Miksi kaikki naiset joihin yritän tutustua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos assi ei halua opetella sopeutumaan paremmin neurotyypillisen elämään, niin sitten minä ainakin lähtisin etsimään autismin kirjolla olevaa naista. Tunsin kerran tällaisen, hän oli melko lailla erilainen kuin tavisnainen. Lasten tekemisen näkökulmasta suosittelen kuitenkin harkitsemaan ja miettimään asiaa lapsen näkökulmasta jos molemmat vanhemmat on autistisia. Kerran tänne linkattiin juttu siitä, miten karseaa tuo tilanne voi olla lapselle, jos molemmat vanhemmat on vahvasti autistisia ja lasta hoidetaan neurotyypillisen näkökulmasta kuin esitettä.

Minusta se on itsestäänselvää, että jokainen etsii kaltaistaan kumppania. Se ei mielestäni toimi, että autisti esittää normaalia ja siten "huijaa" normaaliaivoisen suhteeseen kanssaan, missä sitten myöhemmin unohtaa ne oppimansa käytökset ja heittäytyy omaksi autistiseksi itsekseen.

Ei kukaan pysty huijaamaan vuosikausia. Ja siihen toivottavasti menee vuosia ennen kuin sitoutuu jonkun kanssa perustamaan perheen.

Ei siihen normaalisti vuosikausia mene, vaan kuukausia kun ollaan suhteessa ja kovaa vauhtia jo muuttamassa saman katon alle. Sen aikaa pystyy hyvinkin huijata.

En usko. Onko sulla tästä omakohtaista kokemusta? Mieti itse jaksatko pari kuukautta yhteen menoon esim. laskea koko ajan toiselle puhuessasi kuinka monta sekuntia katsekontaktia jne.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että autisti ei pysty huijaamaan niin tehokkaasti etteikö melko pian kävisi ilmi ettei hän ole ihan tavallinen mattimeikäläinen tai maijameikäläinen. Eli siinä mielessä ei ole mahdollista huijata ketään parisuhteeseen. Mutta kyllä mun mielestä on ihan ok hankkia sellaiset sosiaaliset taidot, että pystyy ylipäänsä tutustumaan muihin ihmisiin ilman että tulee torjutuksi ihan saman tien liian oudosti käyttäytyvänä. Ja eikö ole hyvä ylipäänsä jos pystyy tietyissä tilanteissa olemaan sen pari tuntia ns. salonkikelpoinen.

Naisethan pystyy hyvinkin huijaamaan, kun peittävät monet autisminsa niin hyvin ettei sitä tunnu olevan edes olemassakaan naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos assi ei halua opetella sopeutumaan paremmin neurotyypillisen elämään, niin sitten minä ainakin lähtisin etsimään autismin kirjolla olevaa naista. Tunsin kerran tällaisen, hän oli melko lailla erilainen kuin tavisnainen. Lasten tekemisen näkökulmasta suosittelen kuitenkin harkitsemaan ja miettimään asiaa lapsen näkökulmasta jos molemmat vanhemmat on autistisia. Kerran tänne linkattiin juttu siitä, miten karseaa tuo tilanne voi olla lapselle, jos molemmat vanhemmat on vahvasti autistisia ja lasta hoidetaan neurotyypillisen näkökulmasta kuin esitettä.

Minusta se on itsestäänselvää, että jokainen etsii kaltaistaan kumppania. Se ei mielestäni toimi, että autisti esittää normaalia ja siten "huijaa" normaaliaivoisen suhteeseen kanssaan, missä sitten myöhemmin unohtaa ne oppimansa käytökset ja heittäytyy omaksi autistiseksi itsekseen.

Ei kukaan pysty huijaamaan vuosikausia. Ja siihen toivottavasti menee vuosia ennen kuin sitoutuu jonkun kanssa perustamaan perheen.

Ei siihen normaalisti vuosikausia mene, vaan kuukausia kun ollaan suhteessa ja kovaa vauhtia jo muuttamassa saman katon alle. Sen aikaa pystyy hyvinkin huijata.

Silloin on kyllä huijatulla itsellään peiliin katsomisen paikka. Mutta enpä usko, että assi pystyisi huijaamaan edes kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että autisti ei pysty huijaamaan niin tehokkaasti etteikö melko pian kävisi ilmi ettei hän ole ihan tavallinen mattimeikäläinen tai maijameikäläinen. Eli siinä mielessä ei ole mahdollista huijata ketään parisuhteeseen. Mutta kyllä mun mielestä on ihan ok hankkia sellaiset sosiaaliset taidot, että pystyy ylipäänsä tutustumaan muihin ihmisiin ilman että tulee torjutuksi ihan saman tien liian oudosti käyttäytyvänä. Ja eikö ole hyvä ylipäänsä jos pystyy tietyissä tilanteissa olemaan sen pari tuntia ns. salonkikelpoinen.

Naisethan pystyy hyvinkin huijaamaan, kun peittävät monet autisminsa niin hyvin ettei sitä tunnu olevan edes olemassakaan naisilla.

En ole asiantuntija mutta mulla on ollut se käsitys että naisten autismi on luontaisesti jotenkin lievempää? Ja varmaankin asiaa auttaa myös se, että naiset on yleisesti parempia tulkitsemaan ilmeitä ja eleitä kuin miehet. Joten varmaankin autistinainen saattaa mennä tutkan alta ihan vain sen takia ettei miehet huomaa niin herkästi.

Löysin pätkän katsekontaktia laskevasta autistinaisesta:

https://youtube.com/shorts/180oOylMvTc?feature=share

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, siis ihan asiallisesti ottaen, tuo epävarmuus on yksi huono asia naisten silmissä. Ihan yleisesti tiedetty asia. Ole oma itsesi ja ole paras oma itsesi. Se ei varmasti miellytä kaikkia naisia (tai miehiä) ja juuri siitähän onkin kyse, kuten täällä joku hienosti totesi. Ei meitä kaikkia keskenään olekaan tarkoitettu pariutumaan vaan haluat löytää naisen joka arvostaa nimenomaan sitä parasta mahdollista sinua. Ja jotta näin voi olla, sinun pitää ensin itse tietää kuka sinä olet, ja sitten olla itsevarmasti se.

Älä yritä miellyttää muita ihmisiä, vaan tavoittele omia unelmiasi. Kuten joku täällä totesikin, chase excellence not women. Idea on siinä että naiset eivät lähtökohtaisesti arvosta niitä 90% miehistä jotka käyttävät energiaansa naisten jahtaamiseen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jännää eikä erityistä. Maailma toimii niin. Jotta naiset kiinnostuvat sinusta, sinulla tulee olla jotain tarjottavaa. Ja tuo tarjottava olet paras sinä.

Maailman sivu tämä juttu on tiedetty, läpi historian. Naisiin liiallinen assosioituminen tekee miehestä heikon, ja tämän jälkeen naiset eivät arvosta - koska heikkous ei ole arvostettava ominaisuus (miehillä tai naisilla).

Siis. Ota selvää kuka sinä olet ja ole paras se. Älä miellytä muita - tavoittele sitä mitä sinä haluat. Silloin myös nainen joka arvostaa ja haluaa parasta sinua, löytää itsensä sinun viereltäsi.

Nämä on varmasti oikein hyviä neuvoja, mutta kun ap:llä ei ole perusta kunnossa. Ensin on aloitettava siitä. Tässä on viisi tärkeintä ensin kuntoon hoidettavaa asiaa

1. Asperger

2. Asperger

3. Asperger

4. Asperger

5. Asperger

Taidat olla itse asperger, kun jankutat tuolla tavalla. Jos uskot siihen, mitä yrität väittää, sinun pitäisi tietää, että aspergerin keksijät ovat myös määritelleet keksintönsä siten, että kyseessä on pysyvä, ei siis "kuntoon hoidettava" ominaisuus.

Eri

Asperger on tietysti pysyvä aivojen ominaisuus, mutta se mihin voi vaikuttaa ainakin jonkin verran on sopeutuminen asiaan ja pääseminen lähemmäs ns. normaalia käytöstä harjoittelemalla. Ja sitähän ei voi tehdä jos laittaa kädet korville ja sanoo laalaalaalaa kun joku toteaa että sinulla on asperger ja asperger on todellinen ja vaikea este pariutumiselle.

Eikö se ole sitten aikamoisen feikkiä touhua jos aspurgeri opettelee käyttäytymään tietyllä tavalla vastoin omaa luontoaan. Ne opetellut eleet sun muut eivät ole luonnollisia kuten normaaleilla ihmisillä. Tällaistako normaalit ihmiset sitten haluaa, että toinen on feikki.

Sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa edellyttää meiltä normoiltakin sosiaalisten normien sisäistämistä. Yksin ollessani voin kaivella nenää tai nostaa kankkua ja pieraista vaikka ruokapöydässä. Sosiaalisissa tilanteissa ymmärrän olla tekemättä niin, eikä siinä ole mitään feikkiä.

eri

Kuka sinut on määritellyt "normoksi"? Ketkä muut ovat olleet määriteltävinä kanssasi (sanot: "meiltä normoilta")? Perustuuko tämä johonkin muuhun kuin siihen, ettet ole vielä saanut diagnoosia? Ihan sama mitä diagnoosia, niitähän jaetaan siinä määrin sattumanvaraisesti ja jokaiselle löytyy omansa, jos pohjia myöten pengotaan.

Ongelma voi piileä olemuksessa ja käytäytymisessä. Millä tavalla käyttäydyt? 

Ja mitä tarkoitat tutustumisen yrittämisellä?

Kerran mua tuli juuri kadunkulmassa ilmeisesti pokailemaan joku oudohko tyyppi juuri kun olin nousemassa pyöränselkään. Ehkäpä se olit juuri sinä?

-Mistäs tommosia vaatteita saa? (vaatekappaleen nimi)

-En muista, vastasin.

Sitten tyyppi alkoi hirveästi nillittää: 

-Miks pitää olla noin töykeä!?

-No en mä nyt mitenkään erityisen töykeä mielestäni ollut. Olin juuri lähdössä, vastasin ja ajoin pois.

Eli ehkä kannattasi vähän tilannetajua kehittää, millaisissa tilanteissa ja paikoissa niitä naisia oikein lähestyy. Paras hetki ei todellakaan ole se, kun toinen on selkeästi tekemässä lähtöä.

Paras paikka naisten lähestymiseen olisi varmaan joku baari, missä nyt suuremmalla todennäköisyydellä on niitä naisiakin haku päällä ja valmiimpana juttusille.

Itse en tykkäisi, jos joku salilla alkaisi lähestymään, kokisin sen ahdistavana. Haluan käydä salilla treenaamassa rauhassa.

Tuollainen random-isku kadulla tuskin johtaa toivotunlaisiin tuloksiin juuri sen takia, että se on niin odottamaton, nainen saattaa olla vaikka töistä tulossa huonolla tuulella, kiireinen, matkalla asioille tms arkimoodissa, ei siitä sekunnissa mihinkään romanttiseen flirttailutunnelmaan tuosta noin vain hypätä, vaikka kuinka joku sinkkumies niin toivoisi. Häkeltyminen, hämmentyminen ja "jäätyminen" voi sitten vaikuttaa sinusta töykeydeltä.