Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Tämä on mielenkiintoinen juttu tämä synnyttäjän kupla. En ole mielestäni siitä ennen kuullut. Mutta en olekaan perinteisesti synnyttänyt. Se on siis ilmeisesti positiivinen asia? Pepin kertomisesta ymmärsin, että hänellä ikäänkuin kehosta tai tilanteesta irtautuminen. Onko se sitten sama asia? Oon ajatellut tuon irtautumisen olevan sitä mielen jakautumista, kun kipu tai muu tuska on liian iso kestettäväksi. Mutta ymmärrän, että voin olla väärässäkin, kun en ole kumpaakaan kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Aika monella taitaa se eka synnytys olla pahin, ja muut helpompia, kun tie on avaistu. Mutta ilmeisesti toisinkin voi olla!

Ystäväni sai kaksi ekaa alateitse, mutta kolmannelle sai sektion synnytyspelon vuoksi. Näinkin se saattaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Mitä tarkoitat tässä nyt valehtelulla? Jos joku valehtelee traumansa, eihän hänellä silloin ole ongelmaa. Ainakaan traumaa. Jos joku valehtelee, et kaikki menny hyvin, vaik ei oliskaan, ei silloin asiasta edes puhuta. Mikä on siis vahingollista valehtelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Minä ainakin uskon muiden äitien kokemuksia. Myös sen, että sinulla on mennyt ok. 30 vuodessa moni asia on muuttunut.

Synnytin 2019, vaikka en ymmärrä miten se tähän liittyy.

Minäkin uskon äitien kokemuksia, avn trolleja sen sijaan en. Täällä voi sanoa mitä vaan ja närkästyä kovin kun joku sen kyseenalaistaa vaikkapa siksi ettei ole keltään muulta kuullut samaa tai siksi että juttu haisee kilometrin päähän. Tuokin, johon tässä nyt on vastattu, on kyllä silkkaa höpönlöpöä. Joo, onpa saattanut just heille unohtua sanoa että jääkaapista voi ottaa ruokaa, mutta ihan varmasti kysymällä olisi selvinnyt ja lappuja on joka paikassa. Sit taas tuo kahvila-juttu on ihan ok käytäntö.

Et siis usko trinoit, joita täällä kerrotaan? Ja vain siksi, ettet ole kuullut kenenkään muun kertovan? Minä olen, monesta asiasta. Mutta uskon todellakin myös näitä kertomuksia. Ei kukaan ole niin hullu, että tehtailis sivu tolkulla erilaisia kokemuksia ihn vaan hatusta. Sehän olis yhtä idioottimaista, kuin väittää, että kaikki valehtelee.

Etpä ole paljon avta lukenut kun sulla on noin luja usko avlaisiin. Enkä sanonut etten ketään usko, trollin ja inttäjän tunnistaa kyllä vallan helposti.

Mun vessaanpääsy estettiin synnärillä ja mua ei kertaakaan kolmen päivän aikana päästetty suihkuun. Uskotko? Ai et, olet tunnekylmä paskiainen.

Ei kai kukaan noin ole sanonut. Nämä äidit sanoivat että eivät itse päässeet eikä heitä autettu pääsemään. Älä siis vääristele. Aika selväksihän tässä tosin on jo käynyt, että sinä olet se trolli.

Jaa, äkkiseltään kymmenen *Synnärillä ei saa apua*-kommenttia bongasin.

-eri

Niin? Siis ilmeisesti he eivät ole sitä saaneet. Tässä joku heitti, että kiellettiin menemästä vessaan/suihkuun. Siis v*ttuillaakseen niin heitti. Sellaista ei ole kukaan sanonut. On sanonut, ettei saanut apua, jotta olisi päässyt. Vähän eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jos osaa sanoa että mä en saanut ruokaa, osaa silloin kysyäkin sitä ruokaa. Eikö? Jos osaa sanoa että vtu kun mun pitää tää lakana vaihtaa, osaa varmaan kysyä?

Mitä sinä selität?? Ei tuon vertaa ole ymmärrystä siitä, missä tiloissa äidit ovat olleet, jos kerran eivät ole kyenneet näitä saamaan. Ihan muina trolleinako näitä juttujas heittelet?

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Itse sain esikoisen 1990, en Helsingissä, ja silloin oikein korostettiin, että synnyttänyt ei ole sairas, joten lakanat pitää itse vaihtaa. Olihan se kokemus, kun ei oikein pystyssä pysynyt, mutta likaisissa lakanoissakaan ei saanut olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jos osaa sanoa että mä en saanut ruokaa, osaa silloin kysyäkin sitä ruokaa. Eikö? Jos osaa sanoa että vtu kun mun pitää tää lakana vaihtaa, osaa varmaan kysyä?

Mitä sinä selität?? Ei tuon vertaa ole ymmärrystä siitä, missä tiloissa äidit ovat olleet, jos kerran eivät ole kyenneet näitä saamaan. Ihan muina trolleinako näitä juttujas heittelet?

Missäs tiloissa ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Minä ainakin uskon muiden äitien kokemuksia. Myös sen, että sinulla on mennyt ok. 30 vuodessa moni asia on muuttunut.

Synnytin 2019, vaikka en ymmärrä miten se tähän liittyy.

Minäkin uskon äitien kokemuksia, avn trolleja sen sijaan en. Täällä voi sanoa mitä vaan ja närkästyä kovin kun joku sen kyseenalaistaa vaikkapa siksi ettei ole keltään muulta kuullut samaa tai siksi että juttu haisee kilometrin päähän. Tuokin, johon tässä nyt on vastattu, on kyllä silkkaa höpönlöpöä. Joo, onpa saattanut just heille unohtua sanoa että jääkaapista voi ottaa ruokaa, mutta ihan varmasti kysymällä olisi selvinnyt ja lappuja on joka paikassa. Sit taas tuo kahvila-juttu on ihan ok käytäntö.

Et siis usko trinoit, joita täällä kerrotaan? Ja vain siksi, ettet ole kuullut kenenkään muun kertovan? Minä olen, monesta asiasta. Mutta uskon todellakin myös näitä kertomuksia. Ei kukaan ole niin hullu, että tehtailis sivu tolkulla erilaisia kokemuksia ihn vaan hatusta. Sehän olis yhtä idioottimaista, kuin väittää, että kaikki valehtelee.

Etpä ole paljon avta lukenut kun sulla on noin luja usko avlaisiin. Enkä sanonut etten ketään usko, trollin ja inttäjän tunnistaa kyllä vallan helposti.

Mun vessaanpääsy estettiin synnärillä ja mua ei kertaakaan kolmen päivän aikana päästetty suihkuun. Uskotko? Ai et, olet tunnekylmä paskiainen.

Ei kai kukaan noin ole sanonut. Nämä äidit sanoivat että eivät itse päässeet eikä heitä autettu pääsemään. Älä siis vääristele. Aika selväksihän tässä tosin on jo käynyt, että sinä olet se trolli.

Jaa, äkkiseltään kymmenen *Synnärillä ei saa apua*-kommenttia bongasin.

-eri

Niin? Siis ilmeisesti he eivät ole sitä saaneet. Tässä joku heitti, että kiellettiin menemästä vessaan/suihkuun. Siis v*ttuillaakseen niin heitti. Sellaista ei ole kukaan sanonut. On sanonut, ettei saanut apua, jotta olisi päässyt. Vähän eri asia.

Ihan sama asia. Se apu kun ei kuulu perustilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Mutta sitähän tässä on moni sanonut, että ongelma ei ole se, että kaikki menee aina pieleen. Ongelma on, että silloin(kin), kun asiat menevät syystä tai toisesta pieleen, äiti jää yksin asian kanssa. Asiallisen jälkihoidon saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Ihan tässä Pepinkin tilanteessa on sairaala melko suoraan tunnustanut, että ei mennyt putkeen (saleissa poikkeuksellisen monta synnyttäjää, kätilöillä liian kiire, liian monta poikkeuksellista tapahtumaa samaan aikaan, oli pitkään yksin tilanteessa, jossa yleensä kätilö tukena, kotiutettiin liian heikkona). Näin käy joskus, eikä sille mitään voi. Ei koko ajan voi olla valmiutta huolehtia tuplamäärästä synnyttäjä tai kaikista mahdollisista komboista tilanteita (minä itsekin olen odottanut kiireellisenä sektion tekemisen ajan omaa kiireellistä sektiota, ja se oli ihan ok, kun mulla ei ollut tilanne varsinaisesti päällä ja asia mulle kerrottiin eikä vaan alettu hoitaa sitä toista sektiota ja "unohdettu" mua saliin). Ongelma on siinä, että tällaisten tilanteiden jälkeen äiti ei saa tukea tunteidensa kanssa.

Mulla esimerkiksi on joskus ollut käsitys, että siellä synnyttäneiden osastolla jotenkin käytäisiin läpi synnytystä. Mulla tosiaan on ollut kaksi kiireellisen sektioon päätynyttä yritystä synnyttää (kyllä, en edes sitä osaa ja haukkukaa ihan rauhassa läskiksi lehmäksi). Molemmista on lääkäri noin kolmella sanalla kommentoinut leikkauksen yhteydessä mahdollista syytä siihen, että synnytystä ei saatu edistämään oikein millään konstilla ponnistus aiheeseen asti. Mitenkään muuten ei ole mun synnytyksiä koskaan käsitelty missään. Olisi ehkä pitänyt vaatia (enkä oikeasti ole edes varma, että olisiko sille ollut tarvetta, ei mulla sinällään ole mitään hampaankolossa), mutta eipä se siinä vatsan aukaisemisesta vauvan kanssa toipuessa tullut mieleeni. Oli kaikkia muitakin kuvioita siellä osastolla ollessa, mitä mulle olisi voitu selittää ja kertoa, mutta kukaan ei katsonut tarpeelliseksi. Jos mulla olisi ollut oikeasti minulle traumaattinen kokemus sieltä salista, niin vastaava kertomattomuus ja puhumattomuus ei kyllä olisi auttanut yhtään.

Mun kokemukset on ihan lällyjä, mutta ei mun ole niiden pohjalta ollenkaan vaikea uskoa niitä kertomuksia, joita oon lukenut. Esimerkiksi toinen synnytys oli melko tarkka toisinto ensimmäisestä. Jossain vaiheessa kätilö sai päähänsä, että mun on syötävä, että verensokerit pysyvät tasaisena. Koitin pullikoida, että sektio tässä on edessä kuitenkin, onko pakko kun en koe mitään tarvetta. Oli pakko, söin sen kätilön tuoman jugurtin. Sit parin-kolmen tunnin päästä sairaalankin puolesta todettiin, että sektio tulee. Koska olin syönyt leikkauksen kannalta liian myöhään sen jugurtin, kätilön mielestä oli ihan pakko juoda joku sellainen yrttisen makuinen leikkauksessa pahoinvointia ehkäisevä juoma pieni juoma. Taas koitin pullikoida, että onko ihan pakko, kun siitä jugurtista oli leikkauksen alkaessa kuitenkin melkein tarpeeksi aikaa ja se oli ainoa asia, mitä olin suuhuni laittanut tuntikausiin. No, olihan se pakko juoda. Sit, kun tuli se sektio, niin arvatkaapa, oksensinko siinä leikkauspöydällä sen saamarin pahoinvointi juoman, en mitään muuta. Tää oli ihan mitätön asia, joka nyt ei sinänsä haitannut. Mut osaan hyvin kuvitella, kuinka kätilö tietää paremmin jotain oikeasti tärkeää, ja synnyttäjälle jää ohitettu olo. (Ehkä se kätilö tiesi paremmin ja olisin -- tai vauva olisi -- ilman sitä jugurttia kuollut energianpuutteeseen, tai ilman sitä pahoinvointijuomaa olisin oksentanut litratolkulla, aspiroinut sen oksennuksen ja kuollut keuhkokuumeeseen. Ei voi tietää, mutta pidän aika epätodennäköisenä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Ei ole ollut.

Olen synnyttänyt 2016 Helsingissä. Silloin tosiaan jo vaihdettiin itse lakanat.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Minä ainakin uskon muiden äitien kokemuksia. Myös sen, että sinulla on mennyt ok. 30 vuodessa moni asia on muuttunut.

Synnytin 2019, vaikka en ymmärrä miten se tähän liittyy.

Minäkin uskon äitien kokemuksia, avn trolleja sen sijaan en. Täällä voi sanoa mitä vaan ja närkästyä kovin kun joku sen kyseenalaistaa vaikkapa siksi ettei ole keltään muulta kuullut samaa tai siksi että juttu haisee kilometrin päähän. Tuokin, johon tässä nyt on vastattu, on kyllä silkkaa höpönlöpöä. Joo, onpa saattanut just heille unohtua sanoa että jääkaapista voi ottaa ruokaa, mutta ihan varmasti kysymällä olisi selvinnyt ja lappuja on joka paikassa. Sit taas tuo kahvila-juttu on ihan ok käytäntö.

Et siis usko trinoit, joita täällä kerrotaan? Ja vain siksi, ettet ole kuullut kenenkään muun kertovan? Minä olen, monesta asiasta. Mutta uskon todellakin myös näitä kertomuksia. Ei kukaan ole niin hullu, että tehtailis sivu tolkulla erilaisia kokemuksia ihn vaan hatusta. Sehän olis yhtä idioottimaista, kuin väittää, että kaikki valehtelee.

Etpä ole paljon avta lukenut kun sulla on noin luja usko avlaisiin. Enkä sanonut etten ketään usko, trollin ja inttäjän tunnistaa kyllä vallan helposti.

Mun vessaanpääsy estettiin synnärillä ja mua ei kertaakaan kolmen päivän aikana päästetty suihkuun. Uskotko? Ai et, olet tunnekylmä paskiainen.

Ei kai kukaan noin ole sanonut. Nämä äidit sanoivat että eivät itse päässeet eikä heitä autettu pääsemään. Älä siis vääristele. Aika selväksihän tässä tosin on jo käynyt, että sinä olet se trolli.

Jaa, äkkiseltään kymmenen *Synnärillä ei saa apua*-kommenttia bongasin.

-eri

Niin? Siis ilmeisesti he eivät ole sitä saaneet. Tässä joku heitti, että kiellettiin menemästä vessaan/suihkuun. Siis v*ttuillaakseen niin heitti. Sellaista ei ole kukaan sanonut. On sanonut, ettei saanut apua, jotta olisi päässyt. Vähän eri asia.

Ihan sama asia. Se apu kun ei kuulu perustilanteeseen.

Mikä ihmeen perustilanne? Onko joku tilanteiden luokitus, jossa perus on se, ettei apua anneta, sit joku premium, jossa jotain apua ehkä saa ja sit exlusive, joissa hoitoa ja hoivaa😂. Millä sais tuota parasta? Siis sitä, mikä on kuitenkin hoitosuosituksiin kirjattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jo vuonna -16 on ollut Helsingissä käytäntö, ainakin paikoin, että äidit vaihtavat itse lakanansa.

Ei ole ollut.

On ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla naisella on posttraumaattinen stressireaktio. Hänen pitäisi päästä kunnon terapiaan.

psykiatri täällä jakelee diaknooseja vaikka ei ole tavannut potilasta. minä luulen että kyseessä on ns kuuhullu, siis tämä itkijä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista synnytys mahtoi olla vaikka 200 vuotta sitten, kun jossain saunassa synnytettiin ilman kipulääkkeitä ja kätilöä vain ehkä joku naapurin emäntä apuna? Ja niitä lapsia piti synnyttää monta, että suuren lapsikuolleisuuden aikaan piti olla helposti joitain 12-16 lasta, että edes muutama jäi henkiin. Eikä mitään sektioita tehty eikä lapsia osattu välttämättä kääntää kohdussa jos se oli tulossa vaikka poikittain tai jalat edellä tai oli vaikka kuollut ja jo mätänemässä kohtuun tai oli vaikka joku 5-kiloinen jättivauva tulossa niin sekin piti väkisin vain punnertaa maailmaan jos ei siis halunnut kuolla itse. Vaikka aika moni nainen kuolikin ja lapsia vielä enemmän. Eikä silloin naisen varmasti usein annettu levätäkään synnytyksen jälkeen kovin pitkään, ehkä vain se aika kun naisen alapää vuosi verta synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen hänet otettiin takaisin seurakuntaan eli kirkotettiin hänen päästyään pois saastaisuuden tilasta mitä hän synnytyksen jälkeen oli. Raskaita töitä vain jatkettiin melkein heti synnytyksen jälkeen ja jos lapsi kuoli, niin sitä ei saanut surra vaan piti jatkaa elämää kuten ennenkin. Usein lapsi vielä lähetettiin imettäjälle, minkä hoidossa se usein kuoli ja haudattiin ilman, että vanhemmat olivat edes mukana.

Kirkottaminen oli tapana aina keskiajasta alkaen ja hiipui reilu sata vuotta sitten. Se on osin kirkollinen ja osin pakanallinen tapa. Vaikka se toimitettiin usein kirkossa (myös kodeissa) liittyi siihen pakanallisia elementtejä. Kirkotus tapahtui n. 6vk synnytyksen jälkeen. Sitä ennen nainen ei saanut mm. syödä samassa pöydässä muiden kanssa, laittaa ruokaa tai kantaa vettä. Mitään raskaita hommia ei sit joutunut myöskään tekemään. Painotukset olivat erilaisia eri paikoissa. Usein naiset kokivat kirkotuksen myös juhlana, johon sai pukeutua juhlavasti. Ortodokseilla tapa taitaa jossain muodossa olla edelleen, ellei ole sit liitetty kastetilaisuuteen. Tästä viimeisestä en siis ole ihan varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista synnytys mahtoi olla vaikka 200 vuotta sitten, kun jossain saunassa synnytettiin ilman kipulääkkeitä ja kätilöä vain ehkä joku naapurin emäntä apuna? Ja niitä lapsia piti synnyttää monta, että suuren lapsikuolleisuuden aikaan piti olla helposti joitain 12-16 lasta, että edes muutama jäi henkiin. Eikä mitään sektioita tehty eikä lapsia osattu välttämättä kääntää kohdussa jos se oli tulossa vaikka poikittain tai jalat edellä tai oli vaikka kuollut ja jo mätänemässä kohtuun tai oli vaikka joku 5-kiloinen jättivauva tulossa niin sekin piti väkisin vain punnertaa maailmaan jos ei siis halunnut kuolla itse. Vaikka aika moni nainen kuolikin ja lapsia vielä enemmän. Eikä silloin naisen varmasti usein annettu levätäkään synnytyksen jälkeen kovin pitkään, ehkä vain se aika kun naisen alapää vuosi verta synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen hänet otettiin takaisin seurakuntaan eli kirkotettiin hänen päästyään pois saastaisuuden tilasta mitä hän synnytyksen jälkeen oli. Raskaita töitä vain jatkettiin melkein heti synnytyksen jälkeen ja jos lapsi kuoli, niin sitä ei saanut surra vaan piti jatkaa elämää kuten ennenkin. Usein lapsi vielä lähetettiin imettäjälle, minkä hoidossa se usein kuoli ja haudattiin ilman, että vanhemmat olivat edes mukana.

Kirkottaminen oli tapana aina keskiajasta alkaen ja hiipui reilu sata vuotta sitten. Se on osin kirkollinen ja osin pakanallinen tapa. Vaikka se toimitettiin usein kirkossa (myös kodeissa) liittyi siihen pakanallisia elementtejä. Kirkotus tapahtui n. 6vk synnytyksen jälkeen. Sitä ennen nainen ei saanut mm. syödä samassa pöydässä muiden kanssa, laittaa ruokaa tai kantaa vettä. Mitään raskaita hommia ei sit joutunut myöskään tekemään. Painotukset olivat erilaisia eri paikoissa. Usein naiset kokivat kirkotuksen myös juhlana, johon sai pukeutua juhlavasti. Ortodokseilla tapa taitaa jossain muodossa olla edelleen, ellei ole sit liitetty kastetilaisuuteen. Tästä viimeisestä en siis ole ihan varma.

Eikö ennen puhuttu myös lapsivuodeajasta?

Kyllä siltä varmaan sais vieläkin?

Ap

Nyt on kehuttava Savonlinnan (edesmennyttä) synnytysosastoa ja Mikkelin uutta synnytysosastoa. Ensimmäisessä sain esikoisen ja jälkimmäisessä "pikkukakkosen" sekä pari myöhäistä keskenmenoa hoidettu. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin kummassakaan, eikä vaihtaa edes lakanaa itse. Runsaan ruoankin sai nenän eteen pyytämättä ja vähän väliä käytiin katsomassa, että voidaan hyvin tai jos vaikka heikotti, niin siihen reagoitiin saman tien. Sai apua, tukea ja tarjottiin mahdollisimman onnistunut synnytyskokemus, eikä edes tarvinnut jakaa huonetta toisen synnyttäjän kanssa. Mieskin oli aina tervetullut synnytykseen ja huoneeseen, jopa koronan aikaan!

Vaikka pieni kunta on aina pieni kunta eikä yleensä voi tarjota kuin peruspalveluja, silti olen todella kiitollinen pienemmille kunnille, sillä näissä on pitkän matkaa alle tuhat synnytystä vuodessa ja silloin pyritään siihen, että synnytyskokemus on positiivinen, jotta synnytykset eivät ainakaan negatiivisten kokemuksien vuoksi vähene ja olisi mahdollisuus pitää osastot pystyssä. Harmi, että valtiolta vaan täytyy saada jatkolupa osastoihin tietyin väliajoin erikseen, koska 1000 synnytystä vuodessa ei täyty. Ja kuten saadaan lukea säännöllisesti, isommissa kaupungeissa synnyttäjä käännytetään kotiin hyvin herkästi ja kätilöillä on kiire, koska on niin monta synnytystä yhdessä vuorossa, vaikka se vauva ei odota vuoroaan😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista synnytys mahtoi olla vaikka 200 vuotta sitten, kun jossain saunassa synnytettiin ilman kipulääkkeitä ja kätilöä vain ehkä joku naapurin emäntä apuna? Ja niitä lapsia piti synnyttää monta, että suuren lapsikuolleisuuden aikaan piti olla helposti joitain 12-16 lasta, että edes muutama jäi henkiin. Eikä mitään sektioita tehty eikä lapsia osattu välttämättä kääntää kohdussa jos se oli tulossa vaikka poikittain tai jalat edellä tai oli vaikka kuollut ja jo mätänemässä kohtuun tai oli vaikka joku 5-kiloinen jättivauva tulossa niin sekin piti väkisin vain punnertaa maailmaan jos ei siis halunnut kuolla itse. Vaikka aika moni nainen kuolikin ja lapsia vielä enemmän. Eikä silloin naisen varmasti usein annettu levätäkään synnytyksen jälkeen kovin pitkään, ehkä vain se aika kun naisen alapää vuosi verta synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen hänet otettiin takaisin seurakuntaan eli kirkotettiin hänen päästyään pois saastaisuuden tilasta mitä hän synnytyksen jälkeen oli. Raskaita töitä vain jatkettiin melkein heti synnytyksen jälkeen ja jos lapsi kuoli, niin sitä ei saanut surra vaan piti jatkaa elämää kuten ennenkin. Usein lapsi vielä lähetettiin imettäjälle, minkä hoidossa se usein kuoli ja haudattiin ilman, että vanhemmat olivat edes mukana.

Kirkottaminen oli tapana aina keskiajasta alkaen ja hiipui reilu sata vuotta sitten. Se on osin kirkollinen ja osin pakanallinen tapa. Vaikka se toimitettiin usein kirkossa (myös kodeissa) liittyi siihen pakanallisia elementtejä. Kirkotus tapahtui n. 6vk synnytyksen jälkeen. Sitä ennen nainen ei saanut mm. syödä samassa pöydässä muiden kanssa, laittaa ruokaa tai kantaa vettä. Mitään raskaita hommia ei sit joutunut myöskään tekemään. Painotukset olivat erilaisia eri paikoissa. Usein naiset kokivat kirkotuksen myös juhlana, johon sai pukeutua juhlavasti. Ortodokseilla tapa taitaa jossain muodossa olla edelleen, ellei ole sit liitetty kastetilaisuuteen. Tästä viimeisestä en siis ole ihan varma.

Eikö ennen puhuttu myös lapsivuodeajasta?

Kyllä. Ja siihenhän liittyi juuri se, ettei tarvinnut tehdä niitä normihommia. Tosin lapsuvuodeajasta on puhuttu myös irrallaan kirkottamisesta. Ja se on aina tarkoittanut n. kuutta viikkoa. Sit on itäisessä Suomessa ne rotinat, joita muuallakin Suomessa on harjotettu. En tiedä, millä nimellä. Rotinoita harrastetaan edelleen ja siinä on ain ollut se tarkoitus, että viedään ruokia, jotta äiti saa levätä ja keskittyä vauvaan. Kuulostaa aika ihanilta perinteiltä