Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Kyllä se oli minusta hyvä. Juurikin imetyksen sujumisen takia.

Ei se sairaalassa sen paremmin suju, kuin kotona.

Jos vauva on syntynyt esim. epiduraalista vähän velttona, hän ei jaksa syödä tai ei muistaa, kuinka syödään. Mutta tokenee päivien myötä. Eli osaa ihan itsestään, kun rinnalle pääsee (ellei äiti tee jotain todella kummsllista, mutta se on estettävissä yhdellä näyttämisellä).

Jaa. Minun kohdallani se nimenomaan alkoi sujumaan imetysohjauksen ansiosta. Ihan imetysasennoista lähtien... Vauva sai aluksi myös lisämaitoa. Kotona ominpäin olisin varmasti ollut hukassa.

Ei siinä tarvitse mennä montaa päivää.

Mitä ihmettä sinä jankkaat? :D meillä meni täydellisesti juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo kauhea nainen jaksaa mesota tällä palstalla. Painukoon hevon hlvettiin jos ei halua Suomessa synnyttäää. Tuollaiset synnytysshoppailijat ovat sitä mitä kätilöt inhoavat eniten.

Kuka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Samaa mieltä. Monissa Vauvan pelkoketjuissa osa valehtelee törkeästi, tyyliin kaikille tulee parantumattomia repeämiä, mielestäni on erittäin alhaista ja vastenmielistä oman ideologian tuputtamista.

Ymmärrän että velasta tuntuu paremmalta jos kaikki muutkin olisivat veloja. Silti pyyntö meille ihan kaikille: pysytään faktoissa, eikä väärennellä suuntaan tai toiseen!

Tietenkin on typerää liioitella ja yleistää. Mut eiköhän jokainen aikuinen lukija ymmärrä, että jos joku kirjoittaa, että kaikille tulee jotain parantumatont, ettei se pidä paikkansa. Tässä ketjussa on lähinnä kerrottu henkilökohtaisia kokemuksia. Ne ovat ihan uskottavia. Ja lisäksi harvemmin kaikille tapahtuu just samat jutut. Kyllä ne trollit erottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Joo. Ja mites sitten tämä "isien keittiö" jos  nainen on täysin yksin eikä ole miestä olemassa/ muuta läheistä auttamassa , sekä niin heikossa ja huonossa kunnossa, ettei kykene sängystä ylös. Siinä  ei  laput ja ohjeet kaukana olevasta keittiöstä, josta hakea ruokaa  kauheasti lohduta. Myöskään ensisynnyttäjä ei välttämättä tiedä vielä kaikesta kaikkea ja tilanne on pelottava. Kaikki on uutta.

Tämäpä juuri. Todella omituinen ajatus, että pitää vaan tajuta lukea lappusia jossain. Lisäksi tämä jankutus, et pitää tajuta kysyä. Luulen kyllä, et nyt on joku ihan vaan kiusaamassa täällä. Kunhan heittelee ärsyttäviä kommentteja. Onkohan itse synnyttämässä koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on silti jaksanut tämä ihminen perustaa menestyvän digibisneksen äitiysloman aikana. Ei ole siis kovinkaan toimintakyvytön ollut.

Älä nyt pilaa ketjua totuudella. Irtisanoutui koska digibusiness oli helpompaa kuin opettaminen.

Miksi tunnette tarvetta pilkata häntä tästä asiasta? Onko tämä nyt sitä kuuluisaa kateutta? Vai mistä on kyse? Tunnetteko henk. koht? En ymmärrä. Mistä tuo ilkeys nousee? Ei tietty nyt pahimmasta päästä, mut vähättelevää ja ilkeää kuitenkin. Niinku miks?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi tämä Peppi on esiintynyt jo ennen synnytystä YLE:n jutussa 5.4.2020 (silloin nimellä Peppi Tyykilä). Synnytyspelkoa ja kivulias raskaus jne.

Tulee kyllä vaikutelma, että haettu näillä jutuilla ilmaista mainosta firmalle.

Kauanko tämä viesti säilyy ketjussa? Alapeukkuja satelee kun ei voi uhriutua toisen puolesta.

Hä? Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Opetteleeko joku nyt vaan käyttää sanaa uhriutua? Se kun on tän päivän pintasana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Aika monella taitaa se eka synnytys olla pahin, ja muut helpompia, kun tie on avaistu. Mutta ilmeisesti toisinkin voi olla!

Ystäväni sai kaksi ekaa alateitse, mutta kolmannelle sai sektion synnytyspelon vuoksi. Näinkin se saattaa mennä.

Seuraavat synnytykset eivät ole helpompia sen vuoksi, että nainen olisi synnytyselimistään väljähtänyt. Kohtuhan palautuu.

Helppoudella täytyy siis olla jotain tekemistä MIELEN kanssa.

Helpottuminen edellyttää mielen kypsymistä, mutta osa naisista on luonteeltaan liian määräytyneitä (eivätkä siis voi olennaisesti kypsyä, muuttua). Siksi he eivät voi saada helpompaa synnytystä. Kyse ei ole tahdosta.

Määräytyneitä? Ihan uusi sana. Naapurin rouvan mies tosin kutsui minua määrääjänaiseksi. Kun häntä ärsytti minun tietämys mm. siitä, mitä raamatussa sanotaan. Hän kun perusteli vaimolleen raamatulla oman kuspäisen käytöksen. Ja minä sit oikaisin vähän. Olivat lessuja. Liittyykö tämä nyt sit siihen samaan?

Minulle lääkäri aikoinaan sanoi, et jos on muuten terve, seuraavat synnytykset helpottuvat. Tosin riippuu myös ajasta. Mut synnyttäneen lantio on erilainen, kuin synnyttämättömän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Aika monella taitaa se eka synnytys olla pahin, ja muut helpompia, kun tie on avaistu. Mutta ilmeisesti toisinkin voi olla!

Ystäväni sai kaksi ekaa alateitse, mutta kolmannelle sai sektion synnytyspelon vuoksi. Näinkin se saattaa mennä.

Seuraavat synnytykset eivät ole helpompia sen vuoksi, että nainen olisi synnytyselimistään väljähtänyt. Kohtuhan palautuu.

Helppoudella täytyy siis olla jotain tekemistä MIELEN kanssa.

Helpottuminen edellyttää mielen kypsymistä, mutta osa naisista on luonteeltaan liian määräytyneitä (eivätkä siis voi olennaisesti kypsyä, muuttua). Siksi he eivät voi saada helpompaa synnytystä. Kyse ei ole tahdosta.

No sinullapa pettämätön logiikka😁. Eihän siinä sit mitään. Naisen syy naisen vika kuka käski naisen olla MÄÄRÄYTYNYT😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Mitä tarkoitat tässä nyt valehtelulla? Jos joku valehtelee traumansa, eihän hänellä silloin ole ongelmaa. Ainakaan traumaa. Jos joku valehtelee, et kaikki menny hyvin, vaik ei oliskaan, ei silloin asiasta edes puhuta. Mikä on siis vahingollista valehtelua?

Ketju vaikuttaa pitkälti trollausta... Joko se on propagandaa (jolla huomio pyritään siirtämään yhteiskunnan sivistysvajeesta tai sairaaloiden ylikemikalisoinnista potilaan itsekeskeisyyteen - siihen, että vain osa ongelmista huomioitaisiin ja PERIMMÄINEN ongelma jäisi piileväksi) tai sitten trollataan hyvin vuoksi. Voi tietysti molemmissa tapauksissa olla haitallista, koska se toistoa.

Mutta ehkä juuri trollauksen vuoksi keskustelu pysynyt pinnalla. Ajattelin heti, että on luotiin hyvä trolliketju.

-eri

Kyllä täällä joku trollaakin, se on varma. Mut ei niinkään noi kokemuksistaan kertovat (jos joku sellainenkin). Kyllä se on nämä vähättelijät. Synnytyskokemukset menee niin samankaltaisiin kokemuksiin, mitä kuulen ihan livenä tuttujen kertomina, et jos joku puhuukin palturia, osuu se hyvin tositapahtumiin joka tapauksessa.

Yksi synnytysketju ei nyt todellakaan hämää ketään miltään todelliselta ilmiöltä. Nyt menee salaliittoteoria pikkasen yli!

En tiedä mitä pipipäitä nämä paremmintietäjät ja vähättelijät ovat... Jotain todella köyhiä mieleltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Tämä on tärkeää, että kerrotaan myös näistä hyvistä kokemuksista. Siitä, minkä on kokenut positiiviseksi ja että hyvin voi mennä myös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Miten lakanat saadaan sotkettua, kun äidit käyttävät vaipallisia verkkopöksyjä. Sellaisia jättivaippoja, jotka ulottuvat edestä takaa kuten vauvoillakin.

-eri

Kyllä mulla vaan tuli niistäkin yön aikana ohi. Ei läpi, mutta ohi.

Liian iso koko.

En tiedä mikä oli, mutta ekana yönä ohi tuli ja joutui vaihtamaan puhtaat petivaatteet. Ja tämän teki mieheni.

Kyllä mulla oli niin valtavat vuodot sektion jälkeen, ettei niitä pitänyt mikään. Lisäks ylösnoustessa hulahti lattialle valtavat hyytymät. Olin kyl aika huonossa hapessa enkä todellakaan vaihtanut itse mitään. Mut silloin olikin muutenkin vähän eri hoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Vierailija kirjoitti:

Laitan osan viestistäni uudelleen, kun lainaus epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi.

Ihan turha keksiä tuollaisia syitä. Kun fakta on se, että operaatioihin kuuluu riskejä.

Ja potilaita hoidetaan lapsen näkökulmasta, se ei edellytä runsasta seurustelua synnyttävän potilaan kanssa. Toinen fakta onkin, että osa potilaista ei tätä ymmärrä.

Kun ylikemikalisoinnista tai muusta syystä aiheutuu komplikaatioita, joudutaan silloinkin - ja etenkin silloin - puhumaan selvällä kielellä (melkein niin kuin armeijassa), jotta lapsi saa tehokkaan avun.

Ellei potilas (jolla trauma) osaa ajatella ohjeistusta asiakeskeisesti, hän saattaa kokea itsensä uhatuksi ja pian myös järkyttyneeksi. Hän kuvittelee, että toisenlainen puhe olisi sen estänyt. Vaikka kyse on esim. vain kemikaalien käyttöön liittyvästä epäonnesta - tapahtumaketju jota potilas ei välttämättä koskaan tajua. Siksi hän keksii jälkeenpäin vääriä ratkaisuja (esim. "olisipa ollut ystävällisempää kohtelua").

Hoitajien on oltava asiallisia ja selväsanaisia, tai lapsen henki vaarantuu. Jos potilas tekisi huonon valinnan siksi, että kätilöt ohjasivat häntä heikosti - ja potilashan on vastuussa - potilaalla olisi aihetta valittaa jälkeenpäin: "minulle ei selvästi kerrottu!"

Jotta potilas ei järkyttyisi kommunikoinnin suoruudesta, hänen olisi hyvä ajatella jo raskausaikana, että synnytyksessä pitäisi ajatella asioita lapsen näkökulmasta - olkoonkin, että se tapahtuu oman kehon kautta. Sitä asiakeskeisyys syntymässä tarkoittaa, minun mielestäni.

Niin, onhan se äidinkin toive yleensä, että lapsi selviytyy. Sitä ei silti tarvi tehdä äidin kustannuksella. Se kun on ihan mahdollista puhua äidille ja äidin kanssa operaation aikana ja sen jälkeen. Siten, et ne hämmentävät asiat selkenee sille äidillekin. Mistä ihmeestä tulee ajatus (joka tässäkin ketjussa haahuillu) et on jotenkin liikaa vaadittu, että se äiti saisi käsitellä niiden ihmisten kanssa asian puhumalla. Et jos äiti ei kestä sitä, et on vaan vauvankanto ja synnytyskeho, jota ei tarvi kohdella inhimmillisesti, on heikko ja pitäis vaan tajuta jotain jotenkin paremmin. Kun paljon on kokemusta hyvistä synnytyksistä, jopa niistä, missä naikki ei mene ihan putkeen. Kokemus jää silti hyväksi, kun sitä äitiä kohdellaan ansaitsemallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Laitan osan viestistäni uudelleen, kun lainaus epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi.

Ihan turha keksiä tuollaisia syitä. Kun fakta on se, että operaatioihin kuuluu riskejä.

Ja potilaita hoidetaan lapsen näkökulmasta, se ei edellytä runsasta seurustelua synnyttävän potilaan kanssa. Toinen fakta onkin, että osa potilaista ei tätä ymmärrä.

Kun ylikemikalisoinnista tai muusta syystä aiheutuu komplikaatioita, joudutaan silloinkin - ja etenkin silloin - puhumaan selvällä kielellä (melkein niin kuin armeijassa), jotta lapsi saa tehokkaan avun.

Ellei potilas (jolla trauma) osaa ajatella ohjeistusta asiakeskeisesti, hän saattaa kokea itsensä uhatuksi ja pian myös järkyttyneeksi. Hän kuvittelee, että toisenlainen puhe olisi sen estänyt. Vaikka kyse on esim. vain kemikaalien käyttöön liittyvästä epäonnesta - tapahtumaketju jota potilas ei välttämättä koskaan tajua. Siksi hän keksii jälkeenpäin vääriä ratkaisuja (esim. "olisipa ollut ystävällisempää kohtelua").

Hoitajien on oltava asiallisia ja selväsanaisia, tai lapsen henki vaarantuu. Jos potilas tekisi huonon valinnan siksi, että kätilöt ohjasivat häntä heikosti - ja potilashan on vastuussa - potilaalla olisi aihetta valittaa jälkeenpäin: "minulle ei selvästi kerrottu!"

Jotta potilas ei järkyttyisi kommunikoinnin suoruudesta, hänen olisi hyvä ajatella jo raskausaikana, että synnytyksessä pitäisi ajatella asioita lapsen näkökulmasta - olkoonkin, että se tapahtuu oman kehon kautta. Sitä asiakeskeisyys syntymässä tarkoittaa, minun mielestäni.

Mielestäsi on liika vaadittu, et äitikin otettaisi huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Mutta jos kokee sen tarpeelliseksi? Miksi siis ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Se on hienoa. Sitä ei aina helposti saa. Esim. potilas, jolla hemoglobiini 65 (ei verensiirtoa) ei päässyt yksityishuoneeseen edes yhdeksi yöksi, koska ei kuulemma ollut riittävän huonossa kunnossa.

Siinä toisessa ketjussa oli paljon ihmettelyä siitä, miksi synnäreillä öisin huoneisiin hoitajat laittavat aina kaikki valot päälle, kun tulevat huoneeseen. Ja puhuvat kovalla äänellä. Näin ei kuitenkaan tapahdu muilla sairaalan osastoilla. Ja tämä myös on tehnyt monelle sen osastolla oloajat niin raskaaksi. Jos on onnistunut nukahtamaan, herätys tulee varmasti. Mistä tällainen johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Sama se sille vauvalle on, missä hoidetaan, kunhan hoidetaan. Tärkeintä on äidin hyvinvointi. Se edesauttaa lastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Se on hienoa. Sitä ei aina helposti saa. Esim. potilas, jolla hemoglobiini 65 (ei verensiirtoa) ei päässyt yksityishuoneeseen edes yhdeksi yöksi, koska ei kuulemma ollut riittävän huonossa kunnossa.

Siinä toisessa ketjussa oli paljon ihmettelyä siitä, miksi synnäreillä öisin huoneisiin hoitajat laittavat aina kaikki valot päälle, kun tulevat huoneeseen. Ja puhuvat kovalla äänellä. Näin ei kuitenkaan tapahdu muilla sairaalan osastoilla. Ja tämä myös on tehnyt monelle sen osastolla oloajat niin raskaaksi. Jos on onnistunut nukahtamaan, herätys tulee varmasti. Mistä tällainen johtuu?

Missähän näin on tehty? Miksi hoitajat tulisivat yöllä huoneeseen? Mä en ollut kuin sen 12h synnytyksen jälkeen synnärillä ja vaikka synnytin aamulla, ei edes päivän aikana hoitaja tullut huoneeseen kuin ilmoittamaan ruoka-ajasta. Silloinkin huikkasi ovelta eikä todellakaan laittanut valoja. Oudolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Sama se sille vauvalle on, missä hoidetaan, kunhan hoidetaan. Tärkeintä on äidin hyvinvointi. Se edesauttaa lastakin.

Paras sen äidinkin on kotonaan olla, tietenkin.