Uskotko kadotuksen olemassaoloon?
Eli otsikossa kysymys, uskotko kadotuksen/helvetin olemassaoloon? Oletko kristitty, edustatko jotain toista uskontokuntaa vai oleko agnostikko/ateisti?
Kommentit (2114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v kristinuskossa ja uskoin taivaaseen ja helvettiin.
Kissani kuolema muutti kaiken.
Olen alkanut epäilemään.
Agnostikoksi voisin kai kutsua itseäni tällä hetkellä.
Miksi? Tarkoitan kissasi kuolemaa?
Kyseessä oli elämäni kissa ja elämäni suurin rakkaus heti aviomieheni jälkeen.
Se oli minulle kuin oma lapsi, vaikken sitä ollutkaan synnyttänyt.Masennuin sen kuoleman jälkeen täysin.
Tuntui kuin koko pohja olisi kadonnut elämältä.Huoli siitä, että mitä sille tapahtui kun henki lähti.
Toive että se on jossain paremmassa paikassa, kissojen taivaassa. Toisaalta pelko siitä, että mitä jos se onkin vain kaunis ajatus, ei muuta :(
Entä jos kaikki päättyy kuolemaan ja toivoa ei ole?
-se kissan kuolemaa sureva epäilijä
Kaikkea hyvää Sinulle ja Voimia suruusi. Lemmikin kuolema on iso asia. Toivon että olet saanut ymmärrystä ja tukea läheisiltä ja ystäviltä.
Siitä voit olla varma että kissallasi ei ole hätää. Raamattu antaa viitteitä siitä että vain ihmisellä on ikuinen sielu. Se ei aina ole hyvä asia, niille jotka kuolevat ilman uskoa Jeesukseen. Eläin ei joudu tuomion eteen. Eläintä ei kertakaikkiaan ole enää kun kuolee.
Olen uskovaisena itse kamppaillut omaisten sielujen kohtalosta. Minulla on omaisia jotka eivät ole uskossa, rukoilen heidän puolesta.
Jeesus lupaa meille että taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, eikä kyyneleitä. Taivas on ikuisen rauhan, ilon ja rakkauden paikka.
Näin ei olisi jos kaipaisimme omaista/ omaisia jotka eivät ole siellä. Saamme luottaa siihen että Jumala hoitaa asian. Taivaassa emme muista enää niitä jotka eivät ole sinne päässeet.Minulta ei ole kuollut rakas lemmikki mutta muuten elämässäni myrskyää nyt. On sairauksia ja muita ongelmia, ei ole helppoa. Jumalan armosta jaksan päivästä toiseen, Jeesus on aina mukana.
Välitän sinusta, rukoilen mielelläni puolestasi.Kiitän.
Kuitenkin olen eri mieltä siitä, etteikö Taivaassa voisi olla eläimiä. Raamattu ei myöskään kiellä tätä varsinaisesti.
Ja minusta Jumala on sadisti, jos eläimet eivät pääse Taivaaseen. Mikä rakkauden ja rauhan Jumala semmoinen olisi?
Ja mitä teen Taivaassa ilman rakasta kissaani?
-se epäilijä
Vastaan vielä, vaikka tämä on turhaa koska viesti poistuu. Jumala rakastaa oikein erityisesti eläimiä.
Yritän muistaa ulkoa ne Roomalaiskirjeen jakeet, ne voi tarkistaa myös netistä. En halua yhtään vääristellä Raamattua.
Roomalaiskije luku 8, jakeet 18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, etteivät tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta.
20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei omasta tahdostansa, vaan sentähden joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
23. Mutta EI AIINOASTAAN NE vaan MYÖS ITSE ME, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Tarkennusta. Tässä viitteet muualle Raamattuun. Siis Biblia 1776
Roomalaiskirje 8:18
"Sillä siksi minä sen pidän ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan."
Viittet tämän jakeen alla:
Matt. 5:12
2.Kor. 4:17
Phil. 3:20-21
1.Piet.1:6, 4:13
1. Joh.3:12
Mikä kunnia siis meille ilmoitetaan josta puhutaan Roomalaikirjeen 18. jakeessa?
Kun tarkistaa erikseen viitteistä asian, se tarkoittaa tulevaa kirkkautta, taivasta, ikuista elämää.
On tämä ihmeellistä. Miikä syvä' lohtu ja ilo.
Kertausta vielä.
Room. 8:18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä LUONTOKAPPALEEN IKÄVÖITSEMYS ODOTTAA JUMALAN LASTEN ILMOITUSTA.
20, Että luontokappale on turmeluksen alle annettu. ei omasta tahdostansa, vaam sentähden,. joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että MYÖS ITSE LUONTOKAPPALE PITÄÄ TURMELUKSEN ORJUUDESTA VAPAAKSI TULEMAN, JUMALAN LASTEN KUNNIAN VAPAUTEEN.
22.Sillä me tiedämme,. että JOKAINEN LUONTOKAPPALE huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kansamme.
23. Mutta ei ainaostaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Luontokappale on sivsityssanakirjan mukain eläin.
Jumala ei hylännyt eläimiä. Ne eivät omasta tahdostaan valinneet pahaa, ja se on luettavissa myös Roomalaiskirjeestä. Niissä ei ole perisyntiä.
Mutta ihminen valitsi pahan. Siksi ihminen tarvitsee Vapahtajan .
Jokainen on itse vastuussa omista teoistaan. Ihminen ei ole vastuussa Aatamin ja Eevan tekemästä väärästä valinnasta. Jokainen on itse vastuussa eikä hänen ei pitäisi laitaa ketään toista vastuuseen omista virheistaan . Karman laki - universaali kosminen laki.
Suurin osa viesteistäni on poistettu täältä jo monta päivää sitten, mutta yksi ainakin jäi.
Kirjoitin siinä karman laista.
Että mielestäni karman laissa on yksi perusperiaate sama, kuin kristinuskossa.
Uskon tarkkoihin luonnonlakeihin, joten miksi ei voisi olla olemassa myös yhtä tarkat henkiset luonnonlait??
Karman laki: täysin ehdoton oikeudenmukaisuuden laki. Jumala on absoluuttinen Totuus ja Rakkaus. Täydellisen oikeamielinen.
Karman laki toteutuu lopullisesti helvetissä. Siellä jokainen saa ansionsa mukaan ehdottoman oikeudenmukaisesti. Kukaan ei voi enää syyttää muita kuin itseään.
Jokainen on joka ikinen sekunti vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Ihminen ei selviä Jumalan edessä, jos hänellä ei ole Vapahtajaa. Ei yksikään ihminen.
Miten Jumala voisi olla täydellisen oikeamielinen ja täydellinen rakkaus kun hän heittää toisia koko ikänsä pyyteettömästi palvelleen, mutta Jeesuksesta koskaan kuulemattoman henkilön helvettiin samalla kun murhamies ja rais***ri saa tekonsa anteeksi pyytäessään tätä kuolinvuoteellaan Jeesukselta ja pääsee näin taivaaseen? Olen kysynyt tätä aikaisemminkin enkä ole koskaan saanut kristityiltä mitään järjellistä vastausta.
Tuossa näet kuinka käsittämätön on Jumalan armo.
Se on ääretön.
Ja se, että me ihmiset voi koskaan täyttää Jumalan lakia. Vaikka olisimme ihmiskunnan parhaimmistoa, jaloimpia ihmisiä.
Ja pahimmallekin ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Vika on siinä ettei meillä ole tarpeeksi synnintuntoa.
Tässä ketjussa voisi keskustella paljon tuostakin, mutta luultavasti kristittyjen viestit poistetaan. Minun viestini poistettiin lähes kaikki muutama päivä sitten.
Tänään tulin tähän ja jäin keskustelemaan. Vaikka nämäkin viestini poistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa veda-tietoa, olen oppinut enemmän järkeenkäypää sielusta 10 minuutissa, kuin 20 vuodessa kirkolta tai koulun pakkouskontotunneilta.
Jos kiinnosta, niin lisää. Sitä ei ole suomeksi paitsi siellä, mihin olen sen laittanut.
Vedalaisessa kulttuurissa on universaalia historiaa, joka ei koske ainoastaan yhtä kansaa, vaan myös muita maailman alueita ja muita planeettoja ja muita maailmankaikkeuksia, joilla on erilaisia ulottuvuuksia. Sen vuoksi vedalaisen filosofian tarjoamat henkiset opetukset ovat universaaleja, kaikkia eläviä olentoja varten.
Arthur Schopenhauer sanoi kerran: "Jos aasialainen pyytäisi minulta Euroopan määritelmää, minun olisi vastattava hänelle näin: "Se on se osa maailmaa, jossa sokeasti ja itsepäisesti uskotaan, että ihminen on luotu tyhjästä ja että tämä syntymä on hänen ensimmäinen tulemisensa. Sielun kuolemattomuutta ja tietoisuuden siirtymistä pohdittiin myös lännessä.
Ajatukset jälleensyntymisestä juontavat juurensa kuudennelta vuosisadalta eKr., Orfeuksen ja Pythagoraan ajoilta. Kreikkalainen filosofi Sokrates tulkitsee sanan "sielu" merkityksen viitaten orfisiin runoilijoihin. He pitivät ruumista sielun vankilana, joka istuu vankilatuomiota aineellisessa maailmassa.
Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen ruumiiseen, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Tieteellä ei ole näyttöä kadotuksesta, eli ei ole mitään syytä olettaa sellaista olevan muualla kuin apukoululaisen omassa päässä. Hulvatonta, että jonkun sieniveikon kirjoittamiin horinoihin uskoo tänäkin päivänä valtava määrä yksinkertaisia. Maailma olisi niin paljon parempi paikka ilman uskontoja.
Ihmisillä voi olla näyttöä kadotuksesta. Ymmärtänet, että nykyajan ateistiset tiedemiehet tuskin haluavat edes ajatella sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa veda-tietoa, olen oppinut enemmän järkeenkäypää sielusta 10 minuutissa, kuin 20 vuodessa kirkolta tai koulun pakkouskontotunneilta.
Lisää, jos kiinnostaa:
Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".
Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.
"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".
On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.
Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.
Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.
Kykymme hahmottaa maailma asianmukaisesti kaikissa olemisen ulottuvuuksissa - fyysisessä, moraalisessa ja henkisessä - riippuu tietoisuuden laajuudesta.
Sielu on tietoisuus, elävä persoona. Sielu on myös energiaa, joka elävöittää kehon energiallaan. Kun sielu lähtee kehosta, hajoaminen alkaa.
Sielu on tietoisuuden hiukkanen. ...Fyysinen keho on kuin vangin vaate. Lisäksi on vielä hienojakoinen keho, joka koostuu koostuu mielestä, älystä ja egosta. Kun jiva jättää fyysisen kehon (kuolema), hän siirtyy hienovaraisessa kehossaan toiseen fyysiseen kehoon. Ei heti, vaan tiettyjen vaiheiden jälkeen. Hienojakoisen kehon sisällä on sielu. Jotkut kutsuvat hienojakoista kehoa astraalikehoksi.
No, ainakaan veda hemmot eivät ole nyt tai ennenkään miekalla ja vääryydellä pakkokäännyttämässä ja ryöväämässä puolta maailmaa kuten eräät muut abrah... siis uskontokunnat.
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana. Itse asiassa kehossa oleva sielu ei synny eikä kuole. Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. Koska sielu ei ole syntynyt, sillä ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Se on ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ei ole mahdollista määrittää. Yritämme määritellä, milloin sielu syntyy, vain siksi, että laajennamme siihen kehollisia mielikuvia. Toisin kuin keho, sielu ei vanhene koskaan.
Kehossa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta sieluun. Sielu ei koskaan kuihtu kuten puu tai mikään muu aineellinen esine. Se ei myöskään tuota sivutuotteita. Kehomme jälkeläiset, lapsemme, ovat itsenäisiä yksilöllisiä sieluja, ja pidämme heitä lapsinamme vain siksi, että he ovat yhteydessä kehoomme. Keho kehittyy sielun läsnäolon ansiosta, mutta sielu itse ei tuo ketään maailmaan eikä käy läpi mitään muutoksia. Siten sielu ei ole alttiina samoille kuudelle erilaiselle muutokselle, joita keho käy läpi.
Sielua ei voi vahingoittaa millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
Sielun ympärillä on erityinen kuori, jota kutsutaan vääräksi egoksi. VÄÄRÄ EGO on vielä yksi kuori sielumme ympärillä, mielen, älyn ja aistien lisäksi, ja se saa meidät tuntemaan olomme matriisimaiseksi. Me emme oikeasti ole tämän maailman asukkaita, emme ole tästä maailmasta, olemme ikuisia, kuolemattomia tietoisuushiukkasia, mutta väärä ego on hämmästyttävä mekanismi, joka saa meidät luulemaan, että olemme tämän maailman asukkaita.
Kristinuskossa jo sanat ja termit sielu, henki ja hienojakoinen keho ovat jokseenkin sekoitettu keskenään.
Sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Sielu ei synny eikä kuole. ... Se on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Se ei kuole, kun keho kuolee.
Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?
Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.
... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.
Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
______________________
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, SISÄLTÄÄ KAIKKI ELÄVÄN OLENNON AJATUKSET JA HALUT, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu MIELENTILAANSA VASTAAVAAN KEHOON. Tätä muutosta kutsumme SYNTYMÄKSI.
Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...
Itsekin keksin kaikenlaisia pöhköjä juttuja mielikuvituksellani, mutta en luule, että ne ovat totta.
Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.
Sielu vaihtaa kehoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v kristinuskossa ja uskoin taivaaseen ja helvettiin.
Kissani kuolema muutti kaiken.
Olen alkanut epäilemään.
Agnostikoksi voisin kai kutsua itseäni tällä hetkellä.
Miksi? Tarkoitan kissasi kuolemaa?
Kyseessä oli elämäni kissa ja elämäni suurin rakkaus heti aviomieheni jälkeen.
Se oli minulle kuin oma lapsi, vaikken sitä ollutkaan synnyttänyt.Masennuin sen kuoleman jälkeen täysin.
Tuntui kuin koko pohja olisi kadonnut elämältä.Huoli siitä, että mitä sille tapahtui kun henki lähti.
Toive että se on jossain paremmassa paikassa, kissojen taivaassa. Toisaalta pelko siitä, että mitä jos se onkin vain kaunis ajatus, ei muuta :(
Entä jos kaikki päättyy kuolemaan ja toivoa ei ole?
-se kissan kuolemaa sureva epäilijä
Kaikkea hyvää Sinulle ja Voimia suruusi. Lemmikin kuolema on iso asia. Toivon että olet saanut ymmärrystä ja tukea läheisiltä ja ystäviltä.
Siitä voit olla varma että kissallasi ei ole hätää. Raamattu antaa viitteitä siitä että vain ihmisellä on ikuinen sielu. Se ei aina ole hyvä asia, niille jotka kuolevat ilman uskoa Jeesukseen. Eläin ei joudu tuomion eteen. Eläintä ei kertakaikkiaan ole enää kun kuolee.
Olen uskovaisena itse kamppaillut omaisten sielujen kohtalosta. Minulla on omaisia jotka eivät ole uskossa, rukoilen heidän puolesta.
Jeesus lupaa meille että taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, eikä kyyneleitä. Taivas on ikuisen rauhan, ilon ja rakkauden paikka.
Näin ei olisi jos kaipaisimme omaista/ omaisia jotka eivät ole siellä. Saamme luottaa siihen että Jumala hoitaa asian. Taivaassa emme muista enää niitä jotka eivät ole sinne päässeet.Minulta ei ole kuollut rakas lemmikki mutta muuten elämässäni myrskyää nyt. On sairauksia ja muita ongelmia, ei ole helppoa. Jumalan armosta jaksan päivästä toiseen, Jeesus on aina mukana.
Välitän sinusta, rukoilen mielelläni puolestasi.Kiitän.
Kuitenkin olen eri mieltä siitä, etteikö Taivaassa voisi olla eläimiä. Raamattu ei myöskään kiellä tätä varsinaisesti.
Ja minusta Jumala on sadisti, jos eläimet eivät pääse Taivaaseen. Mikä rakkauden ja rauhan Jumala semmoinen olisi?
Ja mitä teen Taivaassa ilman rakasta kissaani?
-se epäilijä
Vastaan vielä, vaikka tämä on turhaa koska viesti poistuu. Jumala rakastaa oikein erityisesti eläimiä.
Yritän muistaa ulkoa ne Roomalaiskirjeen jakeet, ne voi tarkistaa myös netistä. En halua yhtään vääristellä Raamattua.
Roomalaiskije luku 8, jakeet 18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, etteivät tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta.
20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei omasta tahdostansa, vaan sentähden joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
23. Mutta EI AIINOASTAAN NE vaan MYÖS ITSE ME, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Tarkennusta. Tässä viitteet muualle Raamattuun. Siis Biblia 1776
Roomalaiskirje 8:18
"Sillä siksi minä sen pidän ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan."
Viittet tämän jakeen alla:
Matt. 5:12
2.Kor. 4:17
Phil. 3:20-21
1.Piet.1:6, 4:13
1. Joh.3:12
Mikä kunnia siis meille ilmoitetaan josta puhutaan Roomalaikirjeen 18. jakeessa?
Kun tarkistaa erikseen viitteistä asian, se tarkoittaa tulevaa kirkkautta, taivasta, ikuista elämää.
On tämä ihmeellistä. Miikä syvä' lohtu ja ilo.
Kertausta vielä.
Room. 8:18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä LUONTOKAPPALEEN IKÄVÖITSEMYS ODOTTAA JUMALAN LASTEN ILMOITUSTA.
20, Että luontokappale on turmeluksen alle annettu. ei omasta tahdostansa, vaam sentähden,. joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että MYÖS ITSE LUONTOKAPPALE PITÄÄ TURMELUKSEN ORJUUDESTA VAPAAKSI TULEMAN, JUMALAN LASTEN KUNNIAN VAPAUTEEN.
22.Sillä me tiedämme,. että JOKAINEN LUONTOKAPPALE huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kansamme.
23. Mutta ei ainaostaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Luontokappale on sivsityssanakirjan mukain eläin.
Jumala ei hylännyt eläimiä. Ne eivät omasta tahdostaan valinneet pahaa, ja se on luettavissa myös Roomalaiskirjeestä. Niissä ei ole perisyntiä.
Mutta ihminen valitsi pahan. Siksi ihminen tarvitsee Vapahtajan .
Jokainen on itse vastuussa omista teoistaan. Ihminen ei ole vastuussa Aatamin ja Eevan tekemästä väärästä valinnasta. Jokainen on itse vastuussa eikä hänen ei pitäisi laitaa ketään toista vastuuseen omista virheistaan . Karman laki - universaali kosminen laki.
Suurin osa viesteistäni on poistettu täältä jo monta päivää sitten, mutta yksi ainakin jäi.
Kirjoitin siinä karman laista.
Että mielestäni karman laissa on yksi perusperiaate sama, kuin kristinuskossa.
Uskon tarkkoihin luonnonlakeihin, joten miksi ei voisi olla olemassa myös yhtä tarkat henkiset luonnonlait??
Karman laki: täysin ehdoton oikeudenmukaisuuden laki. Jumala on absoluuttinen Totuus ja Rakkaus. Täydellisen oikeamielinen.
Karman laki toteutuu lopullisesti helvetissä. Siellä jokainen saa ansionsa mukaan ehdottoman oikeudenmukaisesti. Kukaan ei voi enää syyttää muita kuin itseään.
Jokainen on joka ikinen sekunti vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Ihminen ei selviä Jumalan edessä, jos hänellä ei ole Vapahtajaa. Ei yksikään ihminen.
Miten Jumala voisi olla täydellisen oikeamielinen ja täydellinen rakkaus kun hän heittää toisia koko ikänsä pyyteettömästi palvelleen, mutta Jeesuksesta koskaan kuulemattoman henkilön helvettiin samalla kun murhamies ja rais***ri saa tekonsa anteeksi pyytäessään tätä kuolinvuoteellaan Jeesukselta ja pääsee näin taivaaseen? Olen kysynyt tätä aikaisemminkin enkä ole koskaan saanut kristityiltä mitään järjellistä vastausta.
Tuossa näet kuinka käsittämätön on Jumalan armo.
Se on ääretön.
Ja se, että me ihmiset voi koskaan täyttää Jumalan lakia. Vaikka olisimme ihmiskunnan parhaimmistoa, jaloimpia ihmisiä.
Ja pahimmallekin ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Vika on siinä ettei meillä ole tarpeeksi synnintuntoa.
Tässä ketjussa voisi keskustella paljon tuostakin, mutta luultavasti kristittyjen viestit poistetaan. Minun viestini poistettiin lähes kaikki muutama päivä sitten.
Tänään tulin tähän ja jäin keskustelemaan. Vaikka nämäkin viestini poistetaan.
"Tässä ketjussa voisi keskustella paljon tuostakin, mutta luultavasti kristittyjen viestit poistetaan. Minun viestini poistettiin lähes kaikki muutama päivä sitten!".
Entäs miksi juuri niitä veda-viestejä poistetaan kaikkein eniten? Laitetaan takaisin.
Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.
"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".
Sielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana. Itse asiassa kehossa oleva sielu ei synny eikä kuole. Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. Koska sielu ei ole syntynyt, sillä ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Se on ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ei ole mahdollista määrittää. Yritämme määritellä, milloin sielu syntyy, vain siksi, että laajennamme siihen kehollisia mielikuvia. Toisin kuin keho, sielu ei vanhene koskaan.
Siis hetkinen.. koska sielu on ikuinen, ajaton, ja osana reinkarnaation "elämän ympyrää", ei voi olla "kadotusta". Silloinhan tämä gallup oli tavallaan tarpeeton. Hyvin mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 20v kristinuskossa ja uskoin taivaaseen ja helvettiin.
Kissani kuolema muutti kaiken.
Olen alkanut epäilemään.
Agnostikoksi voisin kai kutsua itseäni tällä hetkellä.
Miksi? Tarkoitan kissasi kuolemaa?
Kyseessä oli elämäni kissa ja elämäni suurin rakkaus heti aviomieheni jälkeen.
Se oli minulle kuin oma lapsi, vaikken sitä ollutkaan synnyttänyt.Masennuin sen kuoleman jälkeen täysin.
Tuntui kuin koko pohja olisi kadonnut elämältä.Huoli siitä, että mitä sille tapahtui kun henki lähti.
Toive että se on jossain paremmassa paikassa, kissojen taivaassa. Toisaalta pelko siitä, että mitä jos se onkin vain kaunis ajatus, ei muuta :(
Entä jos kaikki päättyy kuolemaan ja toivoa ei ole?
-se kissan kuolemaa sureva epäilijä
Kaikkea hyvää Sinulle ja Voimia suruusi. Lemmikin kuolema on iso asia. Toivon että olet saanut ymmärrystä ja tukea läheisiltä ja ystäviltä.
Siitä voit olla varma että kissallasi ei ole hätää. Raamattu antaa viitteitä siitä että vain ihmisellä on ikuinen sielu. Se ei aina ole hyvä asia, niille jotka kuolevat ilman uskoa Jeesukseen. Eläin ei joudu tuomion eteen. Eläintä ei kertakaikkiaan ole enää kun kuolee.
Olen uskovaisena itse kamppaillut omaisten sielujen kohtalosta. Minulla on omaisia jotka eivät ole uskossa, rukoilen heidän puolesta.
Jeesus lupaa meille että taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, eikä kyyneleitä. Taivas on ikuisen rauhan, ilon ja rakkauden paikka.
Näin ei olisi jos kaipaisimme omaista/ omaisia jotka eivät ole siellä. Saamme luottaa siihen että Jumala hoitaa asian. Taivaassa emme muista enää niitä jotka eivät ole sinne päässeet.Minulta ei ole kuollut rakas lemmikki mutta muuten elämässäni myrskyää nyt. On sairauksia ja muita ongelmia, ei ole helppoa. Jumalan armosta jaksan päivästä toiseen, Jeesus on aina mukana.
Välitän sinusta, rukoilen mielelläni puolestasi.Kiitän.
Kuitenkin olen eri mieltä siitä, etteikö Taivaassa voisi olla eläimiä. Raamattu ei myöskään kiellä tätä varsinaisesti.
Ja minusta Jumala on sadisti, jos eläimet eivät pääse Taivaaseen. Mikä rakkauden ja rauhan Jumala semmoinen olisi?
Ja mitä teen Taivaassa ilman rakasta kissaani?
-se epäilijä
Vastaan vielä, vaikka tämä on turhaa koska viesti poistuu. Jumala rakastaa oikein erityisesti eläimiä.
Yritän muistaa ulkoa ne Roomalaiskirjeen jakeet, ne voi tarkistaa myös netistä. En halua yhtään vääristellä Raamattua.
Roomalaiskije luku 8, jakeet 18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, etteivät tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta.
20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei omasta tahdostansa, vaan sentähden joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
23. Mutta EI AIINOASTAAN NE vaan MYÖS ITSE ME, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Tarkennusta. Tässä viitteet muualle Raamattuun. Siis Biblia 1776
Roomalaiskirje 8:18
"Sillä siksi minä sen pidän ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan."
Viittet tämän jakeen alla:
Matt. 5:12
2.Kor. 4:17
Phil. 3:20-21
1.Piet.1:6, 4:13
1. Joh.3:12
Mikä kunnia siis meille ilmoitetaan josta puhutaan Roomalaikirjeen 18. jakeessa?
Kun tarkistaa erikseen viitteistä asian, se tarkoittaa tulevaa kirkkautta, taivasta, ikuista elämää.
On tämä ihmeellistä. Miikä syvä' lohtu ja ilo.
Kertausta vielä.
Room. 8:18-23
18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa joka meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä LUONTOKAPPALEEN IKÄVÖITSEMYS ODOTTAA JUMALAN LASTEN ILMOITUSTA.
20, Että luontokappale on turmeluksen alle annettu. ei omasta tahdostansa, vaam sentähden,. joka ne alle antanut on.
21. Toivossa, että MYÖS ITSE LUONTOKAPPALE PITÄÄ TURMELUKSEN ORJUUDESTA VAPAAKSI TULEMAN, JUMALAN LASTEN KUNNIAN VAPAUTEEN.
22.Sillä me tiedämme,. että JOKAINEN LUONTOKAPPALE huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kansamme.
23. Mutta ei ainaostaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Luontokappale on sivsityssanakirjan mukain eläin.
Jumala ei hylännyt eläimiä. Ne eivät omasta tahdostaan valinneet pahaa, ja se on luettavissa myös Roomalaiskirjeestä. Niissä ei ole perisyntiä.
Mutta ihminen valitsi pahan. Siksi ihminen tarvitsee Vapahtajan .
Jokainen on itse vastuussa omista teoistaan. Ihminen ei ole vastuussa Aatamin ja Eevan tekemästä väärästä valinnasta. Jokainen on itse vastuussa eikä hänen ei pitäisi laitaa ketään toista vastuuseen omista virheistaan . Karman laki - universaali kosminen laki.
Suurin osa viesteistäni on poistettu täältä jo monta päivää sitten, mutta yksi ainakin jäi.
Kirjoitin siinä karman laista.
Että mielestäni karman laissa on yksi perusperiaate sama, kuin kristinuskossa.
Uskon tarkkoihin luonnonlakeihin, joten miksi ei voisi olla olemassa myös yhtä tarkat henkiset luonnonlait??
Karman laki: täysin ehdoton oikeudenmukaisuuden laki. Jumala on absoluuttinen Totuus ja Rakkaus. Täydellisen oikeamielinen.
Karman laki toteutuu lopullisesti helvetissä. Siellä jokainen saa ansionsa mukaan ehdottoman oikeudenmukaisesti. Kukaan ei voi enää syyttää muita kuin itseään.
Jokainen on joka ikinen sekunti vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Ihminen ei selviä Jumalan edessä, jos hänellä ei ole Vapahtajaa. Ei yksikään ihminen.
Miten Jumala voisi olla täydellisen oikeamielinen ja täydellinen rakkaus kun hän heittää toisia koko ikänsä pyyteettömästi palvelleen, mutta Jeesuksesta koskaan kuulemattoman henkilön helvettiin samalla kun murhamies ja rais***ri saa tekonsa anteeksi pyytäessään tätä kuolinvuoteellaan Jeesukselta ja pääsee näin taivaaseen? Olen kysynyt tätä aikaisemminkin enkä ole koskaan saanut kristityiltä mitään järjellistä vastausta.
Tuossa näet kuinka käsittämätön on Jumalan armo.
Se on ääretön.
Ja se, että me ihmiset voi koskaan täyttää Jumalan lakia. Vaikka olisimme ihmiskunnan parhaimmistoa, jaloimpia ihmisiä.
Ja pahimmallekin ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Vika on siinä ettei meillä ole tarpeeksi synnintuntoa.
Tässä ketjussa voisi keskustella paljon tuostakin, mutta luultavasti kristittyjen viestit poistetaan. Minun viestini poistettiin lähes kaikki muutama päivä sitten.
Tänään tulin tähän ja jäin keskustelemaan. Vaikka nämäkin viestini poistetaan.
"Tässä ketjussa voisi keskustella paljon tuostakin, mutta luultavasti kristittyjen viestit poistetaan. Minun viestini poistettiin lähes kaikki muutama päivä sitten!".
Entäs miksi juuri niitä veda-viestejä poistetaan kaikkein eniten? Laitetaan takaisin.
En tiedä. En ole ollut kovin paljon tässä ketjussa. Sitten kun huomasin muutama päivä sitten, että lähes kaikki viestini oli poistettu, päätin etten enää kirjoita mitään kristinuskosta. En ole ollut tässä ketjussa moneen päivään. Vastasin tänään hänelle joka suri kissansa kuolemaa. Kysyin muutama päivä sitten häneltä, että miksi? No, hän oli vastannut ja vastasin hänelle tänään.
Hyvä uskonveli/ sisar! Ole ylpeästi kristitty näiden eksyttäjien edessä!
Mitä tarkoitat?