Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että ko. äiti sai oksitosiinia tms. suoneen.

Tiesittekö, että se aine voi vaikuttaa kehossa monella tavalla (kuten hormoonit yleensä) ja että oksitosiinilisä voi toisinaan laukaista esim. masennuksen? Luonnoton määrä hormoonia saattaa ESKALOIDA olemassaolevaa, oli se hyvää tai pahaa. Se ei ole yksi ja sama täsmävaikutus jokaisessa kehossa/mielessä.

Kovan fyysisen pusertamisen sijaan (ko. henkilö väänsi jälkeisiä, tuloksetta) pitäisi ehkä pysähtyä hetkeksi, rauhoittua. Meditoida, rukoilla. Antaa kehon hoitaa tehtävänsä.

Ei kun lisää vääntöä ja kemikaalia systeemin, armotta. Piiiskaaa... Ei ihme, jos keho uupuu (synnytys ym. tyssää) ja mielikin jämähtää.

ä

Kertokaa minulle. Kuinka moni teistä tiesi, että oksitosiinia on aiheellisesti sanottu KAKSINAAMAISEKSI? Juuri sen takia, että provoisoi hyvää (syntymä, imetys, mielihyvä) mutta voi myös provosoida pahaa.

Kuinka monen synnyttäjän psyykkiset ongelmat mahtavatkaan olla synnytyksessä holtittomasti annetun hormoonilisän syytä?

Ei se ole "kaksinaamainen" - se vain merkitsee eri ihmisille eri asioita, psyykkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kehuttava Savonlinnan (edesmennyttä) synnytysosastoa ja Mikkelin uutta synnytysosastoa. Ensimmäisessä sain esikoisen ja jälkimmäisessä "pikkukakkosen" sekä pari myöhäistä keskenmenoa hoidettu. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin kummassakaan, eikä vaihtaa edes lakanaa itse. Runsaan ruoankin sai nenän eteen pyytämättä ja vähän väliä käytiin katsomassa, että voidaan hyvin tai jos vaikka heikotti, niin siihen reagoitiin saman tien. Sai apua, tukea ja tarjottiin mahdollisimman onnistunut synnytyskokemus, eikä edes tarvinnut jakaa huonetta toisen synnyttäjän kanssa. Mieskin oli aina tervetullut synnytykseen ja huoneeseen, jopa koronan aikaan!

Vaikka pieni kunta on aina pieni kunta eikä yleensä voi tarjota kuin peruspalveluja, silti olen todella kiitollinen pienemmille kunnille, sillä näissä on pitkän matkaa alle tuhat synnytystä vuodessa ja silloin pyritään siihen, että synnytyskokemus on positiivinen, jotta synnytykset eivät ainakaan negatiivisten kokemuksien vuoksi vähene ja olisi mahdollisuus pitää osastot pystyssä. Harmi, että valtiolta vaan täytyy saada jatkolupa osastoihin tietyin väliajoin erikseen, koska 1000 synnytystä vuodessa ei täyty. Ja kuten saadaan lukea säännöllisesti, isommissa kaupungeissa synnyttäjä käännytetään kotiin hyvin herkästi ja kätilöillä on kiire, koska on niin monta synnytystä yhdessä vuorossa, vaikka se vauva ei odota vuoroaan😕

Onpa ihana muisto teillä sieltä! Toivotaan todella, että jatkolupa heltiää. Noista tollasista helmipaikoista pitäis saada uutisia tai muita artikkeleita kertomaan, kuinka hyvä palvelu tekee hyvää.

Hyvin on silti jaksanut tämä ihminen perustaa menestyvän digibisneksen äitiysloman aikana. Ei ole siis kovinkaan toimintakyvytön ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kehuttava Savonlinnan (edesmennyttä) synnytysosastoa ja Mikkelin uutta synnytysosastoa. Ensimmäisessä sain esikoisen ja jälkimmäisessä "pikkukakkosen" sekä pari myöhäistä keskenmenoa hoidettu. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin kummassakaan, eikä vaihtaa edes lakanaa itse. Runsaan ruoankin sai nenän eteen pyytämättä ja vähän väliä käytiin katsomassa, että voidaan hyvin tai jos vaikka heikotti, niin siihen reagoitiin saman tien. Sai apua, tukea ja tarjottiin mahdollisimman onnistunut synnytyskokemus, eikä edes tarvinnut jakaa huonetta toisen synnyttäjän kanssa. Mieskin oli aina tervetullut synnytykseen ja huoneeseen, jopa koronan aikaan!

Vaikka pieni kunta on aina pieni kunta eikä yleensä voi tarjota kuin peruspalveluja, silti olen todella kiitollinen pienemmille kunnille, sillä näissä on pitkän matkaa alle tuhat synnytystä vuodessa ja silloin pyritään siihen, että synnytyskokemus on positiivinen, jotta synnytykset eivät ainakaan negatiivisten kokemuksien vuoksi vähene ja olisi mahdollisuus pitää osastot pystyssä. Harmi, että valtiolta vaan täytyy saada jatkolupa osastoihin tietyin väliajoin erikseen, koska 1000 synnytystä vuodessa ei täyty. Ja kuten saadaan lukea säännöllisesti, isommissa kaupungeissa synnyttäjä käännytetään kotiin hyvin herkästi ja kätilöillä on kiire, koska on niin monta synnytystä yhdessä vuorossa, vaikka se vauva ei odota vuoroaan😕

Onpa ihana muisto teillä sieltä! Toivotaan todella, että jatkolupa heltiää. Noista tollasista helmipaikoista pitäis saada uutisia tai muita artikkeleita kertomaan, kuinka hyvä palvelu tekee hyvää.

Ihanalta kuulostaa ja ehdottomasti pitäisi saada tällaisisista osastoista juttua! Olen käsittänyt, että Uudellamaallakin parhaat asiakastyytyväisyystulokset on pienestä Lohjan yksiköstä ja sektioita on vähemmän. Mitäköhän siellä tehdään? Olisi kiva kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on silti jaksanut tämä ihminen perustaa menestyvän digibisneksen äitiysloman aikana. Ei ole siis kovinkaan toimintakyvytön ollut.

Saisko siis kertoa olostaan vain, jos olis toimintakyvytön? Kyllä silloinkin täällä olis tietäjiä, jotka kertois, miten saisi itsensä toimintakykyiseksi, jos vaan yhtään viitsis. Omaa ammattiaan ei kuitenkaan jaksa artikkelin mukaan hoitaa.

Jännästi tämä Peppi on esiintynyt jo ennen synnytystä YLE:n jutussa 5.4.2020 (silloin nimellä Peppi Tyykilä). Synnytyspelkoa ja kivulias raskaus jne.

Tulee kyllä vaikutelma, että haettu näillä jutuilla ilmaista mainosta firmalle.

En jaksa kahlata mitä tapahtunut tälle naiselle? Mikä se ongelma oli?????

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata mitä tapahtunut tälle naiselle? Mikä se ongelma oli?????

Lue se artikkeli ketjun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi tämä Peppi on esiintynyt jo ennen synnytystä YLE:n jutussa 5.4.2020 (silloin nimellä Peppi Tyykilä). Synnytyspelkoa ja kivulias raskaus jne.

Tulee kyllä vaikutelma, että haettu näillä jutuilla ilmaista mainosta firmalle.

Jännästi saanut huijattua itsensä noihin haastatteluihin. Suunnitellut kaiken jo ennen raskautta. Ja järjesti itselleen noita ongelmia. Vai mitä aattelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Samaa mieltä. Monissa Vauvan pelkoketjuissa osa valehtelee törkeästi, tyyliin kaikille tulee parantumattomia repeämiä, mielestäni on erittäin alhaista ja vastenmielistä oman ideologian tuputtamista.

Ymmärrän että velasta tuntuu paremmalta jos kaikki muutkin olisivat veloja. Silti pyyntö meille ihan kaikille: pysytään faktoissa, eikä väärennellä suuntaan tai toiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Itse sain esikoisen 1990, en Helsingissä, ja silloin oikein korostettiin, että synnyttänyt ei ole sairas, joten lakanat pitää itse vaihtaa. Olihan se kokemus, kun ei oikein pystyssä pysynyt, mutta likaisissa lakanoissakaan ei saanut olla.

Näinkö oikeasti :O Hyötyä sitten sektioista ollut kun ei ole itse pitänyt vaihtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Joo. Ja mites sitten tämä "isien keittiö" jos  nainen on täysin yksin eikä ole miestä olemassa/ muuta läheistä auttamassa , sekä niin heikossa ja huonossa kunnossa, ettei kykene sängystä ylös. Siinä  ei  laput ja ohjeet kaukana olevasta keittiöstä, josta hakea ruokaa  kauheasti lohduta. Myöskään ensisynnyttäjä ei välttämättä tiedä vielä kaikesta kaikkea ja tilanne on pelottava. Kaikki on uutta.

Minun iäkäs mummoni on entinen vanhanliiton kätilö. Hän itse sanoi, että ennen vanhaan synnyttänyt nainen makasi 10 päivää synnytyksen jälkeen lapsen kanssa, muut auttoivat häntä.

Nykyään pitäisi synnytyksen kuin synnytyksen jälkeen kävellä itse salista, käydä heti suihkussa ja sitten lähteä seuraavana päivänä kotiin ja alkaa hoitaa lasten lisäksi taloutta.

Itse olin synnyttänyt ja tein sen virheen että menin pari päivää siitä kauppaan. Ostin vain vähän ostoksia, mutta koska kohtuni ja virtsarakko oli laskeutunut sain hirveät kivut siitä. Sen jälkeen kesti kaksi viikkoa että kärsin seistä normaalisti, paine oli kamala koko alapäässä. Siihen loppui minun kotihommat. Olen tehnyt ukolle selväksi että jahka tämä toinen lapsi syntyy niin ensimmäistäkään kauppareissua en tee, makaan kotona ja imetän lasta. En varmasti nostele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on silti jaksanut tämä ihminen perustaa menestyvän digibisneksen äitiysloman aikana. Ei ole siis kovinkaan toimintakyvytön ollut.

Älä nyt pilaa ketjua totuudella. Irtisanoutui koska digibusiness oli helpompaa kuin opettaminen.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi tämä Peppi on esiintynyt jo ennen synnytystä YLE:n jutussa 5.4.2020 (silloin nimellä Peppi Tyykilä). Synnytyspelkoa ja kivulias raskaus jne.

Tulee kyllä vaikutelma, että haettu näillä jutuilla ilmaista mainosta firmalle.

Kauanko tämä viesti säilyy ketjussa? Alapeukkuja satelee kun ei voi uhriutua toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Aika monella taitaa se eka synnytys olla pahin, ja muut helpompia, kun tie on avaistu. Mutta ilmeisesti toisinkin voi olla!

Ystäväni sai kaksi ekaa alateitse, mutta kolmannelle sai sektion synnytyspelon vuoksi. Näinkin se saattaa mennä.

Seuraavat synnytykset eivät ole helpompia sen vuoksi, että nainen olisi synnytyselimistään väljähtänyt. Kohtuhan palautuu.

Helppoudella täytyy siis olla jotain tekemistä MIELEN kanssa.

Helpottuminen edellyttää mielen kypsymistä, mutta osa naisista on luonteeltaan liian määräytyneitä (eivätkä siis voi olennaisesti kypsyä, muuttua). Siksi he eivät voi saada helpompaa synnytystä. Kyse ei ole tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Aika monella taitaa se eka synnytys olla pahin, ja muut helpompia, kun tie on avaistu. Mutta ilmeisesti toisinkin voi olla!

Ystäväni sai kaksi ekaa alateitse, mutta kolmannelle sai sektion synnytyspelon vuoksi. Näinkin se saattaa mennä.

Seuraavat synnytykset eivät ole helpompia sen vuoksi, että nainen olisi synnytyselimistään väljähtänyt. Kohtuhan palautuu.

Helppoudella täytyy siis olla jotain tekemistä MIELEN kanssa.

Helpottuminen edellyttää mielen kypsymistä, mutta osa naisista on luonteeltaan liian määräytyneitä (eivätkä siis voi olennaisesti kypsyä, muuttua). Siksi he eivät voi saada helpompaa synnytystä. Kyse ei ole tahdosta.

Toinen syy helpottumisen puutteeseen on synnytysten ylikemikalisointi ja siitä seuraavat komplikaatiot, jotka saavat potilaan pelkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Tämä on mielenkiintoinen juttu tämä synnyttäjän kupla. En ole mielestäni siitä ennen kuullut. Mutta en olekaan perinteisesti synnyttänyt. Se on siis ilmeisesti positiivinen asia? Pepin kertomisesta ymmärsin, että hänellä ikäänkuin kehosta tai tilanteesta irtautuminen. Onko se sitten sama asia? Oon ajatellut tuon irtautumisen olevan sitä mielen jakautumista, kun kipu tai muu tuska on liian iso kestettäväksi. Mutta ymmärrän, että voin olla väärässäkin, kun en ole kumpaakaan kokenut.

Sana kupla ei kuvaa sitä intensiteetin kasvua, jolla äiti ehkä omistautuu.

Ja sana irtautuminen viittaa lievään mutta krooniseen kehostapoistumiskokemusteen?

Molemmissa ilmaisuissa puhutaan vain kuvainnollisesti, muuten tehdään olettamukset tietoisuuden mekanismista.

Mekanismi omistautumiselle ("kapea-alainen laajeneminen?") sekä epätodellisuuden tunteelle ("laaja-alainen kapeutuminen?") on ehkä sama... ei kai aivot monella eri tavalla toimi, loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Mitä tarkoitat tässä nyt valehtelulla? Jos joku valehtelee traumansa, eihän hänellä silloin ole ongelmaa. Ainakaan traumaa. Jos joku valehtelee, et kaikki menny hyvin, vaik ei oliskaan, ei silloin asiasta edes puhuta. Mikä on siis vahingollista valehtelua?

Ketju vaikuttaa pitkälti trollausta... Joko se on propagandaa (jolla huomio pyritään siirtämään yhteiskunnan sivistysvajeesta tai sairaaloiden ylikemikalisoinnista potilaan itsekeskeisyyteen - siihen, että vain osa ongelmista huomioitaisiin ja PERIMMÄINEN ongelma jäisi piileväksi) tai sitten trollataan hyvin vuoksi. Voi tietysti molemmissa tapauksissa olla haitallista, koska se toistoa.

Mutta ehkä juuri trollauksen vuoksi keskustelu pysynyt pinnalla. Ajattelin heti, että on luotiin hyvä trolliketju.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Miten lakanat saadaan sotkettua, kun äidit käyttävät vaipallisia verkkopöksyjä. Sellaisia jättivaippoja, jotka ulottuvat edestä takaa kuten vauvoillakin.

-eri