Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki naiset joihin yritän tutustua
22.02.2023 |
reagoivat minuun pelokkaasti, vaikka pukeudun hyvin, olen siisti ja pidän huolta hygieniastani?
Luovutan varmaan kohta, tämä elämä on niin raskasta ja vaikeaa.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa edes katsekontaktia naiseen, korkeintaan pälyilyä hänen taholtaan, niin älä turhaan mene tekemään aloitetta. Sen pälyilyn ja katsomattomuuden tarkoitus on nimenomaan viestittää, että "älä lähesty".
Etsi kunnes löydät naisen, joka katsoo sinuun ja osoittaa katseellaan ja ilmeellään olevansa sinusta kiinnostunut. Sellaisia ei ole? Ehkäpä ratkaisu ei löydy sieltä punttisalilta vaan jokin muu sinussa on sellaista, että naiset välttävät tutustumista. Tyyli, ilme, käyttäytyminen, tapa jolla katselet naisia, suhtautumisesi muihin ympärillä oleviin ihmisiin...?
Olen ollut tähän asti oman tieni kulkija, ja olen ollut mahdollisimman kohtelias ja välttelevä, jos olen aistinut epämukavuutta naisessa. Tämä elämäntapa ei toimi, olen joutunut elämään parhaat vuoteni yksin ajatuksieni kanssa. Tarvitsen selvästi muutosta, koska olen nyt vain sivustaseuraaja elämässäni. Kohteliaisuus ja välttelevä käyttäytyminen teki minusta staattisen ovimaton, jonka tehtävänä on avustaa muita heidän elämäntavoitteissaan (muut pääsivät parisuhteeseen, koska itse kilttinä poikana annoin muiden hyppiä varpailleni ja viedä naiset edestäni, etten vaan aiheuttaisi mielipahaa heille). Tajuan nyt elämän olevan raakaa peliä, jossa voittajat ottavat ja häviäjät antavat. Siksi olen käytökseltäni hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava.
Nämä kaksi väitettä eivät voi pitää paikkaansa samanaikaisesti. Jälkimmäisen väitteen perusteella itseytymisesi on jäänyt vaillinaiseksi ja sinun on oikeasti opittava kulkemaan omaa tietäsi. Yhteiselämässä toisen kanssa tulee toimeen vain se, joka tulee toimeen itsensä kanssa niin hyvin, ettei välttämättä tarvitse toista.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa edes katsekontaktia naiseen, korkeintaan pälyilyä hänen taholtaan, niin älä turhaan mene tekemään aloitetta. Sen pälyilyn ja katsomattomuuden tarkoitus on nimenomaan viestittää, että "älä lähesty".
Etsi kunnes löydät naisen, joka katsoo sinuun ja osoittaa katseellaan ja ilmeellään olevansa sinusta kiinnostunut. Sellaisia ei ole? Ehkäpä ratkaisu ei löydy sieltä punttisalilta vaan jokin muu sinussa on sellaista, että naiset välttävät tutustumista. Tyyli, ilme, käyttäytyminen, tapa jolla katselet naisia, suhtautumisesi muihin ympärillä oleviin ihmisiin...?
Olen ollut tähän asti oman tieni kulkija, ja olen ollut mahdollisimman kohtelias ja välttelevä, jos olen aistinut epämukavuutta naisessa. Tämä elämäntapa ei toimi, olen joutunut elämään parhaat vuoteni yksin ajatuksieni kanssa. Tarvitsen selvästi muutosta, koska olen nyt vain sivustaseuraaja elämässäni. Kohteliaisuus ja välttelevä käyttäytyminen teki minusta staattisen ovimaton, jonka tehtävänä on avustaa muita heidän elämäntavoitteissaan (muut pääsivät parisuhteeseen, koska itse kilttinä poikana annoin muiden hyppiä varpailleni ja viedä naiset edestäni, etten vaan aiheuttaisi mielipahaa heille). Tajuan nyt elämän olevan raakaa peliä, jossa voittajat ottavat ja häviäjät antavat. Siksi olen käytökseltäni hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava.
Kertoisitko pari konkreettista esimerkkiä, millä tavalla ollaan hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava? Mitä teet ja sanot, millaisessa tilanteessa, miten nainen vastaa jne?
Jos saan katsekontaktin toiseen, hymyilen kohteliaasti. Sen jälkeen tarkkailen hänen reaktiota, odotan joko hymyilyä tai ihastuneen virnettä ja sen mukana tulevaa katseen laskemista maahan. Menen luokse ja moikkaan. Saatan naurahtaa hellävaraisesti, jos tunnelma tuntuu kireältä. Sitten otan jonkun yleisen asian puheenaiheeksi (FORM-tekniikka), liittyen esimerkiksi harrastuksiin, vapaa-aikaan tai työhön. Puhun alussa lähes yksinomaan vain itsestäni, koska tuttavallisuus on tutkitusti kaunein piirre ihmisessä. Tässä vaiheessa naiset antavat aina joko ympäripyöreän vastauksen tai lopettavat keskustelun äkillisesti.
Tämä on kuin oppikirjasta. Varmasti olet kopioinut tämän jostain näin lähestyt naista -opuksesta. Ja luultavasti sinulla on asperger.
Minulle diagnosoitiin "Aspergerin oireyhtymä" lapsena, mutta en usko neuropsykologisiin diagnooseihin, koska normaalius on täysin subjektiivista ja yltäkylläinen diagnosointi on nyky-yhteiskunnan pahe. Se on salonkikelpoista eugeniikkaa, jonka tarkoituksena on eristää liian erilaisia ihmisiä yhteiskunnasta sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa edes katsekontaktia naiseen, korkeintaan pälyilyä hänen taholtaan, niin älä turhaan mene tekemään aloitetta. Sen pälyilyn ja katsomattomuuden tarkoitus on nimenomaan viestittää, että "älä lähesty".
Etsi kunnes löydät naisen, joka katsoo sinuun ja osoittaa katseellaan ja ilmeellään olevansa sinusta kiinnostunut. Sellaisia ei ole? Ehkäpä ratkaisu ei löydy sieltä punttisalilta vaan jokin muu sinussa on sellaista, että naiset välttävät tutustumista. Tyyli, ilme, käyttäytyminen, tapa jolla katselet naisia, suhtautumisesi muihin ympärillä oleviin ihmisiin...?
Olen ollut tähän asti oman tieni kulkija, ja olen ollut mahdollisimman kohtelias ja välttelevä, jos olen aistinut epämukavuutta naisessa. Tämä elämäntapa ei toimi, olen joutunut elämään parhaat vuoteni yksin ajatuksieni kanssa. Tarvitsen selvästi muutosta, koska olen nyt vain sivustaseuraaja elämässäni. Kohteliaisuus ja välttelevä käyttäytyminen teki minusta staattisen ovimaton, jonka tehtävänä on avustaa muita heidän elämäntavoitteissaan (muut pääsivät parisuhteeseen, koska itse kilttinä poikana annoin muiden hyppiä varpailleni ja viedä naiset edestäni, etten vaan aiheuttaisi mielipahaa heille). Tajuan nyt elämän olevan raakaa peliä, jossa voittajat ottavat ja häviäjät antavat. Siksi olen käytökseltäni hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava.
Kertoisitko pari konkreettista esimerkkiä, millä tavalla ollaan hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava? Mitä teet ja sanot, millaisessa tilanteessa, miten nainen vastaa jne?
Jos saan katsekontaktin toiseen, hymyilen kohteliaasti. Sen jälkeen tarkkailen hänen reaktiota, odotan joko hymyilyä tai ihastuneen virnettä ja sen mukana tulevaa katseen laskemista maahan. Menen luokse ja moikkaan. Saatan naurahtaa hellävaraisesti, jos tunnelma tuntuu kireältä. Sitten otan jonkun yleisen asian puheenaiheeksi (FORM-tekniikka), liittyen esimerkiksi harrastuksiin, vapaa-aikaan tai työhön. Puhun alussa lähes yksinomaan vain itsestäni, koska tuttavallisuus on tutkitusti kaunein piirre ihmisessä. Tässä vaiheessa naiset antavat aina joko ympäripyöreän vastauksen tai lopettavat keskustelun äkillisesti.
Tämä on kuin oppikirjasta. Varmasti olet kopioinut tämän jostain näin lähestyt naista -opuksesta. Ja luultavasti sinulla on asperger.
Minulle diagnosoitiin "Aspergerin oireyhtymä" lapsena, mutta en usko neuropsykologisiin diagnooseihin, koska normaalius on täysin subjektiivista ja yltäkylläinen diagnosointi on nyky-yhteiskunnan pahe. Se on salonkikelpoista eugeniikkaa, jonka tarkoituksena on eristää liian erilaisia ihmisiä yhteiskunnasta sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.
Höpö höpö. Sinulla on oireyhtymä jonka määritelmään kuuluu vaikeudet vuorovaikutuksessa. Tuntuu olevan todella yleistä aaseilla ettei ymmärretä sitä että sillä omalla oireyhtymällä on massiivinen vaikutus pariutumisen. Se ei tule sinullakaan onnistumaan ennen kuin unohdat nuo eugeniikat ja hyväksyt että sinun täytyy ottaa tuo asia isosti huomioon jos ikinä meinaat löytää kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa edes katsekontaktia naiseen, korkeintaan pälyilyä hänen taholtaan, niin älä turhaan mene tekemään aloitetta. Sen pälyilyn ja katsomattomuuden tarkoitus on nimenomaan viestittää, että "älä lähesty".
Etsi kunnes löydät naisen, joka katsoo sinuun ja osoittaa katseellaan ja ilmeellään olevansa sinusta kiinnostunut. Sellaisia ei ole? Ehkäpä ratkaisu ei löydy sieltä punttisalilta vaan jokin muu sinussa on sellaista, että naiset välttävät tutustumista. Tyyli, ilme, käyttäytyminen, tapa jolla katselet naisia, suhtautumisesi muihin ympärillä oleviin ihmisiin...?
Olen ollut tähän asti oman tieni kulkija, ja olen ollut mahdollisimman kohtelias ja välttelevä, jos olen aistinut epämukavuutta naisessa. Tämä elämäntapa ei toimi, olen joutunut elämään parhaat vuoteni yksin ajatuksieni kanssa. Tarvitsen selvästi muutosta, koska olen nyt vain sivustaseuraaja elämässäni. Kohteliaisuus ja välttelevä käyttäytyminen teki minusta staattisen ovimaton, jonka tehtävänä on avustaa muita heidän elämäntavoitteissaan (muut pääsivät parisuhteeseen, koska itse kilttinä poikana annoin muiden hyppiä varpailleni ja viedä naiset edestäni, etten vaan aiheuttaisi mielipahaa heille). Tajuan nyt elämän olevan raakaa peliä, jossa voittajat ottavat ja häviäjät antavat. Siksi olen käytökseltäni hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava.
Kertoisitko pari konkreettista esimerkkiä, millä tavalla ollaan hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava? Mitä teet ja sanot, millaisessa tilanteessa, miten nainen vastaa jne?
Jos saan katsekontaktin toiseen, hymyilen kohteliaasti. Sen jälkeen tarkkailen hänen reaktiota, odotan joko hymyilyä tai ihastuneen virnettä ja sen mukana tulevaa katseen laskemista maahan. Menen luokse ja moikkaan. Saatan naurahtaa hellävaraisesti, jos tunnelma tuntuu kireältä. Sitten otan jonkun yleisen asian puheenaiheeksi (FORM-tekniikka), liittyen esimerkiksi harrastuksiin, vapaa-aikaan tai työhön. Puhun alussa lähes yksinomaan vain itsestäni, koska tuttavallisuus on tutkitusti kaunein piirre ihmisessä. Tässä vaiheessa naiset antavat aina joko ympäripyöreän vastauksen tai lopettavat keskustelun äkillisesti.
Tämä on kuin oppikirjasta. Varmasti olet kopioinut tämän jostain näin lähestyt naista -opuksesta. Ja luultavasti sinulla on asperger.
Minulle diagnosoitiin "Aspergerin oireyhtymä" lapsena, mutta en usko neuropsykologisiin diagnooseihin, koska normaalius on täysin subjektiivista ja yltäkylläinen diagnosointi on nyky-yhteiskunnan pahe. Se on salonkikelpoista eugeniikkaa, jonka tarkoituksena on eristää liian erilaisia ihmisiä yhteiskunnasta sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.
Eipä sillä ole väliä, mihin sinä uskot. Riittää, että kohtaamasi naiset uskovat ja huomaavat että olet liian erilainen.
Sinusta en tiedä, mutta naiset pitää joitakin miehiä inhottavina, vaikka mies ei itsessään vikaa näkisikään.
Eräs entinen työkaverini oli tällainen. Oli urheilullinen ja sosiaalinen, mutta luuli itsestään ihan hiton paljon liikoja. Piti itseä komistuksena, vaikka naama ei todellakaan ollut mikään kummoisen näköinen, vaikka kroppa olikin kunnossa. Yritti aina tehdä tuttavuutta itseään 10 vuotta nuorempiin työpaikan naisiin ja naiset olivat lopulta niin ahdistuneita, että tämä mies piti siirtää kokonaan eri hommiin ja toiseen toimipisteeseen.
Mutta tämäkin riippuu miehestä. Joillekin miehille naiset taasen sallivat tuollaisen toiminnan ja lähinnä kihertävät tyytyväisyyttään, kun mies noin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan katsekontaktin toiseen, hymyilen kohteliaasti. Sen jälkeen tarkkailen hänen reaktiota, odotan joko hymyilyä tai ihastuneen virnettä ja sen mukana tulevaa katseen laskemista maahan.
Odotat "ihastuneen virnettä" tässä vaiheessa? Kuvittelet että nainen ihastuu heti jos joku "hymyilee kohteliaasti"?
Menen luokse ja moikkaan. Saatan naurahtaa hellävaraisesti, jos tunnelma tuntuu kireältä.
Miksi tunnelma tuntuu jo tässä vaiheessa "kireältä"? Kannattaako silloin naurahdella? Naiselle naurahduksesi ei ehkä ole "hellävaraista", vaan mielenvikaista ja pelottavaa.
Sitten otan jonkun yleisen asian puheenaiheeksi (FORM-tekniikka) --
En löytänyt mainitsemaasi tekniikkaa Google-haulla, vaan hakutulokset liittyivät joko hätäkeskuspäivystykseen tai piilolinsseihin. Kertoisitko mikä tämä tekniikka on?
liittyen esimerkiksi harrastuksiin, vapaa-aikaan tai työhön. Puhun alussa lähes yksinomaan vain itsestäni --
Eli olet omituinen höpöttäjä, eikä nainen ymmärrä, miksi tulet jaarittelemaan hänelle harrastuksistasi tai vapaa-ajastasi.
koska tuttavallisuus on tutkitusti kaunein piirre ihmisessä.
Ei ole. Aitous on.
Tässä vaiheessa naiset antavat aina joko ympäripyöreän vastauksen tai lopettavat keskustelun äkillisesti.
En ihmettele enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistit eivät aina osaa neurotyypillisten kehonkieltä ja siksi käyttäytyvät neurotyypillisten mielestä epätavallisesti. On myös sellainen persoonallisuushäiriö kuin eristäytynyt persoona, joka ei kykene noudattamaan sosiaalisia normeja ei-tahdonalaisesti.
Minulla on todennäköisesti toinen noista tai molemmat. Olen nainen ja ihan helvetin outo. Tämä on piirre josta en ole päässyt eroon lähes kolmikymppisenäkään ja se on seurannut minua ala-asteelta työpaikalle.
Aina saan jälkeenpäin hävetä itseäni, kun tajuan miten vaivaannuttavaa seuraa olen. Jotkut jopa pelkäävät minua. En käsitä miten voin herättää kanssaihmisissä niin laajalla skaalalla negatiivisia tunteita? Myötähäpeää, pelkoa, ärsyyntymistä, vaivaantuneisuutta, turhautuneisuutta, epävarmuutta...
Eipä minulla ole enää jäljellä ihmissuhteita elämässäni. Ainoastaan äitini pitää minuun yhteyttä.
Exäkin jätti koska hänenkin mielestä olen outo ja hän on itse aspergerpiirteinen lääkäri.
Jotkut on kai vain tarkoitettu kulkemaan yksin. Vihaan itseäni. Kunpa saisin olla normaali. Onneksi on netti ja anonyymit keskustelupalstat.
Olipas kerrassaan erikoista luettavaa kaikki ap:n kirjoittamat viestit.
Naisia voi tavata ja heihin tutustua ihan normaalissa elämässä ilman että heti lähtee pokailemaan. Me haistetaan tollainen 'ihan sama kuka, kunhan joku' -asenne. Harvempi haluaa olla yksi sadasta vaihtoehdosta ja tulla jossain kadunkulmalla isketyksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit eivät aina osaa neurotyypillisten kehonkieltä ja siksi käyttäytyvät neurotyypillisten mielestä epätavallisesti. On myös sellainen persoonallisuushäiriö kuin eristäytynyt persoona, joka ei kykene noudattamaan sosiaalisia normeja ei-tahdonalaisesti.
Minulla on todennäköisesti toinen noista tai molemmat. Olen nainen ja ihan helvetin outo. Tämä on piirre josta en ole päässyt eroon lähes kolmikymppisenäkään ja se on seurannut minua ala-asteelta työpaikalle.
Aina saan jälkeenpäin hävetä itseäni, kun tajuan miten vaivaannuttavaa seuraa olen. Jotkut jopa pelkäävät minua. En käsitä miten voin herättää kanssaihmisissä niin laajalla skaalalla negatiivisia tunteita? Myötähäpeää, pelkoa, ärsyyntymistä, vaivaantuneisuutta, turhautuneisuutta, epävarmuutta...
Eipä minulla ole enää jäljellä ihmissuhteita elämässäni. Ainoastaan äitini pitää minuun yhteyttä.
Exäkin jätti koska hänenkin mielestä olen outo ja hän on itse aspergerpiirteinen lääkäri.Jotkut on kai vain tarkoitettu kulkemaan yksin. Vihaan itseäni. Kunpa saisin olla normaali. Onneksi on netti ja anonyymit keskustelupalstat.
Näin keskustelupalstalla ainakin vaikutat ihan normaalilta. Voisitko kertoa jonkin esimerkin tilanteesta, jossa olet ollut (omasta mielestäsi) vaivaannuttavaa seuraa? Ja mistä tiedät, että jotkut pelkäävät sinua? Oletko antanut aihetta siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiasta vauvapalstailusta kiiluva katse? Oikeasti jos käyttää paljon aikaa naisille valittamiseen, ei sitä ajatusmaailmaa saa yhtäkkiä vain kytkettyä pois päältä kun tulee sopiva nainen vastaan. Ja kaikki ne vainoharhaiset ajatushimmelit naisista. Vauvapalstailu saatta hyvin maksaa teille seksin, rakkauden ja parisuhteen.
En valita naisille. Ongelmani on että en saa edes katsekontaktia naisiin. Minua kyllä pälyillään hymyilemättä, mutta aloitteen tehtyäni saan pakit, joko hienovaraisesti (mitä arvostan suuresti) tai sitten vain kävelemällä tylysti tilanteesta.
Olen aloittanut punttisalin ja syön nyt melko terveellisesti, mutta en ole huomannut hymyä naisten katseissa.
En tiedä mistä pälyily voisi johtua. Olen lukenut, että niin kauniita kuin hyvin rumia ihmisiä tuijotellaan armottomasti.
Päivästä riippuen minua tuijotetaan tai joskus minua suoranaisesti vainotaan vihaisilla katseilla.
Miksi naisen pitäisi hymyillä sinulle siksi, että käyt kuntosalilla? Naiset hymyilevät sinulle, jos olet mukava ihminen, kiinnostunut heidän elämästään, ja teillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Et voi tosissasi kuvitella, että voit noin vain tutustua tuntemattomiin, koska käyt salilla. Harrasta jotain missä tapaat ihmisiä, ja juttele ihan kaverina ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit eivät aina osaa neurotyypillisten kehonkieltä ja siksi käyttäytyvät neurotyypillisten mielestä epätavallisesti. On myös sellainen persoonallisuushäiriö kuin eristäytynyt persoona, joka ei kykene noudattamaan sosiaalisia normeja ei-tahdonalaisesti.
Minulla on todennäköisesti toinen noista tai molemmat. Olen nainen ja ihan helvetin outo. Tämä on piirre josta en ole päässyt eroon lähes kolmikymppisenäkään ja se on seurannut minua ala-asteelta työpaikalle.
Aina saan jälkeenpäin hävetä itseäni, kun tajuan miten vaivaannuttavaa seuraa olen. Jotkut jopa pelkäävät minua. En käsitä miten voin herättää kanssaihmisissä niin laajalla skaalalla negatiivisia tunteita? Myötähäpeää, pelkoa, ärsyyntymistä, vaivaantuneisuutta, turhautuneisuutta, epävarmuutta...
Eipä minulla ole enää jäljellä ihmissuhteita elämässäni. Ainoastaan äitini pitää minuun yhteyttä.
Exäkin jätti koska hänenkin mielestä olen outo ja hän on itse aspergerpiirteinen lääkäri.Jotkut on kai vain tarkoitettu kulkemaan yksin. Vihaan itseäni. Kunpa saisin olla normaali. Onneksi on netti ja anonyymit keskustelupalstat.
Oletko miettinyt että kävisit testauttamassa itsesi että selviäisi mistä on kyse. Jos selviäisi, ei ne testitkään mitään jumalan sanaa ole. Ainakin voisi koettaa oppia jotain kikkoja sopeutua paremmin jos ymmärtäisi mikä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa edes katsekontaktia naiseen, korkeintaan pälyilyä hänen taholtaan, niin älä turhaan mene tekemään aloitetta. Sen pälyilyn ja katsomattomuuden tarkoitus on nimenomaan viestittää, että "älä lähesty".
Etsi kunnes löydät naisen, joka katsoo sinuun ja osoittaa katseellaan ja ilmeellään olevansa sinusta kiinnostunut. Sellaisia ei ole? Ehkäpä ratkaisu ei löydy sieltä punttisalilta vaan jokin muu sinussa on sellaista, että naiset välttävät tutustumista. Tyyli, ilme, käyttäytyminen, tapa jolla katselet naisia, suhtautumisesi muihin ympärillä oleviin ihmisiin...?
Olen ollut tähän asti oman tieni kulkija, ja olen ollut mahdollisimman kohtelias ja välttelevä, jos olen aistinut epämukavuutta naisessa. Tämä elämäntapa ei toimi, olen joutunut elämään parhaat vuoteni yksin ajatuksieni kanssa. Tarvitsen selvästi muutosta, koska olen nyt vain sivustaseuraaja elämässäni. Kohteliaisuus ja välttelevä käyttäytyminen teki minusta staattisen ovimaton, jonka tehtävänä on avustaa muita heidän elämäntavoitteissaan (muut pääsivät parisuhteeseen, koska itse kilttinä poikana annoin muiden hyppiä varpailleni ja viedä naiset edestäni, etten vaan aiheuttaisi mielipahaa heille). Tajuan nyt elämän olevan raakaa peliä, jossa voittajat ottavat ja häviäjät antavat. Siksi olen käytökseltäni hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava.
Kertoisitko pari konkreettista esimerkkiä, millä tavalla ollaan hieman tunkeileva, mutta kuitenkin toiset huomioonottava? Mitä teet ja sanot, millaisessa tilanteessa, miten nainen vastaa jne?
Jos saan katsekontaktin toiseen, hymyilen kohteliaasti. Sen jälkeen tarkkailen hänen reaktiota, odotan joko hymyilyä tai ihastuneen virnettä ja sen mukana tulevaa katseen laskemista maahan. Menen luokse ja moikkaan. Saatan naurahtaa hellävaraisesti, jos tunnelma tuntuu kireältä. Sitten otan jonkun yleisen asian puheenaiheeksi (FORM-tekniikka), liittyen esimerkiksi harrastuksiin, vapaa-aikaan tai työhön. Puhun alussa lähes yksinomaan vain itsestäni, koska tuttavallisuus on tutkitusti kaunein piirre ihmisessä. Tässä vaiheessa naiset antavat aina joko ympäripyöreän vastauksen tai lopettavat keskustelun äkillisesti.
Tässä on jotenkin ihan kaikki pielessä.
-naiset yleisesti eivät ihastu pelkkään ulkonäköön tai katseeseen. Mitään ihastuneen katsetta tuntemattomalta ei saada.
-älä puhu itsestäsi kovinkaan paljon, se antaa sinusta itsekeskeisen ja epämiellyttävän kuvan. Jos haluat, että nainen kiinnostuu sinusta, ole kiinnostunut naisen ajatuksista ja mielipiteistä.
-älä käytä mitään tekniikoita. Ole oma itsesi. Ihan oikea aito ihminen. Se ei välttämättä uppoa kaikkiin naisiin, mutta älä halua kaikkia naisia. Halua sellainen nainen, joka pitää sinusta sellaisena, kuin oikeasti olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas kerrassaan erikoista luettavaa kaikki ap:n kirjoittamat viestit.
Naisia voi tavata ja heihin tutustua ihan normaalissa elämässä ilman että heti lähtee pokailemaan. Me haistetaan tollainen 'ihan sama kuka, kunhan joku' -asenne. Harvempi haluaa olla yksi sadasta vaihtoehdosta ja tulla jossain kadunkulmalla isketyksi..
On vain pakko kun ei tässä enää muu auta. Kaikkea kokeiltu. Olen yrittänyt tutustua naisiin normaalissa elämässä, enimmäkseen oppilaitoksilla ja minua nöyryytettiin ihan riittävästi. Julkiset paikat ovat sinänsä steriilimpiä ympäristöjä deittailuun, koska siellä ei ole mulkkuja kommentoimassa jokaista sanaa ja tekoa.
Sää oot niinsanotusti sellaanen creepy. Jos olisit komea ja pelottava, niin olisit tietty kiinnostava, koska yleensä miehet joilla on vaikutusvaltaa, särmää ja ovat pelottavia, niin ovat myös niitä kuuluisia pahoja ja dominantteja miehiä jotka ovat kiinnostavia.
Mutta sää et sitte selkeästi oo sellaanen, ootkin sellaanen creepillä elikkäs väärällä tavalla pelottava. Huono juttu. Karkotat vaan kaikki naiset ympäriltäs ku oot tuollaanen creepy.
Ei siihen mikää punttisali tai salaatin syöminen auta. Vaan lopeta se creepynä oleminen ja rupia oikiaksi mieheksi, niin sitte ei naisetkaan juokse pois ja pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas kerrassaan erikoista luettavaa kaikki ap:n kirjoittamat viestit.
Naisia voi tavata ja heihin tutustua ihan normaalissa elämässä ilman että heti lähtee pokailemaan. Me haistetaan tollainen 'ihan sama kuka, kunhan joku' -asenne. Harvempi haluaa olla yksi sadasta vaihtoehdosta ja tulla jossain kadunkulmalla isketyksi..
On vain pakko kun ei tässä enää muu auta. Kaikkea kokeiltu. Olen yrittänyt tutustua naisiin normaalissa elämässä, enimmäkseen oppilaitoksilla ja minua nöyryytettiin ihan riittävästi. Julkiset paikat ovat sinänsä steriilimpiä ympäristöjä deittailuun, koska siellä ei ole mulkkuja kommentoimassa jokaista sanaa ja tekoa.
Se johtuu siitä että sinulla on asperger joka asettaa tiellesi isoja esteitä. Et pysty väistämään niitä jos et edes tiedosta niiden olemassaoloa. Neurotyypilliset huomaa sekunneissa, että sinulla on asperger ja että rikot kirjoittamattomia sääntöjä. Tai paremminkin et ole edes tietoinen niistä. Näin pari päivää sitten Youtubessa sattumalta autistisen naisen shorts-pätkän, jossa hän näyttää miten hän feikkaa normaalia katsekontaktia. Joka olikin uskottava. Jos sä haluat jotain tekniikoita käyttää, niin käytä tällaisia. Ne voi jopa auttaa. Pick up -artistien konstit on assin käyttäminä täysi katastrofi. Ei ihme jos olet pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Näytät epävarmalta.
Nainen tuntee olonsa turvallisemmaksi itsevarman röyhkeän k*sipään, kuin kiltin ja epävarman miehen seurassa.
Vaikka joukko untuvassa eläviä onkin näköjään olevinaan loukkaantuneita tästä mielipiteestä, niin se on silti täysin 100% totta.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en tiedä, mutta naiset pitää joitakin miehiä inhottavina, vaikka mies ei itsessään vikaa näkisikään.
Eräs entinen työkaverini oli tällainen. Oli urheilullinen ja sosiaalinen, mutta luuli itsestään ihan hiton paljon liikoja. Piti itseä komistuksena, vaikka naama ei todellakaan ollut mikään kummoisen näköinen, vaikka kroppa olikin kunnossa. Yritti aina tehdä tuttavuutta itseään 10 vuotta nuorempiin työpaikan naisiin ja naiset olivat lopulta niin ahdistuneita, että tämä mies piti siirtää kokonaan eri hommiin ja toiseen toimipisteeseen.
Mutta tämäkin riippuu miehestä. Joillekin miehille naiset taasen sallivat tuollaisen toiminnan ja lähinnä kihertävät tyytyväisyyttään, kun mies noin toimii.
Pätee joihinkin naisiin, ei kaikkiin. Mutta ei millään tavalla takaa sitä, että yhteiselämä tuollaisen naisen kanssa olisi miehenkään kannalta onnellista pitemmän päälle, varsinkin jos nainen pariutumisen jälkeenkin sallii tuollaista toimintaa muilta miehiltä. Toisessa keskusteluketjussa joku sanoi hyvin osuvasti, että kysymys "miten iskeä nainen" on väärin asetettu, miehen pitäisi sitä ennen kysyä itseltään "miksi iskeä nainen".
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas kerrassaan erikoista luettavaa kaikki ap:n kirjoittamat viestit.
Naisia voi tavata ja heihin tutustua ihan normaalissa elämässä ilman että heti lähtee pokailemaan. Me haistetaan tollainen 'ihan sama kuka, kunhan joku' -asenne. Harvempi haluaa olla yksi sadasta vaihtoehdosta ja tulla jossain kadunkulmalla isketyksi..
On vain pakko kun ei tässä enää muu auta. Kaikkea kokeiltu. Olen yrittänyt tutustua naisiin normaalissa elämässä, enimmäkseen oppilaitoksilla ja minua nöyryytettiin ihan riittävästi. Julkiset paikat ovat sinänsä steriilimpiä ympäristöjä deittailuun, koska siellä ei ole mulkkuja kommentoimassa jokaista sanaa ja tekoa.
Se johtuu siitä että sinulla on asperger joka asettaa tiellesi isoja esteitä. Et pysty väistämään niitä jos et edes tiedosta niiden olemassaoloa. Neurotyypilliset huomaa sekunneissa, että sinulla on asperger ja että rikot kirjoittamattomia sääntöjä. Tai paremminkin et ole edes tietoinen niistä. Näin pari päivää sitten Youtubessa sattumalta autistisen naisen shorts-pätkän, jossa hän näyttää miten hän feikkaa normaalia katsekontaktia. Joka olikin uskottava. Jos sä haluat jotain tekniikoita käyttää, niin käytä tällaisia. Ne voi jopa auttaa. Pick up -artistien konstit on assin käyttäminä täysi katastrofi. Ei ihme jos olet pelottava.
Täällä myös joku joka oli muistaakseni juurikin asperger kertoi että tietoisesti opetteli ns käyttäytymään normaalisti ja hymyilemään ja katsomaan silmiin ja sillä oli dramaattinen vaikutus seuraelämään. Kaikki tällaiset apukeinot missaat jos jääräpäisesti olet sitä mieltä että mitenkään ei tartte aspergeria ottaa huomioon ja eugeniikka sitä ja tätä.
Todella komea ja itsevarma naistenmieskin onnistuisi karkottamaan naiset, jos alkaisi heti alkurepliikkien jälkeen puhua itsestään. Sellaiset osaavatkin hyvin yleistä small talkia ja myös tajuavat kuunnella enemmän kuin puhua.