Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Miten lakanat saadaan sotkettua, kun äidit käyttävät vaipallisia verkkopöksyjä. Sellaisia jättivaippoja, jotka ulottuvat edestä takaa kuten vauvoillakin.

-eri

Kyllä mulla vaan tuli niistäkin yön aikana ohi. Ei läpi, mutta ohi.

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Mutta sitähän tässä on moni sanonut, että ongelma ei ole se, että kaikki menee aina pieleen. Ongelma on, että silloin(kin), kun asiat menevät syystä tai toisesta pieleen, äiti jää yksin asian kanssa. Asiallisen jälkihoidon saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää.

Minusta suurin ongelma on ylikemikalisoitu, hyvinvointia vaarantava käytäntö sairaaloissa.

Jos psyykksisen avun saaminen julkisin varoin on vaikeaa, voidaan miettiä, missä on synnyttäjän äiti/anoppi? Missä suvun osaaminen henkisen hyvinvoinnin suhteen? Tai julkinen kiinnostus inhimilliseen kasvatukseen??

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha keksiä tuollaisia syitä. Kun fakta on se, että operaatioihin kuuluu riskejä.

Ja potilaita hoidetaan lapsen näkökulmasta, se ei edellytä runsasta seurustelua synnyttävän potilaan kanssa. Toinen fakta onkin, että osa potilaista ei tätä ymmärrä.

Kun ylikemikalisoinnista tai muusta syystä aiheutuu komplikaatioita, joudutaan silloinkin - ja etenkin silloin - puhumaan selvällä kielellä (melkein niin kuin armeijassa), jotta lapsi saa tehokkaan avun.

Ellei potilas (jolla trauma) osaa ajatella ohjeistusta asiakeskeisesti, hän saattaa kokea itsensä uhatuksi ja pian myös järkyttyneeksi. Hän kuvittelee, että toisenlainen puhe olisi sen estänyt. Vaikka kyse on esim. vain kemikaalien käyttöön liittyvästä epäonnesta - tapahtumaketju jota potilas ei välttämättä koskaan tajua. Siksi hän keksii jälkeenpäin vääriä ratkaisuja (esim. "olisipa ollut ystävällisempää kohtelua").

Hoitajien on oltava asiallisia ja selväsanaisia, tai lapsen henki vaarantuu. Jos potilas tekisi huonon valinnan siksi, että kätilöt ohjasivat häntä heikosti - ja potilashan on vastuussa - potilaalla olisi aihetta valittaa jälkeenpäin: "minulle ei selvästi kerrottu!"

Jotta potilas ei järkyttyisi kommunikoinnin suoruudesta, hänen olisi hyvä ajatella jo raskausaikana, että synnytyksessä pitäisi ajatella asioita lapsen näkökulmasta - olkoonkin, että se tapahtuu oman kehon kautta. Sitä asiakeskeisyys syntymässä tarkoittaa, minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei koko ajan voi olla valmiutta huolehtia tuplamäärästä synnyttäjä tai kaikista mahdollisista komboista tilanteita (minä itsekin olen odottanut kiireellisenä sektion tekemisen ajan omaa kiireellistä sektiota, ja se oli ihan ok, kun mulla ei ollut tilanne varsinaisesti päällä ja asia mulle kerrottiin eikä vaan alettu hoitaa sitä toista sektiota ja "unohdettu" mua saliin). Ongelma on siinä, että tällaisten tilanteiden jälkeen äiti ei saa tukea tunteidensa kanssa.

Ei, kun ongelma on siinä, jos sairaalaan mennään ilman valmiutta asiakeskeisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla esimerkiksi on joskus ollut käsitys, että siellä synnyttäneiden osastolla jotenkin käytäisiin läpi synnytystä. Mulla tosiaan on ollut kaksi kiireellisen sektioon päätynyttä yritystä synnyttää (kyllä, en edes sitä osaa ja haukkukaa ihan rauhassa läskiksi lehmäksi). Molemmista on lääkäri noin kolmella sanalla kommentoinut leikkauksen yhteydessä mahdollista syytä siihen, että synnytystä ei saatu edistämään oikein millään konstilla ponnistus aiheeseen asti. Mitenkään muuten ei ole mun synnytyksiä koskaan käsitelty missään. Olisi ehkä pitänyt vaatia (enkä oikeasti ole edes varma, että olisiko sille ollut tarvetta, ei mulla sinällään ole mitään hampaankolossa), mutta eipä se siinä vatsan aukaisemisesta vauvan kanssa toipuessa tullut mieleeni. Oli kaikkia muitakin kuvioita siellä osastolla ollessa, mitä mulle olisi voitu selittää ja kertoa, mutta kukaan ei katsonut tarpeelliseksi. Jos mulla olisi ollut oikeasti minulle traumaattinen kokemus sieltä salista, niin vastaava kertomattomuus ja puhumattomuus ei kyllä olisi auttanut yhtään.

Mitä odotit? Että sinulle olisi sanottu, kuinka suoneen laskettu kemikaali sai kehosi uupumaan (kenties), mutta sinua ei enää jaksettu, joten päätettiin leikata? Olisiko tämä tieto helpottanut oloasi?

Mitä tulee puhumiseen, joskus puhuminen pahentaa asioita. Potilas voi puhumisen takia mennä jopa psykoosiin, jos taustalla on riittävästi tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukset on ihan lällyjä, mutta ei mun ole niiden pohjalta ollenkaan vaikea uskoa niitä kertomuksia, joita oon lukenut. Esimerkiksi toinen synnytys oli melko tarkka toisinto ensimmäisestä. Jossain vaiheessa kätilö sai päähänsä, että mun on syötävä, että verensokerit pysyvät tasaisena. Koitin pullikoida, että sektio tässä on edessä kuitenkin, onko pakko kun en koe mitään tarvetta. Oli pakko, söin sen kätilön tuoman jugurtin. Sit parin-kolmen tunnin päästä sairaalankin puolesta todettiin, että sektio tulee. Koska olin syönyt leikkauksen kannalta liian myöhään sen jugurtin, kätilön mielestä oli ihan pakko juoda joku sellainen yrttisen makuinen leikkauksessa pahoinvointia ehkäisevä juoma pieni juoma. Taas koitin pullikoida, että onko ihan pakko, kun siitä jugurtista oli leikkauksen alkaessa kuitenkin melkein tarpeeksi aikaa ja se oli ainoa asia, mitä olin suuhuni laittanut tuntikausiin. No, olihan se pakko juoda. Sit, kun tuli se sektio, niin arvatkaapa, oksensinko siinä leikkauspöydällä sen saamarin pahoinvointi juoman, en mitään muuta. Tää oli ihan mitätön asia, joka nyt ei sinänsä haitannut. Mut osaan hyvin kuvitella, kuinka kätilö tietää paremmin jotain oikeasti tärkeää, ja synnyttäjälle jää ohitettu olo. (Ehkä se kätilö tiesi paremmin ja olisin -- tai vauva olisi -- ilman sitä jugurttia kuollut energianpuutteeseen, tai ilman sitä pahoinvointijuomaa olisin oksentanut litratolkulla, aspiroinut sen oksennuksen ja kuollut keuhkokuumeeseen. Ei voi tietää, mutta pidän aika epätodennäköisenä.)

Et voi sanoa hätäoperaatioita lällyiksi. Jostain syystä et pystynyt synnyttämään, ja lasten henget vaarantuivat.

Kuvailemassasi tilanteessa tulee juoda makeaa (ei keinotekoista) ja suolopitoista, eikä syödä mitään jogurttia.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Miten lakanat saadaan sotkettua, kun äidit käyttävät vaipallisia verkkopöksyjä. Sellaisia jättivaippoja, jotka ulottuvat edestä takaa kuten vauvoillakin.

-eri

Kyllä mulla vaan tuli niistäkin yön aikana ohi. Ei läpi, mutta ohi.

Liian iso koko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Miten lakanat saadaan sotkettua, kun äidit käyttävät vaipallisia verkkopöksyjä. Sellaisia jättivaippoja, jotka ulottuvat edestä takaa kuten vauvoillakin.

-eri

Kyllä mulla vaan tuli niistäkin yön aikana ohi. Ei läpi, mutta ohi.

Liian iso koko.

En tiedä mikä oli, mutta ekana yönä ohi tuli ja joutui vaihtamaan puhtaat petivaatteet. Ja tämän teki mieheni.

Laitan osan viestistäni uudelleen, kun lainaus epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi.

Ihan turha keksiä tuollaisia syitä. Kun fakta on se, että operaatioihin kuuluu riskejä.

Ja potilaita hoidetaan lapsen näkökulmasta, se ei edellytä runsasta seurustelua synnyttävän potilaan kanssa. Toinen fakta onkin, että osa potilaista ei tätä ymmärrä.

Kun ylikemikalisoinnista tai muusta syystä aiheutuu komplikaatioita, joudutaan silloinkin - ja etenkin silloin - puhumaan selvällä kielellä (melkein niin kuin armeijassa), jotta lapsi saa tehokkaan avun.

Ellei potilas (jolla trauma) osaa ajatella ohjeistusta asiakeskeisesti, hän saattaa kokea itsensä uhatuksi ja pian myös järkyttyneeksi. Hän kuvittelee, että toisenlainen puhe olisi sen estänyt. Vaikka kyse on esim. vain kemikaalien käyttöön liittyvästä epäonnesta - tapahtumaketju jota potilas ei välttämättä koskaan tajua. Siksi hän keksii jälkeenpäin vääriä ratkaisuja (esim. "olisipa ollut ystävällisempää kohtelua").

Hoitajien on oltava asiallisia ja selväsanaisia, tai lapsen henki vaarantuu. Jos potilas tekisi huonon valinnan siksi, että kätilöt ohjasivat häntä heikosti - ja potilashan on vastuussa - potilaalla olisi aihetta valittaa jälkeenpäin: "minulle ei selvästi kerrottu!"

Jotta potilas ei järkyttyisi kommunikoinnin suoruudesta, hänen olisi hyvä ajatella jo raskausaikana, että synnytyksessä pitäisi ajatella asioita lapsen näkökulmasta - olkoonkin, että se tapahtuu oman kehon kautta. Sitä asiakeskeisyys syntymässä tarkoittaa, minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Vierailija kirjoitti:

Laitan osan viestistäni uudelleen, kun lainaus epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi.

Ihan turha keksiä tuollaisia syitä. Kun fakta on se, että operaatioihin kuuluu riskejä.

Ja potilaita hoidetaan lapsen näkökulmasta, se ei edellytä runsasta seurustelua synnyttävän potilaan kanssa. Toinen fakta onkin, että osa potilaista ei tätä ymmärrä.

Kun ylikemikalisoinnista tai muusta syystä aiheutuu komplikaatioita, joudutaan silloinkin - ja etenkin silloin - puhumaan selvällä kielellä (melkein niin kuin armeijassa), jotta lapsi saa tehokkaan avun.

Ellei potilas (jolla trauma) osaa ajatella ohjeistusta asiakeskeisesti, hän saattaa kokea itsensä uhatuksi ja pian myös järkyttyneeksi. Hän kuvittelee, että toisenlainen puhe olisi sen estänyt. Vaikka kyse on esim. vain kemikaalien käyttöön liittyvästä epäonnesta - tapahtumaketju jota potilas ei välttämättä koskaan tajua. Siksi hän keksii jälkeenpäin vääriä ratkaisuja (esim. "olisipa ollut ystävällisempää kohtelua").

Hoitajien on oltava asiallisia ja selväsanaisia, tai lapsen henki vaarantuu. Jos potilas tekisi huonon valinnan siksi, että kätilöt ohjasivat häntä heikosti - ja potilashan on vastuussa - potilaalla olisi aihetta valittaa jälkeenpäin: "minulle ei selvästi kerrottu!"

Jotta potilas ei järkyttyisi kommunikoinnin suoruudesta, hänen olisi hyvä ajatella jo raskausaikana, että synnytyksessä pitäisi ajatella asioita lapsen näkökulmasta - olkoonkin, että se tapahtuu oman kehon kautta. Sitä asiakeskeisyys syntymässä tarkoittaa, minun mielestäni.

Tässä on aiheen ydin.

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Kyllä se oli minusta hyvä. Juurikin imetyksen sujumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Se on hienoa. Sitä ei aina helposti saa. Esim. potilas, jolla hemoglobiini 65 (ei verensiirtoa) ei päässyt yksityishuoneeseen edes yhdeksi yöksi, koska ei kuulemma ollut riittävän huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Se on hienoa. Sitä ei aina helposti saa. Esim. potilas, jolla hemoglobiini 65 (ei verensiirtoa) ei päässyt yksityishuoneeseen edes yhdeksi yöksi, koska ei kuulemma ollut riittävän huonossa kunnossa.

Meilläpäin pyritään aina järjestämään sellainen halukkaille ensisynnyttäjille. Toki aina ei välttämättä mahdollista, mutta ainakin yritetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Kyllä se oli minusta hyvä. Juurikin imetyksen sujumisen takia.

Ei se sairaalassa sen paremmin suju, kuin kotona.

Jos vauva on syntynyt esim. epiduraalista vähän velttona, hän ei jaksa syödä tai ei muistaa, kuinka syödään. Mutta tokenee päivien myötä. Eli osaa ihan itsestään, kun rinnalle pääsee (ellei äiti tee jotain todella kummsllista, mutta se on estettävissä yhdellä näyttämisellä).

Miksi tuo kauhea nainen jaksaa mesota tällä palstalla. Painukoon hevon hlvettiin jos ei halua Suomessa synnyttäää. Tuollaiset synnytysshoppailijat ovat sitä mitä kätilöt inhoavat eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Kyllä se oli minusta hyvä. Juurikin imetyksen sujumisen takia.

Ei se sairaalassa sen paremmin suju, kuin kotona.

Jos vauva on syntynyt esim. epiduraalista vähän velttona, hän ei jaksa syödä tai ei muistaa, kuinka syödään. Mutta tokenee päivien myötä. Eli osaa ihan itsestään, kun rinnalle pääsee (ellei äiti tee jotain todella kummsllista, mutta se on estettävissä yhdellä näyttämisellä).

Jaa. Minun kohdallani se nimenomaan alkoi sujumaan imetysohjauksen ansiosta. Ihan imetysasennoista lähtien... Vauva sai aluksi myös lisämaitoa. Kotona ominpäin olisin varmasti ollut hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

En halunnut, koska esikoinen kyseessä. Oli imetysohjausta ym. Oli kaikinpuolin ihana kokemus.

Normaalisti yhtä helvettiä jakaa huone muiden kanssa, jossa jotain melua tuon tuosta. Parempi luottaa itseensä, hankkia tieto nopeasti ja häipyä.

Meillä oli perhehuone.

Se on hienoa. Sitä ei aina helposti saa. Esim. potilas, jolla hemoglobiini 65 (ei verensiirtoa) ei päässyt yksityishuoneeseen edes yhdeksi yöksi, koska ei kuulemma ollut riittävän huonossa kunnossa.

Meilläpäin pyritään aina järjestämään sellainen halukkaille ensisynnyttäjille. Toki aina ei välttämättä mahdollista, mutta ainakin yritetään.

Se on hienoa! Ja varmasti lyhentää pitilaan tarvetta "roikkua" sairaalassa. Yhteishuoneissa helposti vain uupuu lisää, ja jämähtää osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hönöä jäödä osastolle 3 päiväksi, ellei terveys sitä vaadi.

Kyllä se oli minusta hyvä. Juurikin imetyksen sujumisen takia.

Ei se sairaalassa sen paremmin suju, kuin kotona.

Jos vauva on syntynyt esim. epiduraalista vähän velttona, hän ei jaksa syödä tai ei muistaa, kuinka syödään. Mutta tokenee päivien myötä. Eli osaa ihan itsestään, kun rinnalle pääsee (ellei äiti tee jotain todella kummsllista, mutta se on estettävissä yhdellä näyttämisellä).

Jaa. Minun kohdallani se nimenomaan alkoi sujumaan imetysohjauksen ansiosta. Ihan imetysasennoista lähtien... Vauva sai aluksi myös lisämaitoa. Kotona ominpäin olisin varmasti ollut hukassa.

Ei siinä tarvitse mennä montaa päivää.