Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Minä olen jo vaihdevuosi-iässä ja lapseton, mutta sallikaa minun ehdottaa seuraavaa:

Jos olet menettänyt paljon verta, leikattu, kursittu ja aivan lopussa ja silti sinulle lykätään vauva hoidettavaksi. Tee asiasta julkinen saman tien. Laita video tai suoraa videota somefeediin ja kerro miten asia on. Jos kerran olet yksin, niin mikä estää? Jos on huonekavereita, niin kysy lupa. Älä kerro nimiä, kerro vaan miten asiat on. Vauvalla nälkä, sinulla nälkä, et pääse liikkumaan.  Maitoa ei tule, viduillaan imettämisestä. Tämä voi olla vaikeaa, etkä haluaisi näyttäytyä niin heikkona, mutta se olisi tärkeää!

En kertoisi itse mitään raakoja yksityiskohtia ihan sen takia, että itseä voisi kaduttaa myöhemmin julkisuus siltä kannalta. Mutta minusta ihmisiä, oli he sitten ketä vaan, ei saa leikkelyiden jälkeen ja heikotustilassa pistää vauvanhoitajiksi tai pitää nälässä. Ei sitä vauvaa kotonakaan anneta hoitoon miehelle, joka on juuri toipumassa jostain leikkauksesta, ja pääsee hädin tuskin vessaan, vaikka mies on silloin luultavasti paremmassa kunnossa, kun on sentään sairaalasta päässyt kotiin, kuin vaikkapa keisarileikattu nainen.

Asiat ei muutu ennen kuin niistä tehdään julkisia. #Ihmisarvoäideille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Siinä taas oikein empatian kukkanen. Naapurihuoneessa oli vauvojen ja äitien keskelle majoitettuna nainen, joka oli menettänyt omansa. Mutta sinä kehut, että hienosti oli kaikki. Tajuatko yhtään, miten groteski viestisi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitollinen mummi kirjoitti:

Vähän perspektiiviä synnykseen "kauheuksiin". Tyttäreni sai lapsen marraskuussa. Eivät ehtineet sairaalaan vaan lapsi tuli moottoritien varrella pysäkillä omassa autossa. Isä kätilönä. Pakkanen ja lunta tuli vaakatasossa . Ambulanssi tuli 5 min synnytyksestä. Traumoja ei muilla kun mummolla joka miettii mikä olisi voinut mennä pieleen. Tänään pikkuherran ristiäiset.😊

Perspektiiviä sen osalta, että olisi voinut käydä huonosti, mutta mitä ilmeisemmin synnytys sujui hyvin ja helposti kun tytär pärjäsi ilman sairaalaa.

Ei tämä mielestäni tuonut perspektiiviä artikkelin naisen kokemukseen mitenkään, ainut anti oli että mummina pääsit keulimaan jollain, ehkä omalla mummiudella tai tyttären erinomaisilla synnytystaidoilla? Eri juttu, jos synnyttäjä perheineen (johon sinä et siis kuulu) olisi kokenut tämän traumaattisena ja tyttäresi esimerkiksi mennyt paniikista shokkiin. Nyt onneksi näin ei käynyt ja se on ihanaa, onnea heille ja teille.

Niin, ja vielähän sitä ehtii! 

Trauma voi puskea päälle viiveellä, siitä ei välttämättä kerrota läheisille, lapsella voi tulla jotain löydöksiä myöhemmin, joka johtuu synnytyksestä (esim. adhd, tourette jne). Ehkä seuraavan lapsen odotusaikana tai synnytyksessä äiti kokeekin takauman ja ahdistusta.

Noissa Pepin ja lapsensa kastajaiskuvissa perhe näyttää myös hyvin onnelliselta. 

Kysyin äidiltäni, millaista oli synnyttää 80-luvulla. Hän kerto, että ihan normisynnytyksen jälkeen oltiin joku 5-7 päivää sairaalassa. Vauvoja hoidettiin yöllä vauvalassa, niin että äiti sai nukkua. Ruokaa tuotiin kärryillä huoneisiin ja lakanat vaihdettiin. Imetystä opetettiin.

Näin siis aivan tavanomaisessa perushoidossa synnytyksen jälkeen. Hoitokäytännöt lienee sitten muuttuneet nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin äidiltäni, millaista oli synnyttää 80-luvulla. Hän kerto, että ihan normisynnytyksen jälkeen oltiin joku 5-7 päivää sairaalassa. Vauvoja hoidettiin yöllä vauvalassa, niin että äiti sai nukkua. Ruokaa tuotiin kärryillä huoneisiin ja lakanat vaihdettiin. Imetystä opetettiin.

Näin siis aivan tavanomaisessa perushoidossa synnytyksen jälkeen. Hoitokäytännöt lienee sitten muuttuneet nykyään.

Raskautta ja vauvaa muuten seurattiin 1980-luvulla tarkemmin, ja neuvolakäyntejä oli enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Niin. Imetyspoli ei ole imetyksen alkuun ohjaamista. Se ihan alussa saatava tuki ja ohjaus olisi sitä tärkeintä imetyksen kannalta. Kyllä sitä laitoksella pitäisi imetystä osata ohjata, kun kerran nykyään sairaalat oikein mainostavat sitä imetys- ja vauvamyönteisyyttä ja jos lisämaitojakaan ei jaella kuin hengen hädässä.

Surullista jos tuoreiden vanhempien ohjaus ja tukeminen vauvan hoidossa on nykyään vain sitä että käsketään katsomaan videolta.

Sama se sitten olisi olla vauvan kanssa kotona jos sairaalasta ei saa apua tai ohjausta edes alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

On näytetty miten kylvetetään, imetetään, vaihdetaan vaippa, puetaan. Seuraavien lasten kohdalla ei tietenkään ollut tarvis.

Viimeisen lapsen kanssa olin osastolla, samassa huoneessa oli nuorempi äiti jolle hoitaja tuli neuvomaan imetystä. Äiti selaili puhelinta ja söi jugurttia ja kysyi että voitko tulla myöhemmin uudelleen? Isänkin ollessa paikalla soittelivat kelloa että voisiko hoitaja nostaa vauvan heille sängystä kun eivät itse osaa. Hoitaja sanoi että kyllä teidän pitäisi osata itse nostaa oma vauva.

Että juuh, kaikenlaista siellä onkin ja varmaan jälkeenpäin ajattelivat että ei autettu ja oli hirveetä.

En kyllä ihmettele nykymeininkiä. Kätilöillä ja hoitajilla on niin kiire koko ajan että äidit ja vauvat unohdetaan pärjäämään keskenään.

Kiireessä ja äärimmilleen tehostaen ja priorisoiden väkisinkin jotain jää aina tekemättä. Joku voi siis jäädä ilman ruokaa, verensokerit mittaamatta tai imetysohjaukset tekemättä.

Uskon että 99% kätilöistä ja hoitajista haluaa tehdä työnsä hyvin, mutta nykyisillä resursseilla siihen ei ole mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Niin. Imetyspoli ei ole imetyksen alkuun ohjaamista. Se ihan alussa saatava tuki ja ohjaus olisi sitä tärkeintä imetyksen kannalta. Kyllä sitä laitoksella pitäisi imetystä osata ohjata, kun kerran nykyään sairaalat oikein mainostavat sitä imetys- ja vauvamyönteisyyttä ja jos lisämaitojakaan ei jaella kuin hengen hädässä.

Surullista jos tuoreiden vanhempien ohjaus ja tukeminen vauvan hoidossa on nykyään vain sitä että käsketään katsomaan videolta.

Sama se sitten olisi olla vauvan kanssa kotona jos sairaalasta ei saa apua tai ohjausta edes alkuun.

Totta. Itse onneksi sain imetyspolilta apua imetykseen, vaikka osastolla en oikein saanut, kun kovin kiirettä taisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Tämä ketju on täynnä näitä kokemuksia. Lue ja opi.

Mitä sä luulet näistä voivan oppia? Täällä on satoja kokemuksia siitä miten Pfizer tappaa, lue ja opi? Synnäriltä saa ruokaa, apua, tulea, hoitoa ja neuvoja vaikka avn kokemuksista vaikka jopa puolet olisi todellisia.

Jotkut saa ja joissakin paikoissa hoito on parempaa mitä toisissa. Oma synnytyskokemukseni oli todella positiivinen, vaikka sitä käynnisteltiin 4 vuotokautta, 3 vuorokautta olin oksitosiinitipassa ja 1,5 vuorokautta laitettiin epiduraalia 1,5-2 tunnin välein (eli oli järkyttävän kivulias). Henkilökunnan ansiosta kokemus oli silti hyvä.

Minulla ei silti ole mitään vaikeuksia uskoa, että on tuhansia naisia, joiden kokemus on ollut päinvastainen ja jotka ovat olleet liian yksin, liian turvattomia ja liian kivuliaita vailla asianmukaista hoitoa ja apua. Ehkä syy on siinä että minulla on tunneälykkyyttä mikä sinulta selkeästi puuttuu?

T. Ohis

Onko joku sanonut että tällaisia kokemuksia ei ole? Ihan vain sinullekin tiedoksi että jos avlla joku sanoo että synnärillä ei saa ruokaa tai kuvaa kuinka hänet jätettiin kahdeksi vuorokaudeksi yksin, se ei välttämättä ole ihan totta.

Tunneäly ei poissulje lähdekriittisyyttä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Rautalangasta: Jos ruokakaupassa jokainen saa kaksi yhden hinnalla tarjouksen ja sit se kassa lyö sen väärin ja joku ei saakaan, sanotko että tarjousta ei ole?

Tai Jos lääkärillä jokainen potilas saa Buranareseptin kipuunsa ja sit yksi ei kykene sitä buranaa hakemaan apteekista, eikö silloin Buranaa lääkäriltä saa?

Vain lapsi puhuu tolla tasolla että kun ei kaikki niin sit ei ollenkaan. Kun sanotaan että synnärillä ei kukaan jää ilman ruokaa, tarkoittaa se sitä että joku tottakai saattaa jäädä ilman, jos jokin asia menee pieleen, mutta väite on edelleen täysin validi.

Tosiasia on se, että osa potilaista on jäänyt ilman ruokaa, vaikka se ruoka olisi siellä kärryssä siellä käytävän päässä. Se on se ongelma, et se ruoka on jäänyt sinne, syystä tai toisesta. Eikä ole siis päätynyt sen väsyneen, huonokuntoisen äidin luo. Tässä sinulle rautalankaa. Tuo sinun vänkääminen ei hävitä tällaisen tilanteen ongelmallisuutta.

Sen ruoan ei pidäkään päätyä sinne huoneeseen päätyäkään. Jos erikseen pyytää, sen sinne saa sit kun joku ehtii tuoda. Jos äiti on huonokuntoinen, on hän osastolla, jossa ruokaa ei itse haeta.

Näinhän sen pitäisi mennä. Mut ei ole mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Rautalangasta: Jos ruokakaupassa jokainen saa kaksi yhden hinnalla tarjouksen ja sit se kassa lyö sen väärin ja joku ei saakaan, sanotko että tarjousta ei ole?

Tai Jos lääkärillä jokainen potilas saa Buranareseptin kipuunsa ja sit yksi ei kykene sitä buranaa hakemaan apteekista, eikö silloin Buranaa lääkäriltä saa?

Vain lapsi puhuu tolla tasolla että kun ei kaikki niin sit ei ollenkaan. Kun sanotaan että synnärillä ei kukaan jää ilman ruokaa, tarkoittaa se sitä että joku tottakai saattaa jäädä ilman, jos jokin asia menee pieleen, mutta väite on edelleen täysin validi.

Tosiasia on se, että osa potilaista on jäänyt ilman ruokaa, vaikka se ruoka olisi siellä kärryssä siellä käytävän päässä. Se on se ongelma, et se ruoka on jäänyt sinne, syystä tai toisesta. Eikä ole siis päätynyt sen väsyneen, huonokuntoisen äidin luo. Tässä sinulle rautalankaa. Tuo sinun vänkääminen ei hävitä tällaisen tilanteen ongelmallisuutta.

Sen ruoan ei pidäkään päätyä sinne huoneeseen päätyäkään. Jos erikseen pyytää, sen sinne saa sit kun joku ehtii tuoda. Jos äiti on huonokuntoinen, on hän osastolla, jossa ruokaa ei itse haeta.

Näinhän sen pitäisi mennä. Mut ei ole mennyt.

Olisko laittaa lähdettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Ymmärrätkö, ettei trauman kokenut tai pelon takia synnyttymättä jättäminen ei ole mikään valinta? Sen kokeminen on kyllä henkilökohtaista, mutta edelleenkään ei valinta, kun ei ole vaihtoehtoja. Ja kun näitä tapauksia kertyy useampi, se ei ole enää vain jotain yksilöä koskeva henkilökohtainen onnettomuus, vaan takana on joku systeemi tai kaava, tai toimintatapa, joka näitä huonoja kokemuksia tuottaa. Siksi niistä pitää puhua, jotta joku jossain ehkä alkais pohtia, pitäiskö asialle tehdä jotain, tai voisiko jonkun toiminnon muutos muuttaa näitä, henkilökohtaisia kokemuksia paremmiksi.

Takana ei ole mitään sellaista, jota voitaisiin jotakin muuttamalla estää. Näitä huonoja kokemuksia on todella vähän suhteessa synnytyksiin vuosittain, traumakokemus on aina erilainen, niitä ei saa pois jollakin tietyllä asialla ja taustalla on 90% tilanteista jokin mikä on itse synnytyksessä mennyt pieleen ja kun sille ei vaan voi mitään.

Ja lisäksi täällä paisutellaan tuota synnytystrauma estää lapsen teon-asiaa todella suuresti. Useampi ilmoittaa tuossakin kyselyssä että elämäntavasta luopuminen on suurempi syy.

Aloituksen tilanteessakin traumakokemus on kasautuma kaikkea, itse synnyttkseen siitä on palautettavissa pieni osa. Mitä hänen kohdallaan olisi voitu tehdä toisin? Enkä hae nyt mitään trauman käsittelyä tai ei olisi pitänyt laittaa epiduraalia väärään kohtaan, koska ei niihin voi millään synnärin muutoksella vaikuttaa.

Eli mitään ei voi ja kaikkien pitää vaan ite kestää se, et pieleen meni. Asioista ei kannata puhua, eikä kunnolla tutkia. Kun tutkimattakinbon selvää, et mihinkään ei voida mitenkään vaikuttaa. Elämä nyt vaan välillä ja toisille on p*skaa. Se, että aiemmin oli toisin, ei tarkoita, että mitään voisi nykyään tehdä toisin. Eli mitään ei voi tehdä paremmin.

Mistä sä puhut? Tottakai siitä omasta kokemuksestaan pitää puhua ja pitää kertoa mikä meni pieleen, mutta miksi siitä pitää sun eandomisti vetää johtopäätöksiä ja yleistyksiä? Mikä on ollut aiemmin toisin? Mitä pitää tehdä paremmin?

Randomisti yleistin asioita, joista täällä on ollut puhetta. Useampi on kertonut saaneensa levätä ja nukkua riittävästi, sai apuja ja neuvoja ryhmissä ja yksilöllisesti, sai fyssarin opastusta. Ennen aikaan. Ihan yleistin sen, kun näin ennen yleisesti tapahtui. Ja nyt useat ovat kertoneet, ettei näin enää ole tapahtunut. Yleistys tulee siitä, kun useat kertovat ja sitten vielä tietäjät kertovat perustelut näille käytänteille. Perusteluina veritulppa, imetys ym. ym. ja monella ollut huonoja kokemuksia. Mutta enpä jatka tätä jankutusta enempää. Lue ketju, tiedät mistä puhutaan. Oot ehkä provo, mene ja tiedä. Tosiasiat eivät muutu, vaikka kuinka yrittäisi niitä vähätellä ja lytätä.

Ennen aikaan? Mitä ennen aikaa se on, jos kokemus on vuodelta 2013-2019? Oletko kuullut semmosesta kuin korona-aika? Onko se nyt sit se nykyään?

En ymmärrä kommenttiasi ja siihen liittyvää kysymystä, joten en voi vastata. Jos kokemuksesi on ollut ajallaan hyvä, ole siitä iloinen. Toivon, että muillekin näin kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Minä ainakin uskon muiden äitien kokemuksia. Myös sen, että sinulla on mennyt ok. 30 vuodessa moni asia on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Siinä taas oikein empatian kukkanen. Naapurihuoneessa oli vauvojen ja äitien keskelle majoitettuna nainen, joka oli menettänyt omansa. Mutta sinä kehut, että hienosti oli kaikki. Tajuatko yhtään, miten groteski viestisi on?

Vauva kuoli synnynnäiseen geenivirheeseen. Ei kätilöt ja lääkärit ole jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Tämä ketju on täynnä näitä kokemuksia. Lue ja opi.

Mitä sä luulet näistä voivan oppia? Täällä on satoja kokemuksia siitä miten Pfizer tappaa, lue ja opi? Synnäriltä saa ruokaa, apua, tulea, hoitoa ja neuvoja vaikka avn kokemuksista vaikka jopa puolet olisi todellisia.

Tässä ketjussa aiheena on huonot synnytys/synnärikokemukset, ei koronarikotteet. Todella hiono vertaus. Kanssasi on turha keskustella, jos et lue kommentteja, tai et niitä usko.