Kuolinpesän selvitys juttu

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu mies kuoli ja pesää selvittänyt vaimo kertoi, että ihan älytön homma. Virastoista ja pankeista on vähennetty ihmisiä ja kaikkien paperien saaminen kestää. Vaikka itse haluaisi edistää asioita ja esim. myydä omaisuutta niin ei voi, kun viralliset asiat laahaa

Mitä näin elossa ollessaan voisi tehdä, että pesänselvittäjän ja perikunnan tehtävä olisi helpompi?

Lahjoittaa omaisuutensa pikkuhiljaa jälkipolville.

No jollet halua, niin sitten pitää kaikki omaisuusasiat yhdessä mapissa. Kaikki omistukset selviää siitä. Mieluiten yhdessä ja samassa pankissa kaikki pankkiasiat, tilit, lainat, sijoitukset, kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän pitää paperit järjestyksessä ihan vaan sen takia, jos kuolla kupsahdankin yhtäkkiä. Niistä löytyy kaikki tarvittavat tiedot. Pitää nyt vielä tarkistaa, että puuttuuko sieltä jotain. Kaikki suoraveloitukset voisi päivittää ja kuukausittain uusiutuvat nettitilaukset. 

Kannattaa myös tehdä digitestamentti, josta selviää salasanat kaikkiin käyttämiisi somepalveluihin yms yrityksiin.

Vierailija kirjoitti:

Typerä juttu. Tietysti elossaolotodistus vaaditaan. Ihan normi juttu.

Ei kai sitä pääsääntöisesti tarvita omaisista, jotka ilmenevät virkatodistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Typerä juttu. Tietysti elossaolotodistus vaaditaan. Ihan normi juttu.

Ja tuon nyt saa helposti. On vain niin hölmöä, että pitää hankkia todistus, missä kerrotaan että olen elossa. Ja sitten se kuitenkin itse pitää kiikuttaa pankkiin.

Kun omainen kuolee niin voi olla mutkikasta selvitellä asioita Äitini kuoli niin minä olin se kuolinpesän selvittelijä. Meni joku 4 päivää niin kaikki oli selvitetty. Sain apua oikeusaputoimistosta ja äitini omaisuus tuli kaikki minulle.  Rahaa sain satoja tuhansia , auton ja asunnon. Menin pankkiin ja pyysin siirtämään äitini rahat minun tilille. Pankkineiti siinä ihmetteli että pitääkö 400 000 euroa siirtää , kysyi kai esimieheltään ja se anoi luvan ja puolen tunnin päästä rahat oli tililläni.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia perunkirjoitukseen tarvitaan osoitteet kaikista paikoista joissa menehtynyt on elänyt? Mitä sillä tiedolla tehdään?

Sanopa muuta!

Ja virkatodistukset myös kaikilta osakkailta paikkakunnilta joissa ovat asuneet 15-vuotiaasta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla! Mulla on kaksi takana, ja sanon että yhtä helvettiä! Piti olla lippua ja lappua ja lapunlapunlappua.

Sukuselvitykset ammuvainaasta asti!

Olenkin ajatellut että järjestän asiat nyt jo etukäteen kuntoon ettei sitten enää...kun ei kuitenkaan ole mitään suuria mutta kuitenkin.

Nykyaikana kun kenenkään ei tarvitse tietää yhtään mistään yhtään mitään!

Oli kamala juttu tuo!

Sen takia perukirjan laatiminen kannattaa antaa ammattilaiselle. Hautaustoimistot veloittavat n. 500 e ja lakitoimistot n. 1500 e. Maksetaan kuolinpesän varoista tietenkin.

Älytön hinta siigen työhön nähden. Aikaahan menee ihan puhtaasti papereiden odotteluun. Itse perukirja on helppo tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävelin oikeusaputoimistoon. Eipä tarvinnut tehdä itse mitään paperiasioita, hoitivat kaiken. 

Mutta ei kai oikeusaputoimisto hoida semmoisen asioita,joka ei ole varaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu mies kuoli ja pesää selvittänyt vaimo kertoi, että ihan älytön homma. Virastoista ja pankeista on vähennetty ihmisiä ja kaikkien paperien saaminen kestää. Vaikka itse haluaisi edistää asioita ja esim. myydä omaisuutta niin ei voi, kun viralliset asiat laahaa

Mitä näin elossa ollessaan voisi tehdä, että pesänselvittäjän ja perikunnan tehtävä olisi helpompi?

Laatia testamentti. Pesänselvittäjä on juristi, joka haetaan käräjäoikeudesta

Tää voi olla ihan tyhmä kysymys, mutta mitä se testamentti auttaa? Ihan samalla tavalla siinä pitää selvittää pankkitilit, sulkea vakuutukset ja nettiliittymät.

Ei kukaan ole velvollinen toimittamaan perunkirjoitusta, kunhan ei ota kuolinpesän omaisuutta hallintoonsa. Riittää, että ilmoittaa kuolemantapauksesta käräjäoikeuteen tai poliisille. Käräjäoikeus määrää jonkun toimitsijan hoitamaan kuolinpesän omaisuutta. Kun käräjäoikeuden määräämä toimitsija ottaa kuolinpesän hallintoonsa, on hän myös velvollinen toimittamaan perunkirjoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia ei ole kuin OP:n kanssa. Vanhempani kuollessa piti kolmen eri pankin kanssa tehdä selvityksiä ja OP:lla oli ihan kryptisiä sääntöjä, mitkä eivät edes tule perintökaaresta, vaan ovat ihan itse keksittyjä.

saman olen huomannut. mutta myös muissa pankeissa pitää lakimiehen tutkia tapausta, vaikka perunkirjat laatisi kaksi tuomaria. ja kun asian selvittely vie viikkoja, joutuu perikunta hoitamaan pesän laskuja omista varoistaan. pankit pitää poistaa kokonaan tästä yhtälöstä, koska asia ei niille kuulu millään lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla! Mulla on kaksi takana, ja sanon että yhtä helvettiä! Piti olla lippua ja lappua ja lapunlapunlappua.

Sukuselvitykset ammuvainaasta asti!

Olenkin ajatellut että järjestän asiat nyt jo etukäteen kuntoon ettei sitten enää...kun ei kuitenkaan ole mitään suuria mutta kuitenkin.

Nykyaikana kun kenenkään ei tarvitse tietää yhtään mistään yhtään mitään!

Oli kamala juttu tuo!

Sen takia perukirjan laatiminen kannattaa antaa ammattilaiselle. Hautaustoimistot veloittavat n. 500 e ja lakitoimistot n. 1500 e. Maksetaan kuolinpesän varoista tietenkin.

Älytön hinta siigen työhön nähden. Aikaahan menee ihan puhtaasti papereiden odotteluun. Itse perukirja on helppo tehdä.

olen eri kenen kanssa keskustelet, mutta meillä kuolleen pankki tarjosi lakimiehen, oli osuusjäsenyys pankiin (tjsp), jonka mukana sai pisteitä, joilla saattoi maksaa lakimiehen kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia ei ole kuin OP:n kanssa. Vanhempani kuollessa piti kolmen eri pankin kanssa tehdä selvityksiä ja OP:lla oli ihan kryptisiä sääntöjä, mitkä eivät edes tule perintökaaresta, vaan ovat ihan itse keksittyjä.

saman olen huomannut. mutta myös muissa pankeissa pitää lakimiehen tutkia tapausta, vaikka perunkirjat laatisi kaksi tuomaria. ja kun asian selvittely vie viikkoja, joutuu perikunta hoitamaan pesän laskuja omista varoistaan. pankit pitää poistaa kokonaan tästä yhtälöstä, koska asia ei niille kuulu millään lailla. 

perikunta saa maksaa vainajan laskut vainajan varoista. käytännössä se toimii niin, että kuolinpesän hoitaja menee pankkiin vainajalle tulleiden laskujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia perunkirjoitukseen tarvitaan osoitteet kaikista paikoista joissa menehtynyt on elänyt? Mitä sillä tiedolla tehdään?

Sanopa muuta!

Ja virkatodistukset myös kaikilta osakkailta paikkakunnilta joissa ovat asuneet 15-vuotiaasta alkaen.

Kuten täällä on jo moneen kertaan kerrottu, nykyisin ei tarvitse pyytää virkatodistuksia joka paikasta erikseen. Osakkaista ei normaalisti tarvitse sukuselvityksiä. Niitä voidaan kuitenkin tarvita silloin, jos jotain on testamentattu lapsenlapsille mainitsematta suoraan näiden nimiä. Pitää selvittää, keitä lapsenlapsia on olemassa. Meillä mummo oli tehnyt säästöhenkivakuutuksen, jonka edunsaajiksi oli merkitty "lapsenlapset". Tällöin tarvittiin mummon lasten sukuselvitykset. Ne sai kuitenkin samalla tilauksella kuin mummon itsensä sukuselvityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuluneen puolen vuoden aikana olemme sisarusten kesken tehneet töitä vainajan perunkirjan kanssa. Perunkirja teetettiin pankissa, mutta iso paperisota meillä silti oli. Perunkirjoitus hoidettiin pankin lakimiehen toimesta, eikä sekään sujunut maaliin ensimmäisellä kerralla. Vainajalla oli testamentti ja sen seurauksena perunkirjoitus mutkistui vielä hiukan. Nyt on enää aseet myymättä, mutta onneksi sitäkään ei tarvitse tehdä itse.

Mietin vain, kuinka vanhukset saavat tehtyä/teetettyä perunkirjoituksen. Sen verran tässä on ollut hommaa. Onneksi apua toki saa oikeusapu- tai lakitoimistoilta.

Tämän takia en halunnut ostaa pankin palvelua, koska minun olisi kuitenkim itse pitänyt kerätä tiedot heille.

Jos palkkaa lakimiehen (oli se sitten pankin lakimies tai muu juristi) hoitamaan perukirjoituksen, niin kyllä hänet voi myös valtuuttaa hankkimaan kaikki paperit. Juristin tuntiveloituksella se tulee kuitenkin niin kalliiksi, että useimmat hoitavat sen puolen mieluummin itse. Mutta halutessaan vou ulkoistaa koko homman, jos on valmis maksamaan.

Tuossa jutussa oli virheitä / valheita. Jos osoitteenmuutos on Postiin tehty, Posti siirtää vanhalla osoitteella tulevat kirjeet eteenpäin. Epäilen myös väitettä siitä, että rahat olisivat tililtä huvenneet pankkien palvelumaksuihin, sillä jutussa mainitaan Osuuspankki ja Osuuspankissa kuolinpesien tilit ovat maksuttomia.

Kuolinpesän tiliä ei tarvitse mennä lopettamaan kyseiselle paikkakunnalle, vaan puhelimen ja netin kautta onnistuu ihan hyvin. Olen lopettanut 150 km:n päässä sijaitsevassa pankissa olevan kuolinpesän tilit, yhdellä viestillä pankkiin. Tätä ennen toki oli n. 5 - 10 min pituinen puhelu, jossa pankin virkailija kertoi, miten asia saadaan helpoiten hoidettua. Sain myös vaikuttaa ajankohtaan, jolloin tili suljetaan, jotta ehdin kerätä mahdollisesti myöhemmin tarvittavat tiedot talteen. Pankkiin tarvitsee vain kerran toimittaa tarvittavat paperit ja valtakirja, sen jälkeen pankki osaa kyllä itse etsiä ne järjestelmistään, eikä jokaista asiaa varten tarvitse paperinipun kanssa edestakaisin matkustella.

Kaksi mapillista kuolinpesän papereita ei ole mitenkään erikoista, mutta kun paperit on hyvässä järjestyksessä mapeissa, asioiden hoitaminen on helpompaa. Olen selvittänyt 10 vuoden sisällä 2 kuolinpesää, toisesta laadin perukirjan itse. En ole pankissa / asianajotoimistossa töissä / muuten ao. asioiden hoitamiseen koulutettu.

En oikein ymmärrä miten nopeasti Palhomaan mielestä kaiken olisi pitänyt hoitua, oikeasti on vaan helpompaa, jos asiat pilkkoo pieniksi kokonaisuuksiksi ja selvittää asiat pala kerrallaan. Näin välttyy itse liian suurelta kuormittumiselta / stressiltä.

Ilta-Sanomien jutusta syntyy vahvasti sellainen vaikutelma, että Palhomaa ei vaan osannut hoitaa asioita kovinkaan hyvin. 

Sekoitatte kaksi asiaa: pesänselvittämisen ja pesänilmoittamisen.

Tässä on siis kyse pesänILMOITTAJAN toiminnasta perunkirjoitusta varten.

Perunkirjoitusta ei kannata jättää tekemättä, mutta sen voi antaa korvausta vastaan jonkun osaavan juristin tehtäväksi. Ei todellakaan kannata pyytää perunkirjoittajaksi tuttua toimistotyöntekijää tai hautaustoimistoa, jos on vähäkään vaativampi työ.

Kuten useamman kuin yhden kokemus osoittaa, ei kannata ottaa perunkirjoituksen tekijää pankista vaan oikeusaputoimistosta tai jostakin asianajajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia ei ole kuin OP:n kanssa. Vanhempani kuollessa piti kolmen eri pankin kanssa tehdä selvityksiä ja OP:lla oli ihan kryptisiä sääntöjä, mitkä eivät edes tule perintökaaresta, vaan ovat ihan itse keksittyjä.

saman olen huomannut. mutta myös muissa pankeissa pitää lakimiehen tutkia tapausta, vaikka perunkirjat laatisi kaksi tuomaria. ja kun asian selvittely vie viikkoja, joutuu perikunta hoitamaan pesän laskuja omista varoistaan. pankit pitää poistaa kokonaan tästä yhtälöstä, koska asia ei niille kuulu millään lailla. 

perikunta saa maksaa vainajan laskut vainajan varoista. käytännössä se toimii niin, että kuolinpesän hoitaja menee pankkiin vainajalle tulleiden laskujen kanssa.

Jos onnistuu neuvottelemaan asiat hyvin, saattaa saada jo ennen perukirjan laatimista oikeuden käyttää kuolinpesän tiliä laskujen maksamiseen, siis ilman, että tarvitsee mennä pankkiin laskujen kanssa. Oma kokemus tällaisesta on, laskuja oli paljon ja pankki veloittaa tiskillä maksetusta laskusta ison summan. Pankin lakimies antoi luvan tilin käyttöoikeuteen laskujen maksamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävelin oikeusaputoimistoon. Eipä tarvinnut tehdä itse mitään paperiasioita, hoitivat kaiken. 

Mutta ei kai oikeusaputoimisto hoida semmoisen asioita,joka ei ole varaton?

Ehkä hoitaa, jos vaan on aikaa. Tuntiveloitus ilman oikeusapua on jotain 250€/tunti.

Vierailija kirjoitti:

Kuten useamman kuin yhden kokemus osoittaa, ei kannata ottaa perunkirjoituksen tekijää pankista vaan oikeusaputoimistosta tai jostakin asianajajalta.

Oma kokemukseni kahden vainajan asioiden selvittelystä on tasan päinvastainen. Nordean lakimiehen hoitama perunkirjoitus ja perinnönjako oli paljon sujuvammin ja ammattitaitoisemmin hoidettu kuin yksityisen lakitoimiston varatuomarin tekemä. Lisäksi Nordean lakimiehen lasku oli vain kolmasosa yksityisen lakitoimiston laskusta, vaikka tapausten monimutkaisuudella ei ollut suurta eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu mies kuoli ja pesää selvittänyt vaimo kertoi, että ihan älytön homma. Virastoista ja pankeista on vähennetty ihmisiä ja kaikkien paperien saaminen kestää. Vaikka itse haluaisi edistää asioita ja esim. myydä omaisuutta niin ei voi, kun viralliset asiat laahaa

Mitä näin elossa ollessaan voisi tehdä, että pesänselvittäjän ja perikunnan tehtävä olisi helpompi?

Laatia perukirjan valmiiksi.

Ei se auta, koska erilaiset sukuselvitykset ja virkatodistukset voi sitä varten hakea vasta kuoleman jälkeen. Minä jouduin toimittamaan pankille kolme erilaista todistusta itsestäni eli oman sukuselvityksen, virkatodistuksen siitä, että olen elossa ja virkatodistuksen ylipäätään perunkirjaa varten. Kaikissa oli samat tiedot, vain eri otsikko. Ja jokaisen näistä pankki pyysi erikseen, vaitiolovelvollisuuteen vedoten he eivät voineet kertoa kerralla kaikkia vaadittavia todistuksia! Ja kun tuli aika jakaa perintö, ei käynytkään, että omaiset olisivat voineet toimia haluamallaan tavalla, vaan pankki vaati jälleen kerran uudet todistukset samoista asioista, koska eiväthän he muuten tiedä, että jakokirjassa mainitut henkilöt ovat nimenomaan samat henkilöt. Rahaa ei saanut omalle tilille toisessa pankissa, vaan piti avata tili samassa pankissa, jossa vainajan/kuolinpesän tili oli ja sen lopettaminen oli kallista!

Meillä vainajan asunnon osakekirja oli kotona, ei pankissa, mutta kun asuntoa ryhdyttiin myymään, otti pankin lakimies yhteyttä ja ilmoitti, että asuntoa ei saa myydä, se on osa pesän omaisuutta ja pankin hallussa siihen asti, että he saavat lopullisen jakokirjan itselleen.

Meitä oli kuolinpesässä 2 osakasta, minä ja siskoni. Ei riitoja, todellinen sopujako. Paitsi että pankki laskutti jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja venytti jakoa yli kahteen vuoteen.