Lue keskustelun säännöt.
Uskotko kadotuksen olemassaoloon?
22.02.2023 |
Eli otsikossa kysymys, uskotko kadotuksen/helvetin olemassaoloon? Oletko kristitty, edustatko jotain toista uskontokuntaa vai oleko agnostikko/ateisti?
Kommentit (2114)
Ihmisen pitää elää hyvin, jotta pääsee paremmalle asteelle jälleensyntymisessä.
Miten lohdutonta. Elämä on jatkuvaa suorittamista.
Raamatussa ei vaadita suorittamista. Sillä ei saavuteta mitään parempaa astetta kuoleman jälkeen.
Nimittäin Kristus on jo suorittanut kaiken, tehnyt kaiken meidän puolestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin viesti poistuu. Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin.
Kuten huonoon omaantuntoon. Olet tehnyt väärin, olet kenties m u r h a a j a jne.
Koko ikäsi, hautaan asti, sinua piinaa paha omatunto.
Muualta tuohon ei löydy vastausta kuin Raamatusta. Ristin ryövärikin sai viimeisellä hetkellä vapahduksen omalta Vapahtajaltaan.
Se armo on tarjona kaikille, mutta suurimmalle osalle se ei kelpaa. Miten surullista.
"Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin".
On kirjoitettu ja erittäin perusteellisesti. Useassa eri tekstissä on kirjoitettu tästä aiheesta.
Miten Veda-kirjoituksissa vapautetaan ihminen pahasta omastatunnosta ja kuolemanpelosta?
Vedan mukaan syntymän pelko on elävässä olennossa paljon suurempi kuin kuoleman pelko.
Elävällä olennolla voi olla hirvittävä kuolemanpelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin viesti poistuu. Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin.
Kuten huonoon omaantuntoon. Olet tehnyt väärin, olet kenties m u r h a a j a jne.
Koko ikäsi, hautaan asti, sinua piinaa paha omatunto.
Muualta tuohon ei löydy vastausta kuin Raamatusta. Ristin ryövärikin sai viimeisellä hetkellä vapahduksen omalta Vapahtajaltaan.
Se armo on tarjona kaikille, mutta suurimmalle osalle se ei kelpaa. Miten surullista.
"Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin".
On kirjoitettu ja erittäin perusteellisesti. Useassa eri tekstissä on kirjoitettu tästä aiheesta.
Miten Veda-kirjoituksissa vapautetaan ihminen pahasta omastatunnosta ja kuolemanpelosta?
On siis ymmärrettävä periaate: pelkoa ei ole vain, jos on oivaltanut olevansa sielu. Sielu=elävä olento=tietoisuushiukkanen=energia. Tämä tarkoittaa sitä, että sielu on yhteydessä aikaan aivan eri tavalla. Sielu on yhteydessä aikaan eikä tunne ajan tuhoavaa voimaa. Me kaikki tunnemme ajan tuhovoiman, siksi pelkäämme joka sekunti, vaikka emme ajattele nyt... jokainen teistä ei ajattele nyt, että hän pelkää, mutta se on syy siihen, miksi pelkäämme. Kun sielu on aineellisessa kehossa, se tuntee jatkuvasti ajan vaikutuksen, jos se ei tajua olevansa ikuinen sielu.
Yritin joskus n vuosi sitten yliannostusta lihasrelaksanteilla. Olisi pitänyt olla riittävästi. En pelännyt. Tuli sydänvika, mutta se mistä se johtui on minun salaisuus. Olin sitä seuraavana päivänä töissä ihan normaalisti. Kokemuksena aika hieno, koska tiedän että en pelkää kuolemaa.
Olin väsynyt tilanteeseeni. On aika vaikea katsella kiltisti hiljaa kun ympärillä kaikki tuntu tietävän jotain enemmän elämästäni kuin minä. Uskokaa tai älkää sen jälkeen hiljeni ja muuttui maailma jossa tallustelin vaikka kukaan siitä ei tiennytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin viesti poistuu. Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin.
Kuten huonoon omaantuntoon. Olet tehnyt väärin, olet kenties m u r h a a j a jne.
Koko ikäsi, hautaan asti, sinua piinaa paha omatunto.
Muualta tuohon ei löydy vastausta kuin Raamatusta. Ristin ryövärikin sai viimeisellä hetkellä vapahduksen omalta Vapahtajaltaan.
Se armo on tarjona kaikille, mutta suurimmalle osalle se ei kelpaa. Miten surullista.
"Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin".
On kirjoitettu ja erittäin perusteellisesti. Useassa eri tekstissä on kirjoitettu tästä aiheesta.
Miten Veda-kirjoituksissa vapautetaan ihminen pahasta omastatunnosta ja kuolemanpelosta?
Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ehkä kuolin silloin ja nyt olen yksin pelkkänä energiahiukkasena antamassa anteeksi kaikille yksi kerrallaan, että pääsen rauhaan 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v kristinuskossa ja uskoin taivaaseen ja helvettiin.
Kissani kuolema muutti kaiken.
Olen alkanut epäilemään.
Agnostikoksi voisin kai kutsua itseäni tällä hetkellä.
Miksi? Tarkoitan kissasi kuolemaa?
Kyseessä oli elämäni kissa ja elämäni suurin rakkaus heti aviomieheni jälkeen.
Se oli minulle kuin oma lapsi, vaikken sitä ollutkaan synnyttänyt.Masennuin sen kuoleman jälkeen täysin.
Tuntui kuin koko pohja olisi kadonnut elämältä.Huoli siitä, että mitä sille tapahtui kun henki lähti.
Toive että se on jossain paremmassa paikassa, kissojen taivaassa. Toisaalta pelko siitä, että mitä jos se onkin vain kaunis ajatus, ei muuta :(
Entä jos kaikki päättyy kuolemaan ja toivoa ei ole?
-se kissan kuolemaa sureva epäilijä
Kaikkea hyvää Sinulle ja Voimia suruusi. Lemmikin kuolema on iso asia. Toivon että olet saanut ymmärrystä ja tukea läheisiltä ja ystäviltä.
Siitä voit olla varma että kissallasi ei ole hätää. Raamattu antaa viitteitä siitä että vain ihmisellä on ikuinen sielu. Se ei aina ole hyvä asia, niille jotka kuolevat ilman uskoa Jeesukseen. Eläin ei joudu tuomion eteen. Eläintä ei kertakaikkiaan ole enää kun kuolee.
Olen uskovaisena itse kamppaillut omaisten sielujen kohtalosta. Minulla on omaisia jotka eivät ole uskossa, rukoilen heidän puolesta.
Jeesus lupaa meille että taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, eikä kyyneleitä. Taivas on ikuisen rauhan, ilon ja rakkauden paikka.
Näin ei olisi jos kaipaisimme omaista/ omaisia jotka eivät ole siellä. Saamme luottaa siihen että Jumala hoitaa asian. Taivaassa emme muista enää niitä jotka eivät ole sinne päässeet.Minulta ei ole kuollut rakas lemmikki mutta muuten elämässäni myrskyää nyt. On sairauksia ja muita ongelmia, ei ole helppoa. Jumalan armosta jaksan päivästä toiseen, Jeesus on aina mukana.
Välitän sinusta, rukoilen mielelläni puolestasi.Kiitän.
Kuitenkin olen eri mieltä siitä, etteikö Taivaassa voisi olla eläimiä. Raamattu ei myöskään kiellä tätä varsinaisesti.
Ja minusta Jumala on sadisti, jos eläimet eivät pääse Taivaaseen. Mikä rakkauden ja rauhan Jumala semmoinen olisi?
Ja mitä teen Taivaassa ilman rakasta kissaani?
-se epäilijä
Vastaan vielä, vaikka tämä on turhaa koska viesti poistuu. Jumala rakastaa oikein erityisesti eläimiä.
Yritän muistaa ulkoa ne Roomalaiskirjeen jakeet, ne voi tarkistaa myös netistä. En halua yhtään vääristellä Raamattua.
Roomalaiskije luku 8, jakeet 18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, etteivät tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta.
20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei omasta tahdostansa, vaan sentähden joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
23. Mutta EI AIINOASTAAN NE vaan MYÖS ITSE ME, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Tarkennusta. Tässä viitteet muualle Raamattuun. Siis Biblia 1776
Roomalaiskirje 8:18
"Sillä siksi minä sen pidän ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan."
Viittet tämän jakeen alla:
Matt. 5:12
2.Kor. 4:17
Phil. 3:20-21
1.Piet.1:6, 4:13
1. Joh.3:12
Mikä kunnia siis meille ilmoitetaan josta puhutaan Roomalaikirjeen 18. jakeessa?
Kun tarkistaa erikseen viitteistä asian, se tarkoittaa tulevaa kirkkautta, taivasta, ikuista elämää.
On tämä ihmeellistä. Miikä syvä' lohtu ja ilo.
Kertausta vielä.
Room. 8:18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä LUONTOKAPPALEEN IKÄVÖITSEMYS ODOTTAA JUMALAN LASTEN ILMOITUSTA.
20, Että luontokappale on turmeluksen alle annettu. ei omasta tahdostansa, vaam sentähden,. joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että MYÖS ITSE LUONTOKAPPALE PITÄÄ TURMELUKSEN ORJUUDESTA VAPAAKSI TULEMAN, JUMALAN LASTEN KUNNIAN VAPAUTEEN.
22.Sillä me tiedämme,. että JOKAINEN LUONTOKAPPALE huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kansamme.
23. Mutta ei ainaostaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Luontokappale on sivsityssanakirjan mukain eläin.
Jumala ei hylännyt eläimiä. Ne eivät omasta tahdostaan valinneet pahaa, ja se on luettavissa myös Roomalaiskirjeestä. Niissä ei ole perisyntiä.
Mutta ihminen valitsi pahan. Siksi ihminen tarvitsee Vapahtajan .
Jokainen on itse vastuussa omista teoistaan. Ihminen ei ole vastuussa Aatamin ja Eevan tekemästä väärästä valinnasta. Jokainen on itse vastuussa eikä hänen ei pitäisi laitaa ketään toista vastuuseen omista virheistaan . Karman laki - universaali kosminen laki.
Tuon kaiken voit sitten sanoa Pyhälle Jumalalle kun seisot hänen edessään tuomiopäivänä.
Koska en usko satuihin niin totean vaan että "Joopa joo."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu itse onkin elävä olento. Sielu vaihtaa kehoja. Keho ei vahtaa sieluja.
Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee.
Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan pitää tehdä, että joutuu helvettiin?
Tämä on mielestäni aika hyvin tiivistetty:
Suuret synnit vievät kadotukseen, mutta ei ne pienetkään synnit välille jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin joskus n vuosi sitten yliannostusta lihasrelaksanteilla. Olisi pitänyt olla riittävästi. En pelännyt. Tuli sydänvika, mutta se mistä se johtui on minun salaisuus. Olin sitä seuraavana päivänä töissä ihan normaalisti. Kokemuksena aika hieno, koska tiedän että en pelkää kuolemaa.
Olin väsynyt tilanteeseeni. On aika vaikea katsella kiltisti hiljaa kun ympärillä kaikki tuntu tietävän jotain enemmän elämästäni kuin minä. Uskokaa tai älkää sen jälkeen hiljeni ja muuttui maailma jossa tallustelin vaikka kukaan siitä ei tiennytkään.
Minulla taasen on aivan karseita kokemuksia helvetistä. En edes halua kertoa, eikä niitä pysty edes kuvailemaan. Muuta en totisesti halua kuin päästä taivaaseen. Sitä rukoilen joka ikinen päivä kaikkien ihmisten puolesta. Että epäsukoiset tulisivat uskoon ja uskovaisten usko vahvistuisi ja kaikki pääsisimme taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin viesti poistuu. Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin.
Kuten huonoon omaantuntoon. Olet tehnyt väärin, olet kenties m u r h a a j a jne.
Koko ikäsi, hautaan asti, sinua piinaa paha omatunto.
Muualta tuohon ei löydy vastausta kuin Raamatusta. Ristin ryövärikin sai viimeisellä hetkellä vapahduksen omalta Vapahtajaltaan.
Se armo on tarjona kaikille, mutta suurimmalle osalle se ei kelpaa. Miten surullista.
"Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin".
On kirjoitettu ja erittäin perusteellisesti. Useassa eri tekstissä on kirjoitettu tästä aiheesta.
Miten Veda-kirjoituksissa vapautetaan ihminen pahasta omastatunnosta ja kuolemanpelosta?
Vedan mukaan syntymän pelko on elävässä olennossa paljon suurempi kuin kuoleman pelko.
Elävällä olennolla voi olla hirvittävä kuolemanpelko.
Veda-teksteissä kuvataan myös sikiön tunteita kohdussa. Tästä tässä viestissä on kyse.
Tajusin sen kyllä. Mutta tähän maailmaan tulleellakin voi olla kauhea kuolemanpelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastauksia myös kirjasta:
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin, karkein kerros.
Vain tietyt muinaiset perinteet, valitut opettajat ja ajattelijat ovat säilyttäneet tämän tiedon meidän aikoihimme asti. Srila Sridhar Maharaj voidaan oikeutetusti laskea heidän joukkoonsa. Evoluution mainitseminen tämän teoksen otsikossa ei ole suinkaan sattumaa. Evoluutio-oppi tulkitaan tässä kuitenkin paljon laajemmin itse olemisen periaatteena eikä vain aineellisten esineiden joidenkin muotojen kehittymisenä. Tämä 1900-luvun suuri intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden, joka on luonnostaan subjektiivinen, muuttumista. Tarkastelemalla ja vertailemalla erilaisia filosofisia opetuksia evoluutiosta Shridhar Maharaj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus, että subjektiivinen maailma on objektiivista todellisempi. Hän opastaa lukijaa tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi tukeutuen paitsi laajaan tietämykseen myös syvimpiin henkisiin kokemuksiin.
Kirjaa voi lukea myös netin kautta:
https://saraswati.pro/en/books/subjective_evolution_of_consciousness/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksia myös kirjasta:
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin, karkein kerros.
Vain tietyt muinaiset perinteet, valitut opettajat ja ajattelijat ovat säilyttäneet tämän tiedon meidän aikoihimme asti. Srila Sridhar Maharaj voidaan oikeutetusti laskea heidän joukkoonsa. Evoluution mainitseminen tämän teoksen otsikossa ei ole suinkaan sattumaa. Evoluutio-oppi tulkitaan tässä kuitenkin paljon laajemmin itse olemisen periaatteena eikä vain aineellisten esineiden joidenkin muotojen kehittymisenä. Tämä 1900-luvun suuri intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden, joka on luonnostaan subjektiivinen, muuttumista. Tarkastelemalla ja vertailemalla erilaisia filosofisia opetuksia evoluutiosta Shridhar Maharaj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus, että subjektiivinen maailma on objektiivista todellisempi. Hän opastaa lukijaa tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi tukeutuen paitsi laajaan tietämykseen myös syvimpiin henkisiin kokemuksiin.
Kirjaa voi lukea myös netin kautta:
https://saraswati.pro/en/books/subjective_evolution_of_consciousness/
This chapter is an excerpt from a conversation between Srila Sridhar Maharaj, neurophysiologist Dr. Daniel Murphey, and physical organic chemist Dr. Thoudam Singh.
Dr. Singh: When scientists speak of evolution, they mean that life has evolved from matter. I have heard you speak of evolution with quite a different concept. You say that everything is evolving from consciousness.
Srila Sridhar Maharaj: Yes, consciousness comes first and then matter. The basis of all things material is consciousness, which is spiritual. Consciousness can contact consciousness directly. When consciousness comes into the stage of matter, material conception, we experience a kind of vague consciousness; first there is hazy consciousness and then material consciousness. But everything has its spiritual side. And as eternal souls, our direct connection is really only with the conscious aspect of existence. For example, the earth is conceived of as a woman. According to the Vedas, the presiding deity of the earth is a woman. And the sun is conceived of as a devata, a male god.
The soul, coming into material consciousness, must come through some hazy reflection of consciousness, chidabhas. Only then can the soul experience material consciousness. Before pure consciousness evolves to material consciousness, it will pass through a hazy stage of consciousness or chidabhas. So, in the background of every material thing, there is a spiritual conception. This cannot but be true.
Dr. Singh: What is chidabhas?
Srila Sridhar Maharaj: Something like mind. Suppose consciousness comes to feel matter. When consciousness is coming to the material world to know the material world, it has to first pass through material consciousness, and then it can feel what is matter. According to Darwin’s theory, matter gradually produces consciousness, but before producing consciousness it must produce some hazy consciousness; then mind and then the soul. But in reality, it is just the opposite. So, subjective evolution parallels objective or material evolution. But in the evolution of consciousness, the supersubject is first, then the individual soul or jiva-subject is next. Then, from the subjective consciousness of the jivas, matter is produced. But consciousness must penetrate hazy consciousness to perceive matter.
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää elää hyvin, jotta pääsee paremmalle asteelle jälleensyntymisessä.
Miten lohdutonta. Elämä on jatkuvaa suorittamista.
Raamatussa ei vaadita suorittamista. Sillä ei saavuteta mitään parempaa astetta kuoleman jälkeen.
Nimittäin Kristus on jo suorittanut kaiken, tehnyt kaiken meidän puolestamme.
Ei reinkarnaatio tarkoita sitä, että jokaisessa elämässä suoritetaan ja pyritään parempaan elämään. Tarkoitus on oppia erilaisia asioita ja rakastaa ja auttaa toisia pyytettömästi. Te kristityt olette laiskoja, olette keksineet itsellenne sijaiskärsijän ja -suorittajan ja luulette, ettei teidän tarvitse kuin uskoa niin pääsette ikuiseen taivaaseen.
Menneisyyden tekoja verrataan siemeniin, joista osa on lepotilassa, osa on juuri puhjennut, osa itää ja osa kantaa hedelmää. Näin tehdessämme käytämme vapaata tahtoamme uusiin tekoihin ja luomme tulevia karmallisia seurauksia. Kaikki on uskomattoman monimutkaista. Eikä se, että emme useinkaan pysty yhdistämään seurauksia tässä elämässä tekemiimme tekoihin, ole yllättävää - karmalliset yhteydet eivät rajoitu vain yhteen elämään.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että synnymme olosuhteisiin, jotka eivät ole sattumanvaraisia - ne ovat menneisyyden omien tekojemme luomia. Vapaan tahdon avulla me itse luomme olosuhteet (sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti). Jos tätä ei tunnusteta, se merkitsee tavallaan yksilöllisyyden kieltämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää elää hyvin, jotta pääsee paremmalle asteelle jälleensyntymisessä.
Miten lohdutonta. Elämä on jatkuvaa suorittamista.
Raamatussa ei vaadita suorittamista. Sillä ei saavuteta mitään parempaa astetta kuoleman jälkeen.
Nimittäin Kristus on jo suorittanut kaiken, tehnyt kaiken meidän puolestamme.
Ei reinkarnaatio tarkoita sitä, että jokaisessa elämässä suoritetaan ja pyritään parempaan elämään. Tarkoitus on oppia erilaisia asioita ja rakastaa ja auttaa toisia pyytettömästi. Te kristityt olette laiskoja, olette keksineet itsellenne sijaiskärsijän ja -suorittajan ja luulette, ettei teidän tarvitse kuin uskoa niin pääsette ikuiseen taivaaseen.
Oikein hyvin oivallettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin viesti poistuu. Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin.
Kuten huonoon omaantuntoon. Olet tehnyt väärin, olet kenties m u r h a a j a jne.
Koko ikäsi, hautaan asti, sinua piinaa paha omatunto.
Muualta tuohon ei löydy vastausta kuin Raamatusta. Ristin ryövärikin sai viimeisellä hetkellä vapahduksen omalta Vapahtajaltaan.
Se armo on tarjona kaikille, mutta suurimmalle osalle se ei kelpaa. Miten surullista.
"Veda-kirjoituksissa tuskin on vastauksia ihmisen pahimpiin kärsimyksiin".
On kirjoitettu ja erittäin perusteellisesti. Useassa eri tekstissä on kirjoitettu tästä aiheesta.
Miten Veda-kirjoituksissa vapautetaan ihminen pahasta omastatunnosta ja kuolemanpelosta?
Vedan mukaan syntymän pelko on elävässä olennossa paljon suurempi kuin kuoleman pelko.
Elävällä olennolla voi olla hirvittävä kuolemanpelko.
Veda-teksteissä kuvataan myös sikiön tunteita kohdussa. Tästä tässä viestissä on kyse.
Tajusin sen kyllä. Mutta tähän maailmaan tulleellakin voi olla kauhea kuolemanpelko.
Oivalsit sen. Bravo!
Tuohan on itsestäänselvyyksiä. Ilmeisesti luullaan, että kristityt eivät koskaan mieti mitään.
Minä mietin hyvin paljon kaikkea.
Fyysinen kuolee, mielen hienojakoinen keho ei tuhoudu.
"Tässä elämässä elävä olento toimii karkeassa ruumiissa. Hienojakoinen keho, joka koostuu mielestä, älystä ja egosta, ohjaa sitä toimintaan. Kun karkea keho kuolee, hienojakoinen keho jatkaa olemassaoloaan, nauttien ja kärsien. Näin ollen karkean kehon kuoleman myötä mikään ei muutu."
Srimad-Bhagavatam, 4.29.60.
Toisin sanoen hienojakoinen keho, joka jatkaa elämäänsä karkean ruumiin kuoleman jälkeen, takaa ajatusten, tunteiden ja halujen jatkuvuuden. Ja aineellinen kehomme on mielemme jälkeläinen. Veda-teksteissä sanotaan, että meille annetaan tietty keho riippuen mielemme tilasta kuolinhetkellä. Näin ollen ihminen voi aivan tietoisesti ennalta määrittää tulevan inkarnaationsa.
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.
Vedan mukaan syntymän pelko on elävässä olennossa paljon suurempi kuin kuoleman pelko.