Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?

Minä kyllä pidin Peter Panista, mutta Helinä-keiju oli ilkeä ja mustasukkainen.

Top 3 inhokkeja tässä ketjussa ovat Mikki Hiiri, Katto-Kassinen ja Kasper-nukke.

Katto-Kassinen oli kyllä kamala. Lapsena mietin, onko hahmo luotu oikeuttamaan lapsiin kohdistuvaa mielivaltaista kiusaamista aikuisten taholta.

Jörö-Jukka oli tosi pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Kukahan olisi niin näpsä, että laskisi tältä palstalta sellaisen Top 5-listan?

Mikki ja Kasper-nukke olisivat aika kärjessä.

Mahdoton laskea, kun ei voi tietää onko likeä annettu ja onko myös sama tyyppi kirjoittanut saman hahmon. Mä en ole kaikkia inhokkeja edes kirjoittanut tänne, kun oon bongannut niitä jo tästä ketjusta.

Niiskuneiti, avuton dorka.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko tämä nyt ihan kaikkein pienimmille tarkoitettukaan, mutta South Park oli niin kuvottava.

En ole ikinä pystynyt sisäistämään kyseistä ohjelmaa.

South Park ei ole tarkoitettu edes vähän isommille lapsille. Se on aikuisille suunnattu satiirisarja.

Mäkin katsoin nuorena sitä sarjaa enkä yhtään tajunnut, että se on vanhemmalle väelle tarkoitettu ohjelma. Mä aloin sitä katsomaan, kun näin luokkakaverillani South park pehmon vai olikohan se avaimenperä.

Mä en lämmennyt sille sarjalle ja aika kuvottavalta se vaikutti, mutta silti mä sitä katsoin. Mä niin tykkäsin Kennystä ja aina niin järkytyin mitä sille tapahtui joka jaksossa.

Aika monet hahmot siinä aiheutti lapsena inhoa.

Sitten jonain päivänä tv:stä näytettiin South park elokuva ja sen jälkeen lopetin sen katsomisen.

Mulla ei nuorena käynyt mielessäkään, että mä en saisi sitä katsoa. Kävi ihan mulle lastenohjelmasta.

Pingu

Monet muutkin hahmot,jotka eivät puhuneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Digimonissa oli mielestäni ikävää väkivaltaa ja sen takia pidin Pokemonia parempana, mutta vähän varttuneempana oon siitäkin tullut ajatelleeksi, että se antaa hiukan realistista kuvaa väkivallasta. Siinä kuoli digimoneja ja muutamista jaksoista tehtiin riipaisevia.

Tiny toonsit ja muut vastaavat aiheutti itsessäni myötätuntoa niitä sorsittuja hahmoja kohtaan, kun ihan tarpeettomasti niihin kohdistettiin väkivaltaa. Mulla alkoi pahaa katsoa niitä ohjelmia, kun kuvasta näki että sen väkivallan pitäisi olla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Digimonissa oli mielestäni ikävää väkivaltaa ja sen takia pidin Pokemonia parempana, mutta vähän varttuneempana oon siitäkin tullut ajatelleeksi, että se antaa hiukan realistista kuvaa väkivallasta. Siinä kuoli digimoneja ja muutamista jaksoista tehtiin riipaisevia.

Tiny toonsit ja muut vastaavat aiheutti itsessäni myötätuntoa niitä sorsittuja hahmoja kohtaan, kun ihan tarpeettomasti niihin kohdistettiin väkivaltaa. Mulla alkoi pahaa katsoa niitä ohjelmia, kun kuvasta näki että sen väkivallan pitäisi olla hauskaa.

Joo no sepä. Digimonissa siihen väkivaltaan oli terveempi suhtautuminen. Se oikeasti sattuu eikä ole hauskaa. Nuo Tiny Toonsit sun muut olivat ällöttäviä siitä, että joku hahmo saa kokoajan alasimia päähänsä ja vaikka mitä ja sille pitäisi nauraa. Yök. Sanoisin, että paljon haitallisempi lastenohjelma sellainen, jossa voidaan toista vetää vaikka pesäpallomailalla pataan ja ollaan vaan että "haa haa tää on vaan harmitonta hupia". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelle Hermanni. Jäätävän pelottava sen kepakkonsa kanssa.

Tämä. En voinut sietää, enkä yhtään ymmärtänyt, miksi lapsena tätä piti katsoa.

Kiitos Stephen Kingin IT:in, olen pelännyt pellejä jostain 13v lähtien. Lapsena kun en ollut vielä altistunut pellepelolle, tykkäsin Hermannista. Edelleen ajattelen, että Pelle-Hermanni on ehkä maailman vähiten pelottava pelle. Tuntuu muutenkin, että näin iän myötä pellepelko on laantumaan päin. On pellet silti aika outoja. Vähän samoja viboja tulee miimikoista.

En sitten ole ihan varma, pitäisikö sinulle suositella vai kehottaa välttämään Terrifier 1 ja 2 -leffoja. Niissä on miimikkomurhaajapelle Art the Clown.

Muumit

Pikkukakkosen Kitaristi-TUOMO on ketku.

Mikki Hiiri. Akun taskareita lukiessa aina toivoin että Mustakaapu saisi Mikin kiinni, ja vetäisi sitä kunnolla turpaan.

Sanonpa sitten minäkin, että Mikki Hiiri.

Inhottaa vieläkin se hahmo niin, että ei tekisi mieli edes puhua koko hahmosta.

Ihan ensimmäisissä Mikki Hiireissä oli jotain miellyttävää, ehkä se kun ne oli mykkäfilmejä, mutta tuoreimpia Mikki Hiirejä inhoan.

My Little Pony sarja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelle Hermanni. Jäätävän pelottava sen kepakkonsa kanssa.

Tämä. En voinut sietää, enkä yhtään ymmärtänyt, miksi lapsena tätä piti katsoa.

Kiitos Stephen Kingin IT:in, olen pelännyt pellejä jostain 13v lähtien. Lapsena kun en ollut vielä altistunut pellepelolle, tykkäsin Hermannista. Edelleen ajattelen, että Pelle-Hermanni on ehkä maailman vähiten pelottava pelle. Tuntuu muutenkin, että näin iän myötä pellepelko on laantumaan päin. On pellet silti aika outoja. Vähän samoja viboja tulee miimikoista.

En sitten ole ihan varma, pitäisikö sinulle suositella vai kehottaa välttämään Terrifier 1 ja 2 -leffoja. Niissä on miimikkomurhaajapelle Art the Clown.

Ne leffat on niin sairasta p*skaa, ettei niitä voi suositella kenellekään. IT:ssä on sentään juoni, nuo mainitsemasi ovat vain väkivallalla mässäilyä.

Ei ollut oikeasti lapsille tarkoitettu, mutta Nasse-sedän muistan aina :D Jotain niin vastenmielistä ja pelottavaa lapsen mielestä, mutta tavallaan just siksi sitä örvellystä piti joskus katsoa. Vesku <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aasialaissarjojen kimittävät ja kummallisen näköiset hahmot: Hopeanuoli, Digimon, Pokemon...

Miksei voi puhua selkeästi normaalilla äänensävyllä? Tämä ongelma on oikeastaan myös kaikissa nykyajan lapsille suunnatuissa ohjelmissa, joissa vuoron perään epäselvästi artikuloiden huutopuhutaan, kimitetään, lässytetään, mumistaan... Normaalius tipotiessään!

Digimon ja Pokemon olivat mun lemppareita lapsena ja mä inhosin niitä Animaaniset ja Looney Tunesin kaltaisia ohjelmia. Mun mielestä Pokemonit ja Digimonit oli hillitympiä, kuin nuo toiseksi mainitsemani.

Tiny Toones oli mun mielestä hirveä. Siis juurikin sellaista jatkuvaa hauskaksi tarkoitettua animaatioväkivaltaa, että tyyliin ajetaan autolla päin ja liiskaudutaan tuulilasiin (Looney Tunesissa sama meinkinki ja vissiin Animaanisissakin, mutta en sitä itse katsonut). Ei Pokemonissa ja Digimonissa todellakaan tällaista ollut.  

Digimonissa oli mielestäni ikävää väkivaltaa ja sen takia pidin Pokemonia parempana, mutta vähän varttuneempana oon siitäkin tullut ajatelleeksi, että se antaa hiukan realistista kuvaa väkivallasta. Siinä kuoli digimoneja ja muutamista jaksoista tehtiin riipaisevia.

Tiny toonsit ja muut vastaavat aiheutti itsessäni myötätuntoa niitä sorsittuja hahmoja kohtaan, kun ihan tarpeettomasti niihin kohdistettiin väkivaltaa. Mulla alkoi pahaa katsoa niitä ohjelmia, kun kuvasta näki että sen väkivallan pitäisi olla hauskaa.

Joo no sepä. Digimonissa siihen väkivaltaan oli terveempi suhtautuminen. Se oikeasti sattuu eikä ole hauskaa. Nuo Tiny Toonsit sun muut olivat ällöttäviä siitä, että joku hahmo saa kokoajan alasimia päähänsä ja vaikka mitä ja sille pitäisi nauraa. Yök. Sanoisin, että paljon haitallisempi lastenohjelma sellainen, jossa voidaan toista vetää vaikka pesäpallomailalla pataan ja ollaan vaan että "haa haa tää on vaan harmitonta hupia". 

Pudotin joskus 3- tai 4-vuotiaana ison kivenmurikan sisarukseni päähän, kun tämä oli kiusannut minua. Onneksi hänelle ei tullut mitään kuhmua pahempaa. Väittäisin tuohon vaikuttaneen sen, että katsoimme pieninä noita Toonsien tyylisiä piirrettyjä. Toisen päähän voidaan pudottaa alasin tai lyödä vaikka nuijalla, ja tämä loukkaantuu vain lievästi.

Aina väitetään, etteivät tv-ohjelmat, pleikkapelit tai some vaikuta lasten käyttäytymiseen tai väkivaltaisuuteen, mutta omasta mielestäni ne kyllä selvästi vaikuttavat.

Muumit