Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?

Inhoan kaikkia pellejä. Edelleen. En pidä siitä että naamioidutaan jonkin naamarin taakse, se on epäilyttävää. Sen takaa sitten katsellaan muita, itse piilossa, hrrr..

En edelleenkään pidä muumeista.

Mä en muista sen sen sarjan nimeä, mutta siinä oli prinsessa ja joitain satuolentoja ja sitten ne lähti seikkailemaan jonnekin ja olikohan taikamatolla.

Mä en pitänyt siitä prinsessasta yhtään.

Mä muistan vahvasti sen sarjan melodian ja siinä laulettiin jotain: "Kaunis Seresa-a, kaunis Seresa, tiidi tiidi di di vie taikatunnelmaan."

Sanoistakaan en ole yhtään varma miten menee, kun en mä löytänyt Seresalla sitä sarjaa.

Joskus 2000 -luvun alussa sitä näytettiin lastenaamussa ja olikohan neloselta.

Kasvoin Disneyn parissa, mutta Mikki on edelleen hahmo jota en voi sietää. Kauhea besserwisser ja aina pelastamassa päivän. Myös Minni ja Iines ovat ärsyttäviä

Trai trai trallallaa.... Kasper. 🤮

Kasperia en voinut minäkään sietää. Luokallani oli poika, joka oli ihan saman näköinen, kova valehtelemaan ja haisemaan. Jotenkin sitten mielsin molemmat haiseviksi valehtelijoiksi.

Olisi kiva sanoa Teletapit ja Puuha-Pete, mutta ne tulivat vuosia myöhemmin. Postimies Pate.

Katti elokuvan Katti.

En edes katsonut sitä elokuvaa loppuun lapsena, kun oli niin gringe.

Panu-tyttö

Punapäinn Tavja Halonen, voi jessus sitä tyrkkyä ja maireaa valhehymyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Digimonissa oli mielestäni ikävää väkivaltaa ja sen takia pidin Pokemonia parempana, mutta vähän varttuneempana oon siitäkin tullut ajatelleeksi, että se antaa hiukan realistista kuvaa väkivallasta. Siinä kuoli digimoneja ja muutamista jaksoista tehtiin riipaisevia.

Tiny toonsit ja muut vastaavat aiheutti itsessäni myötätuntoa niitä sorsittuja hahmoja kohtaan, kun ihan tarpeettomasti niihin kohdistettiin väkivaltaa. Mulla alkoi pahaa katsoa niitä ohjelmia, kun kuvasta näki että sen väkivallan pitäisi olla hauskaa.

Joo no sepä. Digimonissa siihen väkivaltaan oli terveempi suhtautuminen. Se oikeasti sattuu eikä ole hauskaa. Nuo Tiny Toonsit sun muut olivat ällöttäviä siitä, että joku hahmo saa kokoajan alasimia päähänsä ja vaikka mitä ja sille pitäisi nauraa. Yök. Sanoisin, että paljon haitallisempi lastenohjelma sellainen, jossa voidaan toista vetää vaikka pesäpallomailalla pataan ja ollaan vaan että "haa haa tää on vaan harmitonta hupia". 

Pudotin joskus 3- tai 4-vuotiaana ison kivenmurikan sisarukseni päähän, kun tämä oli kiusannut minua. Onneksi hänelle ei tullut mitään kuhmua pahempaa. Väittäisin tuohon vaikuttaneen sen, että katsoimme pieninä noita Toonsien tyylisiä piirrettyjä. Toisen päähän voidaan pudottaa alasin tai lyödä vaikka nuijalla, ja tämä loukkaantuu vain lievästi.

Aina väitetään, etteivät tv-ohjelmat, pleikkapelit tai some vaikuta lasten käyttäytymiseen tai väkivaltaisuuteen, mutta omasta mielestäni ne kyllä selvästi vaikuttavat.

Samaa mieltä. Nimenomaan lasten käyttäytymiseen on mielestäni vaikutusta.

Minä ja sisko inhottiin noita Toonseja lapsina, varmaan riippuu vähän millaiseen kuvastoon on tottunut aiemmin, koska me katsottiin niitä vähän myöhemmin sen jälkeen kun ehdottomia suosikkeja oli ollut Muumit ja Matka Maailman Ympäri. Matka Maailman Ympäri muuten kans sellainen, jossa on väkivaltaa (ja peräti alkoholia), mutta suhtautuminen on realistinen ja homman nimi tehdään selväksi. Väkivalta on vaarallista esim. pahis koitti tikata sankaria puukolla, ei todellakaan ollut naurun asia. Samoin alkoholiin liittyi vaaroja. 

Meidän suhtautuminen noihin Toonseihin oli se, että ne olivat "älyttömiä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Digimonissa oli mielestäni ikävää väkivaltaa ja sen takia pidin Pokemonia parempana, mutta vähän varttuneempana oon siitäkin tullut ajatelleeksi, että se antaa hiukan realistista kuvaa väkivallasta. Siinä kuoli digimoneja ja muutamista jaksoista tehtiin riipaisevia.

Tiny toonsit ja muut vastaavat aiheutti itsessäni myötätuntoa niitä sorsittuja hahmoja kohtaan, kun ihan tarpeettomasti niihin kohdistettiin väkivaltaa. Mulla alkoi pahaa katsoa niitä ohjelmia, kun kuvasta näki että sen väkivallan pitäisi olla hauskaa.

Joo no sepä. Digimonissa siihen väkivaltaan oli terveempi suhtautuminen. Se oikeasti sattuu eikä ole hauskaa. Nuo Tiny Toonsit sun muut olivat ällöttäviä siitä, että joku hahmo saa kokoajan alasimia päähänsä ja vaikka mitä ja sille pitäisi nauraa. Yök. Sanoisin, että paljon haitallisempi lastenohjelma sellainen, jossa voidaan toista vetää vaikka pesäpallomailalla pataan ja ollaan vaan että "haa haa tää on vaan harmitonta hupia". 

Pudotin joskus 3- tai 4-vuotiaana ison kivenmurikan sisarukseni päähän, kun tämä oli kiusannut minua. Onneksi hänelle ei tullut mitään kuhmua pahempaa. Väittäisin tuohon vaikuttaneen sen, että katsoimme pieninä noita Toonsien tyylisiä piirrettyjä. Toisen päähän voidaan pudottaa alasin tai lyödä vaikka nuijalla, ja tämä loukkaantuu vain lievästi.

Aina väitetään, etteivät tv-ohjelmat, pleikkapelit tai some vaikuta lasten käyttäytymiseen tai väkivaltaisuuteen, mutta omasta mielestäni ne kyllä selvästi vaikuttavat.

Samaa mieltä. Nimenomaan lasten käyttäytymiseen on mielestäni vaikutusta.

Minä ja sisko inhottiin noita Toonseja lapsina, varmaan riippuu vähän millaiseen kuvastoon on tottunut aiemmin, koska me katsottiin niitä vähän myöhemmin sen jälkeen kun ehdottomia suosikkeja oli ollut Muumit ja Matka Maailman Ympäri. Matka Maailman Ympäri muuten kans sellainen, jossa on väkivaltaa (ja peräti alkoholia), mutta suhtautuminen on realistinen ja homman nimi tehdään selväksi. Väkivalta on vaarallista esim. pahis koitti tikata sankaria puukolla, ei todellakaan ollut naurun asia. Samoin alkoholiin liittyi vaaroja. 

Meidän suhtautuminen noihin Toonseihin oli se, että ne olivat "älyttömiä". 

Niin joo, ja selvennykseksi vielä siis, että oltiin huomattavasti vanhempia kuin 3-4 vuotiaita. Sanoisin, että ei todellakaan ihme jos on tuon ikäisenä noita Toonseja katsonut ja sitten päättää tiputtaa kivenmurikan sisarensa päähän. Varmasti on vaikutusta sillä kun jossakin ohjelmassa näytetään, että on moinen lähinnä vain naurun asia eikä oikeasti satu. 

Lukia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vihasin ja vihaan edelleen kaikkia sirkuspellejä. Pelkään pellejä yleisesti ottaen ihan sairaasti.

Mä en tajua alkuunkaan, mikä tässä pelle kammossa on takana. Omasta mielestä esim. pelle Hermanni oli yksi parhaita lastenohjelmia aikanaan. Tämä pelle kammo ei oikein aukea  meille muille, koska pellethän on hauskoja, sympaattisia hahmoja. Mikä niissä pelottaa?

Voitteko avata vähän mistä tuo johtuu? Olette katsoneet Stephen Kingin "Sen" ja olette astetta trendikkämpiä...

Stephen Kingin kirja julkaistiin jo 1986:

https://en.wikipedia.org/wiki/It_(novel)

Juuri meitä 80-luvun lapsia Pennywise jahdannut...

No niin, eli arvasin oikein.

Minä olen 80-luvun alkupuolen lapsi ja kerkesin katsella vuosikaudet Pelle Hermannia ennekuin kuin mistään Pennywisestä mitään tiedettiinkään. 

Stephen King on siis teiltä pilannut "Pelle-kokemukset", syyttäkää häntä. Ja omia vanhempianne, jotka eivät katsoneet peräänne vaan pääsitte tuollaista katsomaan.

Itse en ole koskaan ihan ymmärtänyt tuota Kingin arvostusta kauhu-kirjailijana, ei ole ihan kaiken sen suitsutuksen arvoinen.

Elokuvat hänen kirjoista, päällimmäiset vaikutelmat itellä 80-90 lukujen vaihteessa oli, että vähän outoja, vähän pitkästyttäviä, mutta piti yleissivistyksen vuoksi katsoa, koska on niin "kovan äijän" kirjojen pohjalta tehtyjä... paras leffoista oli "stand by me."

Mä en ole koskaan tuota kingin kirjaa/elokuvaa nähnyt/lukenut mutta olen silti pienestä asti pelännyt pellejä.

Katti Matikainen. Ärsytti mua suunnattomasti.

Kaapo🤢😑

Ärsyttävä, sössöttävä, kimittävä pallopää.

Katto kassinen heilutteli kassejaan lasten ikkunoiden takana

Ne ilkeät peikot jostain tonttu-ohjelmasta. 

Markus-setä - ois vaan itse syönyt puuronsa!  

Vierailija kirjoitti:

Iines ja Mikkihän voisivat ruveta seurustelemaan. Ovat aina olevinaan parempia kuin muut ja Mikille tekisi hyvää saada Iineksen käsiveskasta ohimoonsa.

Muistan elävästi yhden sarjakuvan missä oli uudenvuoden aatto ja Mikki juhlissa pyysi Iineksen tanssimaan ihan vaan Akua ärsyttääkseen. Aku sitten pahalla tuulella mökötti, ja Minni meni huumorilla lohduttamaan ja sanomaan että älä ole moksiskaan ja pyysi Akua sitten tanssimaan ja tämä piristyi.

Tuo oli alkuasetelma, en muista mikä tarinan varsinainen juoni oli, mutta piirtyi elävästi tuo alku mieleen koska oli harvinaista että nuo neljä hahmoa olivat samassa tarinassa, ja myös tuo Minnin leppoisa suhtautuminen Mikin kukkoiluun jäi mieleen. Mikki ja Iines myös ärsytti koska olivat juuri sellaisia kuin ihmiset täällä kuvailleet.

Vierailija kirjoitti:

Tiuhti ja Viuhti. Varastivat Taikurin/Mörön jalokiven ja sitten pääsivät kuin koira veräjästä. Eka varastivat sen Möröltä (ei tiedetty Taikurista tässä vaiheessa) ja sitten kun Taikuri olisi halunnut omaisuuttaan takaisin, niin silti siinä möyhöttivät vastaan. Ja joo, en muista nyt, että olivatko oikeasti varastaneet, mutta niin minä tämän tarinan lapsena ymmärsin/tulkitsin ja otti aivoon. Tämän lisäksi saivat mokomat Muumitalosta ns. täyden majoituksen ja silti eivät kertoneet mitään muuta kuin vasta tyyliin sitten kun Mörkö oli jo oven takana koputtelemassa. Töykeältä tuntui moinen.

Taikuri lähinnä etsi rubiinia, mutta se tosiaan oli Mörön omaisuutta. Myönsivät nämä varkaat itsekin sen myöhemmin, mutta silti olivat sitä mieltä että se on nyt heidän. :D

Muumit itsekin ajattelivat että onpa v-mäinen tilanne. Että jos se kerta on Mörön niin ei Mörköä voi poiskaan ajaa, mutta eivät he halunneet Tiuhtia ja Viuhtia Mörönkään armoille heittää. Siksi Muumimamma kävi kauppaa Mörön kanssa. Mörkö onneksi sitten lähti tyytyväisenä sydämenmuotoisen näkinkenkänsä kanssa, mutta silti ärsytti että Tiuhti ja Viuhti eivät saaneet kunnolla nenilleen.