Lue keskustelun säännöt.
Miksi iltaisin alkaa järjetön ahdistus? On aamullakin mutta etenkin iltaa kohti lisääntyy
21.11.2023 |
Joka ilta ahdistaa paljon. Kestää pitkälle yöhön asti kunnes nukahdan. Aamulla taas pelottaa ja sitten vain yritän kestää. Illalla on niin paska olo että haaveilen vain omasta kuolemasta.
Kommentit (15)
Jos seuraat paljon uutisia ja maailman tapahtumia taikka vaan luet ihan tätä palstaa, niin ei ole mikään ihme että ahdistaa.
Joskus hengähdystauko kaikesta informaatiotulvasta auttaa. Itse luen iltaisin jotain neutraalia kirjaa, kunnes alkaa nukuttaa. Silloin ei ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on tuota. Monet ahdistuu aamulla herättyään, mä ahdistun aina iltaa kohden. Nukkumaan mennessä on jo usein itsetuhoisia ajatuksia. Mulla on diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua ahdistaa?
Minuakin ahdistaa SYYSTÄ.
Elämä. Monikin asia mutta niin moni, etten voi sanoa muuta kuin tämä elämäni. Haluan vain pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua ahdistaa?
Minuakin ahdistaa SYYSTÄ.
Elämä. Monikin asia mutta niin moni, etten voi sanoa muuta kuin tämä elämäni. Haluan vain pois.
Aika laaja käsite. Et halua pois, elämä on elämistä varten . Huomenna on uusi päivä.
Onko se uupumus ja väsymysahdistus. Onko se pimeysahdistus. Vai kylmyysahdistus. Muu? Onko selvittämättömiä ajatuksia tai irrotettu ikävistä asioista. Onko työ liian kiireinen, ympäristö kolkko. Onko alkoholi jätetty, liika kofeiini, jätetty piinaava materiaali netistä. Entä exän "kummittelu", tunteet tai some. Onko lääkkeellä haittavaikutus, onko hormonit balanssissa jos vaikuttaa mielialaan. Onko riittävästi ravintoaineita ja nesteitä päivän aikana saatu. Onko tv tai musiikki ollut liian levotonta, onko parempaa rauhallisempaa vaihtoehtoa. Onko kirja jota selata ja lämmin peitto. Miten taloyhtiö, onko ok vai meluisa. Etsi syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemanpelko tulee tyypillisesti unta odotellessa pimeässä. Tämän iltahetken lähestyminen, jolloin tietoisuus omasta tulevasta kuoleman hetkestä lähestyy. Tätä ei välttämättä tiedosta, sillä täytämme mielemme kaikella mahdollisella jotta kuolemaa ei tarvitsisi ajatella / muistaa, että se on edessä.
Jos ajattelet asiaa, katselet vaikka avaruuteen ja muistat että avaruuden päättymättömyys ei sovi meidän luonnonlakeihin, että kaikki mitä täällä on, on vaatinut älykästä suunnittelua, tajuat että olet menossa helvettiiin, sillä Jumala on olemassa ja sinä et usko siihen (tarkemmin sanoen, olet vain valinnut kääntää Jumalalle selkäsi, sillä rakastat syntiä niin paljon). Tämä ahdistaa, ja syystäkin.
Mullakin ahdistus pahenee nimenomaan iltaisin ja nukkumaan mennessä. Tajuan että yksi päivä elämästä on taas ikuisesti menetetty eikä yrityksistä huolimatta mikään elämässäni muuttunut. Menen nukkumaan yksin ja herään yksin. Katson sängystä pientä asuntoani ja ahdistaa kauheasti. Usein pelkään että saan jonkun sairaskohtauksen ja kuolen kun ei ole ketään auttamassa. Kaikki tuntuu tosi tyhjältä ja turhalta ja elämä menee hukkaan kun on kaikesta ulkopuolinen. Mulle on tarjottu lääkitystä mutta siihen suostu. Tunnen sittenkin mieluummin tätä ahdistusta ja mieluummin vaikka kuolen siihen kuin ryhdyn esittämään että ahdistus on joku oma sairauteni joka ei liity mitenkään mihinkään. Se johtuu yksinäisyydestä. En suostu siihen että se lakaistaan jonnekin diagnoosin taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin ahdistus pahenee nimenomaan iltaisin ja nukkumaan mennessä. Tajuan että yksi päivä elämästä on taas ikuisesti menetetty eikä yrityksistä huolimatta mikään elämässäni muuttunut. Menen nukkumaan yksin ja herään yksin. Katson sängystä pientä asuntoani ja ahdistaa kauheasti. Usein pelkään että saan jonkun sairaskohtauksen ja kuolen kun ei ole ketään auttamassa. Kaikki tuntuu tosi tyhjältä ja turhalta ja elämä menee hukkaan kun on kaikesta ulkopuolinen. Mulle on tarjottu lääkitystä mutta siihen suostu. Tunnen sittenkin mieluummin tätä ahdistusta ja mieluummin vaikka kuolen siihen kuin ryhdyn esittämään että ahdistus on joku oma sairauteni joka ei liity mitenkään mihinkään. Se johtuu yksinäisyydestä. En suostu siihen että se lakaistaan jonnekin diagnoosin taakse.
Sanot, että et suostu siihen, että yksinäisyydestä johtuva ahdistuksesi lakais
Miksi luulet etten vuosien aikana ole "suostunut" tekemään paljonkin ja ideoinut tekemisiäni ihan itse ja kannustanut itse itseäni niihin ja etten esim ole joskus kokeillut lääkitystä? Sinun mielestäsi lääkityskö sivuoireineen on kaiken mullistava ratkaisu? Saatko jotain erityistä mielihyvää syyttelystä?
Minä itken aamuisin, kun ajan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin ahdistus pahenee nimenomaan iltaisin ja nukkumaan mennessä. Tajuan että yksi päivä elämästä on taas ikuisesti menetetty eikä yrityksistä huolimatta mikään elämässäni muuttunut. Menen nukkumaan yksin ja herään yksin. Katson sängystä pientä asuntoani ja ahdistaa kauheasti. Usein pelkään että saan jonkun sairaskohtauksen ja kuolen kun ei ole ketään auttamassa. Kaikki tuntuu tosi tyhjältä ja turhalta ja elämä menee hukkaan kun on kaikesta ulkopuolinen. Mulle on tarjottu lääkitystä mutta siihen suostu. Tunnen sittenkin mieluummin tätä ahdistusta ja mieluummin vaikka kuolen siihen kuin ryhdyn esittämään että ahdistus on joku oma sairauteni joka ei liity mitenkään mihinkään. Se johtuu yksinäisyydestä. En suostu siihen että se lakaistaan jonnekin diagnoosin taakse.
Sanot, että et suostu siihen,
En ole luullut mitään, olen kysynyt. Käytit itse sanaa "suostua".
Kun katson vastaustasi ja mietin aiempaa kirjoitustasi, huomaan miksi olet yksin. Huomaa sinäkin se joskus, niin ehkä tilanteesi alkaa selkiytyä johonkin suuntaan.
En odota tähän kommenttiini vastausta, toivotan vain mukavaa jatkoa elämässä eteenpäin.
Mulla syyllinen on kofeiini, liikaa huonoja kierroksia ja pakkautuvat iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuo sitten turvaa teille tai sulle? Miten saa kodikkaamman olon. Entä onko joskus lähisukulainen jolle soittaa. Onko lähistöllä jotain mukavaa tai tuttua. Mikä paikka tuntuu tutummalta tai turvalliselta.
Soita kaunista klassista musiikkia ja keskity siihen, jotta sielusi rauhoittuu.
Sitten rukoile Taivaan isää ja kerro Hänelle kaikki murheesi, Hän kuulee ja auttaa sinua.
Kiitä Häntä lopuksi Jeesuksen nimessä. Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Uupumus? Pitäisi mennä sänkyyn aikaisemmin..? Mutta voi aamukin olla kamala monelle. Traumat, sairastumiset aiemmin, joku masennuskausi, pelot, muu?
Mikä sinua ahdistaa?
Minuakin ahdistaa SYYSTÄ.