Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Sama se sille vauvalle on, missä hoidetaan, kunhan hoidetaan. Tärkeintä on äidin hyvinvointi. Se edesauttaa lastakin.

Paras sen äidinkin on kotonaan olla, tietenkin.

Tietenkin yleensä ja lopulta. Mutta jos alkuun joutuu olemaan jossain muualla turvallisesti, syystä tai toisesta, ei se vauva siitä kärsi. Täällä nyt ihmetellään sitä, kun joku ollut peräti 3vrk perhehuoneessa. Onpa kamalaa. Itse jouduin olee viikon kummankin jälkeen, eikä se ollut mitenkään ongelmallista. Aika pieni aika elämänmittaa ajatellen.

Ihmettelyä en ymmärrä, minun kommenttini liittyy siihen että moni haikailee vauvalaa ja haluaisi enemmän lepoa ilman vauvaa.

Eli et ole sama, joka taivasteli miksi joku haluaa olla vaikka 3 vrk osastolla saamassa imetysohjausta ja muuta esikoisen kanssa?

En ole joo. Olen tasan tuo jolle vastasit.

Minusta jutun äiti on jämähtänyt ajatuksineen ja katkeroitunut asiasta, jonka kanssa voisi alkaa elämää jo pikkuhiljaa eteenpäin.

Hänhän on jo saanut julkiset pahoittelut sairaalalta lehdessä. Vai odottaako yhä jokaiseen yhteydenottoonsa vastusta ja erillistä anteeksipyyntöä?

Joko yhden lapsen kanssa tai sitten huomaten joskus vähän ajan päästä, että onkin ehkä jo valmis hankkimaan toisen lapsen.

Tai tietysti kannattaa ensin ottaa tästä asiasta kaikki somehuomio irti, kunnes keksii jonkun muun aiheen. Jos keksii. Hänen influensserina olonsahan perustuu lähinnä minä-tyyppiseen somesisältöön.

Olen kaiketi synnyttänyt samassa sairaalassa eikä mitään pahaa sanottavaa. Kokemuksia on monenlaisia.

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

En nyt ala diagnooseja heittelemään yhden jutun perusteella, mutta kyllä tuo erittäin oudolta kieltämättä kuulostaa. Ehkä synnytys on laukaissut sen mikä olisi muutoinkin noussut pintaan ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Hänhän on jo saanut julkiset pahoittelut sairaalalta lehdessä. Vai odottaako yhä jokaiseen yhteydenottoonsa vastusta ja erillistä anteeksipyyntöä?

Niin, hän sai ne tuon jutun myötä, ei yhtään aiemmin. Ja kyllä, hallintoalamaisella on ihan hallintolain mukainen oikeus odottaa saavansa viranhaltijaan yhteys ja vastaus. Olen itse kunnan virkamies ja olisin vakavissa ongelmissa, jos selviäisi, että ihan järjestelmällisesti jätän vastaamatta kuntalaisten minulle laittamiin sähköposteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

En nyt ala diagnooseja heittelemään yhden jutun perusteella, mutta kyllä tuo erittäin oudolta kieltämättä kuulostaa. Ehkä synnytys on laukaissut sen mikä olisi muutoinkin noussut pintaan ennemmin tai myöhemmin.

Niinhän se usein traumoissa on.

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

Olit siis narsistinen pölhö silloin, kun se puudutus meni pieleen? Miten siitä parantuu?

Tosiasia on kuitenkin se, että hyvä hoito kuuluu vaikeillekin luonteille. Sitä ei anneta sen mukaan, minkälainen persoona on kyseessä.

Todella arveluttavaa on diagnosoida yhtään ketään narsistiksi tai miksikään jonkun artikkelin ja kuvan perusteella!! Ensinmäkin marsisteja olemme kaikki, eri tavalla. Tarkoittanet tässä jotain narsistista persoonallisuushäiriötä? Jos et, vaan tarkoitit ihan vaan perusnarsistia, niin jollain korjolla olemme kaikki. Silloin tuo analyysisi menettää pohjan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Sama se sille vauvalle on, missä hoidetaan, kunhan hoidetaan. Tärkeintä on äidin hyvinvointi. Se edesauttaa lastakin.

Paras sen äidinkin on kotonaan olla, tietenkin.

Tietenkin yleensä ja lopulta. Mutta jos alkuun joutuu olemaan jossain muualla turvallisesti, syystä tai toisesta, ei se vauva siitä kärsi. Täällä nyt ihmetellään sitä, kun joku ollut peräti 3vrk perhehuoneessa. Onpa kamalaa. Itse jouduin olee viikon kummankin jälkeen, eikä se ollut mitenkään ongelmallista. Aika pieni aika elämänmittaa ajatellen.

Ihmettelyä en ymmärrä, minun kommenttini liittyy siihen että moni haikailee vauvalaa ja haluaisi enemmän lepoa ilman vauvaa.

No mitä pahaa on siinä, että haikailee lepoa? Aika luonnollista, jos lepoa tarvitsee. Muun muassa sektion jälkeen, sitä todella tarvitsee. Samalla tavalla, kuin minkä tahansa keskisuuren leikkauksen.

Eipä täällä moni ole vauvalaa varsinaisesti kaivannut, kunhan olemme kertoneet, että sellainen oli. Ja sikäli oli hyvä paikka, että siellä oli myös lastenhoitaja tauotta paikalla. Oli siis turvallista vauvansa sinne jättää esim. suihkun ajaksi. Tai, hui kauhistua, nukkumisen! Sieltä sit sai hakea oman vauvansa taas luokseen. Tai hoitaja toi, kun tuli nälkä ym. Kyllä siinä ihan myös vierihoitoa sai antaa. En ollut mitenkään erossa vauvasta, kuin pieniä aikoja. Näin tapahtui myös kotona. Vauva nukkui sängyssään, kun minä kävin suihkussa. Tai nukuin ja isä hoiti. Omituinen ajatus, et koska oli vauvala, äidit eivät olisi halunneet olla vauvansa kanssa.

Ei kukaan sanonut etteikö olisi vauvan kanssa halunnut olla vaan ihmetteli sitä miksi siellä synnärillä kukaan haluaisi lepäillä mielummin kuin kotona. Aina pitää vääntää toisenlaisen mielipiteen omaavan sanat mieleisekseen ja sit vielä lapsellisesti nälviä.

Vanha sanonta, jos pirua etsii, pirun näkee pätee tässäkin. Ajattelemme asioista eri tavoin, se ei ole nälvimistä. Totta on se, etten ymmärrä, miksi kukaan taivastelee toisen tarvetta johonkin, joka on eri kuin itsellä. Se oli minun juttuni pointti. Edelleen olen pahoillani, jos ymmärsin sinut väärin. Tämä tästä minun puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt kirjoitti:

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Kyllä tuossa jokunen kuukausi sitten minut kärrättiin pyörätuolilla salista osastolle, kiellettiin pistämästä ovea lukkoon suihkun/vessan ajaksi ja siellä salissa hoitaja odotti sen aikaa, 3 päivää oltiin... Ja ihan normaali, hyvin sujunut synnytys.

Jos lapsi ja äiti voivat synnytyksen jälkeen hyvin, sairaalasta kannattaa poistua heti kun mahdollista (6 h, lääkäri tarkistaa vauvan).

Se on 12h, mutta samaa mieltä. Olihan siellä hotellissa ihan kiva olla, mutta kotona se lapsi hoidetaan, ei muualla.

Sama se sille vauvalle on, missä hoidetaan, kunhan hoidetaan. Tärkeintä on äidin hyvinvointi. Se edesauttaa lastakin.

Paras sen äidinkin on kotonaan olla, tietenkin.

Tietenkin yleensä ja lopulta. Mutta jos alkuun joutuu olemaan jossain muualla turvallisesti, syystä tai toisesta, ei se vauva siitä kärsi. Täällä nyt ihmetellään sitä, kun joku ollut peräti 3vrk perhehuoneessa. Onpa kamalaa. Itse jouduin olee viikon kummankin jälkeen, eikä se ollut mitenkään ongelmallista. Aika pieni aika elämänmittaa ajatellen.

Ihmettelyä en ymmärrä, minun kommenttini liittyy siihen että moni haikailee vauvalaa ja haluaisi enemmän lepoa ilman vauvaa.

Eli et ole sama, joka taivasteli miksi joku haluaa olla vaikka 3 vrk osastolla saamassa imetysohjausta ja muuta esikoisen kanssa?

En ole joo. Olen tasan tuo jolle vastasit.

Tässä ketjussa on useampi, kuin kaksi kommentoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jutun äiti on jämähtänyt ajatuksineen ja katkeroitunut asiasta, jonka kanssa voisi alkaa elämää jo pikkuhiljaa eteenpäin.

Hänhän on jo saanut julkiset pahoittelut sairaalalta lehdessä. Vai odottaako yhä jokaiseen yhteydenottoonsa vastusta ja erillistä anteeksipyyntöä?

Joko yhden lapsen kanssa tai sitten huomaten joskus vähän ajan päästä, että onkin ehkä jo valmis hankkimaan toisen lapsen.

Tai tietysti kannattaa ensin ottaa tästä asiasta kaikki somehuomio irti, kunnes keksii jonkun muun aiheen. Jos keksii. Hänen influensserina olonsahan perustuu lähinnä minä-tyyppiseen somesisältöön.

Mistä sait tällaisen kuvan? Mielestäni hän lähinnä kertoi, mitä on tapahtunut ja miten on sen kokenut. En nyt saa irti mitään erityisiä odotuksia. Miten itse olisit kertomut omista kokemuksistasi, jos niitä kysyttäis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

En nyt ala diagnooseja heittelemään yhden jutun perusteella, mutta kyllä tuo erittäin oudolta kieltämättä kuulostaa. Ehkä synnytys on laukaissut sen mikä olisi muutoinkin noussut pintaan ennemmin tai myöhemmin.

Niinhän se usein traumoissa on.

Ja trauma voi tulla siitä synnytyksestäsi. Hassua, et nyt useampi on varma, että hänellä on jotain muuta traumaa, ei synnytyksestä tullutta. Miksi on niin suuri tarve kieltää tuo? Ja onko niin, että kos onkin traumoja elämässä tullut muutenkin, ei näillä synnärijutuilla olekaan mitään merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

En nyt ala diagnooseja heittelemään yhden jutun perusteella, mutta kyllä tuo erittäin oudolta kieltämättä kuulostaa. Ehkä synnytys on laukaissut sen mikä olisi muutoinkin noussut pintaan ennemmin tai myöhemmin.

Niinhän se usein traumoissa on.

Ja trauma voi tulla siitä synnytyksestäsi. Hassua, et nyt useampi on varma, että hänellä on jotain muuta traumaa, ei synnytyksestä tullutta. Miksi on niin suuri tarve kieltää tuo? Ja onko niin, että kos onkin traumoja elämässä tullut muutenkin, ei näillä synnärijutuilla olekaan mitään merkitystä?

Kuka sanoi ettei olisi väliä? Synnytystrauma liittyy synnytyskokemukseen ja menee ohi vauvacuoden aikana. PTSR:n taustalla on aina jotain muutakin ja se kehittyy 1-3% synnytystrauman kokeneille.

Kun tämänkaltainen tilanne yhdistetään synnytyspelkoihin ja puhutaan vain synnytystraumasta, tottakai ihmiset haluavat kertoa että taustalla on muutakin. Kun äitiyttä suunnittelevat lukevat että kauheeta, synnytystrauma vie työkyvyn ja ajaa pitkään psykoterapiaan, ei saavuteta mitään.

Mutta kysymys kuuluu, tarviiko synnytyksen laukaisemaan traumaa hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

Olit siis narsistinen pölhö silloin, kun se puudutus meni pieleen? Miten siitä parantuu?

Tosiasia on kuitenkin se, että hyvä hoito kuuluu vaikeillekin luonteille. Sitä ei anneta sen mukaan, minkälainen persoona on kyseessä.

Todella arveluttavaa on diagnosoida yhtään ketään narsistiksi tai miksikään jonkun artikkelin ja kuvan perusteella!! Ensinmäkin marsisteja olemme kaikki, eri tavalla. Tarkoittanet tässä jotain narsistista persoonallisuushäiriötä? Jos et, vaan tarkoitit ihan vaan perusnarsistia, niin jollain korjolla olemme kaikki. Silloin tuo analyysisi menettää pohjan lopullisesti.

Tämä. Ketjussa on kummallisia provoilijoita tai sitten vain yksi, joka vastailee itselleen(?). Heidän narsistidiagnoosinsa voi onneksi jättää oman arvoonsa. Ikävää toki, että nämä provoilijat sotkevat arvokkaan keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaiketi synnyttänyt samassa sairaalassa eikä mitään pahaa sanottavaa. Kokemuksia on monenlaisia.

Kokemuksia on tosi erilaisia. Yksi asia, minkä nostaisin esiin, on synnytyskokemuksen pisteytys. Sitä kysytään osastolla. Jos antaa yli 5, ei pääse automaattisesti keskustelemaan synnytyksestä, ainakin näin käsitin? Itse annoin yhden lapseni synnytyksestä 5, ja sain keskusteluapua. Sinänsä synnytystä olisi voinut analysoida enemmänkin, koska joihonkin asioihin voi vaikuttaa. Sen huomasin seuraavassa synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ja artikkelin kuvissa selkeästi narsistinen henkilö, jolle tulee trauma jo siitä, jos peilikuva irvistää takaisin..Elääko joku kuvitelmassa, ettei sillä ole hoidon kannalta mitään merkitystä, millainen se potilas on? Noin 100% tapauksia joissa se epiduraali menee väärin, kyse on siitä, ettei potilas pysy paikoillaan vaan sätkii, koska ennakolta pelkää tätä varsin vastemielistä pistosta. Minulle se on tehty lapsuuden jälkeen kymmenkunta kertaa, kerran kahdesti, kun ensimmäinen yritys ei ollut tuloksekas, koska liikahdin. Muilla kerroilla olen seurannut hoitajien ohjeita hyvin tunnollisesti, ja pisto on mennyt oikein hyvin. Pitää ymmärtää, että tällä pienellä pahalla torjutaan paljon suurempi paha, ihan kuten puudutuksissa yleensä. Ei se hampaan puudutuskaan kivaa ole, mutta koetahan verrata sitä siihen, kun esim. viisaudenhammas kaivetaan ulos koukulla ilman puuduttamista? Ongelma on siinä, että jos on narsisti ja pölhö, ei voi tietää tätä, ja sätkii miten sattuu, mistä seuraa se, että se neula menne minne sattuu. Minä en ole synnyttänyt, joten en voi tietää millainen trauma siitä tulee, mutta olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, omassani, ja kahden lapseni. Kaikki meni hyvin, koska oltiin rauhallisia, hyvin valmistautuneita jne. ja tiedettiin koko ajan missä mennään, koska siellä oltiin niitten lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos on siellä sen vuoksi, että voi ottaa selfieitä sairasvuoteelta, esittää synnytyksen kauhuja ulkopuolisille ja esiintyä narsistille tyypilliseen tapaan, hakee ikävyyksiä. Ajatelkaa, ne hoitajat, kätilöt ja lääkärit, he hoitavat mieluummin positiivisia, mukavia, iloisia potilaita? Eikö olekin hämmästyttävää? Minä olen henk. koht sairauksiin saanut aina erinomaista tai parempaa hoitoa, koska olen helppo, kiitollinen potilas, koska älyän lähtökohtaisesti sen, että he ratkaisevat kulloistakin ongelmaa minun puolestani, minä voin rentoutua ja nauttia matkasta. Jos tätä ei älyä, elämästä voi tulla helvetillistä..

En nyt ala diagnooseja heittelemään yhden jutun perusteella, mutta kyllä tuo erittäin oudolta kieltämättä kuulostaa. Ehkä synnytys on laukaissut sen mikä olisi muutoinkin noussut pintaan ennemmin tai myöhemmin.

Niinhän se usein traumoissa on.

Ja trauma voi tulla siitä synnytyksestäsi. Hassua, et nyt useampi on varma, että hänellä on jotain muuta traumaa, ei synnytyksestä tullutta. Miksi on niin suuri tarve kieltää tuo? Ja onko niin, että kos onkin traumoja elämässä tullut muutenkin, ei näillä synnärijutuilla olekaan mitään merkitystä?

Kuka sanoi ettei olisi väliä? Synnytystrauma liittyy synnytyskokemukseen ja menee ohi vauvacuoden aikana. PTSR:n taustalla on aina jotain muutakin ja se kehittyy 1-3% synnytystrauman kokeneille.

Kun tämänkaltainen tilanne yhdistetään synnytyspelkoihin ja puhutaan vain synnytystraumasta, tottakai ihmiset haluavat kertoa että taustalla on muutakin. Kun äitiyttä suunnittelevat lukevat että kauheeta, synnytystrauma vie työkyvyn ja ajaa pitkään psykoterapiaan, ei saavuteta mitään.

Osa kommentoijista kuittaa Pepin kokemukset toteamalla, että hänellä varmasti jotain ongelmaa ollut jo taustalla, jolloin tämä synnytyksessä kokemat ikävyydet ikäänkuin kuittaantuu niillä vanhoilla jutuilla. Mielestäni tämä ei ole olennaista, koska tärkeäähän olisi saada jokaisen, jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen synnytys käsiteltyä siten, ettei siitä tule lisätaakkaa. Enkä koskaan haluaisi arvuutella myöskään jotain sellaista, mitä ei tässä artikkelissa tullut esille. Samoin mielestäni on todella aiheetonta määritellä ketään narsistiksi tällaisessa yhteydessä. Tällä tavoin yritetään selittää sitä ongelmaa kokijan syyksi ja sehän ei sinänsä johda mihinkään. Riippumatta siitä, kenen syy lopulta on.

Tärkeintähän on keskustelu, joka tässäkin yhteydessä on mahdollista aloittaa. Hedelmällinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kysymys kuuluu, tarviiko synnytyksen laukaisemaan traumaa hoitaa?

TÄH? Miksi ihmeessä juuri synnytystrauma olisi sellainen trauman muoto mitä ei tarvitsisi hoitaa? Väitätkö, ettei sellaista ole ja niin väittävät äidit valehtelevat. Pelkopolit ovat tarpeettomia? Vai pitääkö akkojen olla traumoistaan hiljaa.

Ihme työnvieroksuja eukko joka tuntuu olevan vieraantunut maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme työnvieroksuja eukko joka tuntuu olevan vieraantunut maailmasta.

Ja meinaat, et siks perusti oman firman, kun ei haluu duunii tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Siinä taas oikein empatian kukkanen. Naapurihuoneessa oli vauvojen ja äitien keskelle majoitettuna nainen, joka oli menettänyt omansa. Mutta sinä kehut, että hienosti oli kaikki. Tajuatko yhtään, miten groteski viestisi on?

Vauva kuoli synnynnäiseen geenivirheeseen. Ei kätilöt ja lääkärit ole jumalia.

Ei voi olla todellista. Eihän kukaan vaadi heitä olemaan jumalia. Riittäisi, että ovat ihmisiä. Ei ole ihan inhimillistä, että vauvansa menettänyt ei pääse osastolle, jossa ei ole vauvoja.