Miksi lotto/eurojackpot voittajat Suomessa aina "ylpeinä" kertovat jatkavansa päiväduuneissaan "tavalliseen tapaan"?????

Mä jatkaisin työntekoa jossain muodossa, olen pienyrittäjä. Ottaisin työntekijän itselle ja voisin tehdä hänen vapaapäivät töitä. Tai puolet kuusta työskennellä. Työntekijä tietenkin ansaitsisi hyvin. Aluksi jatkaisin todennäköisesti normaalisti, sillä en haluaisi koko kylän tietävän voitosta.

Eihän ne oikeesti jatka. Pikkupaikkakunnalla pitänee olla vielä tarkkana ettei tee mitään äkkinäistä, josta toiset arvaisivat voittajan.

Vierailija kirjoitti:

Mä jatkaisin työntekoa jossain muodossa, olen pienyrittäjä. Ottaisin työntekijän itselle ja voisin tehdä hänen vapaapäivät töitä. Tai puolet kuusta työskennellä. Työntekijä tietenkin ansaitsisi hyvin. Aluksi jatkaisin todennäköisesti normaalisti, sillä en haluaisi koko kylän tietävän voitosta.

Yrittäjä on hieman eri kuin palkollinen. Se oma yritys voi olla elämän suurin intohimo jonka kautta toteuttaa itseään.

Meidän elämämme ei kyllä miksikään muuttuisi, vaikka kuinka ison lottopotin saisimme. Ollaan viisikymppisiä, lapsi muuttanut omilleen. Vaihdettiin omakotitalo ihanaan keskustakolmioon, on rakas mökki, molemmilla mukavat työpaikat. Ei siis miljoonat muuttaisi mitään.

Eiköhän suurin osa sano noin siksi, että ei halua herättää huomiota asuinpaikkakunnallaan. Jos pikkupaikkakunnalla joku irtisanoutuu töistä heti lottovoiton jälkeen, niin kaikkihan tietää, kuka lotossa voitti. Noita voittajia arvuutellaan paikkakunnilla ahkerasti. Harva haluaa julkistaa voittoaan, koska se tietäisi kaikenlaisten rahapyyntöjen virtaa.

Eiköhän suurin osa anna pölyn laskeutua hetken. Jatkavat normaalisti töissä vähän aikaa ja kun suurin kohu paikkakunnalla on laantunut, niin jäävät pois työelämästä ja kenties muuttavat muualle. Tällainen kuvio taisi olla eräällä paikkakunnalla, johon osui iso porukkavoitto ja sen epäiltiin menneen osittain kauppiaspariskunnalle. Kauppiaat eivät myöntäneet voittaneensa, mutta melko lyhyen ajan jälkeen lopettivat kauppiasuransa.

Kenties osa kuvittelee alkuun jatkavansa työssä. Sitten kun oikeasti tajuaa, että työn sijaan on mukavampaa olla vapaalla, niin jäädään pois työelämästä.

Minä jatkaisin työssäni, vaikka voittaisin miljoonia. En tietenkään enää samalla tavalla, vaan pitäisin omia lomia ja matkustelisin, mutta rakastan työtäni. Teen sitä intohimosta ja palkkakin on kohtuullinen. Työ on sellaista, ettei sitä voi tehdä 8 h/pv (tai voi, mutta sitä ei jaksa koko aikaa), vaan teenkin töitä 4-6 h/pv viisi kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin aivopestyjä työn orjia. Siitä erottaa alaluokan ja ylemmän luokan kun alaluokka ei pääse orjuudestaan ikinä, koska se on mieleen koodattua orjuutta. Siksi alaluokka ei säästä, ei sijoita. Ne vain ottaa lainaa ja valittaa.

Ja silti yläluokka tekee miljoonineenkin enemmän töitä kuin kuvaamasi orjat eli joku tässä yhtälössä nyt mättää. Miksi suomalaiset miljonäärit perustavat yrityksiä, myyvät tuotteita ulkomaille, tekevät toimitusjohtajahommia, vaikka ovat rikkaita?

Mun mies on perintömiljonääri, ei olisi mitään pakkoa tehdä töitä. Silti hän lähti aamulla klo 6 työmaalle, koska tuli soitto, että siellä on ydintehtävissä oleva henkilö tänään sairaana. Onko tuo sitten geeneissä, että elämä on jotenkin enemmän elettyä, jos sitä ei käytä pelkkään laiskotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin aivopestyjä työn orjia. Siitä erottaa alaluokan ja ylemmän luokan kun alaluokka ei pääse orjuudestaan ikinä, koska se on mieleen koodattua orjuutta. Siksi alaluokka ei säästä, ei sijoita. Ne vain ottaa lainaa ja valittaa.

Ja silti yläluokka tekee miljoonineenkin enemmän töitä kuin kuvaamasi orjat eli joku tässä yhtälössä nyt mättää. Miksi suomalaiset miljonäärit perustavat yrityksiä, myyvät tuotteita ulkomaille, tekevät toimitusjohtajahommia, vaikka ovat rikkaita?

Antti Aarnio-Wihurikin on sikarikas, mutta sanoi haastattelussa, että työ on hänelle vielä yli 70v tosi tärkeää ja pitää menossa mukana.

Jo nyt teen osa-aikaisesti töitä unelmieni alalla, jota opiskelin. Palkka on pienehkö, mutta toisaalta työn vaatimukset on minulle sopivat. En halua pitää kymmentä palloa ilmassa ja valvoa stressissä öitä pyörien. En kaipaa mitään kehittämistä ja vastuuta. Nautin estetiikasta työssäni. Ja verotushan vie ison siivun siitä suuremmastakin palkasta, joten käteen jäävä osa on suht sama, mutta pienemmällä stressillä.

Palkalla ei loppujen lopuksi ole niin väliä, koska minulla on muitakin tulonlähteitä. Voin siis sanoa, että nautin työstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin aivopestyjä työn orjia. Siitä erottaa alaluokan ja ylemmän luokan kun alaluokka ei pääse orjuudestaan ikinä, koska se on mieleen koodattua orjuutta. Siksi alaluokka ei säästä, ei sijoita. Ne vain ottaa lainaa ja valittaa.

Ja silti yläluokka tekee miljoonineenkin enemmän töitä kuin kuvaamasi orjat eli joku tässä yhtälössä nyt mättää. Miksi suomalaiset miljonäärit perustavat yrityksiä, myyvät tuotteita ulkomaille, tekevät toimitusjohtajahommia, vaikka ovat rikkaita?

Antti Aarnio-Wihurikin on sikarikas, mutta sanoi haastattelussa, että työ on hänelle vielä yli 70v tosi tärkeää ja pitää menossa mukana.

Niin he ( yläluokka) tekee itseään rikkaaksi, ei muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin aivopestyjä työn orjia. Siitä erottaa alaluokan ja ylemmän luokan kun alaluokka ei pääse orjuudestaan ikinä, koska se on mieleen koodattua orjuutta. Siksi alaluokka ei säästä, ei sijoita. Ne vain ottaa lainaa ja valittaa.

Ja silti yläluokka tekee miljoonineenkin enemmän töitä kuin kuvaamasi orjat eli joku tässä yhtälössä nyt mättää. Miksi suomalaiset miljonäärit perustavat yrityksiä, myyvät tuotteita ulkomaille, tekevät toimitusjohtajahommia, vaikka ovat rikkaita?

Koska:

A) ahneus

B) suvussa aivopesty ajattelemaan, että perintö jätetään suurempana edelleen

C) ihmisyys liitetään materian määrään

D) kuvitellaan olevansa tärkeämpiä kuin ollaankaan

E) ei ostata elää muutoin ja surraan kuolinvuoteella, miksi koko elämä meni näin työn parissa

Jotkut saattavat olla tekemässä työtä josta pitävät.

Jotkut saattavat ymmärtää että se antaa säännöllisyyttä elämään ja auttaa pitämään jalat maassa.

En ymmärrä minäkään. Voivathan tietty sanoa noin vaan hämätäkseen, ja sitten todellisuudessa lopettavat työt. Mutta jos jatkavat töissä, niin en ymmärrä - varsinkin, kun tuntuu, että monet lottovoittajat ovat niitä, jotka ovat olleet töissä jo parikymmentä vuotta. Tuntuu itsestä oudolta, että ei voisi lähteä vaan nauttimaan elämästä, kun rahasta ja toimeentulosta ei tarvitse enää murehtia. Vaikea kuvitella, että joku haluaisi raahautua harmaana maanantaiaamuna töihin, kun tilillä on parikymmentä miljoonaa. No, ollaanhan me ihmiset erilaisia, ja koetaan erilaiset asiat mielekkäiksi. Mutta minusta on myös jotenkin surullista, jos ihmisellä ei ole elämässä muuta sisältöä kuin työnteko - että siltikin, vaikka voittaa miljoonia lotossa, niin pitää mennä töihin. Ei se ole rikos vaan olla vapaalla, jos siihen saa noin ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Suomen kansa on maailman vaatimattomin ja vähimpään tyytyvä.

Mm kurjuudessa kasvanut itäeurooppalainen ostelee nyt kapitalismissa koneet ja vaatteet vimpan päälle. Vaikka olisi köyhempikin kuin finski.

Usalainen ostaisi luxusta, britti nostaisi sos.luokkaansa.

Finski raataisi tehtaalla...

Siksi en voikkaan veikata kun olen tk eläkkeellä. En voisi kumminkaan töihin mennä.

Voittajilla sattuu vaan olemaan hyvä työpaikka. Eli tuuria useammassa kohtaa.

Mä mietin sitäkin miten törkeää on viedä myös työpaikka joltain joka sitä tarvitsisi. Joku on työttömänä kotona jotta korkeamoraalinen työn sankari voi paistatella muiden lampaiden ihailussa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oikeesti jatka. Pikkupaikkakunnalla pitänee olla vielä tarkkana ettei tee mitään äkkinäistä, josta toiset arvaisivat voittajan.

Höpsis, minä tunnen yhden joka sai yli 10 miljoonaa Veikkauksesta ja edelleen käy töissä kun ei ole elämässä muutakaan tekemistä. On hankkinut asunnon ja autoja, mutta pihistelee muusta eikä ole käynyt esim lomamatkoilla ollenkaan. Aivan järjetöntä sanon minä