Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Katti Matikainen. Ärsytti mua suunnattomasti.
Sama. Myös alkoi kutittamaan, pistelemään, kuristamaan ja ahdistamaan se piukka villalangasta kudottu kissapuku. Miten se tyttö pystyi siinä valojen kuumuudessa sitä pitämään ollenkaan päällä ? Tais olla hiki ?
Vierailija kirjoitti:
Hilarius oli vajaa sössöttäjä, sitten kun siihen vielä lisättiin jotain kristillisiä arvoja niin avot. :DD
Titi-Nalle oli tylsä, en tiedä miten kukaan jaksoi sitä tosissaan kattoa? Kasa virkattuja nalleja ja hitaita lapsia lässyttämässä, no thanks.
Pikku-Kakkosen juontajista tuli muuten mieleen se Eila(?)-mummo, joka on monesta "niin ihana". Minusta se oli tuiman, jopa häijyn, oloinen täti, juuri sellainen joka sanoo jotain ilkeää sinulle kun kukaan muu ei kuule.
Minusta myös Eila-täti oli jotenkin ilkeä. Päälle päin muka kiva mutta vaistosin että silkka rooli on kyseessä ja on oikeasti aika tuikea ihminen. Tämä oli kyllä lasteni ollessa pieniä, itse katselin lähinnä Pelle Hermannia joka oli kiva mutta omituinen hahmo sekä Nalle Luppakorvaa josta pidin tosi paljon. Pyllerö! Ou jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiuhti ja Viuhti. Varastivat Taikurin/Mörön jalokiven ja sitten pääsivät kuin koira veräjästä. Eka varastivat sen Möröltä (ei tiedetty Taikurista tässä vaiheessa) ja sitten kun Taikuri olisi halunnut omaisuuttaan takaisin, niin silti siinä möyhöttivät vastaan. Ja joo, en muista nyt, että olivatko oikeasti varastaneet, mutta niin minä tämän tarinan lapsena ymmärsin/tulkitsin ja otti aivoon. Tämän lisäksi saivat mokomat Muumitalosta ns. täyden majoituksen ja silti eivät kertoneet mitään muuta kuin vasta tyyliin sitten kun Mörkö oli jo oven takana koputtelemassa. Töykeältä tuntui moinen.
Taikuri lähinnä etsi rubiinia, mutta se tosiaan oli Mörön omaisuutta. Myönsivät nämä varkaat itsekin sen myöhemmin, mutta silti olivat sitä mieltä että se on nyt heidän. :D
Muumit itsekin ajattelivat että onpa v-mäinen tilanne. Että jos se kerta on Mörön niin ei Mörköä voi poiskaan ajaa, mutta eivät he halunneet Tiuhtia ja Viuhtia Mörönkään armoille heittää. Siksi Muumimamma kävi kauppaa Mörön kanssa. Mörkö onneksi sitten lähti tyytyväisenä sydämenmuotoisen näkinkenkänsä kanssa, mutta silti ärsytti että Tiuhti ja Viuhti eivät saaneet kunnolla nenilleen.
Mä olin jotenkin vissiin jo lapsena niin "ahne", kun aattelin että nyt Mörkö-parkaa vedätettiin ihan täysillä kun meni arvokkaan rubiinin vaihtamaan pahaiseen näkinkenkään :D. Mutta toisaalta, jos Mörkö itse oli tuosta onnellinen niin väliäkö sillä, mutta ihan totta jo tuossa iässä ajattelin, että "jumankauta mitä velmuja p*skoja!" Otti aivoon Mörön puolesta eikä jotenkaan iskenyt omaan oikeudentajuun se, että miksi Tiuhti ja Viuhti saivat varastaa toisen omaisuutta ja kaikki OK.
Kasper-nukke. Vihasin ja pelkäsin. Toinen oli Arja-täti. Mulla on nykyään yks työtuttava, joka on ihan saman näköinen. Ärsyttävää, kun ihminen on tosi mukava, mutta salaa aina puistattelen muistoa.
Vierailija kirjoitti:
Hilarius Hiiri. Jumaliste miten ärsyttävä hahmo. Ärsyttää vieläkin.
Suojelusenkeli. Sain lahjaksi taulun, missä lapset ylittävät huteraa siltaa ja kaiken lisäksi pusikossa vaanii kaamea siivekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iines ja Mikkihän voisivat ruveta seurustelemaan. Ovat aina olevinaan parempia kuin muut ja Mikille tekisi hyvää saada Iineksen käsiveskasta ohimoonsa.
Muistan elävästi yhden sarjakuvan missä oli uudenvuoden aatto ja Mikki juhlissa pyysi Iineksen tanssimaan ihan vaan Akua ärsyttääkseen. Aku sitten pahalla tuulella mökötti, ja Minni meni huumorilla lohduttamaan ja sanomaan että älä ole moksiskaan ja pyysi Akua sitten tanssimaan ja tämä piristyi.
Tuo oli alkuasetelma, en muista mikä tarinan varsinainen juoni oli, mutta piirtyi elävästi tuo alku mieleen koska oli harvinaista että nuo neljä hahmoa olivat samassa tarinassa, ja myös tuo Minnin leppoisa suhtautuminen Mikin kukkoiluun jäi mieleen. Mikki ja Iines myös ärsytti koska olivat juuri sellaisia kuin ihmiset täällä kuvailleet.
Nyt kun mainitsit, niin minullekin muistui tämä tarina mieleen. Ja nyt muistan myös, miksi tykkäsin lapsena Minnistä, mutta Iineksestä en. Minni oli paljon leppoisampi eikä ollut jatkuvasti kurmottamassa Mikkiä turhasta, mutta osasi kyllä tehdä niin silloin, kun se oli tarpeen.
Katto Kassisesta kertova tv-sarja seiskytluvulla oli hirveä, koska Kassinen oli pelottavan näköinen. Kirjaa luen nyt aikuisena ekaa kertaa, ja sehän on tyylipuhtaan humoristinen alusta loppuun. Ei ole tyhjäkäyntiä eikä synkkyyttä. Naurua vain.
Vaahteranmäen Eemelistä kertovissa filmeissä on ihana ympäristö, mutta isä kuristaa Eemeliä kurkusta ja tukistaa että pää heiluu. Kirjat eivät ole näin väkivaltaisia.
Nalle Puhista Tiikeri oli mun mielestä todella ärsyttävä hahmo, tiedä sitten ovat muut kuinka samaa mieltä.
Pelle Hermannin lentävä kepakko. Pelkäsin aivan horkassa sitä.
Ransu.
Ai hyvä luoja miten kuivakkaat ja mukahauskat jutut sillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Lukia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin ja vihaan edelleen kaikkia sirkuspellejä. Pelkään pellejä yleisesti ottaen ihan sairaasti.
Mä en tajua alkuunkaan, mikä tässä pelle kammossa on takana. Omasta mielestä esim. pelle Hermanni oli yksi parhaita lastenohjelmia aikanaan. Tämä pelle kammo ei oikein aukea meille muille, koska pellethän on hauskoja, sympaattisia hahmoja. Mikä niissä pelottaa?
Voitteko avata vähän mistä tuo johtuu? Olette katsoneet Stephen Kingin "Sen" ja olette astetta trendikkämpiä...
Stephen Kingin kirja julkaistiin jo 1986:
https://en.wikipedia.org/wiki/It_(novel)
Juuri meitä 80-luvun lapsia Pennywise jahdannut...
No niin, eli arvasin oikein.
Minä olen 80-luvun alkupuolen lapsi ja kerkesin katsella vuosikaudet Pelle Hermannia ennekuin kuin mistään Pennywisestä mitään tiedettiinkään.
Stephen King on siis teiltä pilannut "Pelle-kokemukset", syyttäkää häntä. Ja omia vanhempianne, jotka eivät katsoneet peräänne vaan pääsitte tuollaista katsomaan.
Itse en ole koskaan ihan ymmärtänyt tuota Kingin arvostusta kauhu-kirjailijana, ei ole ihan kaiken sen suitsutuksen arvoinen.
Elokuvat hänen kirjoista, päällimmäiset vaikutelmat itellä 80-90 lukujen vaihteessa oli, että vähän outoja, vähän pitkästyttäviä, mutta piti yleissivistyksen vuoksi katsoa, koska on niin "kovan äijän" kirjojen pohjalta tehtyjä... paras leffoista oli "stand by me."
Mä en ole koskaan tuota kingin kirjaa/elokuvaa nähnyt/lukenut mutta olen silti pienestä asti pelännyt pellejä.
En suoranaisesti pelännyt pellejä, mutta en tajunnut, mikä niissä oli hauskaa muiden mielestä. Nyt aikuisena muistellessa oikea sana olisi groteski. Naamarit ja asut olivat räikeää liioittelua, mutta en nähnyt niissä mitään huvittavaa.
Joulupukki. Kammosin heti ekasta joulusta asti, enkä ole päässyt inhosta yli vieläkään. Eikä tieto siitä, että on vain naamioitunut henkilö auta yhtään, päinvastoin. Kai se on pohjimmiltaan samaa kuin klowni-pelko
Nalle puh. En tiedä miksi mutta vihasin nalle puhia lapsena ihan suunnattomasti. Muut hahmot nalle puhista oli ok mutta nalle puh itse ei.
Vierailija kirjoitti:
Nalle Puh. Typerä, ahne karhu.
Tiesitkö, että tuo on nykyään Kiinan presidentti? Tiesin että siinä on jotain hämärää:)
Aku Ankka. Ilkeä, kiukkuinen rääväsuu. Iines raukka, saisipa kiltimmän miehen, vaikka Hessun. Aku on verbaalinen hyväksikäyttäjä ja lisäksi munaton. Ehkä juuri siksi hänellä on tuo pienen miehen syndrooma.
Minusta myös Eila-täti oli jotenkin ilkeä. Päälle päin muka kiva mutta vaistosin että silkka rooli on kyseessä ja on oikeasti aika tuikea ihminen. Tämä oli kyllä lasteni ollessa pieniä, itse katselin lähinnä Pelle Hermannia joka oli kiva mutta omituinen hahmo sekä Nalle Luppakorvaa josta pidin tosi paljon. Pyllerö! Ou jee.