttä. Älkää ottako niin henkilökohtaisesti - verisenä loukkauksena, vaan ennemminkin mahdollisuutena tuoda esille ja perustella erilaista näkemystä.
Sanat ja näkemykset voivat keskenään " kiistellä" - ei ihmiset ;o)
saat suuuren ihmetys kohtauksen luettuasi tämän ketjun..
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8859105&p=3&tmode=1&smode…
Itse sitä mieltä jos ei vanhemmat/vanhempi sairas tai vastaavaa niin niiden lapset vaan turhaan tarhassa syö paikat niiltä jotka niitä oikeasti tarvitsevat, ikävä kyllä näin on.... Ketjusta löytää minun koko kirjoituksen olisko sivua 3 tai 4 niin kanta tulee paremmin selväksi.