Älkää ihmiset hankkiko lisää lapsia

Täällä se urhoollinen äiti vastaa vielä, jota joku noin kehui :-) Ei, mielestäni ei todellakaan ole urhoollista, vaan odotan KAUHULLA sitä, että vauva syntyy, koska todellakin todennäköistä on, että hänkin on allerginen. Mutta kysymys ei ole siitä, haluanko MINÄ kiillottaa sädekehääni vaan siitä, että miksi ihmeessä minun esikoiseni pitäisi kärsiä siitä, että me teemme useamman lapsen ? Miksi häneltä pitäisi olla se äidin kanssa vietetty aika pois, ja hänet pitäisi lykätä päiväkotiin muiden hoidettavaksi, jotta äiti saa levätä? Jos seuraa tai virikkeitä hakee, niin saa niitä muualtakin. (Puhumattakaan siitä mitkä kaikki " kulkutaudit" ne esikoiset tuo päiväkodeista tullessaan vauvalle)



Mutta kuten jo todettu niin meitä on moneen junaan ja asemallekin jäämään ;-)



Minullekin tämä on iso juttu ollut pohdittavaksi ja edelleen mietin näitä asioita. Silti en voi uskoa että taapero/leikki-ikäinen olisi mieluummin hoidossa kuin omassa kodissaan. Tai sitten ainakin tilanne kotona on todella kurja ja ehkä pitäisi miettiä ratkaisuja kokonaan uudelleen.



Joku vielä puhui siitä, että kun ne lapset HALUAA sinne hoitoon mieluummin kuin kotiin ja että ei niitä sinne väkisin viedä. Ehkä mulla sitten on vain todella huono tuuri kun näen näitä huutavia isompia muksuja viikoittain kun omaani vien hoitoon. Nimenomaan näitä, jotka on 3-4vuotiaiden ryhmässä ja huutavat kurkku suorana ovella äitinsä lahkeessa, etteivät halua jäädä , ja vauva odottelee äitiä ulkona rattaissa ja nämä lähtevät kotiin kaksin kun esikko jää karjumaan päiväkodin aamupalapöytään. Ehkä nämä tapaukset juuri on niitä jotka koko ajan vahvistaa omaa kantaani asiaan ja toki lisäksi se, että oma lapsi sanoo, miten IHANAA on jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin +lisäksi puhuu miten meluisaa päiväkodissa on ja että siellä on " isoja poikia" (=4v) jotka puhuu rumia, tönii jne jne jne.....



Uskomatonta jos on näin että olen ainoa tässä ketjussa joka näkee näitä tapauksia tai myöntää näkevänsä..... Päiväkoti josta puhun, on Tampereella Tampereen kaupungin pienin päiväkoti, hyvämaineinen sellainen ja ns. " hyvällä alueella" , joten kyse ei ole mistään specialtapauksesta, jollainen olisi vain yksi Suomessa jossain " slummialueella" :-) (kerron siksi että joku kohta vetäisi tästäkin jonkun johtopäätöksen) Siltikin tilanne on se, että lapsia on vähintään 15 per ryhmä joissa on 2 hoitajaa +harjoittelija. Aika kaoottista kyllä omasta mielestäni, jonkun mielestä ehkä ei ole mutta itse ihmettelen miten on mahdollista edes ns. perushoito tai perusturvallisuuden ylläpitäminen , kun on vähintään aina 5 lasta per hoitaja vahdittavana.



Mutta nyt riittäköön, tämä aihe provosoi meitä kaikkia loputtomiin ja varmaan vielä eläkeläisenäkin sitä syyllistää itseään valinnoistaan. Omalla kohdallani nyt vain koen että syyllistäisin itseäni jatkuvasti jos jäisin vauvan kanssa kotiin ja roudaisin esikoista hoitoon. Koen, että se on hänelle varmasti rankempaa kuin itselleni työpäivä. Piste :-)

Edelleen: ei todellakaan ole sama, viekö lapsen jonkinlaiselle hoitajalle (pph, joku muu, mikä?) aamupäivästä ja hakee pois iltapäivällä, vai tosiaan pakkaatko lapset kaikki sinne -15c pakkaseen ja imettelet siellä hilpeästi puolen tunnin välein vauvaa samalla valvoen muuta konkkaronkkaa (yhtä tai useampaa vanhempaa lasta). Leikkipuitsoja tai muita hienouksia ei todellakaan ole, puistoja nyt ei tarvitakaan kun metsä alkaa kotiovelta. Ei tässä tietysti mitään erikoisempia kunnan rakenteita tarvita - tuskin niitä onkaan - jos jostain naapurustosta (eli meidän tapauksessa kymmenen kilometrin säteellä) löytyisi pari lasta, jotka kyläilisivät päivähoidon omaisesti toistensa luona. Tai jotain. En vielä niin pitkälle ole ehtinyt miettiä, vasta siihen asti että murehdin, mistä saa lapsille leikkitovereita jahka hän kasvaa.



En siis puhu ihan pikkulapsista, niistä taaperoikäisistä, vaan jo leikki-ikään ehtineistä.



-v-

" Mielestäni on ihan uskomatonta että verovaroja hassataan siihen että joku ei jaksa hoitaa omia lapsiaan."

-Mitä sitten, jos laittaa yksityiseen tarhaan niinkuin me :)))))) hihiiiii!!!



" Tekisi hyvää näille mammoille matkata esim. Jenkkilään missä ei subjektiivisesta päivähoidosta ole kuultukaan."

-Ja ollaan jopa sinne matkustamassakin parin viikon päästä :))))))) hihiii!! Ja neuvoksi, älä puhu yhdysvaltalaisesta hoidosta, jos et TODELLA tiedä mitä siellä on...:)))))))))



" Niin ja enpä haluaisi selittää lapselle kun hän on aikuinen että sinut laitettiin jo ihan pienenä päiväkotiin koska äiti ja isi halusivat lisää vauvoja. Ja tokihan tämän tiedostaa jo lapsikin. "

-Meillä vain tilanne, että kun lapsi (2,5vee) tällä hetkellä kotona (ollut jo 3 kuukautta, kun jäin pois töistä) ja vielä kysyy PÄIVITTÄIN koska pääsee hoitoon. Ja joka kerta käydään asioita läpi mitä hoitopaikassa on tehty.



Minua lähinna huvittaa tämä keskustelu! Toivoin, että äidit olisivat jättäneet komentoimatta näin typerää aloitusta, mutta ymmärrän tosiaan jos jotain alkoi ottaa päähän. Minä kun olen työskennellyt erilaisten ihmisten kanssa, joten tuonlaiset komentit yleensä jätän omaan arvoonsa :)))))))))))

Tämän jälkeen en enää " riehu" täällä mutta en vaan malta olla vielä kerran kommentoimatta miten paljon tuo mustavalkoisuus, suvaitsemattomuus ja julmuus surettaa. Päiväkoti ei ole AINA huono vaihtoehto. Päiväkotiin lapsensa laittavat eivät ole aina ja vain huonoja äitejä. Lapset saattavat haluta kodin ulkopuolelle leikkimään muustakin syystä kuin että heitä kohdeltaisiin huonosti kotona. Vaikka itse teette toisen laisia ratkaisuja lopettakaa yksisilmäinen syyllistäminen!



Kuten jo kirjoitin empatiakyky ei ole ollenkaan tarpeeton asia meille kaikille! Kunnioitan jokaisen ratkaisua hoitaa kaikki lapset itse kotona, se on varmasti päätöksen tehneelle sillä hetkellä hyvä ja oikea ratkasu. En vaan voi tuomita niitä joiden elämä menee toisella tavalla.

Sandille pieni kysymys:



" Mutta kysymys ei ole siitä, haluanko MINÄ kiillottaa sädekehääni vaan siitä, että miksi ihmeessä minun esikoiseni pitäisi kärsiä siitä, että me teemme useamman lapsen ? Miksi häneltä pitäisi olla se äidin kanssa vietetty aika pois, ja hänet pitäisi lykätä päiväkotiin muiden hoidettavaksi, jotta äiti saa levätä?"



Eiko se aidin esikoiselle antama aika jaa yhtaan vahemmalle kun on vauva kotona? Mull ase jaisi varmasti olemattomiin, vasrinkin jos on taas kovasti itkeva koliikkivauva! En vie lastani hoitoon jotta aiti saisi levata (en vielakaan usko etta toinen voisi olla niin paljon helpompi kuin esikoinen ja etta paasisin jopa LEPAAMAAN aitiyslomalla! Jos hengissa selvian on se jo jotain!). Vaan siksi(kin) etta lapsi saisi olla semmoisessa seurassa jossa hanen mielenkiinnon aiheet, kysymykset, ja tarpeet ovat ykkossijalla, eivat koko paivan ne vauvan.



Ehka munkin olisi aika lopettaa, kun eihan tassa kuitenkaan paasta mihinkaan " ratkaisuun" , vouhotetaan vaan eteenpain. Mutta kylla se fanaattisuus ja ajattelun joustamattomuus ottaa mua niin kovasti paahan, etta on vaikeaa sita hyvaksya!

Sandi:

Täällä se urhoollinen äiti vastaa vielä, jota joku noin kehui :-) Ei, mielestäni ei todellakaan ole urhoollista, vaan odotan KAUHULLA sitä, että vauva syntyy, koska todellakin todennäköistä on, että hänkin on allerginen. Mutta kysymys ei ole siitä, haluanko MINÄ kiillottaa sädekehääni vaan siitä, että miksi ihmeessä minun esikoiseni pitäisi kärsiä siitä, että me teemme useamman lapsen ? Miksi häneltä pitäisi olla se äidin kanssa vietetty aika pois, ja hänet pitäisi lykätä päiväkotiin muiden hoidettavaksi, jotta äiti saa levätä?

Ehkä mulla sitten on vain todella huono tuuri kun näen näitä huutavia isompia muksuja viikoittain kun omaani vien hoitoon. Nimenomaan näitä, jotka on 3-4vuotiaiden ryhmässä ja huutavat kurkku suorana ovella äitinsä lahkeessa, etteivät halua jäädä , ja vauva odottelee äitiä ulkona rattaissa ja nämä lähtevät kotiin kaksin kun esikko jää karjumaan päiväkodin aamupalapöytään. Ehkä nämä tapaukset juuri on niitä jotka koko ajan vahvistaa omaa kantaani asiaan ja toki lisäksi se, että oma lapsi sanoo, miten IHANAA on jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin +lisäksi puhuu miten meluisaa päiväkodissa on ja että siellä on " isoja poikia" (=4v) jotka puhuu rumia, tönii jne jne jne.....

Kirjoitit tuossa, että miksi esikoisesi pitäisi kärsiä siitä että teette useamman lapsen, ja miksi häneltä pitäisi olla se äidin kanssa vietetty aika pois. Niin, joka tapauksessa hän joutuu luopumaan äidin kanssa vietetystä ajasta koska ihmettelenpä vaan miten kukaan voi antaa yhtäpaljon huomiota esikoiselle kuin ennen toista lasta. Kun se vauva vaatii varmasti paljon aikaa. Mulla oli hoidossa reilu puol v (vielä niin vanha ja rytmittynyt) lapsi useamman päivän, ei ollut helppoa edes ne muutamat päivät kun oma lapsi vaati siinä huomiota ihan samalla lailla kuin ennenkin. Ei tarvinnut edes imettää tätä hoitolasta, silti oli esikoinen todella mustasukkainen, ja ulkoilu puistossa oli ihan maksimaalista kärsimystä ja esikoisen laiminlyöntiä. Kun piti tää vauva saada nukkuu (ei ollut mikään " pistä vaunuun ja sillä sipuli" -nukutettava) ja samalla pitää esikoinen tyytyväisenä keinuttamalla, nostamalla keinusta, vahtimalla ettei tipu jne. Tietenkin voi olla esikoiselle fyysisesti läsnä, mutta kyllä se henkinen läsnäolo jäi heikolle kun sen vauvan kanssa häsäsi.

Niin mitä tulee tohon että nää vanhemmat lapset sitten huutavat päiväkodissa näiden mukavuuden haluisten äitien perään kun heidät sinne jätetään... Eiköhän se ole ihan sama huuto niilläkin lapsilla joiden äidit vaan " ra' asti" lähtee töihin ja jättää lapsen päiväkotiin? Kuten tossa kirjoitinkin aikasemmin, lopputulos on sama: lapsi on päiväkodissa oli syy työ tai vauva. Miksi se työ on jotenkin parempi syy? Kuinkahan monella se on ihan elämän ja kuoleman kysymys rahallisesti että äiti käy töissä kun lapsi alle 3 v. Oikeasti, menoja voi karsia. Tosin edellisen kirjoitukseni esimerkit olivat kärjistettyjä, en nyt todellisuudessa ihan asketismia kannata. Mutta joskus ihmiset pitää tiettyjä asiota välttämättöminä ja tekee ratkaisuja jotka sitten " pakottaa" heidät menemään töihin heti kun äitiysloma loppuu.

Mutta siis edelleen korostan, että jokainen perhe tekee omiin olosuhteisiinsa ja voimavaroihinsa nähden parhaan ratkaisun. Toiset vie lapsen päiväkotiin työntakia, jotkut jonkun muun syyn takia. Musta se on perheen oma asia.

En nyt oikein myoskaan ymmarra, etta miksi lapsen kannalta tilanne on eri jos hoidon syyna onkin tyo? Yhta paljon hoidossa on silti melua, kiroilua ja lyomista, vaikka aiti onkin ansiokkaasti tyossa eika vain kotona _loikoilemassa_! Paivahoito on ollut lapselle ehka jo useamman vuoden hyva paikka olla ja yhtakkia sinne vieminen onkin silkkaa kidutusta ja tallaisten ihmisten ei olisi syyta edes saada enempaa lapsia, kun nain kaltoin kohtelevat lapsiaan... nyt menee kylla ihan yli taa logiikka!!!



Missa sitten menee lapsen parhaan rajat, kuinka pitkalle vanhemmat ovat valmiita viemaan taman asian? Pitaisiko kaikkien siis hoitaa lapsensa kotona vahintaan kolme vuotiaaksi, siihenhan on periaatteessa jokaisella mahdollisuus, mita en kylla myoskaan purematta nielisi? Paitsi jos Ailatin ehdotuksen tavalla luopuisi kaikista " mukavuuksista" . Mitapa sita ei lastensa hyvinvoinnin eteen olisi valmis tekemaan, eiko?



Enka oikein ymmarra, etta kuka sina ap olet ihmisille sanomaan " alkaa ihmiset hankkiko lisaa lapsia" ? Onko sun elamas sit jotenkin niin taydellista etta kaikkien pitas seurata sun jalanjalkia? Ootko sa oivaltanu jotain semmosta aitiydesta ja elamasta mika sit nakojaan on suurelta osalta jaany huomaamatta?



On myoskin naurettavaa sanoa, etta ihmisten pitas ajatella lastensa parasta.. siis nyt tallasessa tilanteessa. Ihanko totta?? Tuo ei varmaan oo tullut yhdellekkaan aidille mieleen, ennen kun kerroit.. Eikohan taa oo kaikkien isien ja aitien tavote, ihan ilman tyhmia kehotuksia. Ja myoskin uskon, etta yleensa lapsen vanhemmat, ovat ne jotka tietavat oman lapsensa parhaan, paremmin kuin joku joka ei tunne parhetta tai lasta ollenkaan (ap)



Jos SUN mielesta SUN lapsille on parasta olla sun kanssa kotona, siitta vaan!! Mita sa sita nyt taalla muille paasaat. Pida lapses kotona ja oo tyytyvainen etta oot niin paljon fiksumpi ja parempi aiti kun monet muut, eiko niin?



Kamalaa tuollanen toisten syyllistaminen!! Juu, voihan asioista keskustella ja mielipiteita on monia. Ap:lla ei vaan taida olla kovin suuria keskustelijan lahjoja, ehka se tuolla ylhaalla onkin panostanut kaikkensa juuri ap:n loistavaan aitiyteen, jotta han voi sitten jakaa viisauttaan muille tietamattomille aideille! Keskustelun avaus ei ollut millaan tavalla rakentava, enka usko etta tarkotus olikaan!

Uskomatonta jauhamista kertakaikkiaan :-))))



Joltain taitaa puuttua sisälukutaito, kerroinhan tuossa että oma esikoisenikin on PÄIVÄKODISSA ollut alle 2-vuotiaasta asti. Joo, ei ne mitään helvetin tulia ne paikat ole, tiedän kyllä sen. Edelleen olen sitä mieltä että ei ole millään tavalla MUSTAVALKOISTA ajattelua todeta, että suurin osa lapsista olisi mieluummin kotona kuin hoidossa.



No, eiköhän tässä maailmassa muitakin epäkohtia ja isompia murheenkryynejä ole kuin tämä iki-ihana subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten jääköön tämä todellakin tähän.



Olen mielestäni erittäin suvaitsevainen ihminen, tietäisittepä ;-) Mutta tarkoituksella kirjoitin erittäin kärjistetysti, sehän tässä tarkoituskin oli kun ihmiset on tästä aiheesta niin tulisilla hiilillä. Ja hah hah, en ole itsekään vielä ilmoittanut päiväkotiin että lapsi jää kotiin maaliskuussa, joten ehkä mä olenkin juuri se mamma joka huhtikuussa surffaa täällä netissä vauva tissillä ja esikoinen painaa päiväkodissa päivät pitkät !



Ja kuten koko ajan olen kirjoittanut, kommentoin vain ja ainoastaan PÄIVÄKOTEJA ja niiden ylisuuria ryhmiä. On aivan eri asia, jos lapsi on vaikkapa tutulla hoitajalla tai esim. perhepäivähoidossa parin muun lapsen kanssa. Oma kritiikkini kohdistuu nimenomaan päiväkoteihin ja niiden jatkuvasti ylisuuriin ryhmiin. Päiväkoti on niin laitosmainen paikka että kyllähän sitä mieltä ovat siellä työskentelevätkin, että ei se ole lainkaan alle 3-vuotiaiden paikka. Joten kun joka ikinen päivä 2 vuotta olen vienyt lapseni hammasta purren päiväkotiin, niin kun mahdollisuus tulee jäädä kotiin, teen kyllä kaikkeni jotta viihdytys ja se kaveriseura, jos sitä nyt tarvitaan edes alle 4-vuotiaana, tulee jostain muualta kuin sieltä.



I rest my case :-)

Eli jokainen voi tahollaan pitää esikoisen kotona ja antaa naapurin ratkaista ongelman parhaakseen katsomallaan tavalla ;)



Itse odottelen kieli vyön alla että meidän esikoinen pääsee aloittamaan päiväkodissa tammikuun lopulla. Ikää hänellä on silloin 1v10kk ja hänen tapauksessaan päivähoito on varmasti se paras ratkaisu. Meidän lapsemme kehitykselle päiväkodin tarjoamilla virikkeillä on todellakin merkitystä. Tuohon päädyimme siis lapsen itsensä takia, mutta toki aion ottaa tästä ajasta myös ilon irti. Eli saan kerrankin aikaa loikoilla vauvan kanssa kotona, käydä kahdestaan kerhoissa, kierrellä kaupungilla jne. Ollaanhan noita kaikkia tehty kahdenkin lapsen kanssa, mutta ihan rehellisyyden nimissä yhden lapsen kanssa liikkuminen on helpompaa.



Minulla ei ainakaan ole selvännäkijän kykyjä tietää miksi Maija ja Pentti vievät pikku-Aaron hoitoon vaikka äiti jää vauvan kanssa kotiin. Voin vain luottaa että heillä on syynsä siihen. Nuo syyt ei aina näy päällepäin...

taitaa tosiaan olla aika yllätys isojen kaupunkien asukeille,että ei niitä kunnon leikkipuistoja ole joka paikassa.



Minun koto kaupunkini on n. 15 000 asukkaan kaupunki.

Eikä täällä ole mitää isoa puistoa,jossa vanhemmat kokoontuisivat,ei tässä keskustassa eikä varsinkaan keskustan ulkopuolella.



tää vaan ihan kommenttina tuohon leikkipuisto asiaan...



Heh ,onneksi jo kauan sitten lakkasivat keräämästä koiraveroa,kun ei niillekkään ole puistoa täällä... ;)

Nyt on ajatusmaailma muuttunut, kun olen läheltä seurannut perhettä, jossa esikoinen on 4-vuotias ja kaksi pienempää sisarusta ihan pieniä (1-vuotias ja vauva). Esikoine on siinä iässä, että voi jo olla ulkona itsekseen ja kaipaa seuraa muista lapsista. Pihalla oloa täytyy kuitenkin valvoa jollakin tavoin. Äidin täytyy käydä tarkistamassa onko lapsi pysynyt pihalla ja tarvittaessa juosta apuun, jos joku hätä tulee. Tätä ei voi tehdä kahden pienen kanssa. Esikoinen joutuisi olemaan sisällä ja tavallaan taantumaan siihen vain äidin kanssa ulkoiluun silloin kun äiti ehtii lähteä pihalle. Leikkiseuraa ei ole pienemmistä. Kerhoja ei ole lähettyvillä. Tässä tapauksessa ymmärrän sen, että esikoinen on muutaman päivän kuukaudessa tarhassa. Nämä ovat yksilöllisiä asioita.

alkuperäisen kirjoittajan kanssa.



Mutta miksi luette hänen viestinsä niin provosoivana. Minun mielestä hän vaan toteaa että on ikävää että nykyään on monelle itsestään selvyys että isompi lapsi viedään päiväkotiin jotta saa nauttia rauhassa uudesta vauvasta. MUTTA hänhän totesi ihan kun moni teistä, että toki jos äidillä on opiskelua ym tai jos lapsella on paha olla kotona (äiti ryyppää ym) on ihan hyväksyttävä ja hyvä asia viedä lapsi tarhaan. Mysö mielestäni voi hyvin pitää yli 3-vuotias lapsi päiväkodissa ja tehdä vaikka lyhyempiä päiviä tai pitää joku päivä kotona.



Sitä mitä en ymmärrä on " normaalit" äidit (toki ei voi ulkopuolisena aina tietää kaikki asiat, mutta hyvien ystävien tilannetta pystyy arvioimaan aika hyvin) vie 2-vuotiaan tai pienemmän kokopäivähoitoon kun jää itse kotiin vauvan kanssa. Lyhyempi puisto, esim, aamupäivöt tai sitten lyhyet päivät päiväkodissa (esim 9-12) on mielestäni ihan ok.



Pelottaa vaan se kun useammin ja useammin kuulee hyvien ystävien (joilla on kaikki hyvin) suusta kommentteja että on täysin ok pitää 2 vuotiaan täyspäiväisesti (8-17) päiväkodissa vaikka itse on kotona. Tosin uskon ja toivon että nämä vielä selvästi vähemmistö!



Enna

Lähinnä vaan kommentoisin / ihmettelisin noita muutaman kirjoittajan kuvailemia päiväkoteja. Kauhean kuuloista meininkiä! Täytyy kyllä myöntää että kuljen varmaan laput silmillä esikoisen päiväkodissa Vantaalla, en ole moista meininkiä vielä siellä nähnyt. Toki ryhmät on isoja ja hoitajia ei ole tarpeeksi, mutta kyllä ne lapset aika tyytyväisiltä näyttävät yleensä. Ja varsinkin pienten puolella alle 3v. oli ainakin aiemmin tosi mukava tunnelma ja ihanat hoitajat.



Toki meidänkin lapsi on joskus aamuisin itkenyt kun olen töihin lähtenyt ja moni muukin lapsi. Sitten taas meidän poika ei olekaan hakiessanin halunnut sieltä lähteä pois - joskus jopa itkenyt että mene äiti takaisin töihin. Muitakin lapsia olen nähnyt jotka itkevät aamulla ja sanovat sitä sun tätä ja kas kun äiti/isä on siitä lähtenyt, muuttuu ääni kellossa ihan toiseksi ja onkin tosi kivaa olla hoidossa.



Sitten vielä omaa tilannetta, ratkaisua jne. Vauva tulossa vuoden vaihteen tienoilla ja meidän 4,5 v jatkaa hoidossa 5-7 tuntia päivässä, noin 3 päivänä viikossa. Toisaalta siksi että haluan viettää aikaa myös rauhassa vauvan kanssa (tai tiedä miten rauhassa) toisaalta että esikoinen saa tosiaan niitä muitakin virikkeitä kuin kotona, uskon että ne kaverit on jo tärkeitä ja muutenkin se tietty rutiinimaisuus. Jos tilanne ei tunnu hyvälle, voin aina muuttaa mieleni ja lapsi voi jäädä kotiin, vielä en uskalla lopullista päätöstä tehdä täytyy katsoa tilannetta sitten kun se on ajankohtainen.



Ja muutama kommentti vielä: kyllähän siitä päivähoidosta joutuu jotain maksamaankin vaikka on kotona. Voihan sitä kehuskella silläkin ettei käytä julkista terveydenhoitoa vaan maksaa yksityiselle puolelle (säästyy kai siinäkin veroeuroja :-) Ja ei sitä lasta välttämättä vaan muiden vastuulle sysätä, kai siellä päiväkodissa jotain opitaankin... Valmentaa ainakin koulua varten. Mielestäni ainakin meidän lapsi on oppinut paljon hyvääkin siellä. Ehkä noihin kiroilu ja tönimisongelmiin pitäisi puuttua vähän tiukemmin jos semmoisia päiväkodissa esiintyy. Ja vaikka kaupungissa asutaankin ei meidän naapurustossa tunnu kauheasti lapsia olevan. Kaksi vuotta mennyt ja tiedetään yksi perhe jossa samanikäiset pojat ja nekin tarhakavereita... Puistokin on kyllä aika olematon, Vantaakin taitaa olla aika köyhä...



Jokainen tyylillään, me kokeillaan näin. Tunnen syyllisyyttä, mutta tunnen sitä kyllä monesta muustakin asiasta.



t. Mirabella rv 34+3



ps. itse olen aina ollut kotihoidossa ja olisin mielelläni mennyt päiväkotiin. Kouluun menokin oli vähän kurjaa kun ei ollut yhtään kaveria valmiina (leikkikaverit olivat vuoden pari vanhempia).

Mitä se sinulle tai kenellekkään kuuluu miten kukin lapsensa hoitaa? Luultavasti tietävät paremmin kuin sinä mikä kenenkin perheelle on paras ratkaisu.

Mitä tästä keskustelee, nämä ovat perheen sisäisiä ratkaisuja.



Tämä aihe, samoin kuin imetys ovat ikuisia kädenvääntöjä, miksi?

Siksikö, että on " kiva" saada aikaiseksi keskustelua? Get a life...



:)

Neeri:

En nyt oikein myoskaan ymmarra, etta miksi lapsen kannalta tilanne on eri jos hoidon syyna onkin tyo? Yhta paljon hoidossa on silti melua, kiroilua ja lyomista, vaikka aiti onkin ansiokkaasti tyossa eika vain kotona _loikoilemassa_! Paivahoito on ollut lapselle ehka jo useamman vuoden hyva paikka olla ja yhtakkia sinne vieminen onkin silkkaa kidutusta ja tallaisten ihmisten ei olisi syyta edes saada enempaa lapsia, kun nain kaltoin kohtelevat lapsiaan... nyt menee kylla ihan yli taa logiikka!!!

Kyllähän kyse on kahdesta erilaisesta tilanteesta. Itse päiväkodissa työskentelevänä voin kyllä sanoa, että pienikin lapsi tajuaa, että äiti on vauvan kanssa kotona eikä esim. töissä. Joten kyllä se lapsen ajatusmaailmaan vaikuttaa ja siten esim. hoitopäivän sujumiseen ja viihtymiseen.

Mutta käsittääkseni ap tarkoitti sitä, että kun nykypäiväkodit eivät ole niin auvoisia paikkoja kuin monet luulevat, niin miksi viedä lapsi sinne jos voisi hänet kotonakin hoitaa. Ja mielestäni tilanne on täysin eri, jos lapsi viedään hoitoon koska äiti menee töihin vs. lapsi viedään hoitoon koska äiti hoitaa vauvaa kotona. Siis jälkimmäisessä tapauksessa äiti voisi lapsen itsekin hoitaa kun kerran kotona on. Enkä tarkoita tällä pelkästään sitä, että mikä on lapsen paras, mikä perheen paras, vaan myös sitä, että mistä kaikesta yhteiskunnan kuuluu maksaa ja huolehtia?

Siitä tosin olen samaa mieltä, että yli 3-v. (ainakin vilkkaimmat ja sosiaalisimmat) alkaa jo kaivata kaveriseuraa yms. ja mielestäni meidän tulisikin entistä enemmän vaatia kuntia tarjoamaan korvaavia palveluita. Kerhotoimintaa, ohjattua leikkitoimintaa yms. Tällöin voitaisiin jättää se varsinainen päiväkotitoiminta siihen tarkoitukseen, mihin se on alunperinkin luotu, eli päivähoitopaikaksi niille lapsille, joiden vanhemmat eivät voi lapsia kotona hoitaa.

provosoituivat ap:n aloituksesta, koska otsikko on jo provosoiva itsessään. Tavallaan ap:n asenne on se, että hän on voinut hankkia (!) kaksi lasta, koska osaa hoitaa ne oikein MUTTA niiden, jotka eivät osaa niin tehdä (eli eivät toimi kuten ap), ei pitäisi hankkia (!) niitä lapsia. Kyllähän tuo aika provosoivaa on.



Mielestäni kukaan äiti ei voi olla 100 % varma siitä, että tekee absoluuttisesti oikein koko ajan. Sen vuoksi on ehkä hyvä hieman lieventää sanomisiaan ja olla moralisoimatta kovasti muita. Ei ne tulevaisuuden mummonhakkaajat kasva päiväkotien virikehoidossa ja toisaalta taas ne tulevaisuuden toivot ja menestyjät eivät välttämättä ole niitä, jotka olivat kouluikään asti kotona jne. Kyllä asiaan vaikuttavat monet muutkin tekijät.



Kuten monet ammattilaiset ovat todenneet monien lastenkasvatukseen liittyvien asioiden kohdalla (esim. imetys, perhepeti, pottailu jne.), aina kannattaa etsiä ratkaisua joka on koko perheen kannalta edullisin. He nimenomaan korostavat sitä, että äidin ei pidä uhrautua vaan ratkaisujen pitää aina toimia kokonaisuutena. Silloinhan on oleellista, että jos äiti kokee väsyvänsä, hän voi välillä levätä (jos pystyy). Silloin nimenomaan voi olla parempi, että isommat lapset käyvät välillä leikkimässä muualla ja äidillä riittää taas energiaa keksiä virikkeitä muina päivinä?! Kenen etu on tympääntynyt ja väsynyt äiti? Olisko jotenkin oikein kieltää lastensaaminen niiltä, jotka eivät jaksa koko ajan keksiä virikkeitä? Kuka tekisi ratkaisut siitä, kuka on ns. hyvä äiti ja saa hankkia (!) lapsia?



Vielä tuohon hankkimiseen...kaikilla lapsia ei hankita " sopivaan" aikaan, kuten ap jossain vihjaisi eli sopivaan aikaan, jolloin ei varmasti ole opiskeluja jne. Monissa perheissä lapsia saadaan jos saadaan eikä niitä aina saada silloin, kun on täydellisin hetki.



Itse tienaan naiseksi suht hyvin ja maksan veroja riittävästi. Kannatan hyvinvointivaltiota ja ns. saavutettuja etuja, varsinkin niitä, jotka takaavat naisille valinnanvapauden. Minä en sen vuoksi ala vaatia saavutetuista eduista luopumista. Mitä enemmän annetaan periksi, sitä enemmän lopulta viedään. Pian on vuorossa joku muu asia kuin se subjektiivinen päivähoito...En näe hyvänä vaihtoehtona sitä, että naiset alistettaisiin kaikki samaan muottiin (naiset ne kuitenkin enimmäkseen lasten kanssa kotona ovat...).

Mun onkin todella helppo olla syyllistymättä tai provosoitumatta ja olla mitä mieltä tahansa: odotan vasta esikkoani =)



Sen verran tiedän kuitenkin jo varmasti, että lapsi tulee meillä keskelle meidän vanhempien arkea: siihen kuuluu meillä työ, kodin arkirutiinit, hoitojärjestelyt sun muut toimenpiteet. Meillä toimitaan maalaisjärjellä hyivn pitkälle.



Hoitopaikasta:

Kuskaan usein kummilastani ja hänen siskoaan hoitoon vanhempiensa työvuorojen vuoksi ja en voi kuin ihmetellä, mistä syntyy käsitys, että lapset viedään kärsimään hoitoon..? Mikään ei ole ihanampaa kuin aamulla mennä tyttöjä hakemaan ja kuunnella koko kuuden kilsan matka heidän rallatteluaan takapenkillä ja ilonkiljahduksia hoitopaikan pihaan saavuttuamme. Toinen siskoksista oli tässä taannoin melkein pari viikkoa kipeä ja meinasivat, että toinenkin olisi kotona saman ajan. Tyttö oikein pyytämällä pyysi päästä hoitopaikalle kavereiden luo yhtenä päivän viikosta, niinkuin tekivätkin sitten.



Yhtä iloisia mukelot ovat kun heidät noutaa hoitopaikasta, eli yhtä onnellisena menevät kotiinsa ja kertovat innoissaan päivän tapahtumista.



En tietysti voi ottaa kaikkien äiskien puolesta kantaa, koska eri syistä laspia hoitoon viedään kuitenkin. Mikäli ainoa syy on äidin laiskuus, niin kyllähän siinäkin on pienin murhe se, että muksut hoitoon viedään, eikö? On edes joku paikka missä muksu saa " oikean aikuisen mallin" ?



Kun syynä on lapsen oma tahto ja vanhempien käsitys, mikä on hyväksi omalle lapselle, ei siinä sitten kenenkään muiden mielipiteitä enää tarvitakaan. Onhan näitä ihmisiä työpaikatkin ja näemmä äitimaailmakin pullollaan, jotka kuvittelevat, että heidän tapansa toimia on ainoa oikea! Niitä on täälläkin ollut jo kaikki lapsen vammaisuutta, abortteja yms. aiheita käsittelevät palstat pullollaan.

Elkää immeiset surko, kyllä elämä ja kohtalo vaan kouluttaa heistäkin jossain kohtaa normaaleja ihmisiä ;-) Joitain se joutuu läimiä molemmille poskille ennenkuin tokenee, toisia vaan vähän varoitellaan..



Niinkuin esim. Mariakin kertoi olevansa n.15.000 asukkaan pikkukaupungista, niin olen itsekin. Täällä ei ole puistokulttuuria (jaa no jos ei laske paikkakunnan pultsareita, jotka notkuvat puistossa?), jossa äiskät istuvat ringissa hiekkiksen ympärillä vertaillen naapurin emmaljungia omiinsa samalla kun mukelot virikkeistyvät keskenään santakasassa. Seurakunnan päiväkerhoja on järjestetty ja kaiketi muitakin mammapiirejä. En niistä vielä tiedä, kun ei ihan ole vielä ajankohtaista.



Arki on sitä, että arkihommelit hoidetaan muksujen kanssa niinkuin ne voi hoitaa, niin on minunkin lapsuudessani tehty. Lasten kesken tapahtuva leikki on kuitenkin todella tärkeää myös lapsen omalle kehitykselle: kukaan ei lasta pysty kouluttamaan tulemaan toimeen oman ikäistensä kanssa parhaiten kuin toinen saman ikäinen. Juuri sellainen 2,3 tai 4 vuotias, jolla on yhtä lyhyt pinna kuin omalla kullannupulla. Omalla kohdalla muistan vieläkin viikon kohokohtana juuri ne kerho tms päivät jolloin sai mennä kaverien kanssa puuhaamaan kaikenlaista.



Luojan kiitos itseäni ei ole kasvatettu pumpulissa ja eristettynä muista oman ikäisistäni. Näitä pelkästään kotona kasvatettuja mammanpoikia ja isintyttöjä sitten saa väistellä, kun he nyrkit pystyssä haluavat tahtonsa läpi joka käänteessä.

Saa provosoitua ;-)

Mary_ - olet uusi idolini.



Veit sanat suustani pirteällä - ja niin todenmukaisella - kirjoituksellasi!

Kaikki eivät tee lapsia..

Meillekin ilmaantui yllättäen plussa r.testiin opiskelujen kesken ehkäisystä huolimatta.

Ja ei en pysty lykätä opiskelua,seuraavasta aloituksesta ei ole mitään tietoa.

Elämä ei mene aina niinkuin suunnittelee ja nyt 3 muuta lastani ovat muutaman päivänä viikossa tarhassa, jota odotimme yli vuoden! Ei tulisi mieleenkään irtisanoa paikkoja.



5- vuotiaallani oli KEHU tuossa muutama päivä sitten,erityislastentarhanopettaja oli sitä mieltä että kaikkien 5v. pitäisi olla päiväkodissa.

Eskari ajasta menee kuulemma niin paljon aikaa hukkaan kun opetellaan tarhaelämää.

(Esikoinen juuri tässä tilanteessa)Harmi.



Wades

Sandi:

Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka oletettavasti meille maaliskuussa syntyy toinen moniallerginen vauva joka valvottaa koko perhettä vuoden ja tulemme olemaan lujilla ja välillä väsyneitä, on esikoinen VARMASTI mieluummin kotona myös sen väsyneen (= lue, NORMAALIA vauva-arjessa!!) äidin kanssa kuin suuressa meluisassa päiväkotiryhmässä oppimassa myös niitä todella ikäviä tapoja, kuten kiroilua, miten lyödään toista, miten nimitellään tyhmäksi jne jne.....

Kylläpä voi mielipiteet tosiaan suunnalta toisiin vaihdella. Minun mielestäni tämä juttu on juuri toisinpäin. En minäkään esikoistani kokopäivähoitoon laittaisi, mutta vähintään puolet päivästä esikoinen kyllä olis (ja sanotaanko kaikki yli 3-vuotiaat) paremmassa seurassa päiväkodissa kuin kotona (ainakin meidän päiväkodissa).

Ei siksi, että olisin huono äiti, mutta ei minulla olisi aikaa lapseni kanssa koko ajan touhuta, piirtää, askarrella, leikkiä, pelata jne. Lapsihan joutuisi koko ajan yksin hommailemaan äidin lähistöllä, kun kotityöt on tehtävä, vauva imetettävä ja ruuat laitettava.

Ja sitä paitsi kaikki, mitä lapsi päiväkodissa oppii, myös ne ns. ikävät asiat, kasvattavat lasta. Ja jos kotona on " hyvä kasvatus" ja hyvät ja läheiset välit vanhempiin, ei näitä pahoja tapoja kotiin tuoda.

Sandi:

Meillä on ystäväpiirissä joka lailla hoidettuja lapsia enkä todellakaan voi sanoa että oma päiväkodissa valitettavasti hoidettu lapseni olisi joku supersosiaalinen huipputapaus, kun on saanut virikkeitä liiankin kanssa jo alle 2-vuotiaasta asti. Aivan samalla kehitystasolla ovat jokainen, niin kotihoidetut kuin päiväkotihoidetut. Päinvastoin, minä odotan kuin kuuta nousevaa, että saan jäädä maaliskuussa vauvan ja esikoisen kanssa KOTIIN. Kamlaaa pitää noin pientä siinä hullunmyllyssä ja rumbassa,, kyllä siihen pääsee mukaan kun koulu ja työelämä alkaa.

Ihan varmasti on kotihoidettujen ja päiväkotilapsien välillä eroja! Meidän päiväkotilapsi osasi kaksivuotiaana leikata viivaa pitkin sakseilla (tuskin kotona olisi alle kaksivuotiaana saanut sakseja käteen), jätti vaipat pois (ihan omasta tahdosta) alle kaksivuotiaana, ajoi polkupyörällä (ilman tukirenkaita) kolmevuotiaana, osasi kirjoittaa nimensä ja tunnisti paljon kirjaimia ja numeroita kolmevuotiaana jne. Juuri viikko sitten 4-vuotis-neuvolassa lääkäri totesi, että pojasta kyllä huomaa, että on ollut kauan jo päiväkodissa.

Sandi:

Vielä lopuksi: Aamulehdessä oli eilen todella asiallinen kirjoitus aiheesta. Pirkanmaalla oli päiväkotien johtajilta (33kpl) kysytty, kannattavatko subjektiivista päivähoito-oikeutta. suurin osa, olikohan 25kpl vastasi jyrkästi että heidän mielestä lapsella EI tulisi olla oikeutta hoitoon jos jompi kumpi vanhemmista on joko työttömänä tai äitiyslomalla/hoitovapaalla....... Ja jutussa keskityttiiin niimenomaan tähän suureen ryhmäkoko-ongelmaa, joka virikelapsista aiheutuu. kaikki olivat sitä mieltä, että nimenomaan näitä kerhoja ym. pitäisi olla sitten virikkeeksi näille kotihoidetuille. Ja että alle 5-vuotias EI tarvitse mitään ohjattua toimintaa, milloin ihmeessä tämä elämä niin on muuttunut, ettei normaaliin kodin elämään ja kodin puuhiin osallistuminen ei enää riitä vaan pitää olla joka sekunti kellotettu ja ohjattu ja sanotaan lapselle mitä milloinkin tulee tehdä.

Tähän voin vain sanoa, että onneksi minun lapseni ei ole näiden johtajien päiväkodeissa!!!!!

karoli ja esikoinen 4v 2kk ja masuasukki 27+0