Älkää ihmiset hankkiko lisää lapsia

tuossa että Hyvässä hengessä käyty keskustelu on hedelmällistä....Ja tuossakin että ei automaattisesti syyllistä. Itselläni ei oleaan mitään syytä tuntea syyllisyyttä aloittajan jutusta, mutta kyllä se minun mielestäni oli hyvin provosoiva. Siis lähinnä niitä kohtaan jotka laittavat lapsensa hoitoon, ollessaan itse kotona.



Tällä siis meinaan että aloitus oli aika mustavalkoinen jossa ei ollut otettu huomioon muiden näkökulmia...



Mutta tuo oli hyvä pointti!!:o)

Itselleni ei tulekaan tuommoisesta syyllisyyden tunne, mutta kun tama mun luonne on sita mita se on, niin silti arsyttaa noin kamalan jyrkat asenteet ja ajattelen saalilla niita jotka joutuu tammoisten mielipitedien ymparoivina elamaan... jos ei kuule muita vahvoja mielipiteita niin siina voi alkaa epailemaan omaa arvostelukykya ja siksi tuntemaan myos ihan turhaa syylisyytta.

Ehkä hauskimpana (ja kentien omituisempana) tuli tämä että lapsen puheen kehityksen kannalta on parempi laittaa lapsi päiväkotiin. Juu, kyllä varmasti on jos kotona ei lapselle puhuta :)



Mikä siitä päiväkodista tekee niin paljon paremman paikan kuin koti? Onko ihmisillä niin ankeat ympäristöt ettei lapselle löydy kotoa virikkeitä? Ja jos sosiaalisia suhteita nyt niin kovasti kaipaa sille parivuotiaalle (tai alle) pikkuiselle niin miksei mennä yhdessä esim. avoimeen päiväkotiin, srk-kerhoon, leikkipuiston kerhoon tai ihan vaan ulos leikkimään. Kyllä niitä kavereita löytää kun vaan ulos lähtee. Sitäpaitsi ei ne ihan pienet vielä edes kavereita kaipaa, oma perhe olisi paras.



Mielestäni on ihan uskomatonta että verovaroja hassataan siihen että joku ei jaksa hoitaa omia lapsiaan. Tekisi hyvää näille mammoille matkata esim. Jenkkilään missä ei subjektiivisesta päivähoidosta ole kuultukaan. Eikö nämäkin verorahat voisi käyttää paremmin ja oikeasti niitä tarvitseville.



Joo, olisi varmaan pitänyt laittaa tonne odotuspuolelle tämä keskustelu. Mutta ajattelin että ehkä osa mammoista vielä miettisivät nyt ennen kuin se uusi vauva syntyy ja vanhempi sysätään päiväkodin vastuulle.



Pidän hyvin tärkeänä että asiasta keskustellaan sillä lapset voivat yhä huonommin yhteiskunnassamme. Perheiden vanhempien tulisikin katsoa peiliin ja miettiä miten voivat omalla kohdallaan toimia paremmin jotta lapsista tulee tasapainoisia ja terveitä.



Niin ja enpä haluaisi selittää lapselle kun hän on aikuinen että sinut laitettiin jo ihan pienenä päiväkotiin koska äiti ja isi halusivat lisää vauvoja. Ja tokihan tämän tiedostaa jo lapsikin. Sitten sitä ihmetellään muille miksi esikoinen on vielä mustasukkainen.

No, mielipiteensä tietysti jokaisella! :) Mun mielestä ei kyllä ole mitään virkistävää siinä että syyllistetään ja haukutaan toisia ihmisiä noin rumasti kuin ap teki. Onhan tästäkin asiasta varmaan ihan hyvä keskustella mutta jotenkin ihmetyttää miksi naiset haluaa olla näin julmia toisilleen? Asetutaan muiden yläpuolelle kuin joku kaikkivaltias ja tiedetään itte parhaiten mikä muillekkin olis hyväksi.



On helppo sanoa että " se koira älähtää johon kalikka sattuu" mutta suurin osa täällä on kyllä kommentoinut ihan ap:n ilkeän tyylin vuoksi, ei siksi että ap olisi jotenkin " osunut herkkään kohtaan" .



Elämän tilanteita on erilaisia ja jos joku haluaa esim samaan aikaan saada opiskelut loppuun kun tulee lapsi niin ei siitä pidä sanoa " että oliko pakko sit tehdä se lapsi just sillon" . Lapsia SAADAAN ei tehdä! Kuten joku kirjotti jokaisella vauvalla on oma aikansa ja jokaisella perheellä omat tilanteensa. Jos on helppo vauva ja edellinen sen ikänen että on helppoa olla kahden (tai useamman) kanssa kotona niin mikäs siinä. Mutta jos kaikki aika menee vauvan kanssa ja koko ajan väsyttää ja vanhemmat lapset koko ajan kaipais seuraa ja leikkimistä niin mun mielestä on vaan järkevää laittaa heidät edes osa-aika hoitoon.



Sori kaikki, tuli vähän tulikiven katkuista tekstiä mutta suututti niin kovasti. Epäilen kyllä että måppi ei ole tosissaan vaan kirjoitus oli provo. Meinaan että jos se oli tosissaan kirjotettu niin täytyy sanoa että sitten tilanne on aika surullinen.

Måppi:

Ehkä hauskimpana (ja kentien omituisempana) tuli tämä että lapsen puheen kehityksen kannalta on parempi laittaa lapsi päiväkotiin.

Tässä kyllä osoitat aikamoista tietämättömyyttä ja epäempaattisuutta. Lapsi, jolla on todellisia (ammattilaisen diagnosoimia) viivästymiä puheenkehityksessä, oikeasti tarvitsee ympärilleen muutakin kuin kodin ja sen ihmiset. Tutustuisit aiheeseen.

Ja jos sosiaalisia suhteita nyt niin kovasti kaipaa sille parivuotiaalle (tai alle) pikkuiselle niin miksei mennä yhdessä esim. avoimeen päiväkotiin, srk-kerhoon, leikkipuiston kerhoon tai ihan vaan ulos leikkimään. Kyllä niitä kavereita löytää kun vaan ulos lähtee. Sitäpaitsi ei ne ihan pienet vielä edes kavereita kaipaa, oma perhe olisi paras.

Tässä sitten taas oletat, että kaikilla on mahdollisuus kiikuttaa niitä lapsia kerhoihin, käydä koko porukalla perhekerhoissa, muskarissa ja muissa riennoissa. Valitettavasti tilanne ei ole kaikkialla Suomessa noin hyvä. Taksilla tietenkin pääsisi, mutta se on vaan aika kallista. Ja ulkona EI ole kavereita. Lähipuistoja on koluttu, eikä siellä ole ketään. Ja alle 2v:lle ei ole srk-kerhoja!!! Eikä lähistöltä löydy myöskään puistotätiä.

Pidän hyvin tärkeänä että asiasta keskustellaan sillä lapset voivat yhä huonommin yhteiskunnassamme. Perheiden vanhempien tulisikin katsoa peiliin ja miettiä miten voivat omalla kohdallaan toimia paremmin jotta lapsista tulee tasapainoisia ja terveitä.

Tämä pahoinvointi on totta, mutta ratkaisevaa ei ole se, miten lapsi hoidetaan, vaan se, miten kiinnostuneita ollaan sen lapsen asioista ja elämästä. Jos ymmärrät eron, niin ymmärrät eron.

Useat kotiäidit ovat niin leipääntyneitä hommaansa, että ulkopuolisen silmin katsottuna, heille tekisi suoraan sanottuna hyvää lähteä töihin. Olisi lapsi-vanhempisuhde heti paremmalla pohjalla, kun vanhemmalla olisi jotakin omaa aikaa ladata akkuja (siis se työaika).

Minusta nämä perheongelmat johtuvat pikemminkin siitä, että perheet on niin yksin nykyisin.

Omasta tilanteesta sen verran, että meillä ei ole sosiaalista turvaterkkoa, eikä noiden harrastemahdollisuuksien tuomaa turvaverkkoa -> toisen lapsen syntyessä jätetään osittainen hoitopaikka turvaverkoksi ja katsotaan vauvan syntymän jälkeen jatko kaikessa rauhassa.

myöhemmissä kommenteissa selvää tietämättömyyttäkin, esim. tuo puheenkehitykseen liittyvä kommentti.



Silloin, kun kyseessä on alle kolmevuotias, jonka äiti jää äitiyslomalle eikä a) opiskele eikä b) ole sairas eikä tämä lapsi tarvitse todellisella diagnoosilla tukihoitopaikkaa, niin silloin voi kyllä kyseenalaistaa tätä nykyistä trendiä, jossa isompi jatkaa hoidossa.



Isommat lapset ovat asia erikseen. Tosin heillekin pystyy aika helposti järjestämään seuraa ja tekemistä, jos vanhemmat viitsivät. Mutta jotenkin se on ymmärrettävämpää, varsinkin jos äiti palaa työhön heti vanhempainvapaan jälkeen ja myös vauva menee silloin hoitoon.



Minua ärsyttävät sellaiset äidit, jotka aivan vakavalla naamalla väittävät kaksivuotiaansa tarvitsevan virikkeitä päiväkodissa / kaipaavan jatkuvaa suuressa ryhmässä olemista / sosiaalisia suhteita jne. Terve äiti pystyy kyllä terveen taaperon viihdyttämään kotonakin, jos haluaa. Miksi taaperon (melkein vauvan vielä) hoidossapitämistä ei perustella sillä, että halutaan vain nauttia uudelleen yhden pienen hoitamisesta kerralla, että halutaan päästä helpommalla.



Tiedän kokemuksesta, että arki kahden pienen kanssa on rankkaa, mutta myös mukavaa. Eikö meidän aikuisten pitäisi jo tietää, ettei aina voi olla kivaa ja helppoa, vaan elämään kuuluu myös sitä tappavan tylsää arkea, jota pienten lasten kanssa välillä eletään.



frilla

Mikä siitä päiväkodista tekee niin paljon paremman paikan kuin koti? Onko ihmisillä niin ankeat ympäristöt ettei lapselle löydy kotoa virikkeitä? Ja jos sosiaalisia suhteita nyt niin kovasti kaipaa sille parivuotiaalle (tai alle) pikkuiselle niin miksei mennä yhdessä esim. avoimeen päiväkotiin, srk-kerhoon, leikkipuiston kerhoon tai ihan vaan ulos leikkimään. Kyllä niitä kavereita löytää kun vaan ulos lähtee. Sitäpaitsi ei ne ihan pienet vielä edes kavereita kaipaa, oma perhe olisi paras.

Måppi ilmeisesti asuu kaupungissa tai todella vilkkaassa taajamassa, eikä tässäkään asiassa näe oman horisonttinsa taakse. Täysin muihin asioihin kommentoimatta täytyy sanoa, että ainakaan meidän läheltä ei löydy kymmenen tai edes kahdenkymmenen kilometrin säteeltä mitään edellä mainittuja virkistysmuotoja. Ulos toki pääsee leikkimään, ja sitä lääniä sitten riittääkin.

Alle 2v:n kanssa tuolta luonnosta varmasti löytyy valtavasti ihmeteltävää, mutta veikkaisin että jossain vaiheessa ennen kouluun lähtöä saattaa tulla tarve löytää leikkikaverikin. Jos silloin pieni sisarus sattuu olemaan ihan vauva, ei kyllä lasten kanssa noin vain mennä kaverien kanssa pihalle leikkimään, vaan kyseessä on suuremman luokan operaatio johon kuuluu kuljetuksen järjestämistä, vanhempien aikataulujen sovittamista, eväitä tai muun ruokailun järjestämistä jne. Ei mikään jokapäiväinen juttu, eikä leikkikaveria löydy tuosta vaan ulkoa kun sinne lahtee. Todennäköisesti lähimpien ikätoverien luokse tulee olemaan useita kilometrejä matkaa. Tällaisessa tilanteessa luulen, että vakavasti harkitsisin hoitopaikan hankkimista vanhemmalle lapselle, jotta hän saisi leikkiä ikäistensä lasten kanssa. Ei ehkä kokopäivää ja jokapäivä, mutta jonkinmoinen hoitopaikka silti.

Lisäksi sanon lasten " hankkimisesta" , " saamisesta" ja " tekemisestä" sen verran, että me jouduimme lapsen kovalla työllä hankkimaan. Totta kai lapsia " saadaan" , siis positiivisessa mielessä lapset ovat saatuja ts lahja. Mutta oma lapsenhankkimistyömme oli niin rankka urakka, että en allekirjoita näkemystä että " lapsia saadaan, ei hankita" ja " lapsi tulee kun on tullakseen" . ;) Aion lapsia " hankkia" vielä jatkossakin, jos vain biologiani antaa periksi eivätkä lääkkeet lopu kaupasta, vaikka olisinkin hirveänkamala äiti harkitessani lapseni hoitoon laittamista. (näin vuosia etukäteen)

Aika moni asia vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, mutta en usko että perustavan laatuinen ongelma löytyy siitä, että lapset käyvät päivähoidossa (ellei hoitoon sysääminen ole oire välinpitämättömyydestä). Ehkä ennemmin syyttäisin nykyajan kiireisyyttä, välinpitämättömyyttä ja materiaalisia arvoja. Joku ylempänä mainitsi myös perheiden yksinäisyyden, joka sekin varmasti on suuri tekijä. Samoin moniongelmaisten perheiden tukeminen on turhan usein vain tulipalojen sammuttelua, ei sitä oikeasti auttavaa ennaltaehkäisevää työtä. Myös mielenterveysongelmainen ihminen voi olla hyvä vanhempi, jos vain saa oikeaa hoitoa ja tukea riittävän ajoissa.

-v-

Tossa jo pari kommentoikin puheenkehitystä.. Tietämätön todellakin olet.

Jos lapsesi käy puheterapeutilla ja diagnisoi että lapsi tarvii tukea puheeseen, on kodin lisäksi, myös saadaan " määräys" tarhaan. Jopa erikoispaikalle. Siellä ammattilaisen ja pienen lapsiryhmän kanssa tekevät tehtäviä ym.. Jos tietäisit asiasta tai lähipiirissäsi ois ks tapaus et puhuisi noin! Koska kehitys on huima lapsen päästyä tarhaan ym..

Ap:n tarkoitushan oli nimenomaan kärjistää ja syyllistää ja osuit oikeaan paikkaan :-)



Itsekin tätä vaihtoehtoa mietin koska olen aina ollut jyrkästi sitä mieltä, ettei isomman lapsen paikka ole hoidossa jos äiti on kotona. (Huom! ELLEI ole kyse mielenterveysongelmista tai vastaavista ERITYISTAPAUKSISTA) Tässä kun nyt joillain meinaa jo pasmat mennä sekaisin ja puhutaan että lapsi ei kärjistetysti opi puhumaan tai osaa olla ihmisten joukossa ellei mene päiväkotiin. HAH sanon minä.



Minä olen todellakin vastaan isoja pk-ryhmiä enkä todellakaan voi käsittää kenelle lapselle se on parempi paikka kuin oma koti?! Ellei siellä kotona pahoinpidellä lasta, juopotella päivät jne? On mielestäni täysin älytöntä puolustella asiaa esim. vauvan oikeuksilla, että vauvallakin pitää olla kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Haloo, eihän se toinen tai kolmas tai neljäs lapsi koskaan synny samanlaiseen tilanteeseen kuin se ensimmäinen lapsi on tullut joka on saanut jakamattoman huomion. Ja se, että ne isommat suorastaan KÄRSII ja kehitys menee vuoden taaksepäin, jos eivät päiväkotiin pääse. Huh mitä touhua, en voi todellakaan ymmärtää. Tai sitten nämä äidit ovat itse jo niin syyllistyneitä siitä että ovat kotona vauvan kanssa, että ovat luoneet epätodellisen ruusuisen kuvan siitä päiväkotielämästä. Vai uskooko joku tosiaan tähän soopaan?



Näistä saa ikuisen tappelun ja kiistakapulan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka oletettavasti meille maaliskuussa syntyy toinen moniallerginen vauva joka valvottaa koko perhettä vuoden ja tulemme olemaan lujilla ja välillä väsyneitä, on esikoinen VARMASTI mieluummin kotona myös sen väsyneen (= lue, NORMAALIA vauva-arjessa!!) äidin kanssa kuin suuressa meluisassa päiväkotiryhmässä oppimassa myös niitä todella ikäviä tapoja, kuten kiroilua, miten lyödään toista, miten nimitellään tyhmäksi jne jne.....



Juuri olin pk:n varhaiskasvatuskeskustelussa, jossa hoitaja totesi ,että on VALITETTAVAA, että nämä rauhalliset ja ns. helpot lapset joutuvat tämän rumban keskelle. Ryhmät ovat isoja ja isommmiksi tulevat juuri sen takia että näitä virikelapsia on niin paljon joukossa, joiden äidit/isät ovat kotona vauvan kanssa. Ja että se ryhmässä elo on suurimmaksi osaksi hoitajilla ns. tulipalojen sammuttelua, eli selvitetään riitoja ja yritetään saada porukka olemaan jotenkin aisoissa.



Meillä on ystäväpiirissä joka lailla hoidettuja lapsia enkä todellakaan voi sanoa että oma päiväkodissa valitettavasti hoidettu lapseni olisi joku supersosiaalinen huipputapaus, kun on saanut virikkeitä liiankin kanssa jo alle 2-vuotiaasta asti. Aivan samalla kehitystasolla ovat jokainen, niin kotihoidetut kuin päiväkotihoidetut. Päinvastoin, minä odotan kuin kuuta nousevaa, että saan jäädä maaliskuussa vauvan ja esikoisen kanssa KOTIIN. Kamlaaa pitää noin pientä siinä hullunmyllyssä ja rumbassa,, kyllä siihen pääsee mukaan kun koulu ja työelämä alkaa.



Vielä lopuksi: Aamulehdessä oli eilen todella asiallinen kirjoitus aiheesta. Pirkanmaalla oli päiväkotien johtajilta (33kpl) kysytty, kannattavatko subjektiivista päivähoito-oikeutta. suurin osa, olikohan 25kpl vastasi jyrkästi että heidän mielestä lapsella EI tulisi olla oikeutta hoitoon jos jompi kumpi vanhemmista on joko työttömänä tai äitiyslomalla/hoitovapaalla....... Ja jutussa keskityttiiin niimenomaan tähän suureen ryhmäkoko-ongelmaa, joka virikelapsista aiheutuu. kaikki olivat sitä mieltä, että nimenomaan näitä kerhoja ym. pitäisi olla sitten virikkeeksi näille kotihoidetuille. Ja että alle 5-vuotias EI tarvitse mitään ohjattua toimintaa, milloin ihmeessä tämä elämä niin on muuttunut, ettei normaaliin kodin elämään ja kodin puuhiin osallistuminen ei enää riitä vaan pitää olla joka sekunti kellotettu ja ohjattu ja sanotaan lapselle mitä milloinkin tulee tehdä.



Tulipa pitkä tarina kun kerrankin kirjoitin aiheesta. Aiemmin olen vain naureskellut tätä vouhotusta suuntaan ja toiseen. Nyt kun itsellä asia on ajankohtainen, oma kantani on toki lieventynyt ja tasapäistynyt, mutta siltikin oma valintani on hyvin selvä ja ratkaisu helppo.



Sandi jolla esikoinen 3v6kk ja rv24+3

että oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että jotkut sattuvat saamaan sellaisia vähän vaativampia tai jopa sairaita vauvoja, jotka sitovat äidin vauvanhoitoon lähes koko ajaksi. Eikö sinustakin ole siinä tilanteessa parempi, että se isompi/isommat lapset saavat SILTI asiallista hoivaa ja huomiota? ja myös niitä virikkeitä? Voi nimittäin olla niin, että äiti ei ehdi edes niitä pyykkejä levittää isommat lapsen kanssa..



Joskus asioita kannattaa miettiä hieman avarakatseisemmin, eikä kaikki ole aina sitä mitlä muille näyttää :)

varjokas:

Lisäksi sanon lasten " hankkimisesta" , " saamisesta" ja " tekemisestä" sen verran, että me jouduimme lapsen kovalla työllä hankkimaan. Totta kai lapsia " saadaan" , siis positiivisessa mielessä lapset ovat saatuja ts lahja. Mutta oma lapsenhankkimistyömme oli niin rankka urakka, että en allekirjoita näkemystä että " lapsia saadaan, ei hankita" ja " lapsi tulee kun on tullakseen" . ;) Aion lapsia " hankkia" vielä jatkossakin, jos vain biologiani antaa periksi eivätkä lääkkeet lopu kaupasta, vaikka olisinkin hirveänkamala äiti harkitessani lapseni hoitoon laittamista. (näin vuosia etukäteen)

Hei V,

olen samaa mieltä sun kirjoituksen kanssa eli todellakin ihmisillä ON erilaisia tilanteita joita ap:n ja muidenkin olis syytä ymmärtää. Muistakaa hyvät ihmiset että empatiakyky ei ole keneltäkään pois!

Vastaan sulle vain pikaisesti sillä kirjoitin itse asiassa tuossa kohdassa ihan samasta asiasta kuin sinä vaikka just toisin päin. Tietty tiedän että monet " hankkimalla hankkii" lapsia ja tarkotinkin sillä " lapsia saadaan" sitä että se lapsi tulee sitten kun on tullakseen eikä kysele " mikä sulla on elämäntilanne nyt" . Lasta voidaan " tehdä" tai " hankkia" hyvinkin hartaasti, sitä en tarkoittanut. Lapsi vain ei aina heti tule kun aletaan tekemään vaan voi tulla vaikka sitten kun on jo melkein luopunut toivosta ja just hankkinut uuden työn tai aloittanut opiskelun tms. - Toivon että saatte vielä lisää lapsia ja olen varma että hoidatte heidät hyvin vaikka " joutuisivatkin" päiväkotiin ;-).

...tappavan tylsaa arkea...toistan jo edellisessa viestissani mainitsemani asian: arki pienen vauvan kanssa voi olla muutakin kuin tylsaa! Olisipa minulla ollut tylsaa arkea, toden totta! Ja toki ymmarran etta lasten kanssa olo, ja vauvan aitina olo on rankaa ja vasyttavaa, mutta on siinakin monenlaista haarukkaa, eika kaikki jaksa samalla tavalla edes samaa rankuutta.



Ja sitten viela Aplta lainattua:

Niin ja enpä haluaisi selittää lapselle kun hän on aikuinen että sinut laitettiin jo ihan pienenä päiväkotiin koska äiti ja isi halusivat lisää vauvoja. Ja tokihan tämän tiedostaa jo lapsikin. Sitten sitä ihmetellään muille miksi esikoinen on vielä mustasukkainen.

[/quote]

Siis mita? Monella ei kai ole kysymys siita etta lapsi viedaan paivakotiin SIKSI etta isi ja aiti haluavat lisaa vauvoja. Kysymyksess on etta lasta ei oteta sielta omista rytmeista, leikeista jne. POIS sen vuoksi etta naapuri on niin kamalan paheksuvainen... Ja etko luule etta sisarukset ovat tarkeita myos sille paivakotiin " laitetulle" lapselle? Eika vaan isin ja aidin mieliteko? Siis mina en olisi kylla oman mukavuuteni ja halujen perusteella hankkinut enaa toista lasta, niin etta ei se nyt ihan siitakaan ole aina kiinni.



Ja sitten viela, tilanteita on ihmisilla niin monia. Monet mainitsivat jo syrjaseudulla elamisen. Mina mainitsisin lasten monikielisyyden. Kylla meilla toinen kielista on kehittynyt huimaa vauhtia suomen ohi erityisesti paivakodin tuoman panoksen myota. Lapsi oppii paivakodissa myos huonoja tapoja (itsekyytta, ehka jopa lyomista), mutta paljon hyvia ja tarkeita taitojakin. En silla ettei niita voisi kotonakin opettaa, mutta kylla paivakodissakin siis oppii muutakin kuin huonoja juttuja! Meidan paiviksessa on max. 12 (kaytannossa 10) lapsen ryhma jolla 2 omaa hoitajaa. Rumba ja hullunmylly jota mulle on taalla kuvailtu kuulostaa vahan oudoilta tommoisess tilanteessa...



Tunnen monta kotiaiti jotka notkuvat kahviloissa ystavien kanssa paivat pitkat, jolloi lapset seuraavat mukana kuumissa talvikamppeissa ostoskeskuksissa paivat pitkat, niin etta sitten paasee hetkeksi puistoonkin. Kotona on sita siivoomista, leipmista ja muuta. Ja ihan normaaliahan se onkin etta on. Mutta ei pida sitten selittaa, etta sita on niin hyva kun on aina lasten kanssa...



Sori, mutta tuli karjistamishalu... syytenpa minakin noita raskaushormoneja.. ;- ))

Måppi:

toki jos äidillä on esim.opiskelut kesken tai käy työssä. Tarkoitinkin näitä mammoja jotka ovat ihan puhtaasti kotona pikkuisen kanssa ja heittävät esikoisen päiväkotiin muiden hoitoon. Toivoisin että me aikuiset osaisimme ajatella kuitenkin sitä mikä on parasta lapselle, ei sitä mikä on helpointa tai ' kivointa' äideille.

Peräänkuulutat sitä mikä on parasta lapselle, hmm...mietityttää miten se lapsen näkökannalta eroaa onko äiti kotona vauvan kanssa vai käy työssä? Siis vanhempi lapsihan molemmissa tapauksissa on hoidossa. Jos päivähoidossa oleminen on mielestäsi vahingollista, ei nuo syyt siihen silloin vaikuta, lopputuloshan molemmissa sama eli lapsi on päivähoidossa. Vai luuletko, että muutaman vuoden ikäinen ymmärtää selityksen miksi täytyy käydä töissä ja siten jotenkin päivähoito olisi hänelle vähemmän traumaattista (mielestäsi siis ilmeisesti kovinkin vahingollista, siksi sana traumaattinen)?

Tuo ajatusmaailmasi johtaa siihen, kun sitä syvemmälle kaivaa, ettei juurikaan ole oikeutusta laittaa lasta hoitoon. Jos tämän tekee esim. työn takia, voidaan ajatella että sekin on itsekästä (jos perheessä on isä joka käy työssä). Ainahan voi myydä asunnon (ei enää lainanmaksuja) tai vaihtaa asunnon pienempään kuten yksiöön. Lapset eivät tarvitse elääkseen omaa huonetta. Voi myös myydä auton ja alkaa pyöräilemään (onnistuu hyvin talvellakin), ostaa vaatteet ja lelut kirppiksiltä, pistää tv:n pois ja nettiyhteyden poikki (ellei toinen aikuinen perheessä tarvitse sitä töihin tai muuhun välttämättömään kuin surffailuun), lopettaa matkustelu, perheeseen vain yksi puhelin. Jättää puolivalmiit ruoat sekä herkut ostamatta ja alkaa tekemään ruoat perinteisesti ja kauden tuotteita käyttäen, kaalit, porkkanat, lantut ja halvat lihanosat ruokavalioon. Eiköhän noilla konsteilla saa tiputettua menoja aika roimasti, ja voi tosiaan olla kotona siihen asti kun lapsi menee kouluun. Ellei sitten yritä anoa kotiopetusta, ettei tarvitsisi silloinkaan heittää lasta yhteiskunnan armoille ja kärsimään pois kotoa. Oletko valmis uhrautumaan näin paljon lapsesi eteen? Luopumaan siitä, mitä pidetään Suomessa peruselintasona ja välttämättömänä. Hui eikö tunnu kauhealta?!! Lapset kuitenkin varmasti ovat tyytyväisiä ilman mitään noita yllämainittuja juttuja, jos vain itse olet niihin tyytyväinen sekä virikkeikäs kotiäiti. Näinkin pitkälle voi mennä kun luopuu siitä mikä on " kivointa" äidille ja isällekin:)

Kukapa noista em. luopuisi? Kuitenkin ihmisen aivan perustarpeesta, unentarpeesta, voidaan täysin luopua vaikka vuodeksi, eikö?? Tietty minimimäärä unta (en nyt puhu mistään ylellisistä 7 h/vrk unista) on ihmisen perustarve, ilman sitä voi tulla vakavia henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Joillakin lapsen vauva-aika on ollut todella painajaismaista, kamalat koliikit ja allergiat monta kuukautta, vauva nukkunut koko vuorokaudessa pienissä pätkissä, äidillä masennus, sukulaiset asuu kaukana jne. Kaikilla vauva-aika ei todellakaan mene " käsikirjoituksen" mukaan.

Niin, löytyihän tästä ketjusta joku urhoollinen äiti, joka odottaa saavansa kovasti allergisen vauvan ja silti iloisin mielin ottaa esikoisensa päiväkodista pois. Samalla hän ihmettelee kovin kuinka kaikki muut eivät tee samaa päätöstä. Niin, ihmiset, myös äidit, ovat erilaisia. Heillä on erilaiset henkiset ja fyysiset resurssit selviytyä vuoden odotetusta unettomuudesta ja allergisen vauvan hoidosta. Ihan hienoa, jos joku selviytyy ja jaksaa. Mutta säälittää myös ne esikoiset ja vanhemmat lapset, joille huudetaan ja osoitetaan mieltä äidin hermojen ollessa riekaleina vuoden valvonta putken jälkeen, tämäkään tuskin on lapsen etu?

Jos saa vauvan talvella, ei tosiaankaan lähdetä puistoilemaan niin vaan. Jotkin vauvat ovat tissillä ensimmäiset kuukaudet tuntitolkulla. Myöskään kaikki vauvat eivät nuku kuin puolentunnin pätkiä kerralla. Lähde siinä sitten kiikuttamaan esikoista puistoon kun vauva herää parinkymmenen minuutin päästä ja huutaa raivokkaasti ellei saa maitoa heti, pakkasta -15. Miten onnistuu? Niin voihan sitä toki yhden talven olla ihan sisätiloissakin tai imettää vaan pakkasessa vaikka pari tuntia. Niin tai raahata pettynyt ja protestoiva esikoinen saman tien pois puistosta päivä toisensa jälkeen, ja sanoa että äitin pitää nyt syöttää vauvaa, kato sä vaikka videoita...

Eiköhän jokainen perhe tee ratkaisut sen pohjalta millainen tilanne heidän perheessään on, huomioon ottaen oman perheen voimavarat. Kävisikö se?

Myönnetään, mä vähän provosoiduin :)

Måppi:

Ehkä hauskimpana (ja kentien omituisempana) tuli tämä että lapsen puheen kehityksen kannalta on parempi laittaa lapsi päiväkotiin. Juu, kyllä varmasti on jos kotona ei lapselle puhuta :)

.

[color=8B0A50] [b]Joten PAKKO älähtää:[/b]

Meidän nykyään jo ekaluokkalainen ,oli päiväkodissa, vaikka olin kotona lähes 90% noista kahdesta vuodesta ,jota hän siellä vietti.

Olin siis osan ajasta työttömänä ja osan äippälomalla,hetken töissä,mutta jouduin jäädä raskauden takia pois töistä.

Jaa miksikö??

No, poika kävi lääkärin määräyksestä varhennettua esikoulua, sillä hänellä on dysfasia.

Ja näin hän sai ikäistään seuraa tukemaan puheen kehitystä ja sai ikäisiään kiinni kehityksessä, kiitos varhennetun esiopetuksen.

Tämän lisäksi kuljimme eri terapioisaa viikottain.

Nyt tilanne on niin hieno,että opettaja puhui ehkä jo ensi vuonna kokeiltavan ns. normaali luokkaa.

Eli tuo päiväkoti oli erittäin suuri osa terapiaa myös.

Nyt tuli sitten mieleen ,että näinkö kivasti muut äidit ajatteli minusta,minun ollessa " vaan" kotona ja laps muiden hoidossa??

Hienoo..

tähän keskusteluun:



1. måppi ja upponalle2 ainakin mainitsivat sen, että se älähtää, johon kalikka kalahtaa ts. täällä vaahtoavat nyt ne, jotka syyllistyivät måpin aloituksesta. niinpä niin: Vain äidit voivat olla niin julmia toisilleen, että ehdoin tahdoin syyllistävät toisiaan valinnoista (vrt. synnytystapa, imetys, kotihoito, perhepeti, unikoulu, syöminen jne. jne.) ja vielä päälle päätteeksi nauttivat siitä! Minä ainakin lukeudun niihin äiteihin, joita on helppo syyllistää lähes kaikesta, vaikka sisimmässäni tietäisi tekeväni itselleni, perheelleni ja lapsilleni oikeita ratkaisuja (koskien sitten mitä tahansa). Itse pyrin kaikissa ystäväsuhteissani karttamaan minkäänlaista syyllistämistä tai arvostelua ja ottamaan huomioon sen, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia.



2. Täällä puhutaan koko ajan virikehoidosta....Mihin on unohtunut se, että lapsilla on hoidossa pysyviä kaverisuhteita, joiden katkaiseminen saattaa sekin olla julmaa?? Meillä ainakin isommat lapset ovat perhepäivähoidossa, jossa molemmilla on oma " paras kaveri" . Muita kavereita heillä ei ole, koska asumme todellakin keskellä metsää ja paikkakunnalla, jossa esim. omaa äidinkieltämme ei juuri puhuta leikkipuistoissa. Omankielistä kerhotoimintaa yms. ei myöskään ole (vaikka maksamme veroja siinä missä muutkin koko ajan...). Kyllä kotona niitä virikkeitä saa mutta ei todellakaan aina Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa niitä sosiaalisia kontakteja, joita lapsi todellakin myös tarvitsee, vaikkei se ajatus sinun omaan kasvatusfilosofiaasi kuulukaan.



3. Måppi: ihanko oikeasti murehdit sitä, että pienet poloiset lapset JOUTUVAT viettämään esim. 10 tuntia viikossa meluisassa päiväkotiryhmässä, kuten USEIMMAT ns. virikehoidossa olevista lapsista? Erittäin pieni osa ns. virikelapsista on kokopäivähoidossa esim. 10 tuntia joka päivä, jos kukaan. Vai murehditko ehkä sitä, ettet JUURI sinä saa verorahoillesi riittävästi vastinetta? En usko, että yksikään äiti veisi vastentahtoista lasta hoitoon ollessaan itse kotona!!!

Päiväkodin henkilökunnan kanssa käydyissä keskusteluissa asian tiimoilta tuli selkeästi ilmi se, että päiväkodissa odottavat lapsemme jatkavan hoidossa, ja minä keskityn kotona vauvan hoitoon ja oman voinnin kohentamiseen. Siis ihan suoraan sanoivat että heidän mielestään on tosi hyvä ja normaalia jos esikko jatkaa siellä. ja näin myös meidän vanhempien mielestä! Ja ainahan ratkaisuja voi muuttaa tarpeen tullen, mutta en todellakaan koe olevani huono äiti, päin vastoin, nyt on mietitty asiaa monelta kantilta. ja tässä kantissa painaa myös äidin jaksaminen > näin myös esikolle riittää iltaisin (toivottavasti!) aikaa ja energiaa enemmän, kuin että hän saisi koko päivän odottaa äidin vapautumista vauvan hoivaamiselta.

Syyllistymisellä SYYSTÄ TAI TOISESTA (<- tämä edellisellä kerralla suluissa) tarkoitan sitä, että ihminen voi kokea syyllisyyden tunteita myöskin ilman mitään todellista aihetta. Ihmisessä itsessään on olemassa jo ennestään syyllisyyden tunne, joka voi johtua esimerkiksi kasvatuksesta (Suomessa pitkät perinteet syyllistymiselle - valitettavasti).



Kirjoitin oman viestini (joka ei siis varsinaista aihetta käsitellyt millään tavalla) siksi, että minua henkilökohtaisesti turhauttaa suuresti se, ettei juuri mistään (minun mielestäni mielenkiintoisesta) aiheesta pysty kauaa keskustelemaan ilman, että joku (tai yleensä suurin osa keskustelijoista) vie koko homman niin henkilökohtaiselle tasolle, että objektiivisessa hengessä jatkaminen on mahdotonta!



Mikä teitä siinä niin uhkaa, että toinen on eri mieltä?

Ja eikö juuri se, että ollaan toisinaan myöskin eri mieltä, tee elämästä niin mielenkiintoista?



Tätä minä en ymmärrä.

Siitä huolimatta mielenkiintoisia ja hyviä pointteja tässä on monien tekstissä ilmennyt =o)

Ei se erimieltä oleminen sinänsä ole pahasta mutta lähinnä erittäin tylsää on se, että kuvittelee tietävänsä muiden tilanteet täysin ja sen perusteella esittää oman mielipiteensä ainoana oikeana (kuten ap on nyt vähän tehnyt!). Ehkä luin sinun viestisi huonosti mutta liian usein näillä palstoilla saa lukea voitonriemuisia viestejä siitä, kuinka joku provosoija " on osunut oikeaan" ja saanut syyllistyjät varpailleen. Äitiys on niin arka aihe, että siitä on todella helppo syyllistää.



Aika monet ovat yrittäneet tuoda esiin täällä sitä, että asiasta ei voi puhua niin kuin se olisi yksi ainoa asia vaan tilanteet vaihtelevat. Ei siis voi sanoa, että vain kotonaoleminen olisi ok, jos ei tiedä, minkälaisesta tilanteesta on kyse jne. Ihan sama koskee kaikkia lastenkasvatusjuttuja. Harva meistä on niin täydellinen, että olisi todella varaa moralisoida muita. Jokainen tekee virheitä ja ns. huonoja ratkaisuja siinä missä hyviäkin.

Ihan vaan sellaista kysyisin että millaiset matkat siellä maaseudulla on sitten sinne päiväkotiin kun lähimpään puistoon tms. ihmisten ilmoille näytti monella olevan ihan kamalan kurja ja pitkä matka? Jännä että sinne päiväkotiin jaksataan lapset kuskata kuitenkin vai sijaitseeko se naapurissa? Kurjaa että moni asuu paikkakunnalla jossa muita lapsia ei ole/asuvat ihan tolkuttoman kaukana.



Juu ja tuosta puheenkehityksestä vielä. Anteeksi jos loukkasin jotakuta sen suhteen, ei ollut tarkoitukseni. Taisin ilmaista itseäni hyvin huolimattomasti. Eli tarkoitin siinä nimenomaa ihan pikkuisia, näitä parivuotiaita ja alle. Tuttavapiirin kautta olen tutustunut lapseen jolla puhekehitys viivästyi ihan reippaanlaisesti mutta kyllä hän ihan kotihoidossa oli. Tiedän että alle 2v puheenkehitystä vain seurataan, ei päiväkoti ole mitenkään välttämätön ' hoitomuoto' .



Koittakaahan siellä kunnissanne ottaa puheeksi päättäjien kanssa avoimet päiväkodit jne. Kunnille varmasti koituisi säästöjä kun äidit osallistuisivat näihin esikoistensa kanssa.



Ensimmäistä kertaa aihepiiriin tutustuin kun meille syntyi kakkonen. Neuvolassa todettiin että on harvinaista pitää molemmat lapset kotona, useimmissa juuri esikoinen laitetaan päiväkotiin/ei oteta sieltä pois kun taloon tulee vauva. Nyt ymmärrän kun näitä juttuja lukee.



Niin ja otsikolla sain ainakin monet lukemaan tämän!

Omasta puolestani keskellä metsää elävänä vastaan, että meillä ei niinkään ole ongelma matka leikkipuistoon (joka on sama kuin hoitopaikkaan noin suunnilleen) mutta ongelma on se, että puistoissa ei käy talvisin kukaan (ts. turistikauden ulkopuolella eli välillä syyskuu-toukokuu). Tämä eläkeläisten kaupunki :/, oikeasti, syntyvyys ei ole kovinkaan korkea ja se näkyy. Eli siis leikkipuistot ilman ohjattua toimintaa eivät täytä sitä sosiaalisen toiminnan vaatimusta.



Ja itse siis tosiaan vietin kotona esikoisen ja kuopuksen kanssa kolme vuotta ilman mitään hoitopaikkoja tai kerhoja eli sekin puoli on koettuna. Ahkerasti ravasimme puistoissa ja etsimme seuraa muta melko huonolla menestyksellä. Valtakielisille täällä on kerhoja ja perhekahvila mutta ei meidän äidinkielellämme (joka on siis suomenkieli). Lisäksi minusta tuntuu, että suomenkielinen hoitopaikka ottaa mielellään virikelapsia, jotta resurssit eivät edelleen vähenisi...Meillä nimittäin saattaisi käydä niin, että suomenkielisiä hoitopaikkoja vähennettäisiin, jos lapsia ei olisi riittävästi. Siksi kai hoitopaikkakin ottaa mielellään vastaan myös osaviikkolapsia...



Mutta kaipa tästä on luontevaa siirtyä siihen, että tilanteet ovat tosiaan erilaisia :) eri perheissä jne.