Miksi lotto/eurojackpot voittajat Suomessa aina "ylpeinä" kertovat jatkavansa päiväduuneissaan "tavalliseen tapaan"?????
Mua oikeasti suututtaa. Itselläni on niin paljon haaveita ja unelmia, että soittaisin ensitöikseni töihin, että en tule enää ja lähtisin toteuttamaan itseäni sen lisäksi, että maksaisin perheeni asuntovelat yms pois jne. En todellakaan monta miljoona taskussani enää raahautuisi työpaikalleni. Tekisin jatkossa sitten, vaikka välillä silloin tällöin jotain vapaaehtoistyötä vanhusten tai lasten parissa esimerkiksi.
Kommentit (141)
Yrittävät piilotella henkilöllisyyttään. Jos ilmoittaisivat julkisesti että työnteko loppuu heti, ainakin kyseisen työpaikan työntekijät helposti arvaisivat.
Itse en edes usko että suurin osa jatkaisi töissään pitkään, ehkä muutaman kk tai puoli vuotta mutta sitten lähtevät. Kai heitä jotenkin hävettää pärjätä ilman töitä.
Jos minulle sattuisi, ilmoittaisin heti että olen töissä maaliskuun loppuun asti (koska kuukauden irtisanomisaika).
40 miljoonaa on niin paljon rahaa, ettei sitä kovin nopeasti käsitä.
Meillä on sijoitusasuntoja ja voisin jäädä työttömäksi.
Mutta on 3 lasta, jotka ovat päivisin koulussa, ei sitä hirveesti irtiottoja voi tehdä.
Lomarahat muutan vapaitsi ja pyydän palkatonta. Mutta tietenkin haluan lapset menevät kesällä kesätöihin.
No eivät varmaan oikeasti jatka töissä jos 40 miljoonaa voittaa. Joku 1,5 miljoonaa on eri asia, varsinkin jos on vielä nuori ja työelämää vielä edessä. Puolitoista milliä ei niin iso summa ole, että jonkun 30-vuotiaan kannattaisi jättää eläkekertymä tienaamatta.
Miksi suurten summien voittajat sitten sanovat jatkavansa töitä? No eivät halua vetää huomiota puoleensa. Jos sanoisivat että jippii se on soronoo, niin kaikki tietäisivät että tuo se voitti kun lopetti työt. Kun haastattelussa sanoo että jatkaa työntekoa ja sitten vaikka jää jonkun "vaivan" tai muun hyvän syyn takia pois jonkun ajan kuluttua, ei ihmiset niin helposti laske 2+2=4. Ihan itsesuojeluvaistoa on olla vaatimaton ja esittää julkisuudessa vain jotain sopivan pieniä juttuja toteutettavan.
Ilmoittaisin työnantajalle, että olen töissä sen aikaa kun etsivät korvaajan ja perehdytän hänet, viimeistään kuitenkin kolmen kuukauden kuluttua. En päivääkään enempää.
Kyllä jotain tekisin, palkkaisin salkunhoitajan sijoittamaan puolet varoista. Ja vaikka harrastuksena omadesing huonekaluja, ostakoon joku jos kelpaa. Lopun aikaa viettäisin lasten kanssa.
Tunnen yhden yli 10 miljoonaa voittaneen. Lopetti työt, osti kalliin asunnon Eiranrannasta, matkusteli, "nautti"elämästään. Huomasi sitten, ettei hän miljoonistaan huolimatta kuulu Eiranrantaan, muutti maalle, osti metsäkoneen ja on nyt yksinyrittäjänä.
En todellakaan tekisi töitä. Keksisin kyllä itselleni mieleistä tekemistä ja kyllä antaisin rahan näkyä.
Ne työssä jatkajat kuuluvat varmaan tosi hyviin työyhteisöihin ja saavat tyydytystä tekemästään työstä. Olisi itselle vaikea paikka lopettaa nykyinen duuni, kun se on osa omaa identiteettiäkin ja tulisi kyllä työkavereita ikävä. Työpaikan huumori on aina omanlaista. Jos yhden miljoonan voittaisi, niin ehkä sitten jatkaisi töissä, mutta 10 miljoonaa varmaan laittaisi lopettamaan heti kun joku päivä ketuttaisi tarpeeksi. Viimeistään 50 vuotiaana eläköityisin kuitenkin.
Jos saisin vaikka miljoonan, niin lähtisin heti matkustelemaan.
Tykkään työstäni ja oon siinä loistava, niin jatkaisin töitä muutaman työvuoron kuukaudessa.
Muun ajan matkustaisin, harrastaisin (mihin normisti ei riitä aika ja raha) ja nauttisin elämästä.
En tekisi töitä. Asuisit talvet muualla. Kevät-syksy Suomessa. Mulla olisi kaksi kotia.
Kummatkin hienoja taloja joissa saisi olla rauhassa. Hienot autot olisi. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Lähes järjestään nämä suurpottien voittajat ilmoittavat ettei voitto nyt elämää niin paljon muuta ja ehkä auto vaihdetaan parempaan. Muistan silloin kun se järjetön kymmenien miljoonien Eurojackpot osui Espooseen, se voittaja (mies myös) ilmoitti, ettei voitto muuta elämää kun on jo asunto yms. Raha tulee rahan luo!
Olisipa niin ihanaa nähdä tällaisen miljoonapotin osuvan jollekulle köyhälle.
Niinhän ne väittävät. Sekin lottoporukka, jossa jokainen sai muutaman millin ja vannoivat jäävänsä töihin, kuitenkin muutaman viikon päästä oli irtisanoutumiset. Olivat "jääneet" töihin, koska pomon piti etsiä uudet tilalle niin eivät halunneet jättää pulaa.
Suomessa tosin kannattaisi olla hiljaa lottovoitoista. Netin aikakautena varsinkin on helppo jäljittää voittajaa, jos joku tunnistaa. Sopivalla hetkellä sitten käydään "oma osuus" hakemassa. Varsinkin piripäät hyökkää päälle todella herkästi jos tietävät.
Suomalainen voittaa 90 miljoonaa euroa. Kertoo sitten... " No töitä en jätä. No tuon Toyota Corollaan vuosimalli 2008 voisi vaihtaa vuoden 2012 malliin. Ja kai sitä nyt voisi laittaa leikkelettä ja juustoa yhtä aikaa leivänpäälle. Mutta eipä tuo elämä muuten muutu... "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on suomalainen tapa. "Ei ny tehrä tästä numeroo."
Lottovoiton saatuaan suomalaiselle suurin ongelma on osoittaa kaikin keinoin ettei missään tapauksessa tarvitse niitä miljoonia.
Luettuani lottovoittajien epäonnistuneita elämäntarinoita, päädyin johtopäätökseen että monille luterilainen moraali on niin pinttynyttä että ansiotta tullut raha pitää jälkikäteen ansaita kärsimällä eli töpeksitään oikein kunnolla. Sitten mennään vielä jonnekin linnunsiemenlehdistöön märehtimään kurjuutta.
Itse ottaisin kyllä loparit heti kun rahat ois tilillä. Ois parempaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä ilman duunia tylsää ja arvotonta.
Eivät kaikki maata päivät pitkät sohvalla, eikä toljottaa telkkarin ruutua, tietokinetta ja puhelinta.
Varsin monet ihmiset viihtyvät töissä, haluavat käyttää niitä taitoja joita ovat oppineet ja opiskelleet.
Ei normaalit ihmiset koe työtä paskana pakkona, johon inhottaa mennä joka ikinen päivä.
Työelämään kuuluu niin paljon muutakin, kuten jatkuva uuden oppiminen, työyhteisö johon kuuluu, ja se työ jota tekee.
Miksi helvetissä ihmiset muutoin opiskelisi vuosikausia, jopa velaksi, päästäkseen töihin just niihin töihin joihin haluaa?
En minäkään jäisi töistä pois, vaikka voittaisin suuret summat rahaa. Turvaisin niillä eläkevuoteni, rakentaisin uuden talon, hankkisin uuden auton.
Ja maksaisin vanhoille vanhemmilleni kunnon lomat, täyshoidossa.Sinulla on yksi ainoa elämä ja käyttäisit vapaaehtoisesti 8 tuntia päivästä että tekisit jostain toisesta rikasta sen sijaan että toteuttaisit omia haaveitasi? Olet ehdottomasti sitä ihmistyyppiä joka ei ansaitse 20e voittoa kummempaa.
Onko sillä loppupelissä väliä jos rakastaa tehdä sitä mitä tekee? Ei kaikille ole tärkeintä maailmanympärimatkat tai materia mitä sillä rahalla saisi. Raha helpottaa elämää, mutta ei se vie pahuutta maailmasta tai korjaa ihmissuhteita, masennusta jne.
Mulla on niin mielekäs työ ja työkaverit kuin yhtä perhettä, että ei äkkiseltään tulisi mieleenkään lopettaa töitä jonkun lottovoiton vuoksi. Eri asia, jos oikeasti kävisin töissä vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin aivopestyjä työn orjia. Siitä erottaa alaluokan ja ylemmän luokan kun alaluokka ei pääse orjuudestaan ikinä, koska se on mieleen koodattua orjuutta. Siksi alaluokka ei säästä, ei sijoita. Ne vain ottaa lainaa ja valittaa.
Ja silti yläluokka tekee miljoonineenkin enemmän töitä kuin kuvaamasi orjat eli joku tässä yhtälössä nyt mättää. Miksi suomalaiset miljonäärit perustavat yrityksiä, myyvät tuotteita ulkomaille, tekevät toimitusjohtajahommia, vaikka ovat rikkaita?
Rahan takia. Samasta syystä isojen firmojen entiset toimarit muuttivat sankoin joukoin Portugaliin 60-vuotiaina eläkeläisinä, koska siellä vältti verot. Samanikäiset putkimiehet painavat edelleen duunia pienellä liksalla.
Vierailija kirjoitti:
Työnä on joku kiva a nelosien pinkan siirtonpaikasta toiseen? Minkähän takia tuollaiset yleensä lottoavat???
Itse lahjoittaisin 90% rahoista enemmän niitä tarvitseville.
Miksi ne rahat pitäisi lahjoittaa jo eläessään? Siinä voi käydä niin, että se sun 10 %:n osuus loppuukin jo elinaikansi syystä tai toisesta, ja sitten elät taas persaukisen elämää. Varallisuuden kun voi myös testamentata hyväntekeväisyyteen.
En voi sanoa muiden puolesta, mutta itsellä ainakin päivät alkaisivat käymään tylsiksi ja seinät kaatumaan päälle jos ei ole säännöllisyyttä elämässä. Jatkuva reissaaminen tai päivän täyttö erilaisilla tavoilla alkaisi sekin nyppimään jossain vaiheessa. Vaikka lottovoitosta tulee unelmoitua joka viikko, niin jatkaisin itsekkin työelämässä vaikka jättipotti kilahtaisi kohdalle. Viikonloppuisin ja lomaillessa ehtii ja voi tehdä vaikka ja mitä ihmeellistä. Jos siitä tulisi arkea, ei se olisi silloin tuntuisi enään niin hyvältä.
Minusta olisi erittäin itsekästä pitää palkkatyö jos saisi miljoonia. Työ ei maailmasta tekemällä lopu ja jos sitä työtä haluaa tehdä niin palkattomasti sitten vaan, kohteita kyllä löytyy. Minä mielelläni luopuisin työpaikastani että joku työtön saisi työtä ja toimeentuloa.
Tämäkin ketju osoittaa, että jotkut vain on h*lvetin tylsämielisiä. Eivät onneksi kaikki, mutta jotkut kyllä. Joku keksii työlle ainoaksi vaihtoehdoksi kotisohvalla makaamisen ja kännykkäruudun tai television tuijottamisen...
Jos voittaisin miljoonien voiton, lopettaisin nykyisen työni välittömästi. Maalaisin ja piirtäisin valtaosan päivistäni. Tällä hetkellä kuvataiteelle liikenee maksimissaan pari tuntia illassa. Usein ei sitäkään. Jos voittaisin lotossa, lukisin iltaisin tuntikaupalla kirjoja, lähinnä filosofiaa. Luin kyllä eilen illallakin, mutta lukutuokio jäi vain 20-minuuttiseksi raskaan päivän jäljiltä. Ei vain silmät pysyneet sen kauemmin auki. Lisäksi patikoisin kesät ja syksyt ympäri Suomea - kenties ympäri maailmaakin - mutta jo Suomen luonnossa on paljon nähtävää.
Raha siis antaisi minulle sellaista vapautta, jota ei tällä hetkellä ole. Vapautta toteuttaa intohimojani paljon kokonaisvaltaisemmin kuin nykyään. Taiteilen, luen ja patikoin kyllä nykyisessäkin elämässäni, mutta en läheskään niin paljon kuin haluaisin, koska jostain pitää repiä rahaakin. Ja siihen menee aikaa sekä energiaa. Ihan uskomattomasti meneekin, enkä nauti siitä vähääkään, joten lopettaisin, jos vain pystyisin.